Nyt anoppi ja appiukko muistin viimeisen kerran teidän merkkipäivinänne.
Sillä olette unohtaneet oman poikanne syntymäpäivät joka ainoan kerran.
Tiedän että naamanne tulee mutristumaan, kiittämättömyydestä, mutta niin kaiku vastaa kuin sinne huudetaan.
Ihmettelette ääneen kuinka nuoriso ei osaa kiittää siellä eikä täällä.
Katsokaa itseänne peiliin.
Koskaan en ole teiltä kuullut kiitos sanaa lahjan annon tai hyvän teon jälkeen. En koskaan.
On turha vaatia muilta hyviä käytöstapoja jos ei itse osaa kylvää niitä.
Aikani olen miniänä yrittänyt mutta nyt en jaksa eikä kiinnosta miellyttää teitä.
En jaksa lunastaa hyvän miniän paikkaa teiltä koska se on mahdotonta.
Hymyilen vain kun tavataan.
Sillä olette unohtaneet oman poikanne syntymäpäivät joka ainoan kerran.
Tiedän että naamanne tulee mutristumaan, kiittämättömyydestä, mutta niin kaiku vastaa kuin sinne huudetaan.
Ihmettelette ääneen kuinka nuoriso ei osaa kiittää siellä eikä täällä.
Katsokaa itseänne peiliin.
Koskaan en ole teiltä kuullut kiitos sanaa lahjan annon tai hyvän teon jälkeen. En koskaan.
On turha vaatia muilta hyviä käytöstapoja jos ei itse osaa kylvää niitä.
Aikani olen miniänä yrittänyt mutta nyt en jaksa eikä kiinnosta miellyttää teitä.
En jaksa lunastaa hyvän miniän paikkaa teiltä koska se on mahdotonta.
Hymyilen vain kun tavataan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eipä muista minunkaan appivanhemmat oman poikansa syntymäpäivää...! erittäin harvoin on käynyt että olisivat muistaneet. Eivätkä kyllä muista minunkaan... me sentään onnittelemme JOKA KERTA heitä merkkipäivinään.