Olen 15-vuotias nuori poika, ja olen todennäköisesti yli satakiloinen, ja pituudeltani 162senttinen. Puntarille en ole uskaltautunut kahteen vuoteen, sillä pelkään lukemaa. Haluaisin laihtua, mutta kun tuntuu vain siltä että en pysty. En kykene. En halua, haluan vain syödä. Usein huomaan, että odotan vain ruoka-aikoja, ja herkutteluviikonloppuja. Liikkumiseen minulla ei ole aikaa, sillä aika menee kouluhommien parissa, ja syödessä.
Olen väsynyt elämääni, enkä haluaisin enää olla lihava, mutta en silti tee asialle mitään, vaikka yritän patistaa itseäni. Olen lähes koko ikäni lihonut melkein 10 kilon vuositahtia, vaikka en omasta mielestäni edes ole syönyt niin huonosti että se sillä selittyisi, ja olin liikunnallinen lapsi, ja harrastin jalkapalloa, jonka lopetin jalkavamman takia.
En uskalla mennä kouluterveydenhoitajalle, sillä pienestä asti olen pelännyt mennä sinne, kun sieltä laitettiin aina lappuja kotiin joissa luki painoni, ja äitini kovaan ääneen lueskeli ja sanoi vain että oletpas lihava. Tyttöystäväni on yrittänyt patistaa minua ja hänen kanssaan kuntosalille, mutta en uskalla mennä sinnekään, sillä tuntuu siltä, että minua vain tuijotetaan koska en osaa mitään ja olen niin huonokuntoinen, niin typerältä ja selittelyltä kuin se kuulostaakin. Esim. lenkkeliy voisi olla mukavaa, mutta asun paikassa, jossa lenkkeilymahdollisuudet ovat erittäin huonot.
Häpeän itseäni suunnattomasti. Nostan aina hupparin ja paidan kaulukset peittämään kaksoisleukaani, joka näkyy lähes aina. Minua ahdistaa kun lantioni on läskien takia niin leveä ja näkyy paidoistani, ja vaatteetkin ovat pieniä. Tiedän mitä minun pitäisi tehdä, mutta en, että miten. Tarvitsen apua. Ja eihän tämä välttämättä tänne kuulu, mutta purin vain tuntojani tänne.
Olen väsynyt elämääni, enkä haluaisin enää olla lihava, mutta en silti tee asialle mitään, vaikka yritän patistaa itseäni. Olen lähes koko ikäni lihonut melkein 10 kilon vuositahtia, vaikka en omasta mielestäni edes ole syönyt niin huonosti että se sillä selittyisi, ja olin liikunnallinen lapsi, ja harrastin jalkapalloa, jonka lopetin jalkavamman takia.
En uskalla mennä kouluterveydenhoitajalle, sillä pienestä asti olen pelännyt mennä sinne, kun sieltä laitettiin aina lappuja kotiin joissa luki painoni, ja äitini kovaan ääneen lueskeli ja sanoi vain että oletpas lihava. Tyttöystäväni on yrittänyt patistaa minua ja hänen kanssaan kuntosalille, mutta en uskalla mennä sinnekään, sillä tuntuu siltä, että minua vain tuijotetaan koska en osaa mitään ja olen niin huonokuntoinen, niin typerältä ja selittelyltä kuin se kuulostaakin. Esim. lenkkeliy voisi olla mukavaa, mutta asun paikassa, jossa lenkkeilymahdollisuudet ovat erittäin huonot.
Häpeän itseäni suunnattomasti. Nostan aina hupparin ja paidan kaulukset peittämään kaksoisleukaani, joka näkyy lähes aina. Minua ahdistaa kun lantioni on läskien takia niin leveä ja näkyy paidoistani, ja vaatteetkin ovat pieniä. Tiedän mitä minun pitäisi tehdä, mutta en, että miten. Tarvitsen apua. Ja eihän tämä välttämättä tänne kuulu, mutta purin vain tuntojani tänne.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eihän sinun elämäsi surkeaa ole.
a) Sinä panostat opiskeluun ja käytät aikaa koulutehtäviin.
b) sinulla on tyttöystävä, jonka kanssa viihdyt ja joka toivoo sinulle hyvää.
c) kesä koittaa ja sinulla on enemmän aikaa liikunnalle.
Onko se koulun terveydenhoitaja sama kuin peruskoulun ekalla? Oli tai ei, sinä olet nuori, joka on valmis ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnistaan.
Menet reippaana nuorukaisena sen terpparin luokse ja kerrot tarvitsevasi apua kilojen karistamiseen. Sovitte, mitä asioita teet ensin. Ehkä kesälle on hyvä laatia vaihtoehtoja tai sopia, missä voit käydä kesällä neuvoja ja tsemppausta saamassa.
Tyttöystäväsi on kannustava tsemppari myös. Hän tykkää liikunnasta. Niin tykkäät sinäkin, kun taas pääset rytmiin mukaan. Kokeile eri lajeja. Kuntosalilla olen itsekin pannut merkille jonkun ylikiloisen. Huomioni on kuitenkin positiivista. Hienoa, että hän on päättänyt hoitaa terveyttään ja on lähtenyt tänne. Kannattaa pyytää kuntosalin ohjaajaa tekemään ohjelma. Hyvä ohjaaja huomioi sen, että liikkeet eivät liiaksi rasita liikuntaan tottumatonta kroppaasi ja jalkavammasi ei haittaa niiden tekoa.
Kävely on hyvää liikuntaa ja kesällä pääsee järveen uimaan. Jos sulkapallo-ottelu tuntuu hyvältä tyttöystävän kanssa, niin siitä vaan. Välineet saa halvalla.
Ruoka on tietysti tärkeä asia. Paljon kasviksia, sopivasti proteiinia joka aterialla ja hyvät rasvat ja kuitua viljasta ja kalsiumia maitotuotteista. Säännölliset ruoka-ajat 3-4 tunnin välein. Olet koulussa saanut kotitalousopetusta, joten osaat tehdä perusruoat itse, tyttöystäväsi voi neuvoa lisää. Kesällä varmaan tulee niitä hetkiä, kun vanhempasi ovat töissä ja kokkaat itsellesi tai kokkaat heillekin, kun he tulevat töistä.
Mieti, millä tavoin voit palkita itsesi ilman herkkuja. En tiedä, ovatko herkkusi makeita vai rasvaisia, mutta niillä on nyt liian suuri rooli.