Kohta 6 vuotta elänyt suhteessa, jossa tunnen olevani onneton. En silti ymmärrä itseäni miksen osaa päästää irti.
Emme asu yhdessä. Mies käy luonani epäsäännöllisen säännöllisesti.
Soitellaan lähes päivittäin kuitenkin.
Meillä ollessa sama kuvio toistuu, minä häärään keittiössä, mies joko tuijottaa telkkaria tai tietokoneen näyttöä. Minä yritän saada keskustelua aikaiseksi. Suurimman osan ajasta mies on kuitenkin hiljaa. Välillä puhuu omista työkuvioistaan, joista en juurikaan edes ymmärrä mitään.
Ei ole yhteisiä unelmia eikä tulevaisuuden suunnitelmia juuri ollenkaan. Kehottaa minua kouluttautumaan ja saamaan parempipalkkaisen työn, jotta saisin oman unelmani joskus toteutettua. Haaveilen omasta asunnosta. Painottaen juuri siis niin, että "sinä yksin". Tunnen olevani kirjaimellisesti yksin koko suhteessa. Kun yritän puhua vaikka asunnon sisustamisesta, ei miestä kiinnosta. Kotitöistä ja siivoamisesta ei välitä.
Ruokakaupassa ei olla tän kuuden vuoden aikana käyty kertaakaan yhdessä. Homma menee niin, että minä yksin käyn. Kun kysyn ideoita mitä laittaisin ruoaksi, on vastaus "ihan sama, keksi jotain". Ja ruoanlaitto jää yksin mun tehtäväksi. Ei siis tykkää itse kokata koskaan.
Kun puhun että olis mukava käydä joskus jossain, vaikka vaan ajelemassa tai kaupoissa pyörimässä, on nekin ihan idioottimaisia ideoita.
Puhunut joskus että lähdetään Thaimaaseen tms. Pelkkää sanahelinää. Pettyä saa kerta toisensa jälkeen.
Miehen tulotaso täysin erilainen kuin minun. Eikä tarvitse elättää kuin itsensä. Silti valehtelee ettei ole rahaa. No mitäs mulle kenenkään rahat kuuluukaan, koska en ole rahan perässä. Tulen toimeen omillani. Silloin tällöin parikymppisen heittää kun syö meillä, koska tietää mun kurjan taloudellisen tilanteen.
Mä oon väsynyt. Ja jotenkin kai masentunutkin. Kesä tulee ja on tunne että elämä valuu mun kohdalla kirjaimellisesti ohi.
Emme asu yhdessä. Mies käy luonani epäsäännöllisen säännöllisesti.
Soitellaan lähes päivittäin kuitenkin.
Meillä ollessa sama kuvio toistuu, minä häärään keittiössä, mies joko tuijottaa telkkaria tai tietokoneen näyttöä. Minä yritän saada keskustelua aikaiseksi. Suurimman osan ajasta mies on kuitenkin hiljaa. Välillä puhuu omista työkuvioistaan, joista en juurikaan edes ymmärrä mitään.
Ei ole yhteisiä unelmia eikä tulevaisuuden suunnitelmia juuri ollenkaan. Kehottaa minua kouluttautumaan ja saamaan parempipalkkaisen työn, jotta saisin oman unelmani joskus toteutettua. Haaveilen omasta asunnosta. Painottaen juuri siis niin, että "sinä yksin". Tunnen olevani kirjaimellisesti yksin koko suhteessa. Kun yritän puhua vaikka asunnon sisustamisesta, ei miestä kiinnosta. Kotitöistä ja siivoamisesta ei välitä.
Ruokakaupassa ei olla tän kuuden vuoden aikana käyty kertaakaan yhdessä. Homma menee niin, että minä yksin käyn. Kun kysyn ideoita mitä laittaisin ruoaksi, on vastaus "ihan sama, keksi jotain". Ja ruoanlaitto jää yksin mun tehtäväksi. Ei siis tykkää itse kokata koskaan.
Kun puhun että olis mukava käydä joskus jossain, vaikka vaan ajelemassa tai kaupoissa pyörimässä, on nekin ihan idioottimaisia ideoita.
Puhunut joskus että lähdetään Thaimaaseen tms. Pelkkää sanahelinää. Pettyä saa kerta toisensa jälkeen.
Miehen tulotaso täysin erilainen kuin minun. Eikä tarvitse elättää kuin itsensä. Silti valehtelee ettei ole rahaa. No mitäs mulle kenenkään rahat kuuluukaan, koska en ole rahan perässä. Tulen toimeen omillani. Silloin tällöin parikymppisen heittää kun syö meillä, koska tietää mun kurjan taloudellisen tilanteen.
Mä oon väsynyt. Ja jotenkin kai masentunutkin. Kesä tulee ja on tunne että elämä valuu mun kohdalla kirjaimellisesti ohi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Valuu se kun annat valua.
Valuta mieluummin ukko pihalle lopullisesti, pistä kukka rintaan hymyä huulille ja baanalle!
Kesä tulee, tiedätkös!
Älä hyvä ihminen jää tuollaiseen suhteeseen ja kiellä itseltäsi onnea!
Aika kuollut suhde tai ei tuo ole mikään suhde edes. En tiedä mikä se on mutta itse kävisin mielelläni kaupassa naisen kanssa ja kokkailisin yhdessä, Matkuustaakin vois ja itse en ole paljoa matkustellut. Kerran kävin ahvenanmaalla ja olin siellä 4 päivää yksin ja katselin kun muilla oli seuraa ja pitivät hauskaa. Minä vaa tuijottelin tyhjyyteen ja mietin et ei mua kukaan tule koskaan rakastamaan.
Itse eilenkin tein makaroonilootaa ja yksin sitä söin...
Kuusi vuotta on pitkä aika... Olet tottunut mieheen etkä muista, millaista oli aika ennen häntä, eikö niin?
Mietipä elämääsi kuusi vuotta tästä eteenpäin: missä näet itsesi silloin? Edelleen tylsistyttävässä, mitäänantamattomassa parisuhteen rangassako? Come on nyt, hyvä nainen! Olet nyt saanut ajatukseksi kirjoitettua sanoiksi, lue tuo tekstisi. Elämä odottaa eikä kehnosta parisuhteesta lähteminen tee elämääsi yhtään kurjemmaksi! Olet ehkä hetken "hoomoilasena", kun totuttu rutiini tapailla loppuu - mutta sitten huomaat, miten paljon helpompi sinun on hengittää!
Entinen parisuhteeni kuulosti pitkälti tuolta... Nyt, kun sen päättymisestä on yli 5 vuotta ja "vakka on löytänyt kantensa" eli seurustelen toisen kanssa, olen jopa löytänyt exästä yhden hyvän puolen: ilman häntä en tietäisi, miten hyvin asiani ovat uudessa parisuhteessani.
Onko miehellä avovaimo muualla? Oletko kakkonen? Vai muualla joku kakkonen? Se selittäisi ettei viitsi panostaa teidän juttuun ja jos ei näe yhteistä tulevaisuutta (asunto?). Vai muut syyt? Pariterapia olisi tarpeen muutenkin teille tai ero? Miehen pitäisi panostaa suhteeseenne. Hänellä voi olla naisia muualla kun tilanne on tuo. Mitä jos ottaisit vaivihkaa selvää eri kautta.
Keskustelu ei siis auta häneen. Itse koen oleellisena että toinen on kiinnostunut ja halukas olemaan yhdessä, menemään autolla yhdessä ja juttelee. Myös ettei ole epäsäännöllinen suhde jossa toinen panee menemään pitkin jossain. Ettei tiedä edes missä. Miehillä voi olla yhtä aikaa usea naisystävä, pidä huoli ettei niin ole teillä. Mies tuntuu kontrolloivan ja määräävän kaiken. Et uskalla enää edes ehdottaa mitään.
Kun ei edes uskalla enää eroa ehdottaa, niin on aika tossukaksi nainen itse ryhtynyt. Alistunut alistamatta. Mene ap viikonloppuina johonkin ekstratöihin, vaikka kioskitädiksi, niin pääset rahapulasta ja on hyvä syy sanoa äijälle että näkemiset loppu nyt tähän. tapaat samalla kivoja uusia ihmisiä, aivot saavat happea ja kukkaroon kertyy matkakassaa. Lähdet lasten kanssa lomalle syksyllä : )
Kuulostaa niin tutulta ja vuodetkin lähes täsmää. Miestä ei kiinnosta suunnitella kanssani yhteisiä reissuja ja illat menee pitkälti telkkaria katsellen eri sohvilla turpa rullalla. Tai sitten mies koneella. Viikonloppuisin ryypätään kavereiden kanssa ja jos satummekin olemaan kaksin, ei meillä ole mitään puhuttavaa. Tulevaisuudesta ja lapsista mies on kyllä puhunut mutta minua ajatus suuresti epäilyttää. Poikien kanssa mies on kyllä reissannut ja yhteisiä reissuja ollut mutta jostain syystä minun kanssani Se on vastenmielistä edes miettiä. Eroa olen myös jälleen kerran miettinyt.
Lisäksi mies ottaa keskustelu yritykseni nalkuttamisena. Minä olen siis Se hirveä ämmä ja miehen mielestä kaikki olisi hyvin jos en olisi niin negatiivinen. Olen kyllä yltiöpositiivinen luonne mutta mies on saanut tässä suhteessa sen vähiin...