Mahdoton yhtälö?

Varmasti löytyy halukkaita miehiä tuollaiseen suhteeseen, mutta älä odota heidän rakastavan sinua... romanssi, fwb, hauskaa paremman puutteessa kunnes löydän sen oikean -osastoa.

Olen samanlainen ja uskon, että samanlaisia miehiäkin on. Jos ei Suomessa niin jossain muualla.

"Saisi jakaa ajatuksia, huolia, mietteitä ja mielipiteitä. Joku vähän enemmän kuin kaveri"

No kai sulla on hyviä naispuolisia kavereita? Jaa ajatuksia, huolia ynnä muuta heidän kanssaan. He eivät ole muuttamassa luoksesi vuosienkaan jälkeen.

Hassua, että tuollainenkin ongelma on, kun monesti kuulee vaan sitä puhetta, että miehet eivät halua sitoutua.

Oot ihan unelma naine minulle. Mulle sopis että asutaan erillään. Seurustelin yhden naisen kanssa 5 vuotta eikä asuttu yhdessä vaan omat asunnot oli mutta nukuttiin jomman kumman asunnossa aina välillä yhdessä.

Oikea mies puuttuu. Tapaat vääriä paljon? Kehitä ihmistuntemusta. Kerro alussa mitä toivot, tai haussa. Tai toiveesi asumisjutusta ovat liiallisia, eikä kukaan pysty täyttämään. Ehkä tapaat vain epätoivoisia miehiä joilla on liian kiire? Määrääviä miehiä ja joustamattomia, eivät neuvottele? Vaadit liikaa heiltä, että tapaaminen sujuu aina sun tahdon mukaan. Otatko toisen huomioon ja hän sut? Ilman rahaa pitäisi voida myös tehdä asioita ja ettei pakota "laatuaikaan". Eivätkö miehet huomioi sinua riittävästi asioissa? Vääriä..

Asumisjärjestelyjä voi tehdä minkälaisia vaan, mielikuvituksen puutetta. Jos on varaa rakennuttaa taloa - niin kolmiosainen, käytävät välissä. Yksi osa sulle, käytävä, yhteinen osio, käytävä, miehen asunto. Tai kaksi taloa erikseen, tai puolikkaat: kun tulee ero miehen talo nostetaan muualle. Ulkomailla on näitä ratkaisuja. Tai samalla asuinalueella. Unelmat ovat mahdollisia.

Tai kaksi asuntoa lähekkäin. Kaksi asuntoa erikseen jne. Sama taloyhtiö myöhemmin. Eihän kukaan jaksa kokoajan säheltää, matkustaa ja katsoa leffoja (jompi kumpi ei tykkää samasta leffasta). Arkinen olo on kivointa, toki romantiikkaa. Omaa aikaa pitää olla tarpeeksi kummallakin, eikä tukahduttavaa miestä... Jos toinen kasvaa kylkeen kiinni ja kaipaa äitiä, voi olla ahdistavaa. Omat harrastukset, ja yhteiset kiinnostukset. Ehkä voit kirjoittaa paperille mikä ahdistaa ja mikä ei? Ja mies kanssa kun löytyy. Oppii tuntemaan.

Oma asunto on aikuisena ihan ok. Ei miehen lapsia nurkissa kiljumassa ja erossa jakoja. Mutta jos on hyvä mies, voitte ansaita onnen. Kehen luottaa ja kehen ei. Mistä löydät aina ne miehet? Mikä on sun miestyyppiä? Mikä vie jalat alta, eikä ole vain projekti?

Ei kai se mahdoton yhtälö ole, mutta kyllä se haasteellista on. Siihen kannattaa varautua. Koska isoin osa ihmisistä ensinnäkin elää "kuten muutkin". Eivät tietenkään sitä tunnustaen, siis jokainenhan heistä ihan itse haluaa ja ihan itse löysi elämänsä rakkauden jne. mutta tosiasiassa isoin osa heistä tekee lapsia koska "kuuluu" miettimättä ylipäätään onko heillä mitään oikeasti annettavaa, ja jotkut jopa minkä tahansa sekopään kanssa. Isoin osa käsittää että suhteen pitää "edetä" ja ei siis toki tunnetasolla eikä ihmisen kanssa eläessä, jakaessa ja suhteen syventyessä kun tunnetaan, vaan esimerkiksi juuri yhteen muutolla. Kaava suhteen etenemisestä menee siis: tapaaminen, seksi, yhteenmuutto, kihlat ja naimisiin. Lapsia nykyään useammin ennen naimisiin menoa, kun sen jälkeen.
Eikä se ole muuta isoimmalla osalla kun sitä että niin kuuluu tehdä.

Tai sitten sitä pidetään "aikuiseksi kasvamisena". Esimerkiksi oikeasti ihmiset pitävät aikuisuutena autoa ja asuntolainaa, eikä suinkaan henkisiä ominaisuuksia. Mitä kukaan ei tietenkään myönnä, mutta ikävä kyllä, näin se vaan käytännössä on.
Ja siksi, tuo on vaikeaa. Koska miehet ajattelevat kuten lauma, kuten naisetkin, kuten muutkin ja mitä muut sanoo ja muu, muu. Joten isoin osa heistä käsittää suhteen sellaiseksi, missä edetään yhteen muuttoon ja sitten on aikuinen ja toteuttanut tarkoituksensa kun on asuntolaina, muija (vaikka muija jota ei edes halua, ihmiset elää aivan uskomattoman kamalissa parisuhteissa!) ja pari lasta. Muutama onnekas oikeasti rakastuu, tapaa oikean ja elää elämää mitä haluaa. Muutamalle on ihan sama. Isoin osa on jotain siltä väliltä tavatessaan jonkun kenestä voi kehitellä jonkun elämää suuremman romanssin omassa mielikuvituksessaan.
Ja loput pakottaa itsensä muottiin.

Sinun kaltaisiasi saattaa olla enemmänkin, mutta aika harva myöntää tuota. Koska tuossa kuulee kaikkea, enemmän arvostelua kuin hakkaavan miehen ja surkean muijan valitsija, sillä perhe-elämä on sentään aina joku kohtalo. Tuommoinen yksineläminen ei voi kertakaikkiaan olla valinta, hyväksi yms. sinun on pakko olla vähintää traumatisoitunut.
Siksi monikaan ei valitse elämää mitä haluaa, vaan elämän mikä kuuluu.

Lisäksi ihmiset eivät nää rakkautta ja sitoutumista ilman ulkoisia merkkejä. Että se olisi valinta, vaikka ei jaettaisi laskuja ja asuttaisi yhdessä. Voisi silti rakastaa, kaivata ja olla sitoutunut. Että rakkautta voisi olla ilman tarvetta: eli ei tarvitse maksajaa, kotiapulaista eikä asentajaa, ei tarvitse toista sillä tavoin, vaan ainoastaan rakkauteen ja rakastamaan. Käsittämätöntä useimmille. "Sä et tarvitse mua!" ei ole ihan harvinainen itkun aihe, kun pitäisi luottaa siihen että "En, mä en tarvitse sua mihinkään, mä rakastan ja haluan sua. En muuta."
Uskomatonta mutta se ei riitä.

Mutta onhan sinunkaltaisiasi ja samoin ajattelevia. Niitä on vain hyvin pieni prosentti, isoin osa haluaa syystä jos toisesta jotain muuta. Isoin osa vain, koska perhekin on luonnollinen toive ja kuitenkin moni kokee turvaa, rakkautta, jakamista ja muuta eniten perheessä. Isoin osa haluaa lapsia ja asua yhdessä ja sitoutua konkreettisesti myös siksi, että heille se on rakkautta.
Sinulle ehkä sitten vapaus olisi rakkautta ja sitoumusta, heille perhe ja sama katto on sitä.
Joo, mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi.
Mutta yhteenvetona sanoisin, että ei, tuo ei ole mahdoton yhtälö, mutta sen verran harvinainen, että välttämättä oikeaa kumppania toteuttamaan sitä yhtälöä ei löydy. Saattaa olla siis, että joudut aina vaihtamaan jos aiot noin elää. Tai elämään yksin.
Toisaalta, mahdollisuus on siihen että löydät ehkä sen oikean. Riippuu mitä haluat "riskeerata" ja haluatko aina vaihtaa. Tai että jos rakastut tulisesti, oletko valmis sittenkin joustamaan, tai jos joku rakastuu sinuun niin, että joustaa toiveistaan.

Täällä myös samanlainen. Viihdyn tosi hyvin yksin, ja minulla on kanssa ollut liian usein tilanne, että mies haluaa sitoutua kovaa vauhtia. Nyt olen ollut jo pidempään yksin. Minulle koti on sellainen paikka, jossa haluan rauhoittua ja rentoutua, laittaa hyvää ruokaa ja jonka haluan pitää puhtaana. En tiedä sitten, olenko ollut väärien miesten kanssa, mutta paljon on ollut mukana ns. lastenhoitoaspektia (miesten hoivaaminen) vaikka ei edes asuttaisi yhdessä. Ehkä nuo miehet ovat olleet äitinsä helmoista toiseen siirtyviä, tai minä liian lepsu antamaan heille tähän mahdollisuuden.

Paljon kuulee sitä, että esim. minussa on jotain vikaa tai että sääliksi tuota käy. Ihmisille ei vissiin tule mieleen, että ehkäpä se ei halua lapsia/miestä...

Erilaisia yhdistelmiä on vaikka kuinka paljon. Luulisi etenkin keski-iän ylittäneiden tehneen havaintoja ympäristöstään ja muiden ratkaisuja nähneenä, millaista sellainen ihanneparisuhteen yhteiselämä voisi parhaimmillaan olla." Erillisinä yhdessä" vaatinee kaksi suht itsenäistä, ymmärtäväistä, omaa tilaa halajavaa ihmistä. Koteja voi olla vaikka ympäri suomea ja siellä välillä yhdessä ja välin erikseen. Keskinäinen luottamus vaan kunnossa, niin parastahan tällainen elämä olisi, uskon siihen vahvasti:)