naisia, niin kysyisin kysymyksen, että ottaisitko pelimiehen omaksesi, jos rakastuisit häneen ja hän sinuun? Uskaltaisitko luottaa häneen ja siihen, että tuo suhde kestäisi?
Itselleni tuo olisi varmasti vaikea päätös ja -valintatilanne.
Itselleni tuo olisi varmasti vaikea päätös ja -valintatilanne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
pelimies pelottaa, vaikka voisikin muuten pelittää
Riippuu mitä pelimiehellä tarkoitetaan. Jos jotain epärehellistä valehtelijaa niin en voisi edes rakastua, tai rakastuminen loppuisi viimeistään kun luonne paljastuisi. Jos tarkoittaa todella suosittua ja flirttiä miestä jolla on ollut paljon yhdenyönjuttuja niin ehkä.
Tyhmä kysymys. Ei naiset muunlaisia miehiä haluakaan. Ja suhteen kestävyys. Mitä se nykyään on, ei mitään, joten ei sitä nainen eikä se pelimieskään edes odota.
No ei nyt ihan noinkaan.
Tämä ei ollut tyhmä kysymys vaan tämä tuli mieleeni lukijoiden omista rakkaustarinoista, joista eräs kirjoittaa otsikolla näin: "Pelimiestä ei voi kesyttää"
No, hän kuulemma kesytti...
"Mä sain huonot kortit, mutta pelasin ne helvetin hyvin"
http://www.jcotton.com/sinamina/rakkaustarinat.htm
Joo, tuolla oli myös traagisia rakkaustarinoita, kuten tämä tarina referoituna.
Rakastuin 6. luokan keväällä erääseen poikaan..
Hän kysyi alkaisinko hänen kanssaan...
Lopuksi sitten iskin silmäni toiseen poikaan ja jätin hänet...
Parin viikon jälkeen aloin olla sen toisen pojan kanssa...
sain kuulla että poika oli nähty pussailemassa toisen tytön kanssa...
Sen jälkeen me erosimme...
jälkeenpäin ajateltuna, olen aina rakastanut häntä, kenen kanssa olin ensin...
minua sattuu nähdä hänet toisen tytön kanssa...
Rakastin häntä ja tulen AINA RAKASTAMAAN
Kuvittele nyt että vielä 50-vuotiaana miettii sitä Tenavat-sarjakuvista otettua 12v pallopää poikaa laihassa vartalossa(sellaiset vartalot 11-12v lapsilla on), ja yhä vain suree sitä menetettyä suurta rakkauttaan.
Samaa pohdin kuin "mbgitw": mikä on "pelimies". Valehtelemisesta kiinni jääminen hävittäisi nopeasti mielenkiintoni kyseistä ihmistä kohtaan. En myöskään rakentaisi mitään kuvitelmia yhteisestä tulevaisuudesta ihmisen kanssa, joka esimerkiksi tavalla tai toisella ilmaisisi haluavansa säilyttää vapauden mennä sänkyyn muidenkin kanssa tai joka vetoaisi "sitoutumiskyvyttömyyteen".
Mutta jos se tekee ihmisestä pelimiehen, että p/s-kokemusta on vuosien varrella kertynyt niin enpä sen perusteella ketään torjuisi.
P.S. "Omaksi ottaminen" on minulle vähän vieras ilmaisu. Ei ketään voi ottaa omaksi/omistaa. Suhteen kestävyyttä on myös paha tietää etukäteen, kysehän on siitä että uskaltaako ihastua, rakastua ja katsoa mihin se johtaa.
Tuossa tapauksessa pelimiehellä tarkoitettiin miestä, jolla on naisia ringissä ja hän tapailee näitä kutakin silloin kun hänelle ja naisille sopii.
helka...et voi estää ketään valehtelemasta kaikki sitä tekevät..sinäkin.
Eikö pelimiehen kesyttäminen tarkoita juuri tuota, että ei mennä enää muiden kanssa sänkyyn vaan on vain yksi oma kulta. (lue tuo rakkaustarina)
Omaksi ottaminen on hyvä ilmaisu siihen, että kumppanit sitoutuvat toisiinsa, ovat toisilleen ne ainoat ja kummallekin se oma rakas.
Mikään suhde ei tietenkään ole varma sehän on selvä, mutta kysymys onkin rakastumisesta,,,milloin se menee kaiken järjen yli ja antaako tunteen viedä ja uskaltaako ottaa "tuplariskin"
Aivan,,uskalluksesta nimenomaan on kysymys,. sitä juuri kysyin,.kuka ottaisi, kuka uskaltaisi,,miten tuo menneisyys vaikuttaisi,,.vaivaisiko se mieltä, uskaltaisiko luottaa vai mitä?
Jos mies sanoo, että hänellä on naisia ringissä ja hän tapailee näitä kutakin silloin kun hänelle ja naisille sopii, ja kysyy haluanko olla yksi hänen ringissään, niin todennäköisesti en halua. Enkä ainakaan rakastu mieheen.
Jos tarkoitat, että tuo on menneisyyttä, niin enhän minä tiedä, että miehellä on ollut naisia ringissä. Paitsi jos hän on niin kuuluisa pukki, että se on jotain kautta tullut tietooni. Silloinkaan en todennäköisesti kiinnostu hänestä.
Linkki vei sivulle, missä oli paljon huonosti kirjoitettuja tosi nuorten juttuja, joten en jaksa enkä viitsi lukea, sori.
"Meidän juttu on niin pitkä ja ylä ja-alamäkeä täynnä, joten en viitsi kuin lyhyesti ja ytimekkäästi kirjoittaa. Puoli vuotta sitten ihastuin tunnettuun pelimieheen. Hän nauratteli joka viikonloppu naisia ja kukapa ei lankeasi suloisiin omistaviin kasvoihin, kauniisiin sanoihin jota nainen juuri odottaa hänen sanovan. Hänen karismaan ja hyviin käytöstapoihin.
Minä lankesin häneen ja olin menettänyt toivoni jo moneen kertaan, mutta jokin tuolla jossain sanoi, että älä luovuta. Otin käskyn vastaan ja kyllä vain, sulatin tämän naisten naurattajan sydämen. Vaikka hänellä on kova kuori ulkoapäin, niin minä olen ainut tyttö, joka on päässyt hänen sisälleen ja tiedän millainen hän on oikeasti.
Sen olen tässä puolen vuoden aikana oppinut, että en enää säästele, vaan annan mennä. Vaikka yleensä sanotaan, että "pelimiestä ei voi kesyttää"Niin voin henkilökohtaisesti sanoa, että kyllä voi. Jos pelimies rakastuu niin se rakkaus on niin jotain aitoa. Elämässä täytyy ottaa riski"
Minä sain huonot kortit, mutta pelasin ne helvetin hyvin ;)
Täytyy koittaa keskittyä niihin, jotka eivät vielä/enää ole kenenekään omia. Eikö niin pidä pyrkiä toimimaan? Eihän kukaan halua minkään sortin suruja itselleen eikä toisille?