Nykyään on tarjolla vain pieruntuoksuisia uranaikkosia,
Näin olen kuullut nuorten miesten puhuvan.
Näin olen kuullut nuorten miesten puhuvan.
Mihin ovat kadonneet pullantuoksuiset kotiäidit?
Myymälän Johtaja
19343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miksi kauppojen johtajat ovat kaikki narsistisia ku-sipäitä?
Ei. Tämä ei ole kohteliaisuus.
Ei taida pissapäille olla pullaa tarjolla?
"Myymälän Johtajilla" ei ole varaa elättää kotirouviaan, lapsistaan puhumattakaan. Pullantuoksuinen kotiäiti on nykysuomessa elintasotuote.
On mukavempaa istua töissä päätteen edessä kuin hoitaa kitiseviä lapsia ja siivota kotia.
Mihin ovat kadonneet raavaat tukkimiehet, metsurit, miehekkään työn tekijät?
Nykyään on tarjolla vain vastenmielisiä, hielle ja lääkitykselle löyhkääviä sukkahousumyyjiä.
Näin olen kuullut kaikenikäisten naisten puhuvan.
Suurin osa nykynaisista taitaa olla pilluntuoksuisia pyrkyreitä.P|llusta on tullut kauppatavaraa jolla nainen ostaa itselleen parempaa asemaa, etuja ja valtaa. Hyväosaiset miehet ovat valitettavasti sellaisia ky8piä luonteeltaan että lankeavat näihin naisten ansoihin, ilmeisesti evoluutio suosii tällaista käytöstä jättäen kiltimmät miehet yksin ja niinpä kiltteys karsiutuu luonnonvalinnassa pois.
Enpä haluaisi elää tulevaisuuden maailmassa jossa koko väestö muodostuu pelkistä kyrvi8tä ja kus1pää naisista...
Typerät miehet ei tunnista pullantuoksuista naista. ei sitä päällepäin aina näe.
Olen oikeasti hyvä leipoo pullaa ja oikea kodinhengetär, vaikka örvellänkin baareissa ja ostan paremman aseman piparilla. Toinen ei sulje toista, mutta kukaan ei arvosta monipuolisuutta
Luulisi tosiaan, että piparit ja pullat kuuluisivat yleisesti samoihin kattauksiin.
nehän onkin, ne parit pullat on siinä rinnuksilla...
Kas, kun sattuikin, tuolla juuri taikina kohoaa.
Olen nuoremman polven naikkonen, vasta kahdenkymmenen, mutta arvostan kovasti perinteisiä perhearvoja ja olen pohtinut samaa kysymystä. Kenties tunnistan itsessäni jotain sellaista kliseistä 50-luvun yhdysvaltalaisen unelman tavoittelua, ilman amfetamiinia tietenkin.
Nykyaikana on sosiaalisessa mediassa jaettavan ihmeen veroista, että on saatu keittiössä aikaan jotakin ilman pizzalähetin palveluksia. En ymmärrä, miten joku voi kieltäytyä naisena olemisen mielihyvästä, siitä, että voi huolehtia perheestään, kodistaan ja miehestään. Kiitos maistuvasta ruoasta, kyllä se tuo hymyn huulille paljon ennemmin kuin jokin kvartaalitulos, vai mitä niitä lieneekään.
Ja herranen aika, eihän naisen kuulu "örveltää" kapakoissa! Ei toki miehienkään, sillä miehiä eivät ole sellaiset, jotka hankkivat itsensä halvimpaan mahdolliseen humalaan, eivätkä pikkupojat, jotka ylipäätänsä tulevat halvalla humalaan.
Ainakin 80-luvulla oli yläasteella kotitaloutta. En pidä itseäni mitenkään erityisen älykkäänä, mutta jopa minä osaan lukea ja seurata ruokaohjetta. Edellisen johdosta päättelen, että ruuanlaittamattomuus tai leipomattomuus ei johdu osaamisen vaan kiinnostuksen puutteesta.
Noin muuten ihmiset, jotka tietävät toisten puolesta, mitä heidän "kuuluu" tai "ei kuulu" tehdä, joutaisivat perunakellariin arestiin.
Ah, 80-luku mainittu :)
Minusta on alkanut vaikuttaa siltä että 80-luku oli erikoista ja poikkeuksellista aikaa kun tavallisilla duunareillakin meni hyvin, Suomi ylipäätään oli kaikkien aikojen parhaimmillaan silloin, veroja maksettiin silloinkin mutta palkka oli hyvä ja verojen vastineeksi saatiin hyviä ilmaisia palveluja.
Sitten 90-luvun lama tuhosi kaiken sen hyvän eikä koskaan enää olla palattu sille tasolle millä oltiin 80-luvulla. Tämä on ollut erittäin kitkerää nieltäväksi, hetken oltiin paratiisissa ja sitten se vietiin meiltä pois!
I agree eli nuinhan se oli. Suurin osa lukijoista kun on syntynyt 80-, ei osaa verrata eikä muistella.
Terttu Arajärvi televisioidussa haastattelussa vuodelta -95 oli pahoillaan parinkymmenen vuoden aikana työllä ja vaivalla rakennetun lastenpsykiatrisen hoitojärjestelmän alasajosta lamavuosina. Veikkaanpa että nykyhetkellä on enää vanhimman viranhaltijapolven muistoissa se, miten professori Arajärven ja kollegoiden uraauurtavan ideoinnin mukaisesti perheitä ja häiriintyneitä lapsia autettiin vielä 80-luvulla. Nykyään vaan kehotetaan menemään yksityiselle tai vedotaan resurssipulaan ja pitkiin jonoihin. Ja tulokset näkyvät. Ensimmäinen yhteiskunnan liikenevä resurssi on ehkä huostaanotto.
niiden tilalle on ilmaantunut pyllynhajuisia kassialmoja.
Viimeks eile tuli duunattuu korvapuustei, parit pitkot ja kroisanttei
..kaupantiskiltä ne saa helpommin ;)
mikä toivoton yrittäjä olen kirkumassa joka ketjussa?
Olettaisin, että eivät mihinkään. Nykyään on taas muotia leipoa ja tehdä ruokaa. Mutta nykypäivän naiset tekevät myös paljon muuta eivätkä nosta pullanpyöritystä miksikään elämän suurimmaksi ansioksi. - Itse en leivo, kun en syökään, koska en halua olla pullan näköinen.
Mut eiks pullat ole nykyisin out? Ainakin nykyihmisten ruokaliutottumusten mukaisesti?
Olenko ymmärtänyt väärin? Himoliikkujat ja ikilaihduttajat vastakoot. Pullat koostuu maidosta, vehnästä ja sokerista = pelkkää hiilaria.
suomalaisia haukutaan harva se päivä näilläkin palstoilla pullamössökansalaisiksi.
Vois olla pullantuoksuisen hajuveden paikka, meniskö kaupaksi?