Haaveilen poispääsystä suhteesta, joka ei ole enää pitkään aikaan tehnyt minua onnelliseksi. Mieheni mielestä en pärjäisi omillani ja en siksi saisi valittaa, kun hän kohtelee minua kuin kiloa paskaa. Ei ole väkivaltainen, mutta ei kyllä pidä minua silti ihmisenä. Ajoittain.
Olemme olleet neljä vuotta yhdessä ja tuntuu oudolta heittää kaikki yhteinen aika pois, mutta olen tullut siihen tulokseen, että se on ainoa vaihtoehto. Hän kuluttaa minua henkisesti, itsetuntoni ja hyvinvointini kärsii, vaikka edelleen löydämme rakkautta ja intohimoa yhteisistä hetkistämme. Se ei kuitenkaan enää riitä, etenkin kun hänen mielestään en ole mitään, en kuulemma edes pärjäisi omillani, ilman häntä. En hänen mielestään tee mitään oman olemassa oloni eteen.
Varsinainen ongelma on sitten se, että olen opiskelija, minulla ei opintotukea lukuunottamatta ole muita tuloja (ja sekin vähä loppuu kesäksi), joten omaan asuntoon muuttaminen on jokseenkin vaikeaa.
Olenko yksin tällaisessa tilanteessa?
Mitä minä teen?
Olemme olleet neljä vuotta yhdessä ja tuntuu oudolta heittää kaikki yhteinen aika pois, mutta olen tullut siihen tulokseen, että se on ainoa vaihtoehto. Hän kuluttaa minua henkisesti, itsetuntoni ja hyvinvointini kärsii, vaikka edelleen löydämme rakkautta ja intohimoa yhteisistä hetkistämme. Se ei kuitenkaan enää riitä, etenkin kun hänen mielestään en ole mitään, en kuulemma edes pärjäisi omillani, ilman häntä. En hänen mielestään tee mitään oman olemassa oloni eteen.
Varsinainen ongelma on sitten se, että olen opiskelija, minulla ei opintotukea lukuunottamatta ole muita tuloja (ja sekin vähä loppuu kesäksi), joten omaan asuntoon muuttaminen on jokseenkin vaikeaa.
Olenko yksin tällaisessa tilanteessa?
Mitä minä teen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vai niin, ettet muka pärjää ilman häntä?Olin vuosikymmeniä parisuhteessa, jossa sain kuulla nuo sanat.
Kyllä ihminen pärjää ilman häntäkin.
Kymmenet tuhannet muut opiskelijat asuvat yksin, miksi se sulle on ongelma? Taitaa olla tekosyy olla muuttamatta. Elämässä pitää tehdä uhrauksia välillä jotta pääsee eteenpäin. Tarkoitan tällä, että sulla ei riitä satasia nyt sitten shoppailuun.
Ymmärrän sinua täysin. Olen melkolailla samankaltaisessa tilanteessa, ainoana erona että miehellä liikenee enemmän lämpöä ja läheisyyttä elektroniikalle kuin minulle ja sovituista asioista ei pidetä kiinni. Välillä tuntuu kuin asuisin teinipojan kanssa, vaikka mies jo 33v...
Opiskelijan niukka talous estää omaan luukkuun muuttamisen toiselle paikkakunnalle, puhumattakaan siitä että pitäisi siihen päälle ostaa kalusteet ja ruokaa hengen pitimiksi. Tuloina pelkkä opintoraha 9kk vuodesta, joka sekin on suurimmaksi osaksi mennyt koulumatkoihin (kiitos Kelan, korkeakouluopiskelijoiden kouluun matkustamista ei tueta..)
Usein olen sanonut puoliksi tosissani muuttavani pois ellein meno muutu, mutta mies ei taida tajuta ennenkuin huomaa tavaroideni hävinneen. Saapi nähdä mihin tämä kehittyy..
Hopi hopi kelaan ja kaupungin asuntotoimistoon. Eron myötä saat asunnon nopeasti kun sitä oikeasti vaadit. Kun asut yksin saat myös asumistukea. Otat ilta-/viikonlopputyön ja pärjäät kyllä opiskeluajan. Hieman seuraamalla esim. tori.fi sivustoa tai kierrätyskeskuksia löydät erittäin edullisesti tai jopa lahjoituksena kalusteet opiskelun aikaiseen asuntoon.
Pärjät kyllä. Älä anna toisen alistaa sinua.