Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä kohta 4 v..häät olis nyt kesällä. Olen lyönyt miestäni 2 eri kertaa poskelle vuosien saatossa. Siis, miehelle ei ole jäänyt mustelmia,turvotusta tmv, eli en ole todellakaan tempaissut kovaa, vaan lähinnä taputtanut hieman napakammin rootijen yhteydessä. Mutta, en voi hyväksyä tätä.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Molemmilla kerroilla mies on saattanut mut riidassa sellaseen tilaan, et ihan mitä vaan sanon(koitan selittää jotakin sanomaani tai oon pyytänyt anteeks) tai teen, ni mies "asettuu" mun yläpuolelle ja on oikeessa. Ei siis kuuntele mitä sanon(ei siis edes halua koittaa ymmärtää mitä sanon) tai jatkaa syyttämistä vaikka oon jo pyytänyt anteeks. Tiedän että lyön koska haluan et mies on hetken hiljaa ja oikeesti kuuntelee mitä sanon. Ongelma on siis se, et mies pystyy saamaan mut aivan järjettömän raivon partaalle. En ole koskaan ollut väkivaltanen ketään kohtaan ja yleensä mulla on hyvät hermot enkä helposti suutu kenellekään. Siks en voi käsittää et miten toi ihminen saa mut aivan raivohulluksi.
Pitäis kai sit erota.. järki sanoo niin. Silti rakastetaan kovasti ja hyviä hetkiä on. Sit tietty vaikuttaa sekin et kutsut on jo lähetty ja kaikki järjestelyt tehty.
Haluisin mieluusti kuulla jos muilla on ollu vastaavia ongelmia, et miten niistä on selvitty.
Siis, mehän ollaan käyty jo reilu 6kk parisuhdeterapiassakin, mut sieltä saatiin ainooks ratkasuks vetäytyy pois tilanteesta kun tilanne alkaa kiristyy.. meillä se vaan räjähtää niin nopeesti nollasta sataan, ettei kumpikaan ehdi lähteä pois..ja jos taas koitetaan pidätellä vihaa, ni sitä piilovittuilua ja toisen provosointia voi olla parikin pv ennen kun tilanne sit räjähtää..
Oon vaan niin loppu, apua?
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Molemmilla kerroilla mies on saattanut mut riidassa sellaseen tilaan, et ihan mitä vaan sanon(koitan selittää jotakin sanomaani tai oon pyytänyt anteeks) tai teen, ni mies "asettuu" mun yläpuolelle ja on oikeessa. Ei siis kuuntele mitä sanon(ei siis edes halua koittaa ymmärtää mitä sanon) tai jatkaa syyttämistä vaikka oon jo pyytänyt anteeks. Tiedän että lyön koska haluan et mies on hetken hiljaa ja oikeesti kuuntelee mitä sanon. Ongelma on siis se, et mies pystyy saamaan mut aivan järjettömän raivon partaalle. En ole koskaan ollut väkivaltanen ketään kohtaan ja yleensä mulla on hyvät hermot enkä helposti suutu kenellekään. Siks en voi käsittää et miten toi ihminen saa mut aivan raivohulluksi.
Pitäis kai sit erota.. järki sanoo niin. Silti rakastetaan kovasti ja hyviä hetkiä on. Sit tietty vaikuttaa sekin et kutsut on jo lähetty ja kaikki järjestelyt tehty.
Haluisin mieluusti kuulla jos muilla on ollu vastaavia ongelmia, et miten niistä on selvitty.
Siis, mehän ollaan käyty jo reilu 6kk parisuhdeterapiassakin, mut sieltä saatiin ainooks ratkasuks vetäytyy pois tilanteesta kun tilanne alkaa kiristyy.. meillä se vaan räjähtää niin nopeesti nollasta sataan, ettei kumpikaan ehdi lähteä pois..ja jos taas koitetaan pidätellä vihaa, ni sitä piilovittuilua ja toisen provosointia voi olla parikin pv ennen kun tilanne sit räjähtää..
Oon vaan niin loppu, apua?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos toinen saa "järjettömän raivon partaalle" niin sinä et todellakaan avioidu ja perusta perhettä tällaisen ihmisen kanssa.
Sinä puolestasi menet vihanhallinta-terapiaan että saat pääsi kasaan ennen kuin edes harkitsetkaan parisuhdetta kenenkään kanssa.