ero ja mies ei suostu muuttamaan

Nyt kaipaisin joltakulta neronleimausta mitä tehdä. Tai miten saisin asiat menemään niin että saisin itse jäädä eron tullessa kaksioomme, kun se on kaikkienkannalta järkevää.. Jos muutamme kumpikin, joutuu molemmat jokatapauksessa lähtemään, tai sitten minä tai hän jää asuntoon, jolloin hän tuskin yksin saa maksettua koko vuokraa ja joutuu lähtemään kuitenkin. (mulla vanhemmat apuna, ovat myös tarjoutuneet maksamaan mieheni ulos tästä, jotta voisin asua tässä)

Olemme nuoripari ja asumme siis vuokrakaksiossa joka on vuokrattu kummallekin, itse opiskelen ja mies on työtön, tällä hetkellä on kuntouttavassa toiminnassa ja käy terapiaa, (käyn itsekin terapiaa, miehen toimintakyky rajoittunut, minun ei). Silti olisin valmis menemään opiskelujen ohella osa-aikatöihin tai ottamaan kämppiksen, kaverini voisi suostua kun kysyin. Ongelma vaan on kun mies ei suostu lähtemään tästä asunnosta koska ei halua minun saavan kaikkea. Itse taas en viitsisi muuttaa kun on opiskelut kesken (mies ei tällä hetkellä ole edes kuntouttavassa toiminnassaan) ja mulla on lemmikkejä, joita en ihan heti saa siirrettyä sijaismajoituspaikkaan, jos sellaiseen menisin sekä omistan pianon, jonka siirto maksaa. Ollaan toki joskus aiemmin puhuttu että hän voi hoitaa lemmikit tai voisin itse käydä hoitamassa niitä, vaikka asun muualla. Tuntuu raskaalta vaan käydä hoitamassa omat lemmikit omassa kodissa ja silti mennä nukkumaan muualle ja opiskella vielä samalla.

Sitten on se, että kumpikaan ei oikein voi mennä vanhemmilleen, (tai kavereilleen) kun omani pilasivat mielenterveyteni enkä halua olla heidän nurkissaan enää. Miehelläni on vähän sama juttu, mutta vähän siedettävämpi tilanne, tosin riitelee enemmän äitinsä kanssa joten hankalaa... (isä ei kuvioissa)

Sopu tuskin on enää mahdollinen, kun ollaan oltu yli 4 vuotta yhdessä ja aina on ollut se ajatua että olisi parempi erota. En jaksa enää panostaa tähän suhteeseen tai alottaa puhtaalta pöydältä. Kamalinta oli kun halusin erota muutama viikko sitten (ja olin jo ihastunut toiseen), niin mies murtui täysin ja uhkasi itsarilla ja alkoi viiltelemään itseään. Menetti totaalisesti itsensä ja elämänhalunsa ja jouduin unohtamaan kokonaan ihastukseni ja katsomaan että mies pärjää ja sitten päätimme jatkaa vielä (kun mies kertoi että rakastaa yli kaiken ja olen maailman tärkein ja on tajunnut miten huonosti on kohdellut). Patiterapiassakin käytiin pari kertaa, en pitänyt terapeutista enkä saanut paljoa irti itsestäni. ) Joten yrittäminen taitaa olla aika lopussa...

Lopulta haluaisin vain meidän kummankin olevan onnellisia ja löytävän uudet kumppanit tai elämälleen jotain paljon parempaa. Tämä veivaaminen ja suhdesotkut ovat kuluttaneet molemmat monesti loppuun ja kaipaan uutta alkua elämään. Miehestä tämä kaikki tuntui siltä, kun olisin viemässä hänelta asuntoa ja ottamassa uuden miehen ja heittämässä hänet kokonaan pois. Asunnon kyllä haluaisin mutta en heti rynnätä uuteen suhteeseen ja heittää kaiken menneen pois noin vain. Tuntuu puhdistavalta kirjoittaa tämä kaikki tänne vaikka olenkin jauhanut asioita moneen kertaan... :)