http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2014042818249303_lz.shtml
Kerro tarinasi. Ottaisitko mielummin huonon miehen joka on komea vai hyvän miehen joka on ruma?
Kerro tarinasi. Ottaisitko mielummin huonon miehen joka on komea vai hyvän miehen joka on ruma?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei, en pelkää. Otan hyvän ja mieleisen miehen tai olen ilman. Miksi pitäisi tyytyä kompromissiin?
En pelkää. Viihdyn hyvin itsekseni ja voisin hyvin elää yksin koko elämäni, ellei vastaan tulisi jotakuta aivan erityistä miestä. Eli vain huippumies kelpaa, tai sitten mieluummin yksin. Naiset ovat usein tällaisia, miehillä tuntuu olevan suurempi tarve saada nainen kuin päinvastoin. Siksi naiset vaikuttavat miehistä kummallisen nirsoilta.
Ehkä en rakastu enää, mutta tykkääminen olisi hyvä syy, jos tyyppi olisi ihan kaikin puolin muuten kelvollinen ja...niin, tietenkin tykkääminen olisi molemminpuolista.
Palstakurpan alahuuli väpätti, kun kerroin hänen ruumiinsa muumioituvan kerrostalokämpässä viikkoja ennen kuin kukaan huomaa mitään.
Olimme kahden.
Uu, tässä oli jo yritystä. Varmasti sattui johonkin yksinäiseen naiseen, koska minullekin tuli eksistentialistinen kriisi.
Ei ollut edes hyvä yritys.
Mielikuva jäi vaisuksi, koska kurpat eivät koe epävarmuutta, siis kurppien alahuuli ei väpätä sosiaalisissa tilanteissa.
Kurppien vahvuushan on se, että he ovat jo miltei kaiken nähneet.
Siispä:
Kurppa kohautti olkiaan, kun neitsytpoika yritti shokeerata muumioväitteellään. Neitsytpojan alahuuli väpätti, kun neitsytpoika yritti peitellä kiukkuaan.
Olimme kahden.
Pelkään kun miehet pettää ja ovat niin paskoja.
En oo pettäny tähän päivään mennessä vaikka ylempi viesti kertoo jotain muuta. Mitenköhän tää pitäisi ottaa...
Samaa pelkään teistä naisista.
En pelkää enkä oikeastaan pidä yksin jäämistä todennäköisenä.
Korjaan vielä sen verran, että en pidä ns. vanhaksi piiaksi jäämistä todennäköisenä. Naisen pidemmästä eliniästä johtuen useimmat naiset kuitenkin jäävät lopulta puolison kuollessa yksin, ja tämä lienee todennäköisin kohtalo minullekin. Seuraavaksi todennäköisempänä pitäisin avioeroa min 10 v liiton jälkeen ja kaikkein epätodennäköisimpänä vaihtoehtona alunperinkin naimattomaksi jäämistä.
Nainen kuuluu aina korkkaajalleen.
Jollen saa hyvää miestä, joka on minun silmissäni komea, niin jään mielelläni yksin.
Yksin voi jäädä parisuhteessakin.
Ulkonäön suhteen en ole kovin ronkeli, mutta luonteen suhteen olen valikoiva.
Ei pelota tippaakaan yksineläjäksi jääminen. Se vaihtoehto on alkanut tuntua aika ajoin ihan mukavalta.
Ja kuten Siira viisaasti totesi, yksin voi jäädä myös parisuhteessa. Se olisi kauhein vaihtoehto.
Olen jo yksin kun edellinen petti. Miehet ei ole luotettavia.
En pelkää jääväni yksin, koska olen tiennyt jo alle parikymppisestä asti että tulen jäämään yksin.
Elämässä on suurempiakin pelkoja kuin yksin jääminen.
En pelkää jääväni ilman miestä, kuten moni muukin jo todennut olen mielummin yksin kuin huonon miehen kanssa.
On vain huonoja miehiä. Siitä luonnevikaisuuden määrästä saa kärsiä ihan riittävästi töidenkin merkeissä. Eikä siihen kyllä uhraisi minuuttiakaan vapaasta ajasta. Mieluummin siis yksin.