Eli siis miten on helpompi unohtaa asiat.. minulla oli vaikeuksia tyttöystäväni kanssa mutta päätimme jatkaa... asiat ehkä jäivät pyörimään päähäni kun epäilin että rakastanko häntä ja toimiiko suhde, mutta päätin että jatkamme ja katsomme miten toimii ja miten tunteet kehittyy uudestaan... mutta silti mietin asioita päivittäin vaikka ole yrittänyt unohtaa... kertokaa miten unohtaisin
Haluan unohtaa...
aloituspostaaja
12526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kertoisitko että mitä tarkalleen haluat unohtaa? Tai mitä et pysty unohtamaan? Mikä meni vikaan?
Sitä kun aloin miettimään rakastanko häntä jne... tuntuu että ne jäi vähän päälle vaikka se asiahan selviää vain elämällä. Taisin tukahduttaa tunteeni sillon kun tämä alkoi ja nyt ne alkavat hiljalleen kehittyä joten eiköhän tämä tästä, haluaisin vain osata olla ajattelematta tätä kaikkea.
ei karkuun juokseminen onnistu, ne on kohdattava ennemmin tai myöhemmin...
koita olla vahva ja käsitellä asiat jotka haluat unohtaa.
itse säntäilin tiedostamattani karkuun ongelmia kunnes ne otti kiinni viiden vuoden jälkeen... kun olisi ollut tämä jälkiviisaus silloin käytettävissä...
!tsemppiä ja rohkeutta!
Hei 'aloituspostaaja'
Jotenkin minusta vaikuttaa siltä, että prosessi on kesken, siksi asiat pyörivät päässä. En kannusta unohtamaan vaan ihan päinvastoin ottamaan asiat reilusti käsittelyyn. Kun pari miettii suhteensa jatkoa, on välttämätöntä puhua avoimesti, mitä kumpikin odottaa parisuhteelta, mihin sitoudutaan, minkä asioiden on entisestä muututtava, mitä kumpikin tarvitsee ja toivoo. Minulle tuli olo, että olette päättäneet jatkaa ilman että olette käsitelleet näitä asioita vielä avoimesti ja kunnolla.
Kannustan siis jatkamaan keskustelua ja ottamaan selvää, ovatko tavoitteenne parisuhteenne ja toistenne suhteet sellaiset, että voitte sitoutua. Sitten kun sitoutumipäätös on tehty (tai toisaalta eropäätös), asiat eivät yleensä enää jää vaivaamaan vaan tulee helpottunut olo, asiat on puhuttu auki ja voidaan jatkaa arkielämää eteenpäin.
Miltä kuulostaa, oliko tästä mitään apua sinulle?
Meiju, diakoni
Asiat on minusta käsitelty jas sovittu mitä suhteelta halutaan, mutta eihän muutos hetkessä tapahdu, ja olen itse sellainen joka sitä odottaa hetkessä. Joten ehkö asia on siksi jäänyt mielenpäälle koska odotin muutosta hetkessä... ja nautin tytön seurasta erittäin paljon niin en tajua mitä en olisi käsitellyt... auttakaa
"Sitä kun aloin miettimään rakastanko häntä jne... tuntuu että ne jäi vähän päälle vaikka se asiahan selviää vain elämällä. Taisin tukahduttaa tunteeni sillon kun "
Lainasin tekstiäsi.
Teidän suhteesta ja noista asioista mitkä aiheuttivat selvittelyn en tiedä mitään, joten voin ehkä vain verrata omaan suhteeseen ja mitä olen oppinut naisena näistä.
Kun jotenkin tuntuu että sulla on voinut olla tietty ihanne, jonka mukaan parisuhde menisi, naisesi on sitten riidan aikana tai jollain "toiminnalla" rikkonut sun illuusion ja olet siten kokenut, että nyt nainen onkin väärä kerran ei toimi sillätavalla kuin olit odottanut. Olet alkanut kuolettaa tunteitasi ja mieltämään elämää toisella tavalla.
Olen omasta miehestä huomannut sen, että kun meillä on ollut riita, joka on sovittu sitten ja virheestä opittu ja emme riitele enää SAMASTA asiasta ainakaan uudelleen, niin silti vihaisuuden tai puhumisen aikana miehellä on aina mennyt jotain "rikki"..ja hänellä kestää huomattavasti enemmän aikaa palautua selvittelystä tai riidasta kuin minulla. MInä ajattelen että saakelin jätkä, taas piti tapella, mutta on se kuitenkin ihana ja katsotaan eteenpäin. Minulla on lähtökohtainen illuusio se, että tällaista kuuluu parisuhteeseen: Sensijaan mieheni etsii ehkä täydellistä harmoniaa, aj pettyy kun kuuleekin minun suusta sanoja joita "täydelinen prinsessa" ei ajattelisi, vaan ajattelee pelkkiä kukkasia ja tanssii perhosten kanssa.Sensijaan olenkin ihminen, joka tekee virheitä ja joutuu välillä pyytämään anteeksi, sekä välillä ei ymmärrä ottaa toisen tunteita huomioon vaan keskittyy omiinsa.
Veikkaan että se on ylpeys tai illuusio "täydellisen tyttöystvän mallista" jonka rikkouduttua hän ei pysty heti palauttamaan tunteitaan..Voi olla että jonkun isomman erimielisyyden tai tapahtuman takia hän joku päivä eroaa. Mutta minä en eroa pelkää! Mies voisi jättää joppa asiat selvittämättä, koska pelkää niin kovasti sen illuusionsa rikkoontumista. Minun on monesti liattava käteni.
Mut se kertoo että ne miehen rakkaudentunteet on perustuneet johonkin, mitä ei ole. Eli tyttöystävään joka ei koskaan tee virheitä, kiroile, piere, tee sosiaalisia "mokia" käytöksen osalta..mitä kauemmin on yhdessä, niin se toinenkin ihminen tekee virheitä sinä aikana.
Siksi siihen auttaa vain aika.
Kuvitelma, että jonkin ison riidan tai eropohdintojen jälkeen palataan entiseen, voi aiheuttaa ristiriidan koska eihän sen jälkeen saakaan palata ENTISEEN vaan asiassa on kehityttävä: Sitä varten se riita on muodostunut, että opitaan virheistä. Mutta luulo siitä että asiat jatkuu ennallaan heti, mitä jos vaihtaisit siihen tilalle uteliaisuuden kumppaniasi ja teidän tulevaa elämää kohtaan. Et voi palata entiseen, mutta tulevaisuus tämän naisesi kanssa on ihan yhtä suuri mahdollisuus, kuin se olisi jonkun naisne kanssa mitä vaan et vielä tunne, ja pystyt täyttämään ne tuntemattomat osat omilla kuvitelmillasi siitä prinsesasta joka tuoksuu ja on pelkästään täydellinen.- mut sama on edessä jokaisen kanssa, jota ihmiseksi sanotaan eikä robotiksi.
Entiseen palaaminen tarkoittaisi vain sitä, että mitään ei ole OPITTU.
Mut jokainen päivä suhteessa ei voi olla sitä ylintä auvoa ja rakkautta, ja palaneen maan tilalle alkaa hitaasti kasvaa uutta. Mutta kuten palanut maakin, riidan jälkeinen elämä voi ollakin hedelmällisempää uuden tulolle. Olette nyt viisaampia, mutta ota aikaa itsellesi äläkä pelästy että joskus tulee hetki ettet pysty haluamaan tai rakastamaan tosita, vaan mietit ASIOITA.
Kiitos! Nyt tuntuu siltä että viimein alan tajuamaan mistä on kyse. Oikeasti taisin ajatella, että hän toimii tietyllä tavalla ja on sellainen kuin haluan olevan, mutta eihän se niin mene. Nyt minulla enään täytyy oppia hyväksymään se täysin ja unohtamaan tämä asia sen kautta, koska tytön kanssahan on ihana olla mutta ne pienet vaikeudet tämän alunperinkin aiheuttivat, ne olivat ihan pieniä ja turhia asioita mistä tämä lähti liikkeelle.
Aloituspostaaja; ihan hyvä ja positiivinen asia tuo, että päätitte jatkaa ja katsoa mitä tästä kehittyy! Sehän todistaa, että jonkinlaista pohjaa suhteelle kyllä löytyy!
Näinhän on,että suhteen alussa leijutaan pilvissä. Toinen nähdään vaalenpunaisten silmälasien läpi. Ihanaa -täydellistä-ikuista...
Kunnes sitten eräänä païvänä; hupsis! sitä törmätäänkin karuun maankamaraan. Siis eikö tämä nyt ollutkaan se unelmankeveä harsokeiju tai uljas sadun ritari? Tässä ihmisessähän on ne inhimillisetkin puolet! On sellaista josta en kenties pidä. Ajatukset, tavat, kaikki poikkeaa ehkä omistani.
Silloin ollaan tultu siihen kasvun paikkaan. Nyt se suhde oikeastaan vasta alkaa. Pitäisi opetella kompromisseja. Pitäisi hioa omia särmiään, kumpaisenkin. Pitäisi osata joustaa ja hyväksyä. Pitäisi löytää sen yhteisen polun pää, jolle lähteä kompuroimaan ja joka vähitellen ajan kuluessa muuttuu helpompikulkuiseksi ja nautitte kulkea sitä yhdessä!
Siis ei unohtaa ja tukahduttaa omia tunteitaan eikä ajatuksiaan. Ne ovat juuri siihen kasvuun liittyviä, ja ne pitää itselleen ja yhdessä selvittää.
Ja sitten, kenties mennään nurin-narin, kenties tulee hyvä pari!
Tota mä vähän itse vastustan, enemmän taitoa vaan lisätä katsos miten asiat lomitetaan yhteen.
Se kun joku hioo särmiään toisen takia, mua jotenkin ällöttää.
se on sitä ihme suomalaista kasvatusta, että vain kun on luonne pois niin mahtuu toisten kanssa samaan sakkiin.
ihmisen pitää saada nimenomaan parisuhteessa pitää ne särmänsä ja erityispiirteensä. Jos mennään sitä ihmisen syvintä olemusta kopeloimaan liikaa, pian ihminen ahdistuu ja löytää sitten vaan uusia parisuhteita kune tsii sitä missä saa toteutua kokonaan.
Tila, riittävä ajan käyttö asioille, riittävä etäisyys tarvittaessa, riittävä toisen kehuminen ja kannustaminen olemaan oma itsensä,s ekä riittävä taito väistyä jos toisella on omanlaisensa päivä, sekä hyväksyminen että toinen ei tarvitse katsoa puolison mesoamista esim kuukautisissa tai miesten hormoonimyrskuissä.
aina sanotaan että ptiää kestää ja hyväksyä ja taipua, ja luopua ja olla valmis uhrautumaan.
mut mitä enemmän ihminen sellaista tekee, niin pian se taipuminen ei enää onnistu vaan tulee murtuma.
Ihminen nyrjähtää parisuhteessa.
Kun mielikuva on se särmien hiominen, aiheutuu just ongelma että vain lehmän hermoiset lahnat pystyy olemaan suhteessa, ja temperamenttiset menijät joutuu olemaan yksin.
eli ylpeys ja huolissaan olo oman arvokkuuden menosta on ehkä enemmän mistä pitää luopua..
uskaltaa nöyrtyä toiselle kun tietää, ettei se ole mun särmiä silti hiomassa.
joten haastan tämän ajatuksen että ihmisen kasvaminen on yhtäsuuri kuin täysi sopeutuminen.
Entisen kanssa ainakin onnistui se että paransi paheitaan ja lupasi tehdä itselleen muutaki... mutta vaikeaahan tästä on yli päästä kun asia on kuukauden pyörinyt päässä ja nyt sitten vasta päätin mitä tehdä... no kaikki ajallaan varmaan.. on ollut jo muutama hyvä päiväkin
Kuinkas kauvan olette olleet yhdessä?
vähän vajaa 4kk