Suvussamme näyttää tulevan ongelmaksi vanhempien huomoiminen. Olemme monilapsinen perhe ja vanhempamme ovat jo eläkeläisiä. Heidän kuntonsa on jo heikkememään päin ja me lapset olemme silloin tällöin käyneet kotipaikalla auttamassa heitä. Me lapset asumme eri puolilla maata, osa lähempänä ja osa kauempana kotipaikkaa. Meistä lapsista minä olen käynyt useimmiten vanhempien luona, vaikken asukaan kaikista lähimpänä. Viime aikoina olen pannut merkille, että vanhempani soittavat ensin minulle, mikäli siellä on joku tilanne päällä. Tämän lisäksi tuntuu, että muut sisaruksetkin olettavat, että "kyllä se Matti/Maija nyt sinne menee, ei heidän tarvitse". Ei se aina kuitenkaan ole niin, että minä pääsisin lähtemään. Minulla voi olla esteitä, kuten paljon menevällä ihmisellä useimmiten on. Olen sitä mieltä, että välillä on oltava vähän itsekäs ja elettävä omaa elämää. Vai mitä mieltä täällä ollaan?
Milloin saa olla itsekäs?
kuopus
14433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meillä on semmoinen tilanne, että vanhin sisko haluaa hoitaa äidin kaikki asiat. Äiti on jo yli 80v.
Eikö tämä siskonne luota siihen, että muut osaisivat auttaa äitänne, vai mistä on kyse?
Kontroloiva luonne ja on äitin lempilapsi.
Voitte myös yllättyä että tämä lempilapsi on huolehtinut riittävistä uduista kun äidistänne aika jättä ja sen takia hoitaa äitiänne. Voi olla vaikka testamentti tehtynä hänen hyväksi tai muuta sellaista.
Kyllä, Sinulla on oikeus elää omaa elämääsi. Eritoten, kun teitä sisaruksia on useampi, niin se on silloin sinun hyväntahtoisuutesi/kiltteytesi hyväksikäyttöä, jos kaikki sysätään sinun harteillesi ja oletetaan, että teet kaiken.
Itsekkyys-sanasta taitaa meidän kielessämme tulla aina hieman negatiivinen sävy, mutta onneksi siihen eteen on keksitty laittaa sana; TERVE. Ja terve itsekkyys on siunaus meille kilteille, ketkä ajattelemme, että meidän pitää tehdä, ja auttaa toisia, monesti juurikin omalla kustannuksella.
Siinä ei ole mitään pahaa, jos kuuntelee itseään ja jaksamistaan. Ja tietysti sinullekin oma elämäsi on se ainoa ja tärkein.
Meitä oli kolme sisarusta ja samassa tilanteessa teimme selvän jaon kuka käy ja milloin ja mitä kenenkin hoidettaviin asioihin kuului. Äiti toivetta siitä kuka hoitaa mitäkin kunnoitettiin silloin kun äiti toiveita esitti..mutta kukaan ei rasittunut kohtuutomasti, vaikka äitiä piti käydä hoitamassa lähes päivittäin.
Äläpä hättäile, kyllä ne muutkin valpastuu katsomaan vanhempiensa tilannetta heti oitis kunhan perinnönjako alkaa.
Itse otan mielellään äidin lempilapsen roolin. Olen saanut sen täysin sillä, etten pidä häntä itsestään selvyytenä ja muistan aina häntä viikottain. Halaan ja kerron miten tärkeä hän on. Sisko on taas puolestaan ottanut äitiparan vain piiaksi, eikä käsitä että tämä voi olla yksinäinen.
Meillä tosin on se onni, että vanhemmat ei soita juuri koskan apuun, vaan haluavat selviytyä kaikesta itse. Mutta tiedän, että joskus koittaa se aika kun...
Sinulle on oikeus ottaa aikaa myös itsellesi ja kertoa tämän myös muille sisaruksille. Ainoa tapa hoitaa perhesuhteet on sanoa asiat niin kuin ne ovat. Mutta tiedän, välillä se voi olla vikeaa jos vastassa on tarpeeksi tosikko tyyppi.
Voimia ja Iloa sinulle!
Mukava käydä äidin luona huomenna kahvilla kun iso sisko höösää ja komentelee ja koko ajan kyttää mitä juttelen äitin kanssa. Haluaa kaiken huomion
No tuo on kyllä jo hiukan liikaa. Meillä minä vetäydyn yleensä taka-alalle kun sisko tulee oman narsistisen egonsa kanssa paikalle. Mutta onneksi tiedän, että äidillä on aikaa myös minulle. Jospa sunkin pitäis käydä katsomassa äitiäsi myös ihan kahdestaan.
Äitienpäivä meni oikein hyvin, kunnes veljeni tuli paikalle. Sen jälkeen oli kuin helvetti olisi päässyt irti. Paha olo purkautui oudolla tavalla ja keksityillä syytöksiillä. Äiti ei ollut syytösten kohde, mutta silti. Äiti parka, ihankuin hänellä ei olisi kestämistä elämässään jo muutenkin! Itkettää.
Mikä saa veljen vihaamaan siskoaan niin paljon? Se viha ei laannu, enkä tiedä mistä se kumpuaa. Vaimonsa lujasti samaa mieltä.
Meillä taasen äitienpäivää vietettiin siten, että vain minä olin paikalla vanhempien luona. Muut sisarukset loistivat poissaolollaan, osa sentään onnitteli äitiä puhelimitse. Että näin sitä äitiä kunnioitettiin.
Ei äidin kunnioitus ole siitä yhdestä päivästä kiinni. Ei yksi päivä mitään merkitse, vaan kokonaisuus. Ehkä muut sisarukset olivat puolisoittensa äitejä tervehtimässä, tai vaikka töissään, että työkaverit pääsivät vuorollaan äitienpäivän viettoon.
Meilläkin isosisko "huolehtii", 1-2 kertaa kaupassa käynneistä 1-2 vkon aikana (samalla kun itsekin käy). Tätä ollut vajaan vuoden. Nyt on "lasku maksettu", kauppareisulle hintaa 1000-1500 euroa per käynti. Kunnan ruokapalvelu olisi tullut halvemmaksi :D. Tää on aina ollut semmoinen, että missään nimessä ketään ei saa auttaa ja ainakaan hän ei sitä tee. Tekee hirveän numeron kun "auttoi" anoppia loppuvaiheessa eli tämä nmarttyyrimainen "apu" oli sitä , että salli anopin soittaa pari kertaa viikossa kuolemanhädässään. Eli katsoi hyväähyvyyttään alentuvan vastaamaan puhelimeen ja rupatella viimeisiä kuukausia elelevän anopin kanssa. Riitoja ei ollut. On vielä niin pöljä, että oikeasti uskoo olleen urhea ja hyvä miniä. HUh