..Vaan se on unelmaa nykypäivän suomessa.
Olen huomannut useita keskusteluita ja ihmettelyä miksei tätä perherakennetta juuri ole enää.
Olen aloittanut työelämäni 12 vuotta sitten enkä ole ollut päivääkään työtön. äitiyslomien jälkeen oli alettava välittömästi tienaamaan (perhepäivähoitajana aluksi) jotta perheemme pysyi leivässä. Mieheni tulot eivät ole olleet riittävät normaaliin elämään vaan puute on tullut jos en ole lisäksi tienannut.
Nyt perheessä on kolme lasta, ja molemmat töissä. Miusta tuntuu pahalta, etten voi olla vastassa isompia lapsia kun he tulevat koulusta, ja pienempi on usein pitkää päivää hoidossa.
Aikaa perheelle jää mitättömät pari tuntia illasta ennenkuin lapset menevät nukkumaan ja olemme miehen kanssa molemmat uupuneita iltaisin koska töiden lisäksi on tehtävä kaikki kotityöt yhdessä.
Koen, että lasten ollessa pieniä, olisi hyvä olla kotona heidän kanssaan ja kotityöt työllistäisivät ihan tehokkaasti päivän mittaan. iltaisin jäisi vapaa-aikaa perheen keskenkin koska kaikki olisi jo tehtynä ku mies palaa.
En jaksa koskaan leipoa viikolla, koti on kuin pommin jäljiltä ja tuntuu etten saa olla riittävän ajan kanssa äiti lapsilleni. Parisuhde kärsii työn määrästä.
Eri asia olla töissä myöhemmin, kun lapset ovat poissa ja oltaisiin kahden. Se olisi luonnollisempaa elämänrytmin kannalta.
Mutta suomessa keskituloisen miehen palkka ei riitä elättämään perhettä millään.
Herättääkö ajatuksia?
Olen huomannut useita keskusteluita ja ihmettelyä miksei tätä perherakennetta juuri ole enää.
Olen aloittanut työelämäni 12 vuotta sitten enkä ole ollut päivääkään työtön. äitiyslomien jälkeen oli alettava välittömästi tienaamaan (perhepäivähoitajana aluksi) jotta perheemme pysyi leivässä. Mieheni tulot eivät ole olleet riittävät normaaliin elämään vaan puute on tullut jos en ole lisäksi tienannut.
Nyt perheessä on kolme lasta, ja molemmat töissä. Miusta tuntuu pahalta, etten voi olla vastassa isompia lapsia kun he tulevat koulusta, ja pienempi on usein pitkää päivää hoidossa.
Aikaa perheelle jää mitättömät pari tuntia illasta ennenkuin lapset menevät nukkumaan ja olemme miehen kanssa molemmat uupuneita iltaisin koska töiden lisäksi on tehtävä kaikki kotityöt yhdessä.
Koen, että lasten ollessa pieniä, olisi hyvä olla kotona heidän kanssaan ja kotityöt työllistäisivät ihan tehokkaasti päivän mittaan. iltaisin jäisi vapaa-aikaa perheen keskenkin koska kaikki olisi jo tehtynä ku mies palaa.
En jaksa koskaan leipoa viikolla, koti on kuin pommin jäljiltä ja tuntuu etten saa olla riittävän ajan kanssa äiti lapsilleni. Parisuhde kärsii työn määrästä.
Eri asia olla töissä myöhemmin, kun lapset ovat poissa ja oltaisiin kahden. Se olisi luonnollisempaa elämänrytmin kannalta.
Mutta suomessa keskituloisen miehen palkka ei riitä elättämään perhettä millään.
Herättääkö ajatuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen samaa mieltä.
On yhteiskunnalta epäreilua, että ainoa mahdollisuus on, että molemmat vanhemmat ovat töissä. Ymmärtääkseni myös mahdolliset säästöt yhteiskunnalle ovat melkomoiset, jos lapset hoidetaan kotona, kun ovat vielä pienet.
Se mistä tämä kaikki johtuu on Suomen kova verotus. Verot ovat niin kovat, että molempien on oltava koko ajan töissä, veroprogressio tasaa nopeasti isotkin tulot samalle tasolle kuin keskituloisen.
Ei tarvitse mennä edes kauas, kun yhden elättäjän malli toimii. Eestissä on 21% tasavero, siellä se varmastikin jo onnistuu ja esim Saksassa ja Sveitsissä on ihan normaalia, että pikkulapset hoidetaan kotona tai kodinomaisissa olosuhteissa. Ja ei ainakaan Sveitsiä tai Saksaa voi kumpaakaan sanoa pahoinvointiyhteiskunnaksi, jota meillä käytetään argumenttina, että molempien vanhempien on oltava töissä kaikissa olosuhteissa - muuten hyvinvointiyhteiskunta kärsii.
Perheverotus mahdollistaisi mallin, jossa perhe voi itse päättää mikä on parasta perheelle. Jos vain toinen on töissä, matalampi progressio, mutta vähemmän palveluja. Ja jos molemmat ovat töissä, korkeampi progressio ja enemmän yhteiskunnallisia palveluja.
Minä satun olemaan siinä mielessä onnellisessa asemassa, että tulot ovat niin kovat, että pystyisin ylläpitämään perhettä, vaikka lasten äiti ei olisikaan töissä. Mistäköhän vaan löytyisi samalla tavalla ajatteleva nainen, joka haluaisi perustaa perhettä?
Suomessahan nimenomaan haluttiin siirtyä pois kotiäitiydestä ja perheverotusjärjestelmä purettiin. En ole alan asiantuntija tai tarpeeksi vanha muistamaan miten se toimi, mutta näin olen antanut itselleni kertoa, että ennen vanhaan verotus mahdollisti nimenomaan pienten lasten vanhempien jäämisen kotiin. Ainoastaan kaikkein köyhimpien oli pakko käydä töissä kuten nykyään jossain jenkeissä köyhimpien pitää käydä 2-3 duunissa elättääkseen perheensä. Käytännössä kotiin jäi aina äiti ja tätä tietysti pidettiin feminismin tullessa muotiin tasa-arvo-ongelmana, mutta ei siinä systeemissä lie ollut mitään mikä olisi pakottanut juuri naiset kotiin miesten käydessä töissä. Ongelmaa siis lähdettiin korjaamaan väärästä päästä purkamalla hyvä systeemi, vaikka olisi pitänyt pyrkiä lisäämään perheiden valinnanvaraa.
Minusta tuntuu, että tuollainen verotus/palvelumalli olisi suuren osan mielestä hyväksyttävää, mutta pian löytyy heitäkin, jotka kokisivat järjestelmä naista sortavaksi.
Meillä on yleisen määritelmän mukaan "hyvät" tulot, mutta eivät riitä normaaliin viisihenkisen perheen elämään ilman minun tulojani. Meillä on yksi auto, josta autolainaa maksellaan, vanhahko kohtuukokoinen omakotitalo, asumme maalla, etäisyyksien vuoksi joudumme kustantamaan työ- ja kauppamatkoista paljon. Mieheni tienaa 5900, mutta käteen jää 3400 kuussa verojen jälkeen. Siitä sitten laskut, lainat, auton kulut, päivähoitomaksut.. Miun 1200 tuloni sulavat ruokakauppaan ja lasten tarpeisiin.
Toki jos muuttaisimme kaupunkiin, edullisesti vuokralle jonnekkin koulun ja työpaikan naapuriin saisimme supistettua tuloja. Mutta eihän se voi olla ratkaisu, vaan täytyy pystyä asumaan myös haja-asutusalueella..
Nii, ja tulipahan tämäkin mieleen pienen vertailun vuoksi:
kun kaikki lapsemme olivat päivähoidossa, oli heidän päivähoitonsa hinta yhteiskunnalle kuukaudessa 2850e.
Olisiko sittenkin edullisempaa tukea kotihoitoa paremmin?
Nämä ovat useimmiten arvovalintoja, harvoin Suomessa kukaan on niin köyhä, etteikö voisi jäädä kotiin hoitamaan omia lapsiaan.Elintaso varmastikin tipahtaa mutta mitäs sitten.
Itse olin 5 2 vuotta kotiäitinä ja tiukkaa oli varmaankin muttei sitä enää muista, vaan muistaa vaan sen ihanan rauhallisen ja kodikkaan tunteen, jonka joka aamu herätessä tunsi kun tiesi, että saa olla taas koko päivän lasten kanssa ja suunnittella asioita ilman kelloa ja käskytystä; elämä oli leppoisaa ja antoisaa.
Nyt kun lapset ovat aikuisia, minua ei vaivaa ajatus "olisi pitänyt olla lasten kanssa enemmän" tms. vaan tiedän olleeni heitä varten ja koen onnistuneeni äitinä hyvin, ainakin tuon asian suhteen. Nyt on aikaa tehdä uraa ja rahaakin mutta mitä se on oikean elämän ja äitiyden rinnalla - pelkkää maallista mammonaa.
Itse tein lyhyempää työviikkoa johon oli lakisääteinen oikeus varsinkin lapsen ollessa 1-2 luokkalainen ja erityislapsemme ollessa kyseessä vieläkin pidempään.Olen hoitotyössä ja tein ajoittain viiknloppuja jolloin mies oli kotona ja viikolla minulla arkivapaitakin. Elämä on valintoja.Lapset ovat hetken pieniä..Eläkeiät nousevat tulevaisuudessa ja varmaan sitä ollaan vielä 70v töissä..eli työtä kerkiää tekemään-
On kunnia asia hoitaa omat lapset kotona, olla se pullantuoksuiinen äiti,läsnä aina ja kaikessa......mutta myöhemmin elämässä, siitä voi joutua maksamaan kovan hinnan.
Tulee päivä, jolloin huomaat, että olet ollut vain kotiäiti.....
Vaikka kotiäitinä olisikin, niin kyllä lapsia kannattaa silti päiväkodissa käyttää muutama tunti päivässä. Siinä lapsi oppii tervettä sosiaalisuutta. Samalla äiti voi vähän rauhoittua, harrastaa liikuntaa, tavata kavereita tai mitä ikinä keksiikään. Sitten on enemmän energiaa loppupäivällekin.
Herättää ajatuksia.
Olen itse todella onnellisessa asemassa, sillä käyn töissä vain 2 päivää viikossa. On ihanaa olla kotiäiti, mutta piipahtaa työelämässä myös. Tosin juuri tuon kahden päivän työrupeaman jälkeen on meilläkin koti kuin pommin jäljiltä...
Me tosin emme asu Suomessa ja tuo minun töissä käynti ei itseasiassa ole kovin tuottoisaa, sillä päiväkoti maksu vie neljäsosan palkasta ennen veroja.
Meilläkin mies on keskipalkkainen. Eipä me nyt kovin hulppeasti elellä, muttei meillä ole puutettakaan juuri mistään.
Kyllä minusta äidin tai isän pitäisi olla mahdollista jäädä halutessa kotiin lasten kanssa. Onko tämä Suomessa sitten elintaso kysymys vai mikä, siihen en osaa ottaa kantaa.
Ja sanoisin vielä, että omat vanhempani kävivät molemmat töissä pitkää päivää ja minä olin ensin mummolassa, sitten tarhassa, sitten esikoulussa ja koulussa. En itse muista ns. Perheidylliä erityisesti kaivanneeni, mutta toisaalta en koskaan koe olleeni kovin läheinen vanhempieni kanssa.