Päätin kokeilla nyt tätäkin, kun monia muita asioita on jo kokeiltu varsin mitättömin tuloksin. Polmana on pian 18 v täyttävän lapseni riipaiseva yksinäisyys. Ystävyyssuhteet katosivat eristämistyyppisen koulukiusaamisen myötä jo ala-asteella. Yläasteella kavereita oli muutamia, mutta sydänystävää ei löytynyt sieltäkään. Viimeisen vuoden aikana myös nämä yläasteen kaverit ovat kadonneet kummallisesti... luvataan nähdä ja sovitaan tapaamisia, jotka perutaan viime tingassa, Vaikuttaa siltä, että lapseni on se, jota voidaan nähdä joskus, jos mitään kiinnostavampaa ei satu ilmaantumaan.
Erilaisia harrastuksia on myös kokeiltu, mutta ryhmiin pääsy on ollut hankalaa, kun huonot kokemukset, selkään puukotukset, hyljeksintä yms. ovat jättäneet jälkeensä epäluuloja ja pelkoja sosiaalisia tilanteita kohtaan. Silti lapseni kaipaa ystäviä joiden kanssa voisi viettää aikaa, käydä tapahtumissa, juhlistaa vappua ja mitä milloinkin...
Huonoista ihmissuhdekokemuksistaan ja sosiaalisesta ahdistuksestaan huolimatta tyttäreni on edelleen huumorintajuinen, uskaltaa kokea asioita, tykkää matkustelusta, tuntee syvästi, harrastaa piirtämistä, pelejä, musiikin kuuntelua, japani-juttuja jne. Uskon, että hän olisi myös todella hyvä ja luotettava ystävä kun vain sattusi sopivan ja samanhenkisen kohtaamaan. Oletko sinä tai sinun lapsesi vailla yhtä uutta ystävää? Itse asumme pk seudulla, mutta välimatkakaan ei sinänsä ole este uusille tuttavuuksille.
Syy miksi kirjoitan nyt tätä lapseni puolesta on se, että ikäviä kokemuksia ihmisistä on kertynytyt hänelle jo liikaa... Nyt tarvittaisiin nimenomaisesti niitä hyviä ihmissuhteita, ihania ihmisiä, joita maailmasta varmasti vielä löytyy, vaan jotka eivät vielä ole osuneet kohdallle... Olitpa sitten itse tai lapsesi ystävää vailla, niin laita viestiä tänne tai sähköpostia osoitteeseen [email protected]
Niin ja toivon, että viestit ovat asiallisia ja rakentavia... Kuraa ja ikäviä juttuja on koettu jo tarpeeksi.
Erilaisia harrastuksia on myös kokeiltu, mutta ryhmiin pääsy on ollut hankalaa, kun huonot kokemukset, selkään puukotukset, hyljeksintä yms. ovat jättäneet jälkeensä epäluuloja ja pelkoja sosiaalisia tilanteita kohtaan. Silti lapseni kaipaa ystäviä joiden kanssa voisi viettää aikaa, käydä tapahtumissa, juhlistaa vappua ja mitä milloinkin...
Huonoista ihmissuhdekokemuksistaan ja sosiaalisesta ahdistuksestaan huolimatta tyttäreni on edelleen huumorintajuinen, uskaltaa kokea asioita, tykkää matkustelusta, tuntee syvästi, harrastaa piirtämistä, pelejä, musiikin kuuntelua, japani-juttuja jne. Uskon, että hän olisi myös todella hyvä ja luotettava ystävä kun vain sattusi sopivan ja samanhenkisen kohtaamaan. Oletko sinä tai sinun lapsesi vailla yhtä uutta ystävää? Itse asumme pk seudulla, mutta välimatkakaan ei sinänsä ole este uusille tuttavuuksille.
Syy miksi kirjoitan nyt tätä lapseni puolesta on se, että ikäviä kokemuksia ihmisistä on kertynytyt hänelle jo liikaa... Nyt tarvittaisiin nimenomaisesti niitä hyviä ihmissuhteita, ihania ihmisiä, joita maailmasta varmasti vielä löytyy, vaan jotka eivät vielä ole osuneet kohdallle... Olitpa sitten itse tai lapsesi ystävää vailla, niin laita viestiä tänne tai sähköpostia osoitteeseen [email protected]
Niin ja toivon, että viestit ovat asiallisia ja rakentavia... Kuraa ja ikäviä juttuja on koettu jo tarpeeksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos japanijutut kiinnostaa niin sano että tuonne kirjoittelee ilmoituksen http://forums.aniki.fi/viewtopic.php?f=11&t=13165
Yleensä urheiluryhmässä ei puukoteta selkään tai juoruta ilkeitä.
Suosittelisin aikidoa. Se on kaunista ja taitoa kehittävää "jumppaa". Tuossa jo perussäännöt kehoittavat toisen kunnioittamiseen ja arvostamiseen. Siinä jokaisen ryhmässäolijan odotetaan ( JOKAINEN täyttää tuon odotuksen) kunnioittavan , ei vain taitolajia vaan myös muita osallistujia. Vaatii itsekuria käydä harjoituksissa, mutta:
Se palkitaan ruhtinaallisesti!
Seura- ja ryhmä touhuissa (oli se sitten urheilua, liikuntaa, taidetta, musiikkia jne.) huomio keskittäytyy kaikille yhteiseen ja kaikkia osallistujia kiinostavaan aiheeseen.
Sieltä pakostikin saa samanlailla ajattelevia ja tuttavuuksia syntyy, jopa ystävyys tasolle.
Kenties Sinä äitinä voit aloittaa kävely-ryhmän. Kutsu kaikkia tuntemiasi mukaan. Tyttäresi mukaanlukien.
Tuokin vaatii aloituskykyä, mutta kun joka (esim. aamu ennen töihin menoa) kerran lähdet liikkeelle samaan aikaan, samasta paikasta, porukat huomaavat että olet tosissasi ja pikkuhiljaa liittyvät mukaan.
Siinäkin hyvä tapa tyttäresi (olettaen että hän myös osallistuu) tehdä tuttavuutta ja ystävystyä muiden kanssa. Plussana kaikkien kunto kohenee.
Tuossa alkuun muutama idea.
Täällä olisi yksi 18v. naishenkilö Oulun tienoilta. Minusta olisi mukava tutustua tyttäreenne, aluksi vaikkapa ihan kirjekaverina, jos häntä sellainen yhteydenpito sattuisi kiinnostamaan. Uskoisin, että kertomanne perusteella yhteisiä puheenaiheita löytyisi varmasti.
Itse pidän piirtämisen ja maalailun ohella musiikin kuuntelusta ja musisoinnista, ja niistä mainitsemistanne japani-jutuista (seurailen anime-sarjoja ja olen käynyt pari kielikurssia:)). Minulla on myös omakohtaisia kiusatuksi tulemisen kokemuksia ala-aste-ajoilta, tosin sen suhteen ongelmia ei enää ole.
Minulle ystävyys ja luottamus ovat elämässä elintärkeitä voimavaroja, joita mielelläni jakaisin tyttärenne kanssa, vaikka tätä välimatkaa tässä onkin.