Juup. Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa yli neljä vuotta. Tuleva anoppini tietää minusta tasan lempinimen ja missä opiskelen. Ei ole kuulemma kysellyt eikä ole poikaystäväni nähnyt tarpeelliseksi sitten erikseen kertoa. Minusta tämä on kummallista.
Hän ei ole kysynyt edes ikääni, vaikka oletan hänen pohtineen asiaa, koska tapasin hänet ensimmäisen kerran HYVIN nuorena ja poikaystäväni on minua selvästi vanhempi. Olen tietysti tyytyväinen ettei ikäeromme häiritse häntä, mutta luulisi hänen olevan edes hieman kiinnostunut? Harmittaa poikaystäväni puolesta, minä ainakin loukkaantuisin jos äitini olisi täysin ei-utelias kumppanini suhteen.
Kutsut jouluna ja muina juhlina tulee kyllä yhteisesti molemmille, mutta kun ilmestyn paikalle niin anoppi ei puhu minulle sanaakaan. Tai siis olen näkymätön... Kuitenkin poikaystäväni sisko mainitsi kerran että tämä tuleva anoppini oli kehunut miten mukava ja reipas tyttö olen, eli ei hänellä vissiin mitään minua vastaan ole...?
Hassua. Miten kukaan äiti voi olla noin vähän kiinnostunut siitä minkälaisen ihmisen kanssa hänen lapsensa seurustelee?
Hän ei ole kysynyt edes ikääni, vaikka oletan hänen pohtineen asiaa, koska tapasin hänet ensimmäisen kerran HYVIN nuorena ja poikaystäväni on minua selvästi vanhempi. Olen tietysti tyytyväinen ettei ikäeromme häiritse häntä, mutta luulisi hänen olevan edes hieman kiinnostunut? Harmittaa poikaystäväni puolesta, minä ainakin loukkaantuisin jos äitini olisi täysin ei-utelias kumppanini suhteen.
Kutsut jouluna ja muina juhlina tulee kyllä yhteisesti molemmille, mutta kun ilmestyn paikalle niin anoppi ei puhu minulle sanaakaan. Tai siis olen näkymätön... Kuitenkin poikaystäväni sisko mainitsi kerran että tämä tuleva anoppini oli kehunut miten mukava ja reipas tyttö olen, eli ei hänellä vissiin mitään minua vastaan ole...?
Hassua. Miten kukaan äiti voi olla noin vähän kiinnostunut siitä minkälaisen ihmisen kanssa hänen lapsensa seurustelee?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kertomuksesi kuulostaa hivenen tutulta. Ihmisluonteita on monenlaisia, onko anoppisi on luonteeltaan pidättyväinen, hiljainen, vaatimaton ehkä ujokin? Hän ei ehkä osaa kommunikoida kanssasi. Pystyykö hän puhumaan poikansa kanssa, mutta syrjäyttää sinut? Onko teillä erilaiset koulutustaustat niin ettei juteltavaa helposti löydykään? Tuollaisia kysymyksiä voi miettiä.
Selvästikin hän on mieltynyt miniäehdokkaaseen, muuten juhlakutsut eivät tulisi teille yhteisenä. Poikaystäväsi siskonkin kommentti kertoo mieltymisestä. Mielestäni anoppisi kiinnostumattomuus on osaamattomuutta keskustella ja luonnekysymys.
Ja tuollainen "lapsen asioihin puuttumattomuus" on varmasti parempi vaihtoehto kuin liika asioihin puuttuminen! Hän siis luottaa poikansa arvostelukykyyn ja sitä kautta sinuunkin enempiä tenttimättä. Väkisin häntä ei varmasti puhumaan saa, mutta muista silti olla itse hänelle ystävällinen ja reilu. Ei hän luonteelleen mitään voi.
Totta kyllä, hän (ja koko muukin suku) on hieman hiljaisya sorttia, eivätkä erityisen kiinnostuneita toistensa asioista. Ja totta sekin että parempi puuttua liian vähän kuin liikaa =) Yritän kyllä olla ystävällinen ja reilu, varmasti.
Minulla on hyvä miniä. Hän rakastaa poikaani ja se näkyy. Voiko äiti enepää lapseelleen toivoa/ pyytää kuin rakastavan kumpanin.
Miniäni on siisti, puhdas, osaa pitää järjästyksen, hoitavat kodin yhdessä.
Poikani rakastaa Häntä.
Puutteet??? ne peittyvät kaikkeeen muuhun ja miniäni on ihminen siis myös vajaavainen onnekseni.
Täydellinen ihminen on/olisi varmasti koko ihmiskunnan kauhistus.
Nimimerkki onnelinen avoanoppi jo kuudetta vuotta.
Niin mitä minun pitäisi hänelle näyttää?
Olen seurustellut mieheni kanssa jo 1½ vuotta ja 1v. kihlois. mieheni halusi että tapaan hänen vanhempansa piakkoin koska he ovat arkipäivisin läsnä auttamassa maanviljelijän hommissa. minua jännitti tosi paljon tapaaminen,en tiedä mitä he sanoisivat minusta, mutta jännitin turhaan koska anoppi oli yhtä puhelias kuin äitini ja minä, joten jutut meni hyvin yksiin.Miehelläni ja anopilla on tosi hyvä äiti-poika suhde ja pitävät aina yhtä joka asiassa, koska mieheni isä on henkisesti sairas. Anoppi oli hyvin kiinnostunut minusta ja halusi tietää minusta kaiken ja hänen 4 sisarustansa, tunsin itseni hyvin tervetulleeksi. Anopilla on tapana kehua mua, on mulle nykyään kuin oma äiti, voimme puhua kaikesta ja hän tukee mua mä tietysti häntä kaikessa. parasta on se kun anoppi sanoo välillä että " ihanaa kun mulla on kerrankin oma tyttö", se tuntuu hyvältä. Hänellä on kaksi poikaa ja toinen on mieheni. On muuttanu kotoo virallisesti tämän vuoden alussa, itsenäistyminen on in. Koto puolessa käyn aina joskus kun kerkiän. semmosta päivää ei ookkaan ettei anopin kans puhuttas ja porina vaan kuuluu, tuntuu hyvältä olla oma itsensä ja voi puhuu kaikesta, ei tarvi miettii mitä sanoisi vaan se tulee ihan luonnostaan kuten myös mieheni kans. Exäni kans emme voineet puhuu mitään, se vasta tosi outoo oli ja yleensä koko exä, rakasti vaan itseänsä, se siitä. tuo on aika omituista, kun ootte jo seurustellu yli 4vuotta ja anoppi on tuollainen, onkohan sillä ees kaikki kotona,tietääkseni anopin tulisi olla kiinnostunut kenenkaa poika seurustelee ja ottaa selvää. exän kaa seurustellessani, myös hänen äitinsä oli kiinnostunut minusta,mutta emme kerenneet kunnolla tutustua kun exä jätti minut. aika ihmeellistä että se ole kiinnostunut susta. Sun pitäs varmaan ottaa härkää sarvista ja ottaa asia esille ja kysyä anopilta suoraan, mitä se meinaa ja mitä mieltä se on susta, sulla on oikeus tietää se. poikakaverisi ihmetyttää kun hän ei ole sinusta kertonut äitilleen, ja miksi ei? ota myös tiedot hänestä irti ja selvitä mikä on tilanne. Ei oo kiva tilanne kun anoppi on tuollainen, vaivaantunu olohan siitä vaan tulee ja se pahenee jos sitä ei voi selvittää. saisit anopin kans välit kuntoon niin sinulla olisi parempi olla, usko pois. ja jos anoppi on sua kehunut niin, miksi hän ei voi sanoo sitä suoraan, kysy häneltä suoraan mitä mieltä oot minusta. Ole oma alotteinen,tee aloite. Minkä ikäinen oot,entä poikakaverisi? Ite 21 ja mies 31. Mieheni esitteli minut myös muille lähimmäisille ja naapureille, hän haluaa että kaikki tutustuisivat minuun,en jäisi taka-alalle. Koitahan jaksella.
Olen kyllä kysynyt asiaa mieheltäni.
"No ei meidän suvussa ole tapana tuollaisista asioista mitään numeroa tehdä, miunhan kanssa sie seurustelet etkä miun äidin?"
Anopilta en uskalla mennä utelemaan, ehkä parempi tällaisen viileänköt mutta ok välit, kuin se että menisin käyttäytymään ehkä hänen näkökulmastaan röyhkeästi... Hän on tätä vanhan kansan tyyppiä, että nuoremmilla ei ole mitään oikeutta kyseenalaistaa heidän toimintaansa tai sen motiiveja. Hän voisi kokea uteluni moitteena.
Joskus mun anoppi oli aika ystävällinen ja puhelias mut ei oo enää. Mua se ei häiritse ja ehkä ihan hyvää niin. Ehkä joskus hän taas haluaa olla kavereita, ehkä ei. so wat ;)