Onko ätmiys synnynnäistä?

ätmilogiikkaa?

Aikamoinen ätmi, kun otti toisen miehen lapsen omakseen

Kyllä, tiukassa selibaatissa on oltu jo monta sukupolvea.

Minä asuin lapsena paikassa, jossa kaikki naapurit olivat tyttöjä ja heidän kanssaan tuolloin leikin ja he olivat syntymäpäivilläni ja minä heidän. Ja kun koulukiusaaminen alkoi taksipysäkillä minua vuotta vanhempien poikien toimesta niin nuo tytöt puolustivat minua, joka taas ei varmaan antanut minusta kovin miehekästä kuvaa.

Myös teininä pyörin porukassa, jossa oli myös tyttöjä mutta ATM minusta silti tuli.

Minulla tämä sama, mutta myös äitini on ulkopuolinen. En tunne kumpaakaan vanhemmistani, vaikka asuin samassa taloudessa 18 vuotta. Emme jutelleet mistään koskaan paitsi siitä, että kuka tekee mitkäkin kotityöt. En oppinut normaalia kommunikointia ja tunteiden ilmaisua ihmisten välillä. He eivät myöskään pitäneet koulua tärkeänä, joten eivät pakottaneet tekemään läksyjä, enkä siis oppinut elintärkeää "työ ennen huvia" -mentaliteettia. Olen pitkäaikaistyötön, kaveriton ja identiteetitön 34-vuotias mies.

1

Omasta perheestänikin isäni oli lapsena/nuorena todella arka ja kiusattu ja nykyisin tämä näkyy siinä että on erittäin stressialtis ja herkästi täysin pienistä hermostuva. Jos sillä sattuu olemaan stressiä jostain, se alkaa rähjäämään ihan vaan siitä että siltä kysyy jostain täysin edes koko juttuun liittymättömästä asiasta, ja alkaa selvittää usein asioita esim. liikennevalvojien kanssa rähjäämällä vaikka se tietty vaan pahentaa asiaa jonka olisi voinut hoitaa rauhallisestikin (sillä on monesti ollut korttikin hyllyllä ylinopeudesta, kun se lähtee aina joka paikkaan myöhässä aikataulusta, koska siltä puuttuu täysin järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus). Tuon "aina myöhässä kaikkialta" -tavan lisäksi sillä on aina jonnekin lähtiessä kaikki tärkeät tavarat (avaimet, puhelin yms.) hukassa, ja välillä ihmettelen kuinka se onnistuu jatkuvasti laskemaan ne sellaiseen paikkaan ettei koskaan ennen lähtöä löydy kuin ehkä 15-30 minuutin etsimisen jälkeen.

Onpa se kerran peliriippuvuuttaan mennyt lyömään oven raivoissaan auki kun vielä viimeistelin tietokoneella omia juttujani ja sille tuli joku stressi siitä että ehtiikö hoitaa senkertaisen nettiveikkauksen teon (sille yhdenkään kerran jättäminen väliin ei ole addiktion vuoksi vaihtoehto eikä mikään). Siinä tilanteessa ihan oikeasti jo pelkäsin omaa isääni. Miesten tekemissä perhesurmissakinhan ne tekijät ovat usein juurikin ns. "hiljaisia ja mukavia" äijiä, joilla vaan pidemmän aikaa ollut stressiä taustalla jostain asiasta, joten pelotti tuon käytöksen takia tuossa tilanteessa että voiko jotain vielä sattua kun alttius isälläkin tuohon stressiin oli ja yhteen aikaan sillä oli se jatkuvasti päällä. Varhaisin lapsuuteni muistikuvakin isästäni oli, kuinka ollessani hyvin pieni ja mennessäni jotain lapsen innolla siltä kysymään tai kertomaan, se heitti raivoissaan mukanani olleen lempimukini päin seinää ja kappaleiksihan se meni. Oli taas ilmeisesti ollut sitä "stressiä" jota ei kyennyt hallitsemaan, sillä kertaa ilmeisesti avioliitosta kun tuo pari vuotta ennen eroa tapahtui ja sitä edelsivät jatkuvat riidat.

Onpa ollut todella mukava isä siis tämä atm... Osittain tuonkin takia vierastan ajatusta näistä täysin alkeellisimmat sosiaalisetkin kyvyt hukanneista "hc-atm:istä", en halua vahingossakaan samanlaista stressiherkkää ja heikkohermoa miestä kuin mitä isäni on. Se, että sai jo ihan pienenä lapsenakin oman osansa näistä raivon purkauksista (isälle on nyt myöhemminkin ollut tyypillistä että siis purkaa stressinsä niihin sitä ketuttaviin asioihin täysin liittymättömienkin läheisten niskaan räyhäyksellä) ja tuo oven läimäisy auki ja raivoaminen siinä yhden peliajan takia eivät anna turvallista oloa saati oloa siitä että on rakastava "kunnon mies" isänä.
Ja joo, tiedän että atm:t ei ole samasta muotista valettuja (toisin kuin jotkut palstan miehistä luulevat naisten olevan), mutta kyllä mä silti ennemmin jättäisin väliin, jos mies vaikuttaa siltä ettei oikeasti saa sanaakaan suustaan, muuta kuin ainoastaan valittaa aina kaikesta tässä maailmassa ja jos tuntuu, ettei hänestä ole purkamaan esimerkiksi vihan tai raivon tunnetta puhumalla.

Äitini taas on pintapuolisesti erittäin puhelias ja sosiaalinen, kuitenkin tosiasiassa pinnan alla samalla aika kovaluonteinen ja äkkipikainenkin, juuri sellainen äiti josta lapsena ajatteli että se on hyvin kylmä ja ettei se todellakaan rakasta (jos hain pienille lapsille tyypillisesti äidin huomiota, esim. soittamalla toisen huoneen puhelimesta keittiöön, vastassa oli usein raivokohtaus ja välillä sai pelätä milloin sai selkään vaikka siitä, että oli kompastunut rapuissa ja pudottanut vahingossa samalla kantamansa lelut pitkin rappuja). Hän ei kuitenkaan juurikaan stressaa asioista ja on hyvin järjestelmällinen eikä hukkaa tavaroitaan, joten välillä ihmettelen minäkin miksi hän juuri erittäin herkän ja heikkohermoisen isäni valitsi.

Tosin usein olen tuntenut syvää vihaa ja katkeruutta molempia kohtaan koska eivät tosiaan kumpikaan niitä ihanteellisia ja lapselle rakkautta osoittamaan kyenneitä vanhempia olleet, mutta äitini kanssa kykenen sentään näin aikuisiällä tulemaan toimeen vaikka se äkkipikainen ja määräilevä luonne monessa asiassa esille tuleekin ja keskustelukin hänen kanssaan on hyvin mustavalkoista (mm. venäläiset ovat aina pahoja, on lain rikkomista antaa 17-vuotiaan juoda alkoholia yms.) ja välillä turhauttavaakin hänen "minä olen aina oikeassa" -asenteensa takia. Isäni kanssa taas tulee usein sellainen olo, että joudun vain sietämään häntä tässä ja tässä tilanteessa, kun aina joutuu sitä stressiä ja jatkuvaa hermostuneisuutta katselemaan ja se stressi vielä on välillä vielä 20-vuotiaanakin vaikuttanut itseenikin.

marianne89 kirjoitti:

Omasta perheestänikin isäni oli lapsena/nuorena todella arka ja kiusattu ja nykyisin tämä näkyy siinä että on erittäin stressialtis ja herkästi täysin pienistä hermostuva. Jos sillä sattuu olemaan stressiä jostain, se alkaa rähjäämään ihan vaan siitä että siltä kysyy jostain täysin edes koko juttuun liittymättömästä asiasta, ja alkaa selvittää usein asioita esim. liikennevalvojien kanssa rähjäämällä vaikka se tietty vaan pahentaa asiaa jonka olisi voinut hoitaa rauhallisestikin (sillä on monesti ollut korttikin hyllyllä ylinopeudesta, kun se lähtee aina joka paikkaan myöhässä aikataulusta, koska siltä puuttuu täysin järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus). Tuon "aina myöhässä kaikkialta" -tavan lisäksi sillä on aina jonnekin lähtiessä kaikki tärkeät tavarat (avaimet, puhelin yms.) hukassa, ja välillä ihmettelen kuinka se onnistuu jatkuvasti laskemaan ne sellaiseen paikkaan ettei koskaan ennen lähtöä löydy kuin ehkä 15-30 minuutin etsimisen jälkeen.

Onpa se kerran peliriippuvuuttaan mennyt lyömään oven raivoissaan auki kun vielä viimeistelin tietokoneella omia juttujani ja sille tuli joku stressi siitä että ehtiikö hoitaa senkertaisen nettiveikkauksen teon (sille yhdenkään kerran jättäminen väliin ei ole addiktion vuoksi vaihtoehto eikä mikään). Siinä tilanteessa ihan oikeasti jo pelkäsin omaa isääni. Miesten tekemissä perhesurmissakinhan ne tekijät ovat usein juurikin ns. "hiljaisia ja mukavia" äijiä, joilla vaan pidemmän aikaa ollut stressiä taustalla jostain asiasta, joten pelotti tuon käytöksen takia tuossa tilanteessa että voiko jotain vielä sattua kun alttius isälläkin tuohon stressiin oli ja yhteen aikaan sillä oli se jatkuvasti päällä. Varhaisin lapsuuteni muistikuvakin isästäni oli, kuinka ollessani hyvin pieni ja mennessäni jotain lapsen innolla siltä kysymään tai kertomaan, se heitti raivoissaan mukanani olleen lempimukini päin seinää ja kappaleiksihan se meni. Oli taas ilmeisesti ollut sitä "stressiä" jota ei kyennyt hallitsemaan, sillä kertaa ilmeisesti avioliitosta kun tuo pari vuotta ennen eroa tapahtui ja sitä edelsivät jatkuvat riidat.

Onpa ollut todella mukava isä siis tämä atm... Osittain tuonkin takia vierastan ajatusta näistä täysin alkeellisimmat sosiaalisetkin kyvyt hukanneista "hc-atm:istä", en halua vahingossakaan samanlaista stressiherkkää ja heikkohermoa miestä kuin mitä isäni on. Se, että sai jo ihan pienenä lapsenakin oman osansa näistä raivon purkauksista (isälle on nyt myöhemminkin ollut tyypillistä että siis purkaa stressinsä niihin sitä ketuttaviin asioihin täysin liittymättömienkin läheisten niskaan räyhäyksellä) ja tuo oven läimäisy auki ja raivoaminen siinä yhden peliajan takia eivät anna turvallista oloa saati oloa siitä että on rakastava "kunnon mies" isänä.
Ja joo, tiedän että atm:t ei ole samasta muotista valettuja (toisin kuin jotkut palstan miehistä luulevat naisten olevan), mutta kyllä mä silti ennemmin jättäisin väliin, jos mies vaikuttaa siltä ettei oikeasti saa sanaakaan suustaan, muuta kuin ainoastaan valittaa aina kaikesta tässä maailmassa ja jos tuntuu, ettei hänestä ole purkamaan esimerkiksi vihan tai raivon tunnetta puhumalla.

Äitini taas on pintapuolisesti erittäin puhelias ja sosiaalinen, kuitenkin tosiasiassa pinnan alla samalla aika kovaluonteinen ja äkkipikainenkin, juuri sellainen äiti josta lapsena ajatteli että se on hyvin kylmä ja ettei se todellakaan rakasta (jos hain pienille lapsille tyypillisesti äidin huomiota, esim. soittamalla toisen huoneen puhelimesta keittiöön, vastassa oli usein raivokohtaus ja välillä sai pelätä milloin sai selkään vaikka siitä, että oli kompastunut rapuissa ja pudottanut vahingossa samalla kantamansa lelut pitkin rappuja). Hän ei kuitenkaan juurikaan stressaa asioista ja on hyvin järjestelmällinen eikä hukkaa tavaroitaan, joten välillä ihmettelen minäkin miksi hän juuri erittäin herkän ja heikkohermoisen isäni valitsi.

Tosin usein olen tuntenut syvää vihaa ja katkeruutta molempia kohtaan koska eivät tosiaan kumpikaan niitä ihanteellisia ja lapselle rakkautta osoittamaan kyenneitä vanhempia olleet, mutta äitini kanssa kykenen sentään näin aikuisiällä tulemaan toimeen vaikka se äkkipikainen ja määräilevä luonne monessa asiassa esille tuleekin ja keskustelukin hänen kanssaan on hyvin mustavalkoista (mm. venäläiset ovat aina pahoja, on lain rikkomista antaa 17-vuotiaan juoda alkoholia yms.) ja välillä turhauttavaakin hänen "minä olen aina oikeassa" -asenteensa takia. Isäni kanssa taas tulee usein sellainen olo, että joudun vain sietämään häntä tässä ja tässä tilanteessa, kun aina joutuu sitä stressiä ja jatkuvaa hermostuneisuutta katselemaan ja se stressi vielä on välillä vielä 20-vuotiaanakin vaikuttanut itseenikin.

"Miesten tekemissä perhesurmissakinhan ne tekijät ovat usein juurikin ns. "hiljaisia ja mukavia" äijiä, joilla vaan pidemmän aikaa ollut stressiä taustalla jostain asiasta"

Niinpä niin, tulipa sellasta tilannetta kerran todistettua että tämä ulkomaailmalle päin niin rauhallinen atm-isäni oli taas vetänyt vitutuksissaan perseet kotona ja homma oli mennyt mutsin kanssa jälleen tappeluksi. Siellä se sitä retuutti makuuhuoneessa ja kysyi hullunkatse kiiluen että tappaako kaikki. Siinä vaiheessa jo vähän pelästyin ja soitin poliisit, jotka ei sitten kuitenkaan loppujenlopuksi perille asti päässeet kun nyrkin ja hellan välissä ollut äitini aneli perumaan hälytyksen.

marianne89 kirjoitti:

Omasta perheestänikin isäni oli lapsena/nuorena todella arka ja kiusattu ja nykyisin tämä näkyy siinä että on erittäin stressialtis ja herkästi täysin pienistä hermostuva. Jos sillä sattuu olemaan stressiä jostain, se alkaa rähjäämään ihan vaan siitä että siltä kysyy jostain täysin edes koko juttuun liittymättömästä asiasta, ja alkaa selvittää usein asioita esim. liikennevalvojien kanssa rähjäämällä vaikka se tietty vaan pahentaa asiaa jonka olisi voinut hoitaa rauhallisestikin (sillä on monesti ollut korttikin hyllyllä ylinopeudesta, kun se lähtee aina joka paikkaan myöhässä aikataulusta, koska siltä puuttuu täysin järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus). Tuon "aina myöhässä kaikkialta" -tavan lisäksi sillä on aina jonnekin lähtiessä kaikki tärkeät tavarat (avaimet, puhelin yms.) hukassa, ja välillä ihmettelen kuinka se onnistuu jatkuvasti laskemaan ne sellaiseen paikkaan ettei koskaan ennen lähtöä löydy kuin ehkä 15-30 minuutin etsimisen jälkeen.

Onpa se kerran peliriippuvuuttaan mennyt lyömään oven raivoissaan auki kun vielä viimeistelin tietokoneella omia juttujani ja sille tuli joku stressi siitä että ehtiikö hoitaa senkertaisen nettiveikkauksen teon (sille yhdenkään kerran jättäminen väliin ei ole addiktion vuoksi vaihtoehto eikä mikään). Siinä tilanteessa ihan oikeasti jo pelkäsin omaa isääni. Miesten tekemissä perhesurmissakinhan ne tekijät ovat usein juurikin ns. "hiljaisia ja mukavia" äijiä, joilla vaan pidemmän aikaa ollut stressiä taustalla jostain asiasta, joten pelotti tuon käytöksen takia tuossa tilanteessa että voiko jotain vielä sattua kun alttius isälläkin tuohon stressiin oli ja yhteen aikaan sillä oli se jatkuvasti päällä. Varhaisin lapsuuteni muistikuvakin isästäni oli, kuinka ollessani hyvin pieni ja mennessäni jotain lapsen innolla siltä kysymään tai kertomaan, se heitti raivoissaan mukanani olleen lempimukini päin seinää ja kappaleiksihan se meni. Oli taas ilmeisesti ollut sitä "stressiä" jota ei kyennyt hallitsemaan, sillä kertaa ilmeisesti avioliitosta kun tuo pari vuotta ennen eroa tapahtui ja sitä edelsivät jatkuvat riidat.

Onpa ollut todella mukava isä siis tämä atm... Osittain tuonkin takia vierastan ajatusta näistä täysin alkeellisimmat sosiaalisetkin kyvyt hukanneista "hc-atm:istä", en halua vahingossakaan samanlaista stressiherkkää ja heikkohermoa miestä kuin mitä isäni on. Se, että sai jo ihan pienenä lapsenakin oman osansa näistä raivon purkauksista (isälle on nyt myöhemminkin ollut tyypillistä että siis purkaa stressinsä niihin sitä ketuttaviin asioihin täysin liittymättömienkin läheisten niskaan räyhäyksellä) ja tuo oven läimäisy auki ja raivoaminen siinä yhden peliajan takia eivät anna turvallista oloa saati oloa siitä että on rakastava "kunnon mies" isänä.
Ja joo, tiedän että atm:t ei ole samasta muotista valettuja (toisin kuin jotkut palstan miehistä luulevat naisten olevan), mutta kyllä mä silti ennemmin jättäisin väliin, jos mies vaikuttaa siltä ettei oikeasti saa sanaakaan suustaan, muuta kuin ainoastaan valittaa aina kaikesta tässä maailmassa ja jos tuntuu, ettei hänestä ole purkamaan esimerkiksi vihan tai raivon tunnetta puhumalla.

Äitini taas on pintapuolisesti erittäin puhelias ja sosiaalinen, kuitenkin tosiasiassa pinnan alla samalla aika kovaluonteinen ja äkkipikainenkin, juuri sellainen äiti josta lapsena ajatteli että se on hyvin kylmä ja ettei se todellakaan rakasta (jos hain pienille lapsille tyypillisesti äidin huomiota, esim. soittamalla toisen huoneen puhelimesta keittiöön, vastassa oli usein raivokohtaus ja välillä sai pelätä milloin sai selkään vaikka siitä, että oli kompastunut rapuissa ja pudottanut vahingossa samalla kantamansa lelut pitkin rappuja). Hän ei kuitenkaan juurikaan stressaa asioista ja on hyvin järjestelmällinen eikä hukkaa tavaroitaan, joten välillä ihmettelen minäkin miksi hän juuri erittäin herkän ja heikkohermoisen isäni valitsi.

Tosin usein olen tuntenut syvää vihaa ja katkeruutta molempia kohtaan koska eivät tosiaan kumpikaan niitä ihanteellisia ja lapselle rakkautta osoittamaan kyenneitä vanhempia olleet, mutta äitini kanssa kykenen sentään näin aikuisiällä tulemaan toimeen vaikka se äkkipikainen ja määräilevä luonne monessa asiassa esille tuleekin ja keskustelukin hänen kanssaan on hyvin mustavalkoista (mm. venäläiset ovat aina pahoja, on lain rikkomista antaa 17-vuotiaan juoda alkoholia yms.) ja välillä turhauttavaakin hänen "minä olen aina oikeassa" -asenteensa takia. Isäni kanssa taas tulee usein sellainen olo, että joudun vain sietämään häntä tässä ja tässä tilanteessa, kun aina joutuu sitä stressiä ja jatkuvaa hermostuneisuutta katselemaan ja se stressi vielä on välillä vielä 20-vuotiaanakin vaikuttanut itseenikin.

Ohhoh. Sieltähän tuli hyvää avautumista. Se onkin hyvä välillä tuulettaa kunnolla.

Mutta täytyy tosiaan sanoa että sinun ei pidä niputtaa kaikkia ätmejä tuon perusteella. Ensinnäkin, ei isäsi voinut ihan täys ätmi olla, koska saihan aikaiseksi laitettua sinutkin alulle. ;)
Tämän palstan hc-ätmit ei ole naiseen koskenutkaan, ovat siis ihan eri kategoriassa :D

Mutta sitten. Tosiaan toi stressin purkaminen, yms. Jokainen tekee sitä tyylillään. Ja toisilla on parempi itsehillintä kuin toisilla. Ja sitten joillain on lapsena ollu kiusaamista taustalla, joillain taas ei.

Sosiaalisten kykyjen hukassa olo ei ole sama asia kuin ätmiys.

Itselläni on mielestäni sosiaaliset kyvyt kyllä tietyssä mielessä hallussa. Jos kerran naiset pitävät kivana ja mukavana ja miespuolisten kavereidenkaan kanssa ei ole käytännössä koskaan ongelmia, niin kyllähän minulla silloin on niitä sosiaalisia kykyjä. Tietyssä mielessä paremmin hallussa kuin monella muulla ongelmallisella ytm miehellä.

Mutta ne sosiaaliset kyvyt eivät ole suoraan sama asia kuin naisten halun sytyttäminen.

Naisten halut syttyy yleensä mm. ulkonäöllä, itsevarmuudella ja huumorilla. Niitä minulla ei vaan ole tarpeeksi. Siksi olen ätmi.

Älä siis yhdistä kokemuksia mahdollisesti ätmi isästäsi kaikkiin ätmeihin.

Jos olen vain pari kertaa elämässäni stressin takia jollekulle räyhännyt, niin se on kyllä keskivertomiestä paljon parempi saavutus omasta mielestäni. Ja siinä vaiheessa kun eräskin tyyppi on haukkunut minua päin naamaani, niin olen lähtenyt paikalta kävelemään ja pihalle tuulettumaan (ettei tarvinnut vetää tyyppiä turpaan). Tiedän myös että kyseinen tyyppi sai pari vuotta myöhemmin eräältä toiselta tutultani (ansaitusti) turpaan. Itse en yhtään ihmettele miksi sai, mutta kuten sanottua, vaikka minä se hc-ätmi olinkin, niin minä en ollut se jonka pinna kyseisen idiootin kanssa napsahti. Ätmiys ei siis aina tarkoita että olisi automaattisesti suuressa riskissä "napsahtaa".

Tietysti moni ätmi ei ehkä ole kovin nopean toiminnan alpha-miehiä, vaan ottavat pidempään osumaan ennen kuin tulee se takaisin iskeminen. Siitä voi tulla se vaikutelma että ätmit sitten yllättäen "napsahtavat" kun tulee se viimeinen pisara joka vuotaa yli.
Kannattaa kuitenkin muistaa että se toinen vaihtoehto tuolle olisi ollut se nopea reagointi heti kaikkeen ärsyttävään. Eli juuri se vaimonhakkaaja ytm mies. Jolle sitä viimeistä pisaraa ei pääse koskaan kertymään - kun pieninkin ensimmäinen pisara saa nyrkit heti heilumaan. Ei voi tulla sitä yllättävää lopullista napsahdusta - kun tulee sitä jatkuvaa napsuntaa.

marianne89 kirjoitti:

Omasta perheestänikin isäni oli lapsena/nuorena todella arka ja kiusattu ja nykyisin tämä näkyy siinä että on erittäin stressialtis ja herkästi täysin pienistä hermostuva. Jos sillä sattuu olemaan stressiä jostain, se alkaa rähjäämään ihan vaan siitä että siltä kysyy jostain täysin edes koko juttuun liittymättömästä asiasta, ja alkaa selvittää usein asioita esim. liikennevalvojien kanssa rähjäämällä vaikka se tietty vaan pahentaa asiaa jonka olisi voinut hoitaa rauhallisestikin (sillä on monesti ollut korttikin hyllyllä ylinopeudesta, kun se lähtee aina joka paikkaan myöhässä aikataulusta, koska siltä puuttuu täysin järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus). Tuon "aina myöhässä kaikkialta" -tavan lisäksi sillä on aina jonnekin lähtiessä kaikki tärkeät tavarat (avaimet, puhelin yms.) hukassa, ja välillä ihmettelen kuinka se onnistuu jatkuvasti laskemaan ne sellaiseen paikkaan ettei koskaan ennen lähtöä löydy kuin ehkä 15-30 minuutin etsimisen jälkeen.

Onpa se kerran peliriippuvuuttaan mennyt lyömään oven raivoissaan auki kun vielä viimeistelin tietokoneella omia juttujani ja sille tuli joku stressi siitä että ehtiikö hoitaa senkertaisen nettiveikkauksen teon (sille yhdenkään kerran jättäminen väliin ei ole addiktion vuoksi vaihtoehto eikä mikään). Siinä tilanteessa ihan oikeasti jo pelkäsin omaa isääni. Miesten tekemissä perhesurmissakinhan ne tekijät ovat usein juurikin ns. "hiljaisia ja mukavia" äijiä, joilla vaan pidemmän aikaa ollut stressiä taustalla jostain asiasta, joten pelotti tuon käytöksen takia tuossa tilanteessa että voiko jotain vielä sattua kun alttius isälläkin tuohon stressiin oli ja yhteen aikaan sillä oli se jatkuvasti päällä. Varhaisin lapsuuteni muistikuvakin isästäni oli, kuinka ollessani hyvin pieni ja mennessäni jotain lapsen innolla siltä kysymään tai kertomaan, se heitti raivoissaan mukanani olleen lempimukini päin seinää ja kappaleiksihan se meni. Oli taas ilmeisesti ollut sitä "stressiä" jota ei kyennyt hallitsemaan, sillä kertaa ilmeisesti avioliitosta kun tuo pari vuotta ennen eroa tapahtui ja sitä edelsivät jatkuvat riidat.

Onpa ollut todella mukava isä siis tämä atm... Osittain tuonkin takia vierastan ajatusta näistä täysin alkeellisimmat sosiaalisetkin kyvyt hukanneista "hc-atm:istä", en halua vahingossakaan samanlaista stressiherkkää ja heikkohermoa miestä kuin mitä isäni on. Se, että sai jo ihan pienenä lapsenakin oman osansa näistä raivon purkauksista (isälle on nyt myöhemminkin ollut tyypillistä että siis purkaa stressinsä niihin sitä ketuttaviin asioihin täysin liittymättömienkin läheisten niskaan räyhäyksellä) ja tuo oven läimäisy auki ja raivoaminen siinä yhden peliajan takia eivät anna turvallista oloa saati oloa siitä että on rakastava "kunnon mies" isänä.
Ja joo, tiedän että atm:t ei ole samasta muotista valettuja (toisin kuin jotkut palstan miehistä luulevat naisten olevan), mutta kyllä mä silti ennemmin jättäisin väliin, jos mies vaikuttaa siltä ettei oikeasti saa sanaakaan suustaan, muuta kuin ainoastaan valittaa aina kaikesta tässä maailmassa ja jos tuntuu, ettei hänestä ole purkamaan esimerkiksi vihan tai raivon tunnetta puhumalla.

Äitini taas on pintapuolisesti erittäin puhelias ja sosiaalinen, kuitenkin tosiasiassa pinnan alla samalla aika kovaluonteinen ja äkkipikainenkin, juuri sellainen äiti josta lapsena ajatteli että se on hyvin kylmä ja ettei se todellakaan rakasta (jos hain pienille lapsille tyypillisesti äidin huomiota, esim. soittamalla toisen huoneen puhelimesta keittiöön, vastassa oli usein raivokohtaus ja välillä sai pelätä milloin sai selkään vaikka siitä, että oli kompastunut rapuissa ja pudottanut vahingossa samalla kantamansa lelut pitkin rappuja). Hän ei kuitenkaan juurikaan stressaa asioista ja on hyvin järjestelmällinen eikä hukkaa tavaroitaan, joten välillä ihmettelen minäkin miksi hän juuri erittäin herkän ja heikkohermoisen isäni valitsi.

Tosin usein olen tuntenut syvää vihaa ja katkeruutta molempia kohtaan koska eivät tosiaan kumpikaan niitä ihanteellisia ja lapselle rakkautta osoittamaan kyenneitä vanhempia olleet, mutta äitini kanssa kykenen sentään näin aikuisiällä tulemaan toimeen vaikka se äkkipikainen ja määräilevä luonne monessa asiassa esille tuleekin ja keskustelukin hänen kanssaan on hyvin mustavalkoista (mm. venäläiset ovat aina pahoja, on lain rikkomista antaa 17-vuotiaan juoda alkoholia yms.) ja välillä turhauttavaakin hänen "minä olen aina oikeassa" -asenteensa takia. Isäni kanssa taas tulee usein sellainen olo, että joudun vain sietämään häntä tässä ja tässä tilanteessa, kun aina joutuu sitä stressiä ja jatkuvaa hermostuneisuutta katselemaan ja se stressi vielä on välillä vielä 20-vuotiaanakin vaikuttanut itseenikin.

Kuulostaa siltä, että olet siis joutunut henkisen väkivallan kohteeksi lapsena ja nuoruudessasi. Ei ihme, jos se sinuun on jälkensä jättänyt. Siihen nähden kuulostaa, että olet selvinnyt elämäsässi todella hyvin. :) Olet pystynyt katkaisemaan tuollaisen käyttäytymisen ketjun. Tuollaisia kokemuksia vanhemmista kuulostaa olevan todellla monella. Mietin, että mahtaako noilla kokemuksillasi olla yhteys siihen, ettet halua lapsia. (en tarkoita etteikö se olisi ok, että ei halua lapsia)

Saitko missään noista tilanteista pillua? Jos et, olit ja olet ATM.

ätmi kirjoitti:

Saitko missään noista tilanteista pillua? Jos et, olit ja olet ATM.

Aivan, tämä on selkeä kriteria ja se kaikkein keskeisin ATM:yyttä määrittävä asia. Toki AT-miehiä on monen laisia, ihan hyvän näköisiäkin voi olla ja jopa sosiaalisissa tilanteissakin hyvin pelailevia, joskaan juuri nämä piirteet tuskin ainakaan niin yleisiä AT-miehille ovat. AT-miehet voivat olla peroonaltaan joissain suhteissa myös ihan vastakkaisiakin tyyppejä kuten esim. n.s. love-shy-tyypin AT-miehet ja toisaalta hyvinkin agressiivisesti naisiin kiinni puskevat AT-miehet. At-mies voi olla vaikkapa ihan hyvä maratoonari tai sitten joku voimamies joka nostaa satoja kiloja j.n.e.

Tasoteoria ei ole ikinä väittänyt että tasot olisivat vakio tai muuttumattomia, tai kuten otat esiin, suhteettomia.

Tasoteorian tasoissa on kyse erilaisten tekijöiden keskiarvosta.

Noita tekijöitä ovat mm:

Terveydentila
Talous
Ulkonäkö
Koulutus
Sosiaaliset taidot
Viisaus
Ympäristö

jne.

Lisäksi tasot voidaan suhteutettaa muiden tasoihin, jolloin korkeatasoisten joukossa sinä jäisit ilman naisten huomiota (Seksi EI määritä tasoja, vaikka korreloikin sen kanssa voimakkaasti)

Jos yhtään mitään ymmärrät matematiikan lainalaisuuksia tiedät että yksi yksittäinen tekijä joka jostain syystä poikkeaa muista, ei hetkauta keskiarvoa paljoakaan. Esimerkiksi taloudellinen tila voi muuttua hyvinkin radikaalisti vaikkapa lottovoiton tai perinnön jälkeen. Kuitenkin kun muitakin tekijöitä on olemassa jotka eivät muutu, taso ei paljoa värähdä mihinkään suuntaan.

Se ei tarkoita sitä että henkilön taso olisi vakio, mutta esimerkiksi sosiaalisia taitoja ja kaikkein tärkeintä sosiaalista pelisilmää ei kovin nopeasti paranneta.

"Teoria vuotaa kuin seula."

Ei se ala sen vuoksi vuotamaan ettet tiedä mistä edes puhutaan.

Kyllä nämä asiat varmasti hyvin keskeisessä roolissa ovat, mutta tuskin ne ainakaan aivan säännönmukaisia juttuja ovat. Ainakin suht. hyvällä uölkonäöllä voi silläkin vielä hyvinkin päätyä at-mieheksi(siltikin vaikka naiset olisivat ihan nuorena ollessa hyvinkin kiinnostusta osoittaneet ja vaikka jotain seurusteluntapaistakin siihen liittyisi), joskin toisaalta tosi pahan näköisenä tuskin koskaan ainakaan yt-mieheksi päätyy mutta kt-mieheksi hyvinkin voi päätyä. Ja sitten tähän jostain 20v lähtien tulee vielä se näihin asioihin liittyvä itse itseään ruokkiva kierre, eli se jos olet at-mies 20v niin hyvin pian siitä ajan kuluessa yhä varmemmin at-miehenä myös pysyt ja toisaalta jos siihen olet yt-mies niin naisten kanssa pelaillen aina vaan enemmän yt-miheksi naisten silmissä hahmotut.

kkllöpoåiytewfdfghhj kirjoitti:

Kyllä nämä asiat varmasti hyvin keskeisessä roolissa ovat, mutta tuskin ne ainakaan aivan säännönmukaisia juttuja ovat. Ainakin suht. hyvällä uölkonäöllä voi silläkin vielä hyvinkin päätyä at-mieheksi(siltikin vaikka naiset olisivat ihan nuorena ollessa hyvinkin kiinnostusta osoittaneet ja vaikka jotain seurusteluntapaistakin siihen liittyisi), joskin toisaalta tosi pahan näköisenä tuskin koskaan ainakaan yt-mieheksi päätyy mutta kt-mieheksi hyvinkin voi päätyä. Ja sitten tähän jostain 20v lähtien tulee vielä se näihin asioihin liittyvä itse itseään ruokkiva kierre, eli se jos olet at-mies 20v niin hyvin pian siitä ajan kuluessa yhä varmemmin at-miehenä myös pysyt ja toisaalta jos siihen olet yt-mies niin naisten kanssa pelaillen aina vaan enemmän yt-miheksi naisten silmissä hahmotut.

Ron Jeremy on kyllä mielestäni aika pahannäköinen ja päätynyt silti super-YT-mieheksi.

Jos jotain positiivista asiassa niin onneksi tämä atm-geeni on varsin nopeasti kuoleva kun se suvunjatko loppuu kaltaisiini atm-luusereihin. Tosin saattaa kai lisääntyvien siskojen kautta jotain pientä kuitenkin päästä leviämään.

Gene ATM kirjoitti:

Jos jotain positiivista asiassa niin onneksi tämä atm-geeni on varsin nopeasti kuoleva kun se suvunjatko loppuu kaltaisiini atm-luusereihin. Tosin saattaa kai lisääntyvien siskojen kautta jotain pientä kuitenkin päästä leviämään.

Juuri naisten kauttahan vaikka mitkä geenit pääsevät jatkumaan, koska kaikille naisille, rumimmillekkin ja ties mille kehareille, riittää mielin määrin miehiä heitä nussimaan ainakin jossain vaiheessa heidän ollessaan nuoria. Ja tähän päälle vielä yhteiskunta takaa vaikka minkälaisten yh-ämmien äpärineen elätyksen ja hyvinvoinnin.
Toki myös estoitta agressiivisesti naisiin kiinni puskeva mies mitä todennäköisemmin päätyy sukuaan jatkamaan oli hän sitten muussa kuin tässä nimenomaisessa suhteessa mitä tahansa.
Ja kun nämä kaksi yllämainittua asiaa yhdistää niin jalostuuhan se rotu näinkin joskaan ei tämä näin valikoituva suunta välttämättä suinkaan takaa menestystä suhteessa muihin rotuihin kulttuureineen.

Ätmiys on ennenkaikkea pään sisällä, saatat itsellesi selittää ettet ole ollut ihastunut vaikka todellisuudessa sinulla voi olla jotain kammoja naisia ja parisuhdetta kohtaan johtuen kokemattomuuden tuomasta itsetunnon puutteesta. Passelinkin näköinen nainen on ehkä osoittanut sinua kohtaan kiinnostusta mutta olet ollut kykenemätön toimimaan asian suhteen itse ja jälkeenpäin on taas hyvä selitellä se itselleen miten ei taaskaan ollut ihastusta.

ätmi = ei saa pillua kauniilta teinineitsyiltä

AT-mies kirjoitti:

ätmi = ei saa pillua kauniilta teinineitsyiltä

Kyllä at-mieheksi voi päätyä siltikin vaikka hyvinkin joskus ihan nuorena, itsekkin vielä teininä, olisi hyvinkin ihan hyvän näköisiäkin teininaisa saanut nussia, mutta jos on ollut siinä iässsään jotenkin estoinen tai muuten katsonut että se ei nyt siihen paikkaan sovi nussia. Juuri tällainen asia voi olla kulttuurin(oikestaan kultttuurin murrosvaiheen jossa asianomainen on sisäistänyt aiemmin vallinneet estoisemmat asenteet näihin asioihin) ja/tai kieroutuneen kasvatuksen tai sen puutteen tulosta. Jos sitten näin vaikka 20v asti at-miehenä on, niin siitä eteenpäin sitä helposti sitten onkin jo vaikka lopun ikänsä, kun ne naiset mitä mahdollisesti sitten enää at-miehen saatavissa olisivat ovat ainakin sen verran huonompaa tasoa, että mitään vetoa on vaikea sellaisiin tuntea.