Peilin toisella puolella
Ensilumi sataa koulun pihalle.
Hiutaleet keinuvat ilmassa kuin kanootit ja takertuvat tytön hiuksiin. Poika katsoo tytön silmiin, jotka ovat kuin kaksi kyyhkystä kylpemässä sinisessä vadissa, jonka keskellä on musta reikä -- saparot, rautalankaa ja poskissa pisamia.
Lumesta syntyi liukumäki koulun pihalle.
Oli pojan vuoro laskea: vauhti kiihtyy, tuuli ulvoo viimein loppuu. Seuraavana tyttö laskee pojan päälle. Katseet kohtaavat ajattomuudessa ja tulee aivan hiljaista. Neliskanttisia hiutaleita leijuu tytön hiuksille. Kiusaajat haukkuvat kuin rakkikoirat, mutta niillä oli jäänyt suu auki.
Myöhemmin kiusaajat löysivät tytön: ”Ethän oikeasti usko, että poika haluaa olla kanssasi?” kysyivät kiusaajat. Tytön hentoruoko särkyi kuin lasi. Lasimurskaa putosi koulun käytävälle, eikä kukaan huomannut.
Voimistelusalin naulakko oli täynnä reppuja ja ulkokenkiä.
Tyttö ei osallistunut sählypeliin, vaan istuu patjan päällä haaveissaan. Tyttö haaveilee pojasta, jonka päälle hän oli välitunnilla vahingossa laskenut.
Liikuntatunti päättyi.
Ampiaisparvi kaikuu mystisesti suihkuhuoneessa. Suihkuhuoneen höyry oli sumentanut pukuhuoneen peilit, joihin nuorilla oli tapana kirjoittaa jotain. Yksi kiusaajista kirjoitti peiliin tytön ja pojan nimen. Paikalla olijat nauravat, eikä kukaan kuule sirpaleiden ääntä. Lattialla on lasia, eikä kukaan huomaa.
Seuraavana päivänä tyttö ei tullut kouluun.
Poika etsii tyttöä käytäviltä ja pihalta, eikä tyttöä löydy. Viikon kuluttua koulussa on hiljaista. Opettajat katsovat lattiaan ja kiusaajat ovat vaienneet. Hentoruoko oli liian särkyvä, se ei kestänyt enempää.
Tyttöni silmät ovat kuin kaksi kyyhkystä altaalla, huulet kuin ruusun nupuista valmistettu punainen nauha, jonka teltantekijä on pingottanut muotoon: ”Missä olet tyttöni?” miettii poika tuskissaan.
Tuskissaan ja yksin poika istuu voimistelusalin pukuhuoneessa. Lattialla on lasia, ruusun terälehtiä, punaisia hiussuortuvia, rautalangan pätkiä ja seinillä sumeat peilit. Yhtäkkiä yksi peileistä väreilee oudosti. Poika pyyhkii peilin pintaa. Hän huomasi, että tyttö oli peilin toisella puolella.
Ääniversion voit kuunnella osoitteesta:
http://www.youtube.com/watch?v=G13auDpHSXk&;feature=youtu.be
Se on nyt ohi, tyttöni on peilin toisella puolella…
Ensilumi sataa koulun pihalle.
Hiutaleet keinuvat ilmassa kuin kanootit ja takertuvat tytön hiuksiin. Poika katsoo tytön silmiin, jotka ovat kuin kaksi kyyhkystä kylpemässä sinisessä vadissa, jonka keskellä on musta reikä -- saparot, rautalankaa ja poskissa pisamia.
Lumesta syntyi liukumäki koulun pihalle.
Oli pojan vuoro laskea: vauhti kiihtyy, tuuli ulvoo viimein loppuu. Seuraavana tyttö laskee pojan päälle. Katseet kohtaavat ajattomuudessa ja tulee aivan hiljaista. Neliskanttisia hiutaleita leijuu tytön hiuksille. Kiusaajat haukkuvat kuin rakkikoirat, mutta niillä oli jäänyt suu auki.
Myöhemmin kiusaajat löysivät tytön: ”Ethän oikeasti usko, että poika haluaa olla kanssasi?” kysyivät kiusaajat. Tytön hentoruoko särkyi kuin lasi. Lasimurskaa putosi koulun käytävälle, eikä kukaan huomannut.
Voimistelusalin naulakko oli täynnä reppuja ja ulkokenkiä.
Tyttö ei osallistunut sählypeliin, vaan istuu patjan päällä haaveissaan. Tyttö haaveilee pojasta, jonka päälle hän oli välitunnilla vahingossa laskenut.
Liikuntatunti päättyi.
Ampiaisparvi kaikuu mystisesti suihkuhuoneessa. Suihkuhuoneen höyry oli sumentanut pukuhuoneen peilit, joihin nuorilla oli tapana kirjoittaa jotain. Yksi kiusaajista kirjoitti peiliin tytön ja pojan nimen. Paikalla olijat nauravat, eikä kukaan kuule sirpaleiden ääntä. Lattialla on lasia, eikä kukaan huomaa.
Seuraavana päivänä tyttö ei tullut kouluun.
Poika etsii tyttöä käytäviltä ja pihalta, eikä tyttöä löydy. Viikon kuluttua koulussa on hiljaista. Opettajat katsovat lattiaan ja kiusaajat ovat vaienneet. Hentoruoko oli liian särkyvä, se ei kestänyt enempää.
Tyttöni silmät ovat kuin kaksi kyyhkystä altaalla, huulet kuin ruusun nupuista valmistettu punainen nauha, jonka teltantekijä on pingottanut muotoon: ”Missä olet tyttöni?” miettii poika tuskissaan.
Tuskissaan ja yksin poika istuu voimistelusalin pukuhuoneessa. Lattialla on lasia, ruusun terälehtiä, punaisia hiussuortuvia, rautalangan pätkiä ja seinillä sumeat peilit. Yhtäkkiä yksi peileistä väreilee oudosti. Poika pyyhkii peilin pintaa. Hän huomasi, että tyttö oli peilin toisella puolella.
Ääniversion voit kuunnella osoitteesta:
http://www.youtube.com/watch?v=G13auDpHSXk&;feature=youtu.be
Se on nyt ohi, tyttöni on peilin toisella puolella…
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ja tämän aloituksesi pointti oli?
sami-a toivoo olevansa pieni tyttö?
"Tyttö haaveilee pojasta, jonka päälle hän oli välitunnilla vahingossa laskenut."
Mikäs helkutin virtsafetisisti...
Ajattelin itsekin tätä kun luin tekstiä. Nauroin silti räkäsesti lukiessani kommenttiasi. :D
Sami-a:n elämässä ei kaikki ole kohdallaan ja tämä aloitus vain vahvistaa tietoa. Jos sinusta tuntuu että olet liian herkkä keskustelemaan tällä palstalla, niin tee itsellesi palvelus äläkä tule enää tänne. Kukaan ei halua sinun hentoa varttasi tietoisesti murskata, voit vain itse tietää, onko tämä palsta sinulle sopiva vai ei.
Nimittäin ei ole oikein, että yksi vaatii kaikkia muita vaihtamaan mielipiteitään tälle yhdelle sopiviksi, jotta tämä yksi ei loukkaantuisi.
Höpö höpö.. Tämähän oli nyt Samilta ihan hyvä aloitus, hiukan sellaista runosuonen sykettä ja jotakin sellaistakin kuin itsensäkin likoonpistämistä ja tunteita.
"Tämähän oli nyt Samilta ihan hyvä aloitus"
Niin olikin, ei kenenkään syyllistämistä (ainakaan suoraan?) ja kiinnostusta käsitellä omia tunteita. Mutta jos rivien välistä on luettavissa ahdistusta palstan takia, niin hän tietää että vain itse hän voi asiaan vaikuttaa.
Laitetaan Samille tästä plussa. En juuri koskaan plussaile ja varsikaan miinustele mutta nyt plussataan.
Olen samaa mieltä. Kaunokirjallinen lähestyminen antaa paremmat mahdollisuudet monien asioiden käsittelyyn, kuin suora argumentointi. Ja sami-a kykenee novelleissaan käsittelemään asioita aidosti taiteen keinoin, tunkematta niihin kovinkaan paljon outoja todellisuusväittämiä.
Tämä ei ollut paras teksti, jonka sami-a on tänne postannut, mutta pidän tyylistä.
Tarinakin oli varsin hyvin mielestäni esitetty. Siinä tuli esiin hyvin esiin asia joka haluttiin kertoa vaikka tarina sinänsä onkin hyvin synkkä. Mutta tällaisen asian esille tuomiseen se onkin kenties aivan oikea tapa.
Kuten on sanottu ennenkin: kokoa novellisi yhteen (tämähän on kaikkea muuta kuin ensimmäinen) ja tarjoa keskikokoiselle kustantajalle. Pääset vielä uudeksi Rosa Liksomiksi.
Minä olen vääntänyt Samin kanssa ja varmaan mistään asiasta en ole ollut yhtämieltä. Jos tämä nyt Samin tuotoksia tai muutoin hän seiso noiden ajatusten takana niin avartaahan se käsitystä keskustekukumppanista jotka näillä palstoilla jäävät kuitenkin hyvin ohuiksi hipaisuiksi.
Ja nyt ei ollenkaan huonoon suuntaan. Sami voisi avata itse peliä tähän aiheeseen liittyen, mitä sitä ohitse puhumaan.
Tuo Rosa Liksomiin viittaaminen on aina ollut jonkinlaista sarkasmia tai sitten ei... Liksomin alkuaikojen novellit ovat niin typeriä ja joutavanpäiväisiä etten ole koskaan käsittänyt miten ne läpäisivät julkaisijan seulan.
Minulle tuo nimi oli täysin outo. No, onhan tuo Google... Osumia tulee ja tarjoaa kärkeen Mona Lisaakin mutta se taitaa olla eri henkilö :D
sami-a
Oletko sinä ketomuksesi tyttö,poika vai kiusaaja?Vai mahdollisesti vaihtelevasti eri rooleissa?
Tällä palstalla olet aika usein tuossa kiusaajan roolissa.
Tasaista tajunnan virtaa ja sisällön käytännössä ainoa arvo on siinä, että se auttaa tekijäänsä jäsentelemään omia traumojaan.
Lyhyesti tuo teksti terapoi tekijäänsä.
Täällä on varmaan niin, että nikkien välit tulehtuvat sille tasolle, että silloinkin kun voisi kirjoittaa jotain positiivista toisen tekstistä, ei sitä tee, vaan omasta poterostaan käsin vain miinustaa (ainakaan ei plussaa ) tai sitten kirjoittaa jonkun negatiivisen tekstin.
Ei enää pysty kuulemaan mitään positiivista toisen kirjoituksesta.
(osalla, ei kaikilla, mutta voi olla, että aika isolla osalla)
Kun sama kaveri on ensin tehnyt selväksi, että hän vihaa homoja, naisia ja lapsia, niin pitäisikö minun alkaa kehumaan hänen surkeaa tekstiä, koska tuo on yrittänyt parastaan.
Jos teksti olisi ollut hyvää niin minä olisin vaiennut, enkä todennäköisesti olisi sanonut siitä rehellistä mielipidettäni jos se olisi ollut jonkun muun tekemä.
Ja huomasitko sitä, että olin suhteellisen neutraali ja hillitty noissa sanavalinnoissa.
Tuo hillitty tyyli oli se positiivinen palaute siitä että ensin yritti ja sitten pisti sen julkisesti arvioitavaksi.
Itselläni on tunne, että kirjoittaja itse kokee luoneensa jotain todella poikkeuksellisen hienoa vaikka ei olekaan.
Hieno aloitus. Koskettava kertomus. Kaunis. Lukija voi laittaa itsensä eri rooleihin ja miettiä.
Komppaan a-teistin kommentteja.
sami-a on ilmeisesti poistunut keskuudestamme, kun ei mitenkään enää kommentoi.
Tai ehkä haluaa vain leikkiä piilosta.Hyvä jos on tullut muuta tekemistä, voihan olla että poikaystävä on nyt löytynyt.
Yritätkö härnäämällä saada aloittajan esiin, vai onko sulla muuten tarve härnätä.
Aiemmin tuo sama sami-a oli pistämässä naisille kettingin jalkaan tai nyrkillä turpaan ja nyt se purkaa herkimpiä tuntojaan ja halunnee tulla huomioiduksi herkkänä ja haavoittuvana novellistina.
Itse tekstistä sanoisin, että tuosta aloituksesta on pitkä matka julkaisukelpoiseen tekstiin. Yksittäisiä kohtauksia epämääräisessä aikataulussa peräkkäin.
Heikko esitys.
Hyvä nähdä samistakin inhimillinen puoli.
Ihan hyvää palautetta olen saanut tästäkin tarinasta kirjoitusfoorumeilla. Toki se voisi olla parempikin, se olisi minustakin mukavaa:
http://www.kirjoittaja.fi/component/content/article/62-muut/294-peilin-toisella-puolella
Joutuiko tyttö helvettiin vai pääsikö taivaaseen?Voisitko näin novellistina valoittaa loppuhuipentumaa tarkemmin.
Miten on mahdollista että hän peilin kautta ilmestyi, ei kai kuolleet ilmesty?
Vai ymmärsinkö jotain väärin.