Monet deittipalstoista tarjoavat lukuisia ja toinen toistaan parempia mahdollisuuksia kohdata se oikea. Yksi on suomen suurin, toisessa mätsää varmasti. Kolmannessa on jotain muuta jännää. Loppujen lopuksi eri senssipalstoilla on käytännössä samat vaatimukset. Kysytään ikää, kokoa, luonnetta ja vähän fotoja. Miten nämä lainkaan kuvaavat sitä miten hyvin kaksi ihmistä sopii toisilleen?
Parisuhde on tutkitustikin ihmiselle hyväksi. Hyvässä parisuhteessa ollaan terveempiä, henkisesti paremmassa kunnossa ja yhteiskunnan kannalta tuottavampia. Hyvä ja toimiva parisuhde on elämän eliksiiriä. Huonossa parisuhteessa ja ei-parisuhteessa voidaan huonommin.
Käytän nettideittejä, koska sosiaalisessa piirissäni on riittämättömästi valinnanvaraa. Olen naisille kiinnostava ja houkutteleva kohde. Harva on yhtä pitkällä ihmisenä kuin itse olen. Olen kiinnostunut toisesta ihmisestä, en vain siitä miltä hän näyttää tai minkälaisena hän haluaa tulla nähdyksi. Itseluottamukseni on timantinlujaa, herkkyyteni on huippua ja intohimoa riittää muille jakaa. Ihastun siihen mitä ihminen on. Joskus saan ihmettelyä siitä miksi tapailen jotain selvästi oman ”kategoriani” alapuolelta. Minulle tälläinen ihmettely on vierasta. Sisäisesti kaunis ihminen on minulle kaunis.
Kokemuksieni mukaan deittipalstojen antama kuva ihmisestä on vahvasti vääristynyt. Ja tämä ei johdu siitä, että ihmiset valehtelisivat. Vain siitä että deittipalstat eivät ole kehittäneet tuotettaan sellaiseksi, joka pyrkisi aidosti palvelemaan tarvetta. Löytämään hyvää ihmissuhdetta. Toki ihmissuhteita on monenlaisia mutta suurin osa deittipalstojen asiakkaista etsii ihmissuhdetta. Luulisin, että muutokselle olisi tilausta laajemminkin. Deittipalstojen uusiutumiselle olisi tarvetta.
Parisuhde on tutkitustikin ihmiselle hyväksi. Hyvässä parisuhteessa ollaan terveempiä, henkisesti paremmassa kunnossa ja yhteiskunnan kannalta tuottavampia. Hyvä ja toimiva parisuhde on elämän eliksiiriä. Huonossa parisuhteessa ja ei-parisuhteessa voidaan huonommin.
Käytän nettideittejä, koska sosiaalisessa piirissäni on riittämättömästi valinnanvaraa. Olen naisille kiinnostava ja houkutteleva kohde. Harva on yhtä pitkällä ihmisenä kuin itse olen. Olen kiinnostunut toisesta ihmisestä, en vain siitä miltä hän näyttää tai minkälaisena hän haluaa tulla nähdyksi. Itseluottamukseni on timantinlujaa, herkkyyteni on huippua ja intohimoa riittää muille jakaa. Ihastun siihen mitä ihminen on. Joskus saan ihmettelyä siitä miksi tapailen jotain selvästi oman ”kategoriani” alapuolelta. Minulle tälläinen ihmettely on vierasta. Sisäisesti kaunis ihminen on minulle kaunis.
Kokemuksieni mukaan deittipalstojen antama kuva ihmisestä on vahvasti vääristynyt. Ja tämä ei johdu siitä, että ihmiset valehtelisivat. Vain siitä että deittipalstat eivät ole kehittäneet tuotettaan sellaiseksi, joka pyrkisi aidosti palvelemaan tarvetta. Löytämään hyvää ihmissuhdetta. Toki ihmissuhteita on monenlaisia mutta suurin osa deittipalstojen asiakkaista etsii ihmissuhdetta. Luulisin, että muutokselle olisi tilausta laajemminkin. Deittipalstojen uusiutumiselle olisi tarvetta.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Eiköhän se syy, ole deittaajien korvien välissä, joten
palstojen uusiutuminen, ei mitään muuta.
Olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä.Nettideittien tulisi pyrkiä erottautumaan toinen toisistaan.Kaikki tosiaan kysyvät samoja asioita joten jäsenmäärät ja hinnat määrävät sivustojen suosion.
Parisuhde kun on tosiaan muutakin kuin vain urheilullista vartaloa ja ulkomaan matkailua kivan ihmisen kanssa.Kyse on paljon syvemmästä ja noiden asioiden esiin tuomiseen pitäisi sivustojen keskittyä.Noille sivuille sitten muodostuisi ihan omanlainen käytttäjäkunta.Tosiasia kun on että nettideitti ei tälläkään hetkellä jaksa huokutella kaikkia ihmisiä ja suurin osa jättää alta parin kuukauden todetessaan mitenkä pinnallista hönöilyä koko touhu on.
Deittailun pinnallisuus tai syvällisyys on ihan itsestä kiinni. Puhumalla pääsee pintaa syvemmälle.
Niiin, se mitä tuolla tarkoitin on että nettideittien parinhaku kriteerien painotuspisteet pitäisi olla myös jossain muussakin kuin vain peruselämää tai jopa pinnalisia asioita koskevissa asioissa.Nuo kun on omiaan ruokkimaan, tietynlaisten ihmisten liittyymistä jolloin n.50% porukka jää kokonaan ulos nettideittalusta koska eivät koe saavansa vastinnetta odotuksilleen.
Itse kun olen tehnyt profiilin missä kerron pelkästä luonteestani hieman pintaraapaisua enemmän.Perusfatkat jäävät valinta kenttien varaan.
Toisesta olevat toivomukset sekä parisuhteesta olen myös kertonut, eikä mainintaa ole mistään koulutus tai ulkonäkötoiveista.
Toiveena on oikeasti löytää parisuhde, jossa tasa-arvoisuus,toisen kunnioittaminen, asioista puhuminen ja oikeasti yhdessä rennosti eläminen olisi keskiössä.
Näitä asioita olen koittanut kertoa ja viestittää koko profiililla mutta jostain syystä, se ei tunnu menestyvän joten noitten syvällisten asioitten puhumiseen on tuota kautta aika pitkä matka.
Mikä on, ettei mikään (?) deittipalsta poista tai lokeroi jonnekin Ö-mappiin kaikki parisuhteessa olevat deittaajat? Hässikööt omalla saitillaan toisiaan!
...mutta kun he haluavat vielä kokea sen viattomuuden ajan, tai nuoruuden tunteen jonkun fiksun, aidon ja rehellisen naisen kanssa. Elää toista elämää, sellainen "mitä jos?" -hetki. Koska se tuntuu pettäjistä niin pirun hyvältä, että on jo yksi rakkaus mutta on niiiiiiin hyvä mies että voisi olla ihan yhtä hyvin toinenkin, tai kolmas rakkaus. Mihin ei kaverit kykene, hähhää.
(moniavioisuuden syyt lienevät siinä sitten)
"Kysytään ikää, kokoa, luonnetta ja vähän fotoja. Miten nämä lainkaan kuvaavat sitä miten hyvin kaksi ihmistä sopii toisilleen?"
Nuo ovat lähtökohtia kiinnostukselle, kuten livenäkin tavatessa, paitsi ettei luonteesta ole hajuakaan, kun baaritiskillä lähestyy ulkomuodoltaan mielenkiintoista ihmistä. Toisaalta, vaikka profiilissakin olisi luonteesta kerrottu kaikkea maan ja taivaan väliltä, voi totuus paljastua päinvastaiseksi jo viestien välityksellä tai viimeistään kasvotusten tavatessa.
Minulle ainakin riittää aivan hyvin nykyinen systeemi. Pelkkien profiilien perusteella ei pitemmän päälle kumppania valita, vaan miten aloitusviestin jälkeen homma etenee..
Tuli mieleen, että syytät deittiä, kun ei flaksi käy, mutta kyllä se on ihan itsestä kiinni onnistuuko treffailu vai ei.
Ei millään pahalla, mutta ajattelin palauttaa sinut maanpinnalle kertomalla, että kirjoituksesi perusteella tätä naista ei ainakaan kiinnosta eikä houkuta.. ;)
Arvoisa näin on hyvä. Lähtökohdat kiinnostukselle ovat toki näissä ihmisen ulkoisissa ominaisuuksissa. En moisesta lähde kiistelemään. Kärjistystä tarvitaan välillä sanoman ymmärrettävyyden parantamiseksi. Minäkin voin kuvitella ulkoisia ominaisuuksia, jotka miellyttävät silmää mutta intohimossa toista ihmistä kohtaan vaikuttavat huomattaavasti enemmän muut asiat. Esimerkiksi naisella iloisuus on erittäin seksikästä. Iloinen nainen on aina erittäin haluttava. Sillä on varmaan jokin biologinen perusta. Kirjoitutksesi perusnegatiivisen sävyn perusteella vaikutat ihmiseltä, joka on vakava. En siksi syttyisi sinusta. Mutta varmasti sinullekin on jossain joku joka arvostaa perusnegatiivisuutta.
Mutta kysymys on siitä voisiko nettideittailussa olla jotain enemmän? Otetaan nyt vaikka tämä iloisuus esimerkiksi. SInäkin varmasti ajattelet, että olet huumorintajuinen, hauska ja iloinen tai jotain näihin liittyvää. Kukapa meistä ei haluaisi ajatella olevansa hauska. Valitettavasti kaikki emme ole. Voisiko iloisuutta kysyä nettideitissä toisin. Esimerkiksi monivalintavaihtohtona. Olen tällä viikolla nauranut a) kerran b) kolmesti c) kymmenen kertaa tai enemmän d) 50 kertaa tai enemmän e) 100 kertaa tai useammin. Tai esimerkiksi niin että olen saanut muut ihmiset nauramaan tänään a) en kertaakaan b) kolme kertaa c) 10 kertaa. Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan? Iloinen ihminen on sellainen joka on nauranut yli 100 kertaa tällä viikolla ja saanut tänään 10 ihmistä nauramaan.
En osaa tarkemmin määritellä oikeaoppista nettideittisaittia. Kysymys on siitä että meille, jotka haluaisimme löytää parisuhteen jossa olisi pitkässä juoksussa hyvä olla pitäisi saada saitti jossa ulkoisten ominaisuuksien lisäksi olisi jonkinasteista "persoonallisuustestiä" tai vastaavaa. Tuo on lainausmerkeissä sen takia kun en keksinyt parempaa sanaa mutta en nyt kuitenkaan tarkoita aivan sellaista normia työhaastattelun palikkatestirumbaa.
Heh ;D
Luotan itse siihen, että jokainen on kykenevä itse analysoimaan toisen ominaisuuksia ilman mitään testejä ja pisteytyksiä.
Jos elämäni noin kovasti sinua kiinnostaa, niin voin paljastaa, että olen nettideitistä alkaneessa suhteessa, ja mieheni arvostaa minussa juuri peruspositiivisuuttani ja iloisuuttani ;D
Mutta juu, sinä varmasti tarvitsetkin niitä pistetaulukoita, jos arviointikykysi ihmisestä on muuten noin heikolla tasolla :D
Ihme keskustelua. Aloittajalla on mielestäni asiallinen ja järkeväkin ote deittailuun ja itse luet rivien välistä mitä haluat ja olet olevinasi oikeassa.
En usko eikä se minua edes kiinnostakkaan oletko juuri alkaneessa suhteessa vaan vai pelkästään mollaamassa aloittajaa (miestä) täällä. Luulisi jos elämäsi olisi nyt onnellista niin osaisit lukea aloittajan mielipiteenkin asiaan rakentavasti.
Olen aloittajan kanssa siinä mielessä samaa mieltä että toiset deitti saitit voisivat erottua omalla tavallaan edukseen esim noilla vaihtoehto kysymyksillä joiden kautta voisi hakea samankaltaisia luonteenpiirteitä. Toisen palstan tullessa suosioon alkaisi toiset kilpailemaan paremmuudesta kehittämällä palstojaan ja kehityksellä en tarkoita sitä mikä saitti osaa rahoittaa toiminnastaan parhaiten. Maksullisuus karsii monia asiakkaita joten mainos sponsoreilla voitaisiin hyvinkin saavuttaa enemmän ihmisiä deittailuun joka nostaa suosiotaan jatkuvasti.
Hmm.. Huomaatko itse mollaavasi minua ;D
Kerroin vain, että itse olen ollut tyytyväinen nykyiseen systeemiin, kyse oli siis mielipiteestä, kuten aloittajallakin oli oma mielipiteensä nettideittailuun.
Minusta on ihan turha syyllistää deittisaitteja, jos ei onnistu saamaan itselleen mieluista paria.
Parisuhteen muodostus on kahden ihmisen vastuulla miten he onnistuvat kommunikoimaan keskenään ja löytämään yhteyden toisiinsa. Kuuluisilla kemioillakin on osuutensa asiassa.
Ap vaikuttaa hyvin ylemmyyden tuntoiselta ja itsekeskeiseltä ihmistyypiltä, ja kun sellaisen on varmasti vaikea luoda suhteita niin nyt sitten laittaa oman pariutumisensa deittisivustojen vastuulle ja marmattaa, kun ei saa naista.
Arvoisa näin on hyvä. En tiedä minkälaisia ovat ylemmyydentunteiset. Itsekeskeisen ihmistyypin tiedän. Kykysi analysoida toista rivien välistä on huikeaa. Ihailtava taito. Itseluottamuksesi vaikuttaa olevan katossa tai jopa taivaissa. Sinun ei varmaankaan tarvitse paljon elämässäsi muita huomioida. Hienoa sekin. Tiedäthän, että keskustelijasta keskusteleminen aiheen sijaan ei yleensä toimi argumentoinnissa. Usein sitä pidetään moukkamaisena. En toki väitä että olet moukkamainen. Mutta minusta sinun nenäsi on ruma.
:D
Deittisivustojen kehittäminen ei auta alkua pidemmälle. Kirjotuksesi perusteella olet mielestäni jo niin luontaan työntävä, että vaikka onnistuisit deiteissä jollain kepulikonsteilla hämäämään niin viimeistään livenä totuus paljastuu.
Voi auttaa sinua ymmärtämään mikä viestii ylemmyyden tunnosta:
"Olen naisille kiinnostava ja houkutteleva kohde. Harva on yhtä pitkällä ihmisenä kuin itse olen. Itseluottamukseni on timantinlujaa, herkkyyteni on huippua ja intohimoa riittää muille jakaa."
Minusta yllä oleva kirjoittamasi juttu itsestäsi ei liity aloittamaasi aiheeseen mitenkään, en ymmärrä miksi halusit alun perinkään kirjoittaa tuollaisia asiaan kuulumattomia asioita?! Muuten kuin ehkä ylemmyydentuntosi pönkittämiseksi ;D
Se, että nimittelet minua, kertoo, että "timantinluja" itseluottamuksesi koki kolauksen, ja haluat alentaa minua ylentääksesi itsesi :)
Mitä helvettiä teet sitten täällä, jos sulla on jo ukko vierelläs!!??
Oot kyllä varsinainen kehityksen este - toivottavasti tollasia jarruja on maailmassa mahdollisimman vähän.
" Nuo ovat lähtökohtia kiinnostukselle, kuten livenäkin tavatessa, paitsi ettei luonteesta ole hajuakaan, kun baaritiskillä lähestyy ulkomuodoltaan mielenkiintoista ihmistä. "
Tämä on siis osa totuutta,toinen puoli se että jokainen meistä lukee toista aistien varaisesti ja usein oman tyyppiset vetävät siis puoleensa.
"Toisaalta, vaikka profiilissakin olisi luonteesta kerrottu kaikkea maan ja taivaan väliltä, voi totuus paljastua päinvastaiseksi jo viestien välityksellä tai viimeistään kasvotusten tavatessa. "
Nojaa, jotta asia olisi noin niin pitää lähinnä valehdella. Jos ihminen oikeasti tuntee itseään ja osaa avata sen tekstinä itseään, voi löytää toisesta myös sellaisia piirteitä mistä kiinnostuu ainakin "tsekaamaan tilanteen".
Enkä nytten sano, etteikö live tilanne ole aina live tilanne.Mutta, omalla tavallan tuotakaan on turha väheksyä, ainakaan osalla ihmisistä.
"Tuli mieleen, että syytät deittiä, kun ei flaksi käy, mutta kyllä se on ihan itsestä kiinni onnistuuko treffailu vai ei."
Tähän kuulisin mielelläni vastauksen! Mistä nettideittailun onnistuminen on kiinni?Mikä on sellainen ohjeistus, että Mikko kuin Mikko tai Maija kuin Maija onnistuu nettideiteissä? Sellaista ohjetta kun ei ole olemassa.. tai ainakaan sellaista millä jokainen voisi toteuttaa omaa parisuhde ajatustaan ja näkökulmaansa.
Nettideittissä kun onnistuu parhaiten ihmiset, jotka ovat...
* vähintään normaalipainoisia ellei jopa hoikkia/urheilullisia.Kasvot ovat keskivertoa tai komeammat/kauniimmat.
*Vapaa-aika käytetään kavereihin, liikunnallisuutteen, matkuskuteluun yms.
*koulutusta on mielellään, vähintään amk tai korkeakoulu
*Naiset etsivät miehiä jotka ovat poikamaisia, pilkesilmäkulmassa, hauskoja, miehekkäitä, sanavalmiita yms.
*Liian syvällinen ajattelu ja oma elämän suunnittelu on turn off.
* Toisen tulee asua samalla paikkakunnalla ehdottomasti.
Nettideitti ei ole siis tarkoitettu kaikille ihmisille.Tietyntyyppiset ja elämäntavan omaavat ihmiset menestyvät.Itse sanoisin että pinnalliset ja puolipinnalliset arvot ovat siis kovaa valuuttaa.
:D
Täällähän pääsee oikein kunnolla nauramaan tänään, kiitos vaan hyvistä nauruista! :D
Miten kirjoituksesi liittyy aloitukseen, eli miksi itse kirjoitat täällä, jos sinulla ei ole tuon kummoisempaa sanottavaa?
Nettideittailleena ja nettideitin kautta kumppanin löytäneenä katson olevani varsin kykenevä vastailemaan täällä. Ja varsinkin tähän aiheeseen sattuu olemaan oikein hyvä syy, koska näillä nykyisillä deittisivustoilla olen oman miehenikin löytänyt. Voin siis omakohtaisesti todeta, että homma toimii nykyisellään moitteettomasti, enkä näe tarvetta muutoksiin.
Jos joku syyttää deittisivuja, ettei niiden huonouden takia löydä kumppania, ja jopa pitää niitä vastuullisena kumppanin löytämisessä, niin ihan vapaasti vaan, vaikka kyllä se tosi huvittavalta tuntuu.. :)
"Mistä nettideittailun onnistuminen on kiinni?"
Nettideittailin enemmän ja vähemmän n. kaksi vuotta. Saldona sadoittain viestittelyjä, kymmenittäin puhelimessa puhumisia, kymmenittäin treffejä, lukuisia tapailuja ja suhdeyritelmiä, kaksi n. puolen vuoden suhdetta ja nyt tämä nykyinen, jossa yhteen muuttoa ja loppuelämän yhdessäoloa suunnitellaan vakaasti.
Enpä voi muuta sanoa, kuin että ihmeen pitää tapahtua, että saman henkiset, ulkonäöllisesti puoleensavetävät ja elämäntilanteeseen toisilleen sopivat kohtaavat toisensa. Kyllä sen sitten tuntee, kun se oma kumppani tulee kohdalle.. sen vain tietää varmasta tunteesta, "kolahduksesta" sydämen ja järjen tasolla.
Tämän opin, että livekohtaamisessa vasta voi todeta onko suhteella tulevaisuutta. Profiilit ovat vain pieni murunen koko hommaa, pääpaino on viesteissä, että päästään itse asiaan, eli livekohtaamiseen, jossa homma lopullisesti ratkeaa.
Ulkonäkö, koulutus, varallisuus, matkustelu, liikunnallisuus.. eivät auta, jos henkisellä tasolla homma tökkii. Jos taas kaikki nuo ja henkinenkin puoli olisivat sopivat, mutta seksuaalisesti toinen ei vedä puoleensa, niin eipä silloinkaan voi ajatella suhdetta.
Nettideitti on tarkoitettu kaikille ihmisille, mutta yllättävän paljon kohtasin selkeästi mielenterveysongelmaisia, alkoholia kittaavia, sitoutumiskyvyttömiä, varattuja, pelkää seksiä haluavia, sosiaalisesti taidottomia, syrjäytyneitä ja kaikella muulla tavalla suhteeseen kykenemättömiä miehiä, jotka pitävät profiilia yllä vuodesta toiseen. Varmaankin suurin osa heistä ei suhdetta haluakaan, vaan nettideittailu on heille pelkkää viihdykettä, helpon seksin saamista tai jopa ainoa keino olla yhteydessä vastakkaiseen sukupuoleen.
Vetävä kuva profiilissa, viesteissä kohteliaasti kirjoittaminen, puhelimessa puhuminen ja pikainen livekohtaaminen.. siinä onnistumisen avaimet. Muulla ei ole niinkään väliä.
jooo-jooo, oletkin siis nainen ja ilmeisesti kaunis vieläpä.Pelataan siis "hieman" eri liigassa. ;)
Noh, nettideittaillut mieheni löysi minusta naisen itselleen, joten silloinhan sukupuolella ei ole väliä, kun tilanne on tasan.
Mutta ulkonäöllä on väliä totta kai. Ulkonäköään voi aina kohentaa ja muokata, joten jos tuntuu, ettei vastakkainen sukupuoli syty esim. huomattavasta ylipainosta, niin mikä estää laihduttamasta.. Itse ainakin haluan olla seksuaalisesti haluttava kumppanilleni, joten panostan ulkonäkööni, jotta seksielämämme kukoistaisi ja miehelläni olisi hyvä olla kanssani. Kuka voisi väittää ettei naisellinen ja seksikkäästi pukeutuva nainen herätä haluja, ja mikä olisikaan suhdetta kantavampi voima, kuin hekumallinen seksielämä.
" Noh, nettideittaillut mieheni löysi minusta naisen itselleen, joten silloinhan sukupuolella ei ole väliä, kun tilanne on tasan. "
On sillä.Naisilla on aivan toisella tavalla kysyntää kuin miehillä.
" Mutta ulkonäöllä on väliä totta kai. Ulkonäköään voi aina kohentaa ja muokata, joten jos tuntuu, ettei vastakkainen sukupuoli syty esim. huomattavasta ylipainosta, niin mikä estää laihduttamasta. "
Niin, kyllä pakko sanoa että tämä lause kuvastaa todella hyvin nettideittiä; Ulkonäöllä on helvetisti väliä ja sisäisyydellä ei juurikaan.
Itse olin 2 vuotta sitten 48kg painavampi ja syytin itseäni kelpaamattomuudesta. Nyt, tuon tiputuksen jälkeen kun paino alkaa olemaan normaalissa lukemissa pikku hiljaa, ei tilanne ole muuttunut juurikaan. Ainut että joku saattaa joskus lukaista profiilin mutta muutoin yhteydenotot on säilyneet hyvin nolla tuntumassa, samoin omat aloitukset.
Pakko on vain sanoa että olen erittäin ällikällä löyty.. onko parisuhde toiveeni ja kuvaukseni todellakin liian syvällistä että se koetaan ahdistavana vaii pitäisikö oikeasti olla kiiltokuvapoika.En tiedä, mutta pian lopettelen koko nettideitin ja opettelen käymään viihteellä.
Niin totta. Mä oon kans kelannu et samoil vaihtoehdoilla mennään joka suuntaan mut sit oikeestaan kaikki siinä jätetään kuiteski kahden ihmisen välille. Niin tietty se on oikeessakin elämässä mut tosiaan vois olla enemmän jotain joka antaisi siihen oikeen löytämiseen enemmän juttuja.
"Käytän nettideittejä, koska sosiaalisessa piirissäni on riittämättömästi valinnanvaraa. Olen naisille kiinnostava ja houkutteleva kohde. Harva on yhtä pitkällä ihmisenä kuin itse olen. Olen kiinnostunut toisesta ihmisestä, en vain siitä miltä hän näyttää tai minkälaisena hän haluaa tulla nähdyksi. Itseluottamukseni on timantinlujaa, herkkyyteni on huippua ja intohimoa riittää muille jakaa. Ihastun siihen mitä ihminen on. Joskus saan ihmettelyä siitä miksi tapailen jotain selvästi oman ”kategoriani” alapuolelta. Minulle tälläinen ihmettely on vierasta. "
Ootsä narsistipas-ka?
Arvoisa kovat on luulot. En usko olevani narsisti. Ehkä joskus olen vahingossa pas-ka. Mutta kukapa meistä ei sellaiseen ajoittain sortuisi. Kun toiselle kumartaa, toiselle pyllistää.
Eikö aloittaja ole löytänyt ketään hyvään suhteeseen, kun jää vähän sellainen mielikuva että nimenomaan tapaillaan? Mutta ei mitään sen vakavampaa.
Ihan hyvää pohdintaa. Olen keski-ikäinen nainen ja ammatiltani kulttuurityöläinen. Olen ollut deittipalstoilla muutamia kertoja, ja todennut olevani ikään kuin kummajainen, kun toivoisin vastapuolelta muutakin kuin vain kropan kuvailua. Kun yrittää kirjoituksillaan kurkistaa toisen ajatusmaailmaan, saa vastauksia "joo" tai "just joo". Dialogia ei synny, eikä äly välähdä. Onkohan tämä tollo aika tehnyt meistä kaikista aivan avuttomia fiksuun kanssakäymiseen? Luullaan, että koneet puhuvat rivien väleissä. Höh.
Itse kirjoitan ja kuvitan maailmaani, joten toivoisin jotain samanlaista vastaparia.
Älykkyyden mittaaminen on vaikeaa. Ehkä vielä vaikeampaa on ennustaa miten syntyy vuoropuhelua kohtaamisissa. Omien kokemuksieni mukaan ihmisen sisäisen puheen kypsyys ennustaa ainakin jossain määrin kykyä kohdata toinen ihminen vuorovaikutustilanteessa. Itsekin pidän kykyä kommunikoida erittäin tärkeänä. Ymmärrän että kommunikointia on monenlaista ja nonvarbaalinen on sekin erittäin tärkeässä asemassa.
Voisiko tätä jollain tavalla mitata. Tai antaa jonkinlaisen arvion siitä miten kaksi ihmistä vuorovaikutustilanteessa myös pitkällä tähtäimellä tulevat toimeen? Tarkoitan nyt nimenomaan sitä kohtaamisessa syntyvää vuorottaiseen puheeseen liittyvää kohtaamista. Nopeasti tulee mieleen ainakin kiinnostus kirjallisuuteen, kyky reflektoida omaa vuorovaikutustilannetta, verbaalinen älykkyys? Eikö näitä kaikkia voisi myös mitata ainakin jossain määrin? Ehkäpä jos palstalle eksyisi käyttäytymistieteilijä tai ihmisten sosiaalisia suhteita akateemisesti ymmärtävä voisimm saada mielenkiintoisia aloituksia. Ja vinkkejä deittipalstan pitäjille
Ihmisten sosiaalisia suhteita erittäin hyvin ymmärtävänä voin vastata lyhyesti, että se mittaaminen tapahtuu kun tavataan IRL. Ei siihen tarvita mitään tietokoneohjelmaa. Eikä sellaista tietokoneohjelmaa ole olemassakaan, joka voisi mitata myös "kemiaa", sitä kolahtaako joku ihminen livenä.
Jos nainen kiinnostaa sinua, kirjoita hänelle, jos hän kiinnostuu sinusta niin hän vastaa, sen jälkeen treffeille. Näet saako hän sinut nauramaan, onko hän positiivinen jne. Ei se sen kummallisempaa ole.
Kaikki deittipalstt samanlaisia joo. Ja samat lärvitkin niillä näyttää pyörivän...:)
En usko nettideittailuun, kaks kertaa kokeillut ja tulos
tyhjänpäiväisiä treffejä, tai katoamisia.
Suomessa on yrittämisen vapaus, joten jos uskot, että kuvaamasi kaltaiselle deittipalstalle on kysyntää niin siitä vain perustamaan sellainen.
Mielestäni jo olemassaoleviin deittipalstoihin voisi olla hyvä saada jonkinlaisia harrastuspalstoja, joissa olisi mahdollsuus esim. FB.n tapaan tutustua ihmisiin itseä kiinnostavan keskustelun kautta. Alakulttuureja on paljon, mutta yksin kovin rajattuihin deittipalstoihin tuskin riittää kävijöitä tarpeeksi.
Nettideittailu suomi 24 deitti. Täyttä paskaa ja akat vedättäviä lumppuja. Kuukaudesta toiseen pidetään profiilia. Ei vastailla viesteihin aivan aivovammasta porukkaa koko deitti
Jos miestarjonta on kaltaistasi, niin totta ihmeessä naiset ovat kuukausia kytiksellä ihmettä odottaen, että joku kunnollinen mies tipahtaisi taivaasta. Miksi noin öykkärimäisesti ajattelevalle kukaan vastaisikaan, paitsi minä nyt.. ;)
"Iloinen ihminen on sellainen, joka on saanut tänään 10 ihmistä nauramaan vai 100 viikossa" - vai miten se nyt tuolla meni...
En tapaa edes 10 ihmistä päivässä, joten ei kolahda tuo omalle kohdalle
(paitsi ehkä kun olen harvoin luennoimassa - toivottavasti kuulijat eivät silloin naura MINULLE....).
Asun yksin ja töissä tiimiini kuuluu kaksi muuta. Vaikka samassa työpaikassa on lähes 500 henkilöä, useimpina työ/arkipäivinä olen tekemisissä vain näiden kahden kanssa. Työshuoneemme ovat vähän sivussa muista ja teemme työmme hyvin itsenäisesti.
Nauramme kyllä keskenämme välillä melkein pissat housuissa töissä mutta sitähän ei tässä lasketa?
Miten se on deittipalstojen syy, jos ihmisillä on vääristynyt
kuva itsestään ja siltä pohjalta etsitään täydellistä ihmistä
kumppaniksi.
"Tämän opin, että livekohtaamisessa vasta voi todeta onko suhteella tulevaisuutta. Profiilit ovat vain pieni murunen koko hommaa, pääpaino on viesteissä, että päästään itse asiaan, eli livekohtaamiseen, jossa homma lopullisesti ratkeaa."
Juurikin näin.
Aloittajan avaus oli periaatteessa mielenkiintoinen, mutta olisin kaivannut konkreettisempia ideoita sen suhteen, miten nettideittisivustot voisivat olla parempia.
Iloisuusesimerkki ei ainakaan vakuuttanut. Tuollaisia asioita on aivan mahdoton mitata, ja jos yrittää, niin tulokset yleensä johtavat tavalla tai toisella väärille jälijlle.
Tulee kuitenkin mieleen Eliittikumppani, jota olen itse joskus kokeillut. Siinä tehdään muistaakseni heti alussa jonkinlainen persoonallisuusanalyysin tapainen, ja palvelu käyttää sekä sen tuloksia että käyttäjän itsestään ilmoittamia "faktoja" löytääkseen jollakin logiikalla todennäköisesti optimaalisimmat kumppaniehdokkaat. Kyseinen palvelu kuulosti tosin jo nimensäkin puolesta sellaiselta wanna-be-elitismiltä, että se söi kiinnostusta.
Oman kokemukseni perusteella varmin keino löytää seuraa netistä on panostaa toisaalta omaan profiiliin ja toisaalta kumppaniehdokkaiden profiilien lukemiseen. Hyvin ja ajatuksella kirjoitettu profiili kertoo kirjoittajastaan paljon sekä suoraan että rivien välistä.
Suomessa on liian pienet markkinat kovin yksityiskohtaisille palveluille.
Tein juuri kokeeksi haun Uudellamaalla, jossa tarjontaa todennäköisesti on eniten:
Hakuun heteromies, vähän itseäni nuorempi tai kymmenisen vuotta vanhempi, etsii elämänkumppania. Ruumiinrakenne normaali, pyöreähkö, runsaanpuoleinen. Pituus 158-180, paino 70-120. Ei lapsia tai lapset eivät asu hänen kanssaan, ei halua lapsia. Eronnut tai leski. Koulutusvaihtoehdot lukio ja siitä ylöspäin.
Tuloksia 19. Siis suurimmalta alueelta noillakin spekseillä vain 19, ja oikeasti haluaisin vielä käyttää kriteereinä savuttomuutta ja sitä, ettei ole absolutisti. En myöskään rajannut työmarkkinatilannetta vaikka todellisuudessa en usko, että esimerkiksi viisikymppisenä eläkkeelle siirtynyt tai pitkäaikaistyötön mies olisi sellainen, jonka kanssa löytyisi riittävästi yhteistä. Kymmenen vuoden ikäerokin tuntuisi aika isolta todellisuudessa, mutta nyt käytin mahdollisimman väljiä kriteerejä.
Kyllä nuo ihan "manuaalisesti" jaksaa käydä läpi, ei siihen tarvita enää erillisiä kysymyspattereita. Ainakin kaksi on samoja, joille silloin jo kirjoitin, kun vielä Treffeillä olin, eikä kumpikaan vastannut. Yksi on selkeä nigerialaisscammi googlekäännöksineen. Jos pääsisin näkemään heidän koko profiilinsa kriteereineen niin todennäköisesti toistakymmentä putoaisi pois siksi, että _minä_ en ole sitä, mitä he etsivät (osalla se näkyy jo alkuteksteissä eli haussa on pitkähiuksinen, siro, sporttinen yms).
Jäljelle jäisi jälleen 2-3 sellaista, joihin voisin ottaa yhteyttä, aivan kuten silloin kun viimeksi nettideiteillä olin.
Itse voisin kuvitella kokeilevani vielä joskus nettideittailua, mikäli joku (ilmais-)palvelu olisi toteutettu niin, että sinne syötettäisiin omat tiedot ja sitten voisi tehdä haun, joka antaisi tulokseksi ne ihmiset, jotka hakevat tämän kaltaista ihmistä. Ei tarvitsisi availla suotta miesten profiileja vain huomatakseen, että ei mahdu heidän kriteereihinsä. Niistä, jotka hakevat minun kaltaistani naista, voisin sitten rajata erillisellä haulla pois omasta mielestäni liian nuoret/vanhat jne.
Tämä oli kuin minun kirjoittamani. Olen tehnyt hakuja Pirkanmaalla samoin tuloksin suurin piirtein. Koulutuksen jättänyt vaatimuksistani pois (koska tunnen monen monta mukavaa duunaria ja monesti he ovat aika seksyjäkin) mutta savuton ja ei-absolutisti mukana. Työelämässä pitää kuitenkin olla.
Avautuu yleensä vajaa 20 profiilia, näiden kriteereihin en sovi kuin ehkä yhden tai korkeintaan kahden miehen.
Ideassasi on ajatusta, ohjelma etsisi toisilleen sopivat mätsit.
Hyviä pointteja. Jotain tuollaista itsekin kaipailisin. On vähän puuduttavaa käydä naisten profiileja lävitse samalla pohtien sitä mahtuuko toisen asettamaan kriteeristöön. Mutta itse kaipaisin henkilöön syvemmälle menevää arviointia. Itselleni uusiin ihmisiin tutustuminen on todella helppoa. Tapahtuu se sitten netissä tai livenä.
Itselläni usein ongelmaksi muodostuu se että useat naiset eivät kykene ilmaisemaan tunteitaan kuin pintapuolisesti. Tässä kulttuurissa on vallalla harhakäsitys siitä että miehet ovat kömpelöitä tunne-elämässään ja naiset puolestaan kovin akrobaattisia tunne-ilmaisun lajissa. Tämä on tietysti yleistys. Mutta itselleni hyvinkin tärkeä asia. Joudun käyttämään paljon aikaa nähdäkseni miten "syvä" ihminen on. Kaivon sijaan usein vastassa on tynnyri. Matala ja tylsä. Se ymmärrettävästi turhauttaa. Olisi ihan kiva tietää etukäteen loppuuko ihminen jo maantasalle vai löytyykö sieltä jotain ihan oikeaakin.
Yleiset käyttäytymiskoodit ovat myös asia joita olisi hyvä kysyä syvällisemmin. Jos ei ole koskaan ollut fine-diningissa niin ei se ole minun tehtäväni toiselle opettaa pöytätapoja. Kaikkihan pitävät haarukkaa ja veistä oikeinpäin ja osaavat myös syödä suu kiinni mutta kovin pitkälle sillä ei pötkitä. Kummallista että kotikasvatuksessa ja peruskoulutuksessa ei muodostu kykyä valita viiniä ruoalle tai vaikkapa syömäpuikkojen käyttäminen.
Pikku vinkkinä helkalle: ota nuo painorajat ja ruumiinrakennekin pois nyt ainakin jos haluat osumia, yhdessä ne karsivat liikaa oikeasti sopiviakin noin annertuina.
Ja ei kannata rajoittua leski/eronnut -statukseen, moni noistakin käyttää varmasti sinkku-statusta.
"Yleiset käyttäytymiskoodit ovat myös asia joita olisi hyvä kysyä syvällisemmin. Jos ei ole koskaan ollut fine-diningissa niin ei se ole minun tehtäväni toiselle opettaa pöytätapoja."
Sori, että minua hieman hymyilyttää, mutta ihan vain kaikella hellyydellä. Olet nimittäin ihan samanlainen kuin itse olin joskus kymmenkunta vuotta sitten, kun piti tehdä "numero" tietyistä asioista. Jokaiselle piti käydä selväksi, että MINÄ hallitsen fine diningin ja minä olen bilettänyt Nizzassa ja syönyt sitä-ja-tätä Monacossa.
Onneksi enää ei tarvitse :)
Jos palaan aiempaan esimerkkiini, niin Uudenmaan alueelta omaan haaviini jäi siis 2-3 sellaista, joihin voisin ottaa yhteyttä. Ihan oikeastiko niistä pitäisi vielä erillisellä kysymyksellä karsia ne, jotka hallitsevat fine diningin? :o
Mitä jos sen sijaan viesteissä ja tapaamisella (joka siis olisi kahvikupillisen tai viinilasillisen mittainen) ihan normaaleja vuorovaikutustaitojani käyttäen juttelisin siitä, missä päin henkilö on matkustanut, missä hän tykkää käydä syömässä, millaista työtä hän tekee (jolloin käy rivien välissä ilmi liittyykö työhön edustustilaisuuksia) jne. Ja jos fine dining on kynnyskysymys niin se kannattaa kysyä jo ennen sitä kahvikupillista, ei kai tuon nyt sen kummempaa vaadi.
Itselläni, täytyy sanoa, on äärimmäisen vähän sellaisia tilaisuuksia, joissa olisi pakko miettiä hallitseeko kumppani fine diningin. Edustustilaisuuksia on muutaman kerran vuodessa ja ne on tarkoitettu vain henkilöstölle tai luottamushenkilöille, eivät ole avec. Vapaa-ajalla ruokailen mieluiten etnisissä paikoissa. Jos mies osaa normaalit pöytätavat eikä sentään syö spagettia haarukalla ja veitsellä, niin ei homma kyllä fine dining-taitojen puutteeseen kaadu.
Mutta kuten aina: jokainen saa hakea juuri sitä mitä haluaa. Ne omat spesiaalikysymykset voi kuitenkin esittää viesteissä, ei niihin tarvita erillisiä kysymyspattereita Suomen markkinoilla.
Kokeilin aikoinaan eikä tuo potentiaalisten lähestyttävien määrä siitä kasvanut kuin kenties yhdellä, ja jos liikutaan jo sellaisissa miehissä jotka eivät kuitenkaan aidosti herätä kiinnostusta ottaa yhteyttä niin se on alusta saakka turhaa.
Ihanaa olla hellyytesi kohteena! Rivien välistä aistin sinusta lämpöä ja taipumusta katsoa maailmaa valloittavan hauskojen linssien läpi. Ja olet toki täysin oikeassa siinä, että yksittäisenä asiana käytöstavat pöydässä ovat vain tippa meressä. Mutta tarkoituksenani olikin osoittaa että ihmisen profilointia voisi halutessa viedä paljon pidemmälle kuin mitä tällä hetkellä eri senssipalstoilla tehdään.
Viestiesi perusteella olet sitä mieltä että nykyinen taso on riittävä. Mietin miksi? Muutama vaihtoehto tulee mieleeni. Yksi ilmeinen liittyy yleiseen muutosvastarinnan kiiskenä toimimiseen. Mutta sellaista tunnetta minulle ei sinusta ole syntynyt. Toinen mikä itseänikin on mietityttänyt on se että katoaisiko kohtaamisesta hohto jos toisen tuntisi hyvinkin yksityiskohtaisesti etukäteen. Ja tietysti tähän liittyisi myös yksityisyydensuojan menetyksen pelko. Yksityiskohtainen profilointi voisi ainakin teoriassa vähentää kohtaamisten lukumäärää kun haut olisivat kohdennetumpia. Mutta olisiko se huono asia?
Kerrot että spesiaalikysymykset voi esittää viesteissä. Ehkä toimin jotenkin väärin mutta kohtaamisessa ihminen on niin kiinnostava että tuntuisi hyvin omituiselta kysellä ominaisuuksista. Ne paljastuvat ajan myötä. Mutta mietin että ominaisuuksien tunteminen etukäteen voisi auttaa ennustamaan sitä onko toisesta ihmisestä pidemmällekin matkalle. Jotenkin niin että jos ruoka maistuu hyvälle niin se maistuu hyvälle mutta on eri asia kannattaako hyvänmakuista ruokaa syödä joka päivä. Olisiko toinen ateria fiksumpaa valita päivittäiseksi annokseksi ravintoarvojen puolesta?
"Kummallista että kotikasvatuksessa ja peruskoulutuksessa ei muodostu kykyä valita viiniä ruoalle tai vaikkapa syömäpuikkojen käyttäminen."
Nuo asiat on ihan toisarvoisia kotikasvatuksessa. Sitä paitsi noita asioita voi jokainen opetella pitkin elämää aina sikäli kun kokee kyseisiä taitoja tarvittavan.