Vaimo pisti 24 vuotta avioliittomme pakettiin. Syksyllä aloitti kovan laihdutuksen ja kuvaan tuli niin jumpat kuin kuntosalit. Habitus parani hurjaa vauhtia ja hyvältä näytti, mutta se ei ollutkaan minua varten. Vuoden alussa ilmoitti erosta ja hieman myöhemmin löytyi salarakas / seksisuhde tms, - vanhempi mies. Nyt asutaan eri osoitteissa. Exä pyörii baareissa aamu neljään teini-ikäisen tytön odottaessa äitiiän kotiin yökerho elämästä. Aika hurjalta näyttää näin sivusta seurattuna. Iskikö 50 - kympin kriisi vai mikä lie toisen nuoruuden haku kyseessä sekä uuden elämän kaipuu. Itse olen pihalla kuin lumiukko, mutta eiköhän se tästä vielä... Olen yrittänyt kysellä mikä kaatoi liiton, mutta toisaalta en ole saanut kuin ympäripyöreitä vastauksia. Onkohan muilla käynyt näin ?
Naisten uskottomuus kasvussa ?
Vähän ymmällä .
21411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Vaimoosi iskenyt selvästi ikäkriiisi, vielä haluaa testata markkina-arvoaan ja saada uusia seksikokemuksia. Oliko seksielämänne jollain tasolla puutteellista, oliko liikaa rutinoitunutta. Aika moni nainen on lähtenyt kävelemään paremman seksin perässä niin uskomattomalta kun se kuulostakin. Siinä ei koti ei lapset ei omaisuus paina kun vietti lähtee päälle.
Miten usein kuinka usein seksi tai seksittömyys johtaa syrjähyppyihin ja eroihin ? Naiset, kertokaa. Jos seksiä on vaikkapa kolme kertaa kuussa pitkän liiton jälkeen, riittääkö se ? itse huomasin, että vaimolle sopiva tahti oli nimenomaan tämä 3 kertaa kuussa vaikka itse olisin halunnut huomattavasti enemmän.
No ei omassa tapauksessa liitto kaatunut seksin laatuun tai määrään. Mies oli ihan ok siinä suhteessa, ei mikään "suuri rakastaja", mutta kelpo kumppani kuitenkin.
Ns henkinen yhteys oli vain niin kehno... Yleensähän sanotaan, että pariskunnan yhteenkuuluvaisuuden tunne lisääntyy vuosien mittaan, niin meillä koin olevan just päinvastoin. Se, mikä meidät veti alkujaan yhteen jollain tavoin haaleni pois... Ja kun tunteet laimenevat, ei laadukas seksikään suhdetta kasassa pidä.
Varmasti tuo on hyvin yksilöllistä ja sidoksissa jotenkin perusseksuaalisuuteen. Minä nautin seksistä, mieheni on koko ajan enemmänkin suorittanut seksiä. Vuosien varrella seksiä on koko ajan ollut mielestäni liian vähän. Muutaman kerran kuussa, muutaman kuukauden välein tai 2-3 kertaa vuodessa. Jos minun haluni olisi huomioitu, seksiä olisi muutamia kertoja viikossa, myös aamulla.
En tiedä onko seksittömyys vaikuttanut viehtymykseeni suhteen ulkopuolisiin miehiin. Osin tai osaltaan on, mutta ennen kaikkea kunnioitus, arvostus ja kiintymys puolisoa kohtaan on romahtanut seksuaalisen vajajauksen myötä. Sekä määrä että laatu ovat kaiken arvostelun alapuolella.
Tätäkin vastausta, johon aloittaja on pyytänyt vastausta, on joku neropatti päättänyt miinustaa, kun muuta ei keksi. Minusta on hienoa, että ihmiset vastaavat osaltaan rehellisesti. Uskon myös tuohon, että seksi on tunteiden liima ja niin se näköjään on. Jos ei ole seksiä niin rakkauskin joutuu koetukselle ja laimenee.
Meillä kävi vähän samaan suuntaan!
Olin 50v.! Ja perhe-ja lähipiirissä sattuneiden tapahtuminen vuoksi kiristyivät myös puolisoni ja minun välit. Samalla hän myös lopetti seksin kanssani, joka tuntui minusta katastrofilta vilkkaan seksielämämme jälkeen. Olimme olleet tuolloin aviossa 25v. Silloin ilmoitin muuttavani pois kotoa ja hakevani erotiikan muualta. Hoidin kotipiirissä asiat kuntoon ja muutin lähikaupunkiin. Veimme puolisoni kanssa yhdessä muuttokuorman ja sisustimme molemmille toimivan kodin.
Asuimme erossa muutamia vuosia, mutta säilytimme ystävälliset välit toisiimme.
Juoksin juoksuni siellä uudessa elämässäni, mutta lomat ja pitkiä viikonloppuja vietimme yhdessä molemmissa kaupungeissa. Aloitimme ns. seurustelusuhteen uudestaan.
Tällä hetkellä asumme yhdessä ja vietämme tasapainoista ja tyytyväistä yhteiselämää ja näin mennään todennäköisesti sinne loppuun asti.
Aloittajalle sanoisin, että anna vaimollesi nyt aikaa. Älä takerru hänen tekemisiinsä sillä siitä laastarisuhteesta huolimatta hän ihan varmasti kelaa myös teidän parisuhdehistoriaa. Sitä on jo paljon olemassa eikä se muutamassa kuukaudessa häviä. Hän juoksee juoksunsa ja vakiintuu. Todennäköisesti näkee sinutkin uudella tavalla ja toteaa sinun olleen rehellinen ja kunniallinen puoliso, jota uudesta ei voi noin lyhyen tuttavuuteen perusteella vielä tietää.
Eikä se mies ole ainakaan perusrehellinen, kun varatun kanssa on alkanut peuhaamaan ja samalla osallistunut sinun pettämiseesi. Ei siis ole kunnollista aviomiesainesta!
Joskus pitkässä parisuhteessa on hyväksi ottaa pikkuisen etäisyyttä, jotta näkee miten hyvin asiat oikeasti ovat. Suosittelen kaikille eroa suunnitteleville ja jo vuosikymmeniä yhdessä eläneelle samaa! Ei eroa ensimmäiseksi jos puolisossa vielä löytyy jotain hyvää jotta voi säilyttää avioliittonsa.
Minulle oli tärkeää kaikkeen ahdistavaan saada omaa tilaa! Olenhan suoraan avioon muuttanut kotoa ja heti lapset saanut, joten ensimmäisen kerran yksineläminen oli jo kokemus. Hyvä kokemus, joka avasi myös silmät!
Siltä osin minulle oli tilanne erilainen ja helpompi, että siinä ei ollut pettämistä mukana.
Aloittajalle! Meillä oli seksiä pari kertaa viikossa, joskus useamminkin ja avioliittoa oli kotoa muuton hetkellä takana kolmisenkymmentä vuotta eikä 25v. kuten virheellisesti kirjoitin. Lapset synnytin parikymppisenä!
Kyllä seksin loppuminen kaiken muun ahdistavan tapahtuman lisäksi oli aikamoinen niitti! Luulen, että se ei yksin olisi riittänyt irtiottoon. Halusin lähdön tehdä kuitenkin avoin kortein, joten en peruspettäjäksi itseäni luokittelisi.
Ei aina ole seksin vähenemisen syy. Voi puuttua henkinen yhteys jos toinen kokee olevansa yksin liitossa. Voi olla puolison ymmärtämättömyys, toista ei kuunnella tai ei halutakaan ymmärtää. Elämällä ei ole yhteistä suuntaa. Ei kuunnella toisen toiveita elämän eri alueilla. Syitä ei aina tule etsiä seksistä. Seksi on liiton lisä, ei sen pääasia. Sitten on lisäks nämä jotka haluaa rillutella ja mennä, juhlia ja elää pinnallista elämää. Siinä sivussa tulee ulkopuoliset suhteet ja menovaihe päälle.
Asioista olis tärkeää keskustella ajoissa, mitä kukakin haluaa ja toisen ajatuksia ja huolia kuunnella. Jos ei kuunnella vaan tyrmätään heti, kuilu syvenee ja ero on väistämätön. Jokainen ihminen on arvokas ja ansaitsee tulla kuulluksi.
Tässä oli monia hyviä ajatuksia kuten myös " Olennainen " kirjoitti. Voihan yksinkertaisesti olla, että olen ollut niin suhdesokea etten ole nähnyt missä mennään, yksin onnellinen liitossa ja yllätetty kun puskasta tulee erouutinen. Harmi vaan tai siis erittäin epäreilua, että kahdenkeskistä mikä mättää keskustelua ei ole käyty sillä tasolla, että mieskin sen todella ymmärtää. Sanotaan, että naiset osaa puhua, mutta tässä tapauksessa meidän parisuhde " ongelmasta/ ongelmista " mikä se sitten on ollutkin tyytymättömyyttä johonkin ei ole nostettu pöydälle. Tuo seksi tuli mieleen, kun tätä palstaa lukien niin moni tuntuu menneen seksin puutteen takia vieraisiin suhteisiin. Tiedä sitten miten kauan tämä toinen on pyörinyt taustalla, kun vaimo väitti suhteen kestäneen vain kuukauden ajan, eli onko sitten kyseessä nk. laastarisuhde tms ?! No annetaan nyt aikaa myös itselle. Omasta puolestani, kun asia on vielä niin uusi en pysty ajattelemaan uutta suhdetta kenenkään kanssa, sillä ajatukset ovat hakusessa ja kelaan liiaksi vielä tätä eroasiaa, se ei olisi reilua ketään kohtaan.
Omalla kohdallani on käynyt vähän samoin kuin teillä, tosin olen itse siis se naispuolinen. Minulla ainakin kävi niin, että vuosien saatossa tunteeni yksinkertaisesti vain hävisivät miestäni kohtaan. Meillä oli seksiä pari kertaa viikossa, mies olisi halunnut enemmänkin, mutta minä en halunnut miestäni lopulta enää ollenkaan. Miehessä ei ollut mitään vikaa, minä en vaan enää rakastanut.
Kävin asiaa mielessäni läpi vuosikausia ja kun sitten ilmoitin erosta, tuntui että tämähän on selvä juttu, vaikka en varmaan osannut tuolloin ajatella, että se oli selvää minulle, mutta ei miehelle. En jaksanut enkä halunnut enää puida eroa millään tavalla, koska olin sen jo mielessäni tehnyt moneen kertaan. Väärin toista kohtaan kyllä, myönnän sen. Silloin vain tuntui, että taas tätä samaa jauhantaa...
Minullakin oli toinen mies ihan avioliittomme loppumetreillä, mutta se ei todellakaan ollut eron syy. Kyse ei ollut laastarisuhteesta, tunsin vain tavallaan, että liittoni on jo ohi, kun ei mitään tunteita enää ollut enkä tuntenut huonoa omaatuntoakaan. Rakastuin tuohon toiseen mieheen, halusin häntä ja mieheni tuntui enää vain taakalta.
Erosta on jo kohta 10 vuotta ja olemme nykyään ex-mieheni kanssa hyvissä väleissä. Kävimme eroamme läpi n. vuosi sen jälkeen ja silloin pysytyimme puhua jo täysin asiallisesti kaikesta. Erokin meni ihan sovussa kaikilta osin.
Minä antaisin vaimollesi nyt aikaa. Elä omaa elämääsi, äläkä elättele toiveita yhteenpaluusta. Uskon, että voitte vaimosi kanssa löytää vielä yhteisen tien, jos ei avioparina niin ainakin ystävinä. Teillä on kuitenkin pitkä historia takana ja varmasti paljon hyviä ja kauniita muistoja. Älä syyllistä vaimoasi lasten edessä, sillä teet vahinkioa myös lapselle.
Saman kokenut, kirjoitat että petit 10v sitten, mutta se "ei ollut eron syy" ja että "exän kanssa hyvissä väleissä". En ymmärrä, miksi luet yhä tätä palstaa. Onko niin, (että koska et ole pitänyt uskottomuutta "merkityksellisenä"?) petät taas, olet kakkonen tai itse petetty? No, petettynä ainakin oppii, mikä on merkitys luottamuksella ja uskollisuudella, suhteen loppuun asti, mikä merkitys sillä on toisille ja omallekin itsetunnolle ja henkiselle hyvinvoinnille.
"Älä syyllistä vaimoasi lasten edessä, sillä teet vahinkioa myös lapselle. "
Väärin. Syyllinen on syyllinen, eikä sen peitteleminen palvele yhtään mitään. Eikä syyllistä edes voi "syyllistää". Tässä tapauksessa vaimon itsekkyys ja petturuus sekä kyvyttömyys käsitellä parisuhdettaan on todellinen ongelma ja syy, eikä siitä pidä ryhtyä valehtelemaan. Varsinkin kun kaikilla valheilla on taipumus tulli ilmi ennemmin tai myöhemmin.
Lasten ja heidän koko tulevaa elämää ajatellen rehellisyys ja avoimmuus on vain hyvästä. Jos isä tai äiti on selkärangaton huikentelija, niin lasten on hyvä tietää, että siinä on syy kodin hajoamiselle. Muuten pahimmassa tapauksessa lapset syyllistävät itseään asioista, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa.
Aloittajan lapset ovat aikuisia ja tämä nuorinkin on teini-ikäinen!
Voitte uskoa, että he tietävät ja ymmärtävät enemmän kuin vanhemmat osaavat arvata.
Nykynuorilta on vaikea salata jos perheessä petetään ja isän ei tarvitsekaan salata jos äiti huitelee aviossa ollessaan jo uuden miehen kanssa.
Ikävää, että äiti antaa ruman parisuhdemallin jälkeläisilleen...
Lapset ovat onneksi jo isoja ja kyllä he ymmärtävät mistä tässä on kysymys ja kyllä he myös tietävät tästä äitinsä nk. salarakkaasta, joka kolmanneksi kiilasi parisuhteeseemme. Samaan aikaan kun tämä kolmaspyörä tuli mukaan vaimon elämään, tapahtui hänessä selkeä " psyykkinen muutos". Kaiketi sitä kutsutaan ihastumiseksi / rakastumiseksi, joka ei jäänyt kotiväeltä huomaamatta, mutta kun ei ymmärtänyt mistä on kyse ei asiaa tietenkän osannut yhdistää pettämiseen tai toiseen suhteeseen. Tätä ennen parisuhteemme toimi puolin ja toisin avoimesti, mutta etäänty selkeästi vuoden loppupuolella vaimoni aloittaessa tapailut tämä miehen kanssa. Asiat ovat menneet nyt niin kuin ovat menneet, olemme kuitenkin asiallisissa väleissä jo lastenkin takia vaikka tunneside puolin ja tosin on jo aika lailla tipotiessään. Asia mistä vaimoni on katkera on tämän kolmannen osapuolen tulo sekä oman, että puolison suvun tietoisuuteen nimeä myöten.
Toihan on reilua. Tehdä erotyö hiljaa mielessä, hommata uus mies ja yks kaunis päivä pudottaa rakastava puoliso pää edellä kivikkoon. Hieno nainen olet.
Et satuttaisi tuntematonta noin pahasti. Miksi ihmistä joka oli ollut sinulle tärkeä ja jonka tiesit rakastavan sinua? Et välittänyt, et välitä vaikka satutat.. myötätuntoinen ihminen kertakaikkiaan.
Tuon halpamaisempaa temppua ei juuri voi tehdä. No voi, vaikka kieltämällä suhteen ja syyttämällä puolisoa vainoharhaisuudesta ja valehdella silmät päästään kaikkea mahdollista. Luvata lopettaa suhde sen lopulta tullessa ilmi, mutta jatkaa sitä yhä. Ja kaiken tullessa vielä kerran ilmi tietenkin häipyä halveksuen maisemaan suostumatta käymään keskusteluja aiheesta.
Kyllä näitä kohtalotovereita on maailma pullollaan.
Lapset/nuoret todella ymmärtävät, hyvin usein enemmän kuin vanhemmat itse. Olen kuunnellut miten nuorisomme käsittelee omien/ystäviensä vanhempien liittoa/eroja/suhteita. Ihan oikeasti: he tekevät sen vilpittömästi, pohtien syitä ja seurauksia. Eivät hauku, moralisoi, syyttele. Voivat heittää kyllä ihmettelynsä siitä miksei jonkun vanhemmat jo eroa, vaikka toisella tai molemmilla on ollut toinen/toisia jo pitkään. Miettivät syitä, vanhempien persoonia, asiaa hyvin monelta kantilta. Mitä sellaista on, mistä he eivät tiedä, mikä niitä vanhempia pitää yhdessä. Toteavat sitten, ettei asia tosiasiallisesti heille kuulukaan, vanhemmat tekevät luonnollisesti omat ratkaisunsa. Vanhemmilla on oma elämänsä, lapsilla oma.
Erittäin reilua. Eräänä kauniina päivänä uskon vahvasti, että löydän uuden ihanan naisen ja jonain iltana kun aikaa on kulunut, istun uuden rakkaani vierssä takkatulen ääressä ja kerron kuinka 26 vuotinen suhteemme päättyi varsin ikävisissä tunnelmissa, kerron myös pettämisestäsi ja siitä kuinka itsekkäästi ajattelit vain omaa onneasi, joka oli sinullle sen lyhyen aikaa tärkeämpää kuin perheesi onni ja hyvinvointi. Oiisimme tulevina vusoina nauttineent lasten lasten tuomasta onnesta, mutta olit kaiken valmis särkemään, kaiken, jotta tuntisit taas hetken sitä huumaa jota rakkauden vietti jokaisessa suhteessa alkuvaiiheessa tuo. Nyt asun yksin vanhassa kodissamme kaikkien muistojen keskellä, kun sinä jo matkaa kohti uutta tulemaa. Tulen perässä ja näytän sinulle kuinka vahva olen ja aloitan omalta kohdaltani uuden huomisen kunhan eheydyn ensin. Kiitos kuitenkin 26 vuodesta, jotka nyt ohi on.
Miksi ajattelet kertovasi uudelle ihanalle naisellesi ajatuksiasi ex-vaimosta? Eipä sellainen hänelle kerro kuin siitä, että olet edelleen kiinni menneessä ja ex-vaimossasi haikaillessasi lasten lapsista nauttimisen sun muun perään. Sorry vaan, mutta meillä on tässä iässä jokaisella oma menneisyys ja omat taakkamme enkä ainakaan itse ole katsonut aiheelliseksi kaataa kaikkea likavettä uuden miesystäväni niskaan. Hän tietää, milloin ja about miksi erosin eikä hänen tarvitse tietääkään enempää. Nyt on nyt ja minä elän tätä hetkeä hänen kanssaan - en miettien, että tässä nyt samalla näytän exälle närhen munat olemalla onnellinen jonkun toisen kanssa. Ex on lasteni isä, muuta merkitystä hänellä ei enää ole.
Ikäkriisi ja oman naisellisuuden toteuttaminen äkkiä ennen vaihdevuosia. Ei siinä vaiheessa asianomainen osaa sanoa muuta syytä kuin että huvitti vain kokeilla elämässä vielä jotakin uutta. Nykyisin naisilla on mahdollisuus trimmata itsensä mukiinmenevään kuntoon vielä viisikymppisenä. Ennen sen ikäinen oli armottomasti rouvamainen täti, jonka markkina-arvo hiipunut aikoja sitten.
Ennenvanhaan nämä villitykset olivat vain miesten juttuja, mutta nykyisin naiset eivät näe mitään estettä elää itsekin uutta nuoruutta. Molemmissa tapauksissa lapset saavat hävetä vanhempiensa teinimäistä käytöstä...
Kannattaisi keskittyä itsensä eheyttämiseen vaimon oikkujen analysoinnin sijaan. Jos olisit tehnyt jotakin kauhean väärin parisuhteessanne, niin sinä tietäisit sen, ei tarvitsisi yrittää arvailla.
Miehelläni oli henkinen suhde toiseen naiseen. Myöhemmin selvisi että suhde oli fyysinenkin. Hän jäi siitä vahingossa kiinni ja maailmani hajosi. Naimissa oltiin oltu yli 20v. ja lapsiakin on. Luulin kaiken olevan välillämme hyvin. Miehen mielestä ei kummallisempaa tapahtunut, vaikka olikin ihastunut vähän rakastunutkin toiseen. Jatkoimme yhdessä, koska mieheni halusi pelastaa avioliittomme. Mutta eihän rikottua ehjäksi saa. Olin joutunut jakamaan mieheni, sielunkumppanini toiselle naiselle. Minä kiltti "tyttö" tyydyin tilanteeseen. Nykyään minulla on toinen mies. Minulla, joka en voinut pettämistä sietää missään muodossa. Niin minusta uskollisesta vaimosta, jonka "omisti" yksi mies kokonaan tuli pettäjä, salarakas toiselle miehelle.
Kukaan ei arvostele sinua, jos toinen pettää on lupa toisenkin mennä.