Olen 37 vuotias nainen. Olen itse aina ollut enemmän tai vähemmän liikunnallinen. Olen harrastanut elämäni varrella todella monia lajeja. Nuorempana taisin olla liikunta addikti. Siitä olen kuitenkin vapautunut ikää myöten.
Nykyään liikun kehoani kuunnellen ja kunnioitaen. Tällä hetkellä harrastan sauvakävelyä, juoksemista, uimista kylmässä vedessä (ja kesällä lämpimämmässä), kahvakuulailua, gymstickiä ja pyöräilyä.
Liikunta on aina antanut minulle hyvän olon ja se on minulle todella tärkeätä. Ongelmana onkin mieheni, joka ei ole liikunnallinen. Talvella hän kyllä hiihtää ja laskettelee jonkin verran (tänä talvena ainoastaan viikon reissulla pohjoisessa). Miestä on hankala saada edes kävelylenkeille. Joskus satunnaisesti hän lähtee lyhyelle pyörälenkille kanssani. Lenkin jälkeen hän on kuin olisi tehnyt isommankin suorituksen.
Olen yrittänyt motivoida miestä puhumalla liikunnan terveellisistä vaikutuksista ja siitä hyvästä olosta mitä liikunta minulle antaa. Ei ole ollut vaikutusta! Minun näkökulmastani katsottuna ihmetyttää miten joku voi olla fyysisesti niin laiska. Itselläni tulisi huono olo, jos eläisin kuin hän.
Onko kenelläkään mitään vinkkiä miten sohvaperunan voisi saada liikkeelle? Vai onko se vain niin, että jotkut syntyy fyysisesti laiskoiksi? Onko se vain heidän luonne ja he eivät sille mitään voi? Jos se vain on niin, että joitakin ihmisiä liikunta ei vaan kiinnosta ja piste?
Kaikki aiemmat kumppanit ovat olleet liikunnallisia. Tämä asia on ollut tärkeällä sijalla kumppanin valinnassa. Mutta rakastuin häneen, sohvaperunaan. Hänessä kun on vaan niin paljon hyviä ominaisuuksia (muun muassa ei käytä alkoholia, mahtava luonne, antelias, uskollinen, hauska ja jne), etten voinut häntä ohittaa tästä puutteesta huolimatta. Liikunnalliset miehet vanhenee hitaammin ja näyttävät paremmalta pidempään. Kyllä se kieltämättä toisinaan ärsyttää, kun kumppani ei viitsi pitää kehostaan parempaa huolta.
Nykyään liikun kehoani kuunnellen ja kunnioitaen. Tällä hetkellä harrastan sauvakävelyä, juoksemista, uimista kylmässä vedessä (ja kesällä lämpimämmässä), kahvakuulailua, gymstickiä ja pyöräilyä.
Liikunta on aina antanut minulle hyvän olon ja se on minulle todella tärkeätä. Ongelmana onkin mieheni, joka ei ole liikunnallinen. Talvella hän kyllä hiihtää ja laskettelee jonkin verran (tänä talvena ainoastaan viikon reissulla pohjoisessa). Miestä on hankala saada edes kävelylenkeille. Joskus satunnaisesti hän lähtee lyhyelle pyörälenkille kanssani. Lenkin jälkeen hän on kuin olisi tehnyt isommankin suorituksen.
Olen yrittänyt motivoida miestä puhumalla liikunnan terveellisistä vaikutuksista ja siitä hyvästä olosta mitä liikunta minulle antaa. Ei ole ollut vaikutusta! Minun näkökulmastani katsottuna ihmetyttää miten joku voi olla fyysisesti niin laiska. Itselläni tulisi huono olo, jos eläisin kuin hän.
Onko kenelläkään mitään vinkkiä miten sohvaperunan voisi saada liikkeelle? Vai onko se vain niin, että jotkut syntyy fyysisesti laiskoiksi? Onko se vain heidän luonne ja he eivät sille mitään voi? Jos se vain on niin, että joitakin ihmisiä liikunta ei vaan kiinnosta ja piste?
Kaikki aiemmat kumppanit ovat olleet liikunnallisia. Tämä asia on ollut tärkeällä sijalla kumppanin valinnassa. Mutta rakastuin häneen, sohvaperunaan. Hänessä kun on vaan niin paljon hyviä ominaisuuksia (muun muassa ei käytä alkoholia, mahtava luonne, antelias, uskollinen, hauska ja jne), etten voinut häntä ohittaa tästä puutteesta huolimatta. Liikunnalliset miehet vanhenee hitaammin ja näyttävät paremmalta pidempään. Kyllä se kieltämättä toisinaan ärsyttää, kun kumppani ei viitsi pitää kehostaan parempaa huolta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Uhkaa miestäsi pistoolilla.
1. piilota telkkari, se passivoittaa ja lihottaa, kun sarjoja katsellessa tulee naposteltua
2. raahaa mies jonnekin yhteislajiin, kuten tennis, sulkapallo, squash, seinäkiipeily ja, kun mieluinen harrastus löytyy alkakaa harrastaa sitä säännöllisesti.
Ei kannata tyrkyttää eri lajeja ihmiselle, joita ne eivät kiinnosta jatkossakaan. Peruskävely jo olisi ihan ok. Ehkä kuntosali tai muu lisänä, jos hän itse hinkuaa myöhemmin. Keskity terveyshyötyihin. Älä jauha kovin paljon omista urheilulaji-innoistasi, ne ahdostavat ja estävät viimeistään toisen liikunnan. Oletko liian hyvä niissä ja mies kokee itsensä huonommaksi? Ja jäykistyy sohvannurkkaan masentuneena. Itseäni ahdistaisi jos mies vetäisi listan lajeja joita harrastaa ja intoilisi niistä.. :)
Onko miehelläsi joku asia /asiat joka kuormittaa arjessa ja vie voimat? Se voi syödä sen ajan minkä jaksaisi liikkua. Aamut liian aikaisia, työ, ruokavalio, uni, uniapnea /kuorsaus, joku sairaus, muu? Oletteko sopivia toisillenne jos toinen liikkuu runsaasti ja toinen ei juuri lainkaan? Ainakin kävely jo voisi estää pahemmat terveysongelmat, vaikka välipäiviä olisi. Veri kiertää ja luut vahvistuu.
Hän voisi kirjoittaa paperille mitkä kaksi (tai kolme) lajia ovat vähemmän epämiellyttäviä liikuntamuotoja keväällä, kesällä ja syksyllä. Kysy mistä hän pitää. Itse valitsisin kävelyn ja kuntosalin, venyttelyn/jumpan kotona. Hänellä voi olla omat mistä hän pitää, ihmiset ovat hyvin erilaisia.
Ja siis tosiaan kävely jo on hyvä miehelle. En itsekään käy nyt salilla kun ei ole rahaa.
ootko muistanu huolehtia sänkyjumpasta?
Tarkoitatko kirjaa jossa on tuhat ja yksi asentoa?
Antelias eli se maksaa sun elämisen joten päätit ottaa sellasen miehen ja heitit ne liikunnalliset miehet pois.
Suo siellä, vetelä täällä...
Jotenkin tökkäisee yksittäinen sana aikalailla tuossa tekstissäsi: "antelias"...
Jos tuollainen piirre kumppanissa pitää erikseen mainita, sen käyttäjästä tulee tietynlainen kuva... Ja sinun tapauksessasi sellainen, että pariutumisvaiheessa sinua on hivellyt enemmän maallinen mammona kuin se, että miehesi olisi samanhenkinen eli liikunnallinen...
Okei, on hienoa olla aktiivinen liikkuja, totta kai. Mutta onko tullut mieleesi, että miehesi on YKSILÖ? Eivät kaikki ole luonnostaan samanlaisia duracell-pupuja kuin sinä eikä tarvitsekaan olla. Sinä koet turhauttavaksi sen, ettei miehesi koe tähdelliseksi liikkua sinun tapaasi. Mitä sitten? Oletko itse mielestäsi joka suhteessa niin täydellinen kumppani, että voit odottaa toiseltakin samaa? Ei se, ettei kumppanisi toimi SINUN tahtosi mukaisesti tee hänestä huonoa ihmistä tai laiskaa, vaan yksilön, joka on ja elää oman mieltymystensä mukaisesti. Jos asia on noin tähdellinen sinulle, ehkä kannattaa alkaa miettiä eroa ja katsella liikunnallisempi mies?
Miehesi muistuttaa mun ex-rouvaa. Oli se nuorempana ihan sutjakka mutta vuodet sohvalla muokkasi vartalosta hippo-mallisen. Eikä mitään liikuntaa harrastanut vaikka koetin houkutella mukaan.
Lopulta hän löysi lajinsa, nimittäin lavatanssit. Näillä urheilureissuilla harrasti sitten mm. vaaka-mamboa.
Laihtui se kyllä sitten eron jälkeen ja kinusi takaisin. Turhaan.
Olet 37-vuotias etkä vieläkään ole oppinut tosiasiaa siitä, että
KUMPPANI PITÄÄ HYVÄKSYÄ SELLAISENA KUN HÄN ON
eikä aloittaa mitään kunnon kohennus-, parannus-, korjaus-, muokkaus- ja muut toimenpiteet-projekteja.
Jos hän onkin laiska, sinä olet vähän hidas kehittymään :)
Niin, hän on ollut sohvaperuna koko ajan, missä kohtaa tajusit sen ja yllätyit siitä? Niin, hän on huonompi kuntoinen ja vanhenee nopeammin, onko kenties aikuiselämäsi aikana tämä asia mennyt jotenkin ohi aiemmin?
Niin, hänellä on paljon hyviä puolia mutta hän ei ole täydellinen. Ahaa. Onpas jännittävä uutinen.
Sinä tykkäät, sinä touhuat, sinä teet ja sinä, sinä, sinä. Joo, kyllä, selväksi tuli, miten sinä urheilet, urheilun ymmärrän. Urheilen itsekin paljon. Tosin olen saman ikäinen ja harrastan edelleen tavoitteellisesti. Olen siitä harvinainen ihminen, että tykkään haasteista ja tykkään suorittaa, eli minusta se on siis hauskaa. En ymmärrä puoliurheilua enkä "kuntoilua" minusta se ei ole hauskaa: en silti oleta tosiaan että kaikki muut ovat samanlaisia. Vai pitäisikö?
Sinä niin, sinä tykkäät ja sinä saat iloa ja jatketaanko vähän enemmän sinusta? Jos puhuttaisiin siitä miten sinä saisit huonon olon, jos eläisit kuten hän ja sinä yrität saada häntä liikkeelle ja sinä se tiedät, miten muidenkin pitää voida.
Tajuatko nyt että HÄN EI OLE SINÄ, vai pitääkö se jotenkin eritellä ja selvittää? Onko hän yrittänyt saada sinua lopettamaan liikkumisen, kertonut millainen nipottaja olet, pyytänyt jäämään sohvalle, ja muokannut sinua? Eikös hänellä olisi siihen sinun mukaasi oikeus, jos sinä saat vaatia häntä olemaan kuten sinä, eikös hänellä ole sama oikeus vaatia sinua olemaan kuin hän. Ei? Miksi ei? Koska sinun, sinun ja sinun, valintasi ovat muka niin paljon parempia? Kysytäänkö häneltä?
Ongelma ei ole miehesi, joka ei ole liikunnallinen.
Ongelma olet sinä. Sinä juuri.
Ehkä sinä et ollut hänelle lahja. Ehkä lahja olisi ollut, kun olisit vain ohittanut hänet?
Et voinut ohittaa häntä, mutta ehkä hän hyvänä ihmisenä olisi ansainnut enemmän? Vaikka jonkun, joka arvostaisi häntä omana itsenään.
Eipä ihme, ettei häntä paljon lenkit sinun kanssasi kiinnosta.
Ja itse siis olet myös urheilullinen ja ymmärrän urheilemisen paremmin kuin hyvin.
Teet itsellesi palveluksen jos alat vihdoin ja viimein olla rehellinen itsellesi siitä mitä haluat ja muille siitä rakastatko heitä vai et.
Kaikesta ilkeydestäsikin huolimatta olet oikeassa.
Kiitos ihanasta ja perusteellisesta saarnastasi! :D Hyvää sanomaa minulle paljonkin, mutta ehkä olet hiukan fanaattinen kirjoituksessasi. Oliskohan nyt niin, että tämä osui jotenkin sinuun henkilökohtaisesti? Kyllä minä hyväksyn mieheni sellaisena kuin hän on, mutta kenelläpä olisi sellainen parisuhde, etteikö joskus toivoisi jonkun asian olevan paremmin?
Tässä ei todellakaan ole kyse pelkästään minusta, vaan siitä, että ajattelen hänen terveyttään. Haluan, että hän on terve ja hyväkuntoinen mahdollisimman pitkään. Hän on 43 vuotias ja jos siihen ikään mennessä ei ole liikkunut, niin se alkaa kohta näkymään ihmisessä.. viimeistään sitten 50 vuotiaana.
En ole vaatinut ketään, enkä häntä olemaan samanlainen kuin minä. En vouhkaa hänelle omista lajeistani. Ymmärrän kyllä, että hän on erilainen.. ja juuri siksi kysyinkin täällä, että miten motivoida kumppania liikkumaan. Liikkumisella tarkoitan ihan tavallista perusliikuntaa, en mitään raskasta urheilua.
Joo, ei toista voi muuttaa. Pitää vain hyväksyä. Jos hän joskus innostuu liikkumaan, se luultavasti tapahtuu ihan muuta reittiä kuin sinun kauttasi. Monilla pareilla on sama juttu. Sinä valitsit sohvaperunan ja sellainen hän on. Terveyspuheet eivät vaikuta miehiin mitenkään. Niihin, keihin se asia vaikuttaa, ovat jo tehneet asioille jotakin. Nalkutus ja yritykset muuttaa toista pilaa vain teidän suhteenne, ei muuta.
Ps. Ymmärrän sinua, meillä on hitusen sama tilanne, joskin mieheni liikkuu jonkin verran, muttei muuten pidä itsestään huolta. Painoa tullut ja ruokavalio kamala.