Vaimo ei halua lasta

Vaimosi kuulostaa hyvin itsekkäältä. Saat ehkä maksaa yksin koko "lystin". Vaikuttaa ehkä lapselliselta nyt, mutta ajan mittaan siitä voi tulla ankara kiistakapula.
Itse saimme lapsen kun olin nelikymppinen. Menettelee vielä, mutta vanhempana en suosittelisi enää lapsia hankkimaan.
Toivottavasti osaat tehdä oikean valinnan.

Mieheni ei olisi halunnut tätä ensimmäistä ja ainoaakaan tyttöä.
Onneksi sain eds yhden ja olen onnellinen.
olisi ihana saada toinen, mutta mieheni ei halua.
Ymmärrän tunteen...

Oliskohan kannattanu ottaa asia puheeksi vaimon kanssa ENNEN kuin menitte naimisiin??! Voi että mua ottaa pattiin tällaset valittajat!Sehän on yhtä itsekästä haluta lasta kuin olla haluamatta.Jos halut ei kohtaa niin väistämättä on ero edessä.Muijas vois vaihtaa mieheen,joka ei halua lapsia ja sinä taas naiseen joka haluaa.Yksinkertaista - ei siinä ole silloin tekemistä muun kuin omien itsekkäidenn halujen kanssa. Oletetaanpa että muijas nyt suostuis siihen,että teette lapsen jota HÄN ei halua-mitä sinä ajattelit vastavuoroisesti antaa:hoidatko lapsen kokonaan itse:syötät,juotat,vaihdat kuiviin,heräät yöllä tuudittamaan kun lapsi herää itkuun jne.Aika tekopyhää sanoa,että äiti on se joka sen luonnostaan (joutuu) tekemään..entäs ne vauvat joiden äiti kuolee synnytyksessä tai muuten?Siinäpä sulle miettimistä.Mieti nyt,pystyisitkö itse tuohon.Minkäs ikäinen muuten olet?

Hei!

Olen ymmälläni tällaisten kirjoitusten suhteen. Eikö koskaan aiemmin asiaste ole ollut puhetta? Ei ikinä tullut mieleen että näin voisi käydä? Ihmiset ovat typeriä, aivan niin kuin tämä nyt oli suuren suuri yllätys ettei toinen haluakaan lasta. Kenenkään ei vastein tahtoaan tarvitse tulla vanhemmaksi eikä kenenkään tule ketään tähän pakottaa.

Ongelmaan auttaa puhumine jo ennenkuin sitä papin aamenta haetaan! Itser teen heti selväksi että jos Luoja suo ja tähdet ovat suotuisassa asennossa niin tästä ruumiista tulee yksi tai useampi jälkeläinen, jos ei kumppanin naama ole Hangon keksinä niin parempi jatkaa matkaansa etsien uutta ihmistä. Nyt joku sanoo "mutta mielipiteet vaihtuvat!" Saa vaihtua mutta minä en ole enää silloin kuvioissa...

Sinä hyvä Tomi, olet vaimosi valinnut tietoisesti. Ole nyt onnellinen hänen kanssaan ja kunnioita hänen toivettaan!

Koetanpa vuorostani antaa kommenttia ja mielipidettä, silläkin uhalla ettet koe sitä tilanteeseesi sopvaksi.



Ei ole, mutta aikaa tikittämiselle on huomattavasti naista pidempään.



Kauanko olette olleet ja eläneet yhdessä ennen avioliiton auvoiseen satamaan purjehtimista? Hyvinkö koit tuntevasi puolisosi, ja hän sinut ... toiveet ja odotukset, visiot yhteisestä tulevaisuudesta ja mitä siihen kuuluu ... aikataulusta ja muista suunnitelmista (työ, lapset, asumismuoto, elämänarvot, jne.) ?



Tuliko tämä yllätyksenä sinulle, onko hän joskus ollut innostunut lastenhankkimisesta ... vai ollut aiheena "katellaan sitten joskus" ? Ehkä hän ei nyt ole innostunut aiheesta, ajatus voi muuttua ... tai olla muuttumatta, ei voi tietää. Onhan lapsesta kuluja, ja paljon vastuuta .. ja iloa, ja kaikkea muuta positiivista ... voithan koettaa vaimollesi kertoa myös kolikon kääntöpuolesta. Ole silti varovainen, kuten monet täällä kommentoineet, lisääntymiseen ei saa painostaa ... usein siinä kärsii lapsi joka ei ole tullut tänne 100% toivottuna (iloiset yllätykset kuuluvat tähän luokkaan).



Sinä olet ainoa henkilö tuohon vastaamaan, pohdittuasi mitä tahdot ja voitteko sovittaa vaimosi kanssa molempien toiveet ja odotukset kompromissein (lapsi vastoin tahtoa ei kompromissin kohde) niin, että elätte onnellisina ja hyvässä avioliitossa. Mutta jos se on/olisi toiselle tai molemmille kärsimystä, niin harkinnan jälkeen ero on hyvä ratkaisu -- ja sopivamman kumppanin löytyminen molemmille (otettuanne opiksi aikaisemmista virheistä siinä).



Juuri näin. Ja oikealta se tuntuu kun molemmat lasta tahtova ... anna vaimollesi myös mahdollisuus hänen kellonsa tikittämiseen ... ja luota häneen kun siitä kertoo. Anna ajan vielä kulua ... kauanko? ... riippuu sinusta...

kyllä ne lapsen yövalvomisest rasittaa samalla tavalla isääkin sukupuoleen katsomatta.
ei kannata jättää kovin vanhalle iälle isäksi tulemista.
tiedän mieheni kanssa mitä helvettiä on kun lapsi valvottelee edelleen 3v. ja ikää on meillä molemmilla kohta 40v.
kyllä ne on nuorena hyvä tehdä.
älä jätä kovin myöhäiselle iälle lapsen teko suunnitelmia.

Itsekin kävin joku aika sitten läpi samoja ajatuksia.

Minä olen 25v nainen ja todella haluan lapsia. Olen naimisissa miehen kanssa, joka ei ollut omasta mielipiteestään kovinkaan varma avioitumisemme aikoihin. Olemme seurustelleet lukioajoista lähtien ja silloin ei vielä tullut toisen lisääntymishaluja juuri kartoitettua, koska asia ei vielä ollut itsellekään ajankohtainen.

Nyt kun asia alkaa pikkuhiljaa olla ajankohtainen, monestakin syystä, jouduimme käymään monta pitkää keskustelua aiheesta. Jos mieheni ei todellakaan olisi tahtonut lapsia, olisin hyvin todennäköisesti lähtenyt suhteesta. En siksi, ettenkö miestäni edelleen rakastaisi ja tahtoisi elää hänen kanssaan, mutta siksi, että minä en olisi voinut hyväksyä ajatusta elämästäni ilman lapsia.

Onnekseni mies oli häiden jälkeen alkanut lämmetä ajatukselle omasta lapsesta. Meidän molempien mielestä on erittäin tärkeää, että lapset saavat syntyä molempien toivomina ja rakastamina. Lapsen ei tulisi olla vain toisen vanhemman "oma projekti". Kysymys on sen verran suuresta vastuusta, että päätös vanhemmuudesta tulisi pystyä tekemään yhdessä.

Jos vaimosi ei tahdo lapsia, sinun täytyy tehdä itse oma päätöksesi. Miettiä, mikä sinulle on omassa elämässäsi tärkeämpää: teidän kahden yhteinen elämä vai lapset jonkun toisen kanssa? En usko, että siihen voi kukaan muu antaa mitään hyvää neuvoa.

Joka tapauksessa, kuten itsekin totesit, lapsen hankkiminen ainaostaan toisen tahdosta ei tunnu oikealta. Et voi vaatia naista vastoin tahtoaan kantamaan ja synnyttämään lastasi. Se voisi olla hänelle samanlainen katkeroitumisen syy kuin lapsettomuus itsellesi. Ja millaista olisi lapsen elämä perheessä, jossa äiti ei ole häntä halunnut?

Voimia pohdintoisi.

Olet saanutkin muutaman asiallisen vastauksen. Asia tosiaan on sinun itsesi ratkaistava, haluatko jäädä nykyiseen avioliittoon ja odottaa, että vaimosi mielipide muuttuu vai haluatko alkaa etsimään uutta kumppania, jolla olisi samat tulevaisuuden toiveet kuin sinulla. Minulla on ystäväpiirissä parikin pariskuntaa, jotka olivat saman kysymyksen edessä. Toinen pariskunta erosi tämän asian vuoksi. Eikä kukaan ole heitä siitä tuominnut! Ja toinen pariskunta on edelleen yhdessä, lapsettomana (ikää molemmilla 40v), eli kai he molemmat ovat jo hyväksyneet asian.

Tsemppiä sinulle Tomi, päätät asian miten vain!!