Totuutta etsimässä!

Epätoivoinen

Isäni kuoli joitain aikoja sitten. isäni vihjaisi aikoinaan, että siskoni olisikin vain siskopuoli, en ajatellut silloin asiaa sen enempää. Nyt vanhempana kun itsellänikin on jo lapsia, niin asia on alkanut vaivaamaan mieltäni. Mitä isä sillä tarkoitti?

Olenko minä tai siskoni ottolapsi tai onko meillä vain yhteinen äiti tai isä?
Äitini kieltää koko jutun, eikä halua edes keskustella asiasta samoin siskoni, jonka mielestä koko asia on hölynpölyä ja kiusaan sillä vain vanhaa äitiämme.

Haluan tietää Totuuden! Dna testit...Kumpikaan ei suotu
siihen vapaaehtoisesti ei äiti eikä siskoni vaikka maksaisin omasta
pussistani kaiken?

Jotain minulta salataan, se on varma! Jos saisin äitini ja siskoni suostumaan dna testeihin ja sieltä selviäsi, että siskoni tai minä en olisi vahempien lapsi tai jompi kumpi meistä ei olisi isän lapsi, niin meniskö perunkirjat uusiksi?

Viekö äiti "salaisuuden" mukanaan hautaan? Onko minulla mitään mahdollista oikeuden kautta saada äitini ja siskoni dna-testeihin?

Kyselee epätoivoinen

29

840

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Yhrääjä

      Ei perukirjat uusiksi mene jos virkatodistuksissa on siskosi myös merkitty isäsi lapseksi. Äidin osaltahan et ehkä sellaista sukuselvitystä ole vielä nähnyt, ellet ole itse hankkinut - teepä se ensin.
      Lähtökohta on se että perilliset ovat ne jotka näkyvät "kirkonkirjoissa" perillisinä,
      muuta on vähän vaikea todistaa.
      Jos he ei testeihin suostu niin pakottaa et voi.

    • määki

      Se mitä virkatodistuksissa lukee, on pätevä tieto. Muuta ei ole syytä ajatella, niin kevein perustein, mitä isäsi on joskus tokaissut.

      Minunkin isäni kerran jostain närkästyneenä laukaisi, että onkohan puoletkaan lapsista hänen. Meitä oli 4. Äiti ei kommentoinut. Tilanne jäi hämmästyttävänä mieleeni, mutta muuten sillä ei ole ollut merkitystä mihinkään.

      Kauhean harvinaista ei ole, että vainajalta löytyykin lapsi, josta ei ole puhuttu.

    • marinella...

      Et tiedä mitä jännitteitä isäsi ja äitisi välillä on ollut. Isäsi on voinut epäillä jotain mikä ei pidä paikkaansa ja sitten heittänyt epäilyjään ilmaan huonona päivänä.

      Onko isäsi sisaruksia tai hyviä ystäviä elossa vielä ? Jos on, voisitko kysyä heiltä tietävätkö he mitä isä on tarkoittanut sanomisillaan ?

      Löytyy sinusta ja sisarestasi isänne piirteitä ?

      Jotain kaupallisia testejä voidaan tehdä hiusten perusteella. Hiusten saaminen äidiltä ja siskolta voisi onnistua huomaamatta. Ehkä niistä testeistä saisi jotain suuntaa sille kannattaako penkoa enempää.

      • Epätoivoinen

        No sinä osuit asian ytimeen, jänniteitä oli paljonkin. Ja nyt kun olen ottanut tämän asian puheeksi, niin jännitteitä on myös siskoni suuntaan.

        Ihmettelen suuresti, jos mitään salattavaa ei olisi, niin tottakai äitini ja siskoni suostuisivat dna testiin, näin ajattelen. Mut vapaaehtoisesti kumpikaan ei suostu.

        Siskoni ja minä olemme kuin yö ja päivä. Isä oli vanhan kansan jörrikkä, joka ei omista tunteistaan tai mietteistään paljon muille jutellut, mut äärimäisen rehellinen hän oli, johon aina pystyi luottamaan ja aina oli apuna, jos oli tarvista. Näistä piirteitä ei kyllä siskostani löydy.

        Hiuksia en lähtisi salaa ottamaan, vaan avoimesti haluasin toimia tässä asiassa.


      • ttppii
        Epätoivoinen kirjoitti:

        No sinä osuit asian ytimeen, jänniteitä oli paljonkin. Ja nyt kun olen ottanut tämän asian puheeksi, niin jännitteitä on myös siskoni suuntaan.

        Ihmettelen suuresti, jos mitään salattavaa ei olisi, niin tottakai äitini ja siskoni suostuisivat dna testiin, näin ajattelen. Mut vapaaehtoisesti kumpikaan ei suostu.

        Siskoni ja minä olemme kuin yö ja päivä. Isä oli vanhan kansan jörrikkä, joka ei omista tunteistaan tai mietteistään paljon muille jutellut, mut äärimäisen rehellinen hän oli, johon aina pystyi luottamaan ja aina oli apuna, jos oli tarvista. Näistä piirteitä ei kyllä siskostani löydy.

        Hiuksia en lähtisi salaa ottamaan, vaan avoimesti haluasin toimia tässä asiassa.

        No minäkään välttämättä suostuisi mihinkään DNA-testiin, jos joku sukulainen sekoaisi ja saisi kumman päähänpinttymän. Asia voi olla heidän näkökulmastaan tälläinen.


      • Unohda koko asia
        Epätoivoinen kirjoitti:

        No sinä osuit asian ytimeen, jänniteitä oli paljonkin. Ja nyt kun olen ottanut tämän asian puheeksi, niin jännitteitä on myös siskoni suuntaan.

        Ihmettelen suuresti, jos mitään salattavaa ei olisi, niin tottakai äitini ja siskoni suostuisivat dna testiin, näin ajattelen. Mut vapaaehtoisesti kumpikaan ei suostu.

        Siskoni ja minä olemme kuin yö ja päivä. Isä oli vanhan kansan jörrikkä, joka ei omista tunteistaan tai mietteistään paljon muille jutellut, mut äärimäisen rehellinen hän oli, johon aina pystyi luottamaan ja aina oli apuna, jos oli tarvista. Näistä piirteitä ei kyllä siskostani löydy.

        Hiuksia en lähtisi salaa ottamaan, vaan avoimesti haluasin toimia tässä asiassa.

        Jos eivät vapaaehtoisesti suostu, niin et voi mitenkään pakottaakaan.

        Ja jos nyt onnistut heitlä hiuksia kähveltämään, teetät testit ja selviää että siskosi ei olekaan isäsi lapsi, niin asialla ei ole perinnön kannalta mitään merkitystä. Ainoa mikä merkitsee on että isäsi on kirkonkirjoissa merkitty siskosi isäksi. Tämän mukaan on aikoinaan menty eikä sitä saa muutettua.

        Mitä hyvää tämän luulottelemasi "totuuden" tietäminen muuten sinulle toisi? Millä tavalla se vaikuttaisi positiivisesti sinun ja äitisi / sinun ja siskosi väleihin? Muuttuuko elämäsi paremmaksi jos selviää että teillä onkin vain sama äiti sen sijaan että olisi sama äiti ja sama isä? Jos muuttuu, niin millä tavalla?


      • Epätoivoinen
        Unohda koko asia kirjoitti:

        Jos eivät vapaaehtoisesti suostu, niin et voi mitenkään pakottaakaan.

        Ja jos nyt onnistut heitlä hiuksia kähveltämään, teetät testit ja selviää että siskosi ei olekaan isäsi lapsi, niin asialla ei ole perinnön kannalta mitään merkitystä. Ainoa mikä merkitsee on että isäsi on kirkonkirjoissa merkitty siskosi isäksi. Tämän mukaan on aikoinaan menty eikä sitä saa muutettua.

        Mitä hyvää tämän luulottelemasi "totuuden" tietäminen muuten sinulle toisi? Millä tavalla se vaikuttaisi positiivisesti sinun ja äitisi / sinun ja siskosi väleihin? Muuttuuko elämäsi paremmaksi jos selviää että teillä onkin vain sama äiti sen sijaan että olisi sama äiti ja sama isä? Jos muuttuu, niin millä tavalla?

        Äidin silmissä me ei olla ikinä oltu tasavertaisia, ei olla vieläkään. Sisko (vanha piika) asuu äidin lähellä. Äiti on aina auttanut tytärtään rahallisti ja aina ollut hänen puolellaan oli tilanne mikälainen tahansa. Nyt kun minä kerrankin uskallan esittää omia mielipiteitäni, niin heti minun jutut kiistetään tai vain naureskellaan niile. Eli minulle se selvittäisi paljon miksi äiti kohtelee meitä täysin eritavalla.

        Vanhemmat menneet naimisiin 50-luvulla ja minä putkahdin maailmaan seitsämän kuukauden päästä häistä. Ehkä en ollut toivottu tai sitten isäni ei ollut biologinen isäni. Isääni pidän kyllä isäni, vaikka dna testeistä selviäsikin, että biologinen isäni olisi joku muu.


      • KJJJ
        Epätoivoinen kirjoitti:

        Äidin silmissä me ei olla ikinä oltu tasavertaisia, ei olla vieläkään. Sisko (vanha piika) asuu äidin lähellä. Äiti on aina auttanut tytärtään rahallisti ja aina ollut hänen puolellaan oli tilanne mikälainen tahansa. Nyt kun minä kerrankin uskallan esittää omia mielipiteitäni, niin heti minun jutut kiistetään tai vain naureskellaan niile. Eli minulle se selvittäisi paljon miksi äiti kohtelee meitä täysin eritavalla.

        Vanhemmat menneet naimisiin 50-luvulla ja minä putkahdin maailmaan seitsämän kuukauden päästä häistä. Ehkä en ollut toivottu tai sitten isäni ei ollut biologinen isäni. Isääni pidän kyllä isäni, vaikka dna testeistä selviäsikin, että biologinen isäni olisi joku muu.

        1950-luvulla oli aivan tavallista, että morsian oli raskaana vihille mennessään, eikä se tarkoita, etteikö näitä lapsia olisi otettu tervetulleina vastaan, saati että lapsi olisi ollutkin jonkun toisen miehen.
        Jos isäsi ei ole koskaan mennyt isyystestiin, ei hänellä ole ollut mitään perusteltuja epäilyksiä tai ainakaan asia ei ole rikkonut hänen avioliittoaan.

        En aivan ymmärtänyt tätä: "äiti on aina ollut hänen (sisaresi) puolellaan oli tilanne minkälainen tahansa. Nyt kun minä kerrankin uskallan esittää omia mielipiteitäni, niin heti minun jutut kiistetään tai ..."
        Ensinnäkin, epäilyksesi ja väitteesi eivät ole aivan tavanmukaisia mielipide-eroja, vaan todella vakava asia, joten ei ihme, että äitisi reagoi noin. Toiseksi, sanot äitisi olleen sisaresi puolella aina ja toisaalta sinä olet kuitenkin vain tässä yhdessä asiassa esittänyt mielipiteesi. Kuulostaa ristiriitaiselta. Ehkä sinun vain pitäisi rohkeammin puhua kaikista asioista, eivät muut muuten tiedä ajatuksiasi.
        Muuten, se että joku kiistää ajatuksesi tai naureskelee niille, ei tarjoita sitä, että hän valehtelee tai salailee.

        Sisaresi on siis saanut äidiltänne rahaa. Äidillänne on tietysti oikeus maksaa kenen tahansa elantokuluja (saajalle verottomasti). Samasta asiasta oma veljenikin kerran mainitsi, mutta äiti muistutti, että hän on antanut sekä rahaa että lahjoja veljelleni ja hänen koko jälkikasvulleen (vanhempiemme) lastenlastenlapsiin asti, kun taas minulla ei perhettä ole, mutta kylläkin pienet tulot ja auttamisvastuu vanhemmistani, joka koko ajan vain lisääntyy.

        Mitä tekemistä sillä muuten on, että sisaresi on "vanhapiika"? Että hänen taloudellaan on pienemmät tulot? Vai sitä, että hänellä on enemmän aikaa ja halua ja mahdollisuuksiakin pitää yhteyttä äitiinne? Äidit ja tyttäret ovat usein läheisiä ja tärkeitä toisilleen, kun taas pojat, kuten sinäkin, isiensä kanssa, ei sen kummempaa.


      • Joskus ei uskoisi
        Epätoivoinen kirjoitti:

        No sinä osuit asian ytimeen, jänniteitä oli paljonkin. Ja nyt kun olen ottanut tämän asian puheeksi, niin jännitteitä on myös siskoni suuntaan.

        Ihmettelen suuresti, jos mitään salattavaa ei olisi, niin tottakai äitini ja siskoni suostuisivat dna testiin, näin ajattelen. Mut vapaaehtoisesti kumpikaan ei suostu.

        Siskoni ja minä olemme kuin yö ja päivä. Isä oli vanhan kansan jörrikkä, joka ei omista tunteistaan tai mietteistään paljon muille jutellut, mut äärimäisen rehellinen hän oli, johon aina pystyi luottamaan ja aina oli apuna, jos oli tarvista. Näistä piirteitä ei kyllä siskostani löydy.

        Hiuksia en lähtisi salaa ottamaan, vaan avoimesti haluasin toimia tässä asiassa.

        Täytyy nyt kertoa ihan kylmä tosiasia.

        Minä pienikokoinen normaali vartailoinen, blondi siis aidosti todella vaalea. Isosisko aina brunette ja hoikkaa, hoikempi eli melkein alipainoinen.

        Isän puoleinen suku, joko blondia tai ihan piki mustaa hiuksta ei brunettea.

        Äidin puoleinen suku blondia tai brunetta, mutta ei mustaa hiusta.

        Olemmeko sisaruksia, kyllä ja aivan varmasti samat vanhemmat, kummallakin erittäin harvinainen sairaus, joten ei ole pienintäkään epäilystä.

        Kouluaikoina ei kukaan osanut yhdistää sisaruksiksi, jos ei kertonut olevan, vaikka oli pieni koulu ja sama sukunimi.

        Joten ei ne ulkonäöt aina täsmää, vaikka ollaan sukua.


    • vvvvvv

      Minunkin isäni sanoi minun pikkusiskoani jonkun muun lapseksi. Myös minulla on äiti lellinyt pikkusiskoa. En ole ajatellut asiaa enempää, se sitten selviää jos selviää.

    • 234324

      Jostain syystä veljet käyvät käsittämättömän mustasukkaisiksi siskojaan kohtaan isiensä kuoltua. Joku oidipus kompleksiko iskee päälle ja sitten ollaan niin kitkeriä siskoille!?!?

    • tuottuus

      Kait dnalla ei ole väliä, vaan sillä, kuka on virallisesti vanhempi? Siis kun perintöä mietitään. Joskus aikanaan adotoidut lapset perivät vähän vähemmän, mutta eivät enään. Jos ja kun olette paperilla vanhempienne lapsia, et saa siskosi rahoja itsellesi tuollaisella. Onko joku "totuus" oikeasti nyt tämän väärtti? Et saa muta tehtyä, kun loukattua sukulaisiasi.

      • Anonyymi

        Kumma on jos totuus ei kiinnosta ja jos ei tuon vertaa kiinnosta sukulaiset muutakuin paskasen perinnön verran vai oletteko joku upporikas suku?


    • Pirkko 2

      Jos perunkirjat on tehty niin kyllä niiden tekovaiheessa on pitänyt ottaa selville sukulaisuus-suhde. Mutta jos on siskopuoli tai velipuoli niin hän perii oman isän ja oman äidin. Eli käytännössä se merkitsee sitä että voikin periä vain vajaat puolet siitä mitä täys-sisarukset perii. Testamentit on tietysti erikseen. Ymmärrän tuskasi kun haluaisit varmuuden siskosi suhteen, mutta jos he eivät suostu dna testeihin niin olisiko parempi yrittää unohtaa.

      • 8+5

        Mua ainakin ottaisi päähän, jos äidin kuoltua sisareni kertoisi, että en olisikaan isäni lapsi! Kaikki muut olisivat tietäneet.paitsi minä! Vaikka menettäisin puolet perinnöstä, silti ennemmin totuudessa kuin valheessa!!!!!!!


      • Epätoivoinen
        8+5 kirjoitti:

        Mua ainakin ottaisi päähän, jos äidin kuoltua sisareni kertoisi, että en olisikaan isäni lapsi! Kaikki muut olisivat tietäneet.paitsi minä! Vaikka menettäisin puolet perinnöstä, silti ennemmin totuudessa kuin valheessa!!!!!!!

        Niinpä! Helppoahan se olisi unohtaa. Mutta olisiko asia muuttunut, jos olisin ottanut asian puheeksi perunkirjoituksen aikana? Tuskin, samat sanat olisin saanut kuulla silloinkin ja vielä vähemmän enemmäkin (nyt on leskella suruaika, ettäs kehtaatkin epäillä moisia jne.). Eli tuskin olisivat suostuneet dna testeihin.

        No elämä on! Ehkä tulevaisuudessa vältytään moisilta "epävarmuuksista" kun lapsista ja vanhemmista otetaan dna testit jo laitoksella ollessa. Samalla kun saadaan varmuudet lapsen vanhemmista, niin geeniperimästä nähdään jo altiudet perinöllisille sairauksille ja näin ollen osataan jo etukäteen välttää tulevia sairauksia.


      • Muuten vaan
        Epätoivoinen kirjoitti:

        Niinpä! Helppoahan se olisi unohtaa. Mutta olisiko asia muuttunut, jos olisin ottanut asian puheeksi perunkirjoituksen aikana? Tuskin, samat sanat olisin saanut kuulla silloinkin ja vielä vähemmän enemmäkin (nyt on leskella suruaika, ettäs kehtaatkin epäillä moisia jne.). Eli tuskin olisivat suostuneet dna testeihin.

        No elämä on! Ehkä tulevaisuudessa vältytään moisilta "epävarmuuksista" kun lapsista ja vanhemmista otetaan dna testit jo laitoksella ollessa. Samalla kun saadaan varmuudet lapsen vanhemmista, niin geeniperimästä nähdään jo altiudet perinöllisille sairauksille ja näin ollen osataan jo etukäteen välttää tulevia sairauksia.

        Geenitestit ovat hintavia, oletko varautunut siihen? Entä keistä testejä oikein otettaisiin, isäsi esimerkiksi on jo manan majoilla.

        Tuosta testien hyödystä perinnöllisissä sairauksissa: kaikki me olemme jotenkin "viallisia" ja kannamme erilaisia geeniyhditelmiä tms., jotka voivat aiheuttaa sairauksia tai alttiutta tietynlaiseen käyttäytymiseen ja vaikka mitä. Auttaisiko niiden tietäminen terveempään tai muuten parempaan elämään, esim. elämäntapamuutoksiin? Enpä usko.


      • hävetkää jo
        Muuten vaan kirjoitti:

        Geenitestit ovat hintavia, oletko varautunut siihen? Entä keistä testejä oikein otettaisiin, isäsi esimerkiksi on jo manan majoilla.

        Tuosta testien hyödystä perinnöllisissä sairauksissa: kaikki me olemme jotenkin "viallisia" ja kannamme erilaisia geeniyhditelmiä tms., jotka voivat aiheuttaa sairauksia tai alttiutta tietynlaiseen käyttäytymiseen ja vaikka mitä. Auttaisiko niiden tietäminen terveempään tai muuten parempaan elämään, esim. elämäntapamuutoksiin? Enpä usko.

        Yhäkään ei ole geneettisellä sukulaisuudella väliä, vaan sillä, kuka on paperilla vanhempi, ja tässä tapauksessa se kait ei ole epäselvää, että nämä lapset ovat paperilla vanhempiensa lapsia.

        Elossa oleva "isä" voi itse vaatia isyyden kumoamista DNA-testin perusteella, tai vastaavasti "uusi" isäehdokas voi vaatia isyyttä itselleen. Kuitenkaan jo kuoleen henkilön isyyttä ei voi tällä tavoin euron kuvat silmissä toisen puolesta kumota, ja hyvä niin.


      • Anonyymi
        hävetkää jo kirjoitti:

        Yhäkään ei ole geneettisellä sukulaisuudella väliä, vaan sillä, kuka on paperilla vanhempi, ja tässä tapauksessa se kait ei ole epäselvää, että nämä lapset ovat paperilla vanhempiensa lapsia.

        Elossa oleva "isä" voi itse vaatia isyyden kumoamista DNA-testin perusteella, tai vastaavasti "uusi" isäehdokas voi vaatia isyyttä itselleen. Kuitenkaan jo kuoleen henkilön isyyttä ei voi tällä tavoin euron kuvat silmissä toisen puolesta kumota, ja hyvä niin.

        Jos ei ole biologisen isän kasvattama niin silloin hän on vaan kasvattaja ja sinä olet hänelle ottolapsi. On aivan eri asia kasvattaa biologista lasta kuin vieraan geenejä omaavaa ihmistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ei ole biologisen isän kasvattama niin silloin hän on vaan kasvattaja ja sinä olet hänelle ottolapsi. On aivan eri asia kasvattaa biologista lasta kuin vieraan geenejä omaavaa ihmistä.

        Eipä nyt sentään lain silmissä: Lapsi, joka syntyy avioliiton aikana, on aviolapsi, jollei siten kuin jäljempänä säädetään todeta, ettei aviomies ole lapsen isä. Sama olkoon laki lapsesta, joka on syntynyt sellaiseen aikaan avioliiton purkautumisen jälkeen, että lapsi voi olla siitetty sitä ennen.

        Ottolapsi on aivan erityinen virallinen asia. Ottolapsi on yleensä vanhemmilleen hyvin rakas ja hemmoteltu. Tätä tarkoittanet.


    • marinella...

      Asia olisi pitänyt selvittää isän kanssa silloin kun hän siitä vihjasi ja kysyä mitä hän tarkoittaa siskopuolella. Mitä isäsi tarkallaan ottaen sanoi ja kuinka kauan siitä tilanteesta on ?

      Äitisi täytyy olla 80-kymppinen tai ainakin lähellä sitä, jos olet syntynyt 1950-luvulla. Ymmärrän että DNA-testien pyytäminen siinä iässä tuntuu kiusanteolta.
      Kiusaantuisin itsekin jos joku alkaisi epäillä selvänä pitämääni asiaa.

      Olette siskon kanssa kumpikin syntyneet avioliittoon ja silloin aviomies on automaattisesti isä. Isäsi perunkirjoitusta varten on hänestä 15-vuotiaasta eteenpäin pitänyt pyytä virkatodistukset paikkakunnilta, jossa hän on asunut.

      Et kertonut muistatutko itse isääsi tai hänen sukuaan.
      Onko isäsi sisaruksia elossa ? Voiko heiltä kysyä ?

      Ei ole tavatonta että äidilläsi on ollut useampia poikaystäviä nuorena ja hän valinnut sopivimman aviomieheksi tietämättä kumpi on tuleva isä. Isän ja äidin välit ovat voineet olla kireät ja äiti on asunut muualla kun sisko on saanut alkunsa.

      Asia ratkeaa, jos joku tietää, kertoo tai se todetaan dna -testeillä.

    • dna1

      DNA-testeillä ei ole mitään väliä perinnön jaossa, jos lapsi on merkitty kirkonkirjoihin perittävän lapsena. Sillä on kuitenkin merkitystä, jos hänellä on biologinen isä jossain muualla, lapsi voi periä hänetkin, jos on näyttöä. Satsaa siis siihen dna näyttöinesi!

    • Veriryhmät!

      Jos eivät suostu dna-testeihin, niin ota selville vaivihkaa teidän kaikkien veriryhmät. Selvitä myös isäsi veriryhmä jos et sitä jo tiedä!
      Veriryhmiä vertailemalla voisi hyvällä tuurilla selvitä olisiko isäsi ollut oikea isäsi vai onko joku muu joka ei sovi veriryhmien mukaan isäksi, äidiksi tai siskoksi tai lapseksi teidän perheessä.

      Määrittelyjä veriryhmien periytyvyydestä löytyy mm.netistä esim. SPR:n sivuilta.

      Itse selvitin sen, ettei eräs mies voinut olla isäni juuri tuolla tavalla veriryhmiä vertailemalla. Voin vakuuttaa, että ei ollut helppo homma saada selville sairaalan potilastiedoista edes kuolleen äitini veriryhmää!

      • Epätoivoinen

        Vihdoinkin jotain mihin tartua, katsotaan tuleeko tästä mitään! Kiitoksia vinkistä!


      • Veriryhmät
        Epätoivoinen kirjoitti:

        Vihdoinkin jotain mihin tartua, katsotaan tuleeko tästä mitään! Kiitoksia vinkistä!

        Ole hyvä vaan! Tsemppiä etsintään! Laitappa sitten tietoa tänne siitä että miten homma eteni ja kuinka kävi!
        Toinen mikä tuli mieleen, niin onko sinulla mahdollista haastatella kummejasi!? Yleensä he tietävät jotain kummilapsen syntymään liittyviä asioita vaikka yhteys olisi myöhemmin katkennutkin. Jos yhteys on katkennut, niin väestörekisterikeskuksen osoitehausta löytyy osoitteet. Maksaa 1.24 euroa/haku. Haku kertoo myös henkilön kuolinvuoden ja viimeisen osoitteen jos niin ikävästi on käynyt, että on kuollut.
        Äläkä välitä noista päähän potkijoista ja jarrumiehistä jotka haraa vastaan joka asiassa ja yrittää saada sinut luopumaan koko asiasta sekä luo negatiivista mielialaa.Olen saanut itse kokea, että niitä tulee riittämään matkan varrella valitettavaa kyllä aivan riittävästi.
        Tuollainen mieltä painava asia on vain saatava selvitettyä. Samahan se on mikä on vastaus, kunhan totuus vain selviää, sillä se helpottaa omaa oloa sitten.


    • -erkki
    • yksvaan58

      On aivan sama mitä testit sanoisivat, jos onnistuisit ne hommaamaan. Avioliitossa syntynyt lapsi on aina puolisoiden yhteinen, jollei isä kyseenalaista isyyttää alioikeudessa. Tällöin näytteillä olisi ollut merkitystä, ei enää. Sorry...

    • tulipa mieleen että

      Voisiko olla niin, että isäsi perintö jaetaan vasta äitisi kuoltua. Eli on nyt vielä jakamaton kuolinpesä. Silloin saatte siskosi kanssa kumpikin tasan puolet kaikesta vanhempienne omaisuudesta.
      Mutta jos onkin niin että siskosi ei ole isäsi tekemä, niin voivat pelätä että asian selvittyä siskosi menettää osansa isäsi perinnöstä ja periikin vain puolet äitisi perinnöstä eikä lainkaan isäänsä. Hän saa siis siinä tapauksessa vain yhden neljänneksen, puolet puolesta.

      • Anonyymi

        Vaikka aloittajan sisko ei olisikaan "isänsä" lapsi, hän ei tule menettämään perintöä tältä. Kukaan isä-tytärsuhteen ulkopuolinen ei nimittäin kykene kumoamaan isyyttä. Vain jos lapsi itse nostaisi isyyden kumoamiskanteen, voitaisiin isyys "peruuttaa".

        Aloittaja ei voi millään keinolla saada siskonsa juridista asemaa muutettua. Isyydenkumoamiskanteen voi nostaa ainoastaan lapsi itse. Aviomiehen ja lapsen äidin oikeus kanteeseen asiassa on rauennut jo vuosikymmeniä sitten. Sisaruksella ei ole koskaan oikeutta nostaa isyyden kumoamiskannetta.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hyvästi, mies

      Tulen nyt tänne harvoin. Lakkasin unelmoimasta meistä. Päästin irti tästä meidän välisestä tilanteesta. Vaikka mitään ei
      Ikävä
      27
      2351
    2. Sä saisit kenet

      Sä vaan haluaisit
      Ikävä
      79
      1736
    3. Oikein hyvää perjantai päivää

      Hyvää huomenta ja kaikkea hyvää. ☺️🤍🍁✨🧡
      Ikävä
      222
      1062
    4. Hiihtäjälegenda Juha Mieto avautuu Farmin "leidien" käytöksestä - Tämä yllätti: "Me miehet oltiin.."

      Juha Mieto on mukana Farmi Suomi: Revanssi -realityssä. Tsemppiä Farmille, Mietaa! Lue Juha Miedon haastattelu: https:
      Suomalaiset julkkikset
      18
      989
    5. Semmonen juttu, että..

      ..ikävä iski. Mietin kaikkea sitä, mitä sä antaisit mulle ja mitä mä antaisin sulle. Millasta meillä olisi yhdessä, kos
      Ikävä
      28
      934
    6. Nuorempi mies, vanhempi nainen

      Olen aivan sekaisin itseäni n. 20 vuotta vanhemmasta naisesta. En saa häntä mielestäni millään, vaikka olen yrittänyt. E
      Ikävä
      61
      911
    7. Parisuhteettomuus- kyse valinnasta, kelpaamisesta vai siitä ettei osaa hakea

      Parisuhteettomuus- kyse valinnasta, kelpaamisesta vai siitä ettei osaa hakea? Ikivanhan aloituksen provosoimana mietin m
      Sinkut
      122
      891
    8. Mennäänkö sitten mies

      Naimisiin joskus? Haluaisitko?
      Ikävä
      43
      829
    9. Mietin vain sua

      Kuinka saat pään ihan pyörälle. Oltaisiin hyviä yhdessä. Joku uskomaton kemia meidän välillä. Ulkopuolisista varmaan näy
      Ikävä
      11
      771
    10. On ilta jälleen joten

      Uusi iltaketju tähän. Mukavaa iltaa vaan. Susi se täällä aina yksin tallustaa. 😊🐺🌃🌙☕🧡
      Ikävä
      118
      720
    Aihe