Olen kohta 17 ikäinen tyttö ja olen alkanut tapailla erästä muslimi poikaa joka on todella mukava ja täysin samallainen kuin kaikki muutkin ikäiseni pojat (eli ei mikään harras muslimi.)
mutta isälleni en ole vielä tästä puhunut koska hän on joskus puhuessani ulkomaalaisesta "ystävästäni"naureskellut tyyliin "tervemenoa hellan ja nyrkin väliin".
Haluaisinkin nyt kysyä, että onko kellään ollut samanlaista tilannetta vanhempiensa kanssa.?
ja miten siitä on selvitty? Poikaystäväni on asunut 4vuotiaasta asti suomessa ja puhuu täydellisesti suomea ei juo eikä polta on kaikinpuolin täydellinen joten isällä ei ole oikeastaan olisi mitään nokan koputtamista, ainoastaan se että hän on muslimi.
mutta isälleni en ole vielä tästä puhunut koska hän on joskus puhuessani ulkomaalaisesta "ystävästäni"naureskellut tyyliin "tervemenoa hellan ja nyrkin väliin".
Haluaisinkin nyt kysyä, että onko kellään ollut samanlaista tilannetta vanhempiensa kanssa.?
ja miten siitä on selvitty? Poikaystäväni on asunut 4vuotiaasta asti suomessa ja puhuu täydellisesti suomea ei juo eikä polta on kaikinpuolin täydellinen joten isällä ei ole oikeastaan olisi mitään nokan koputtamista, ainoastaan se että hän on muslimi.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olen 17v.
Täällä keskusteleminen ei kyllä kannata.
Saamme vain haukkuja =/
Olen rakastunut muslimi poikaan ja kaikki
välillämme hyvin. Hän käy kouluja (19w), on
melko rikkaasta perheestä, todella komea.
Pystymme puhumaan kaikesta ja kulttuurieroista
uskonnostakin on puhuttu.
PERHEENI on todellinen ongelma tai ainakin ISÄNI.
Juuri samaa hänkin jauhaa ja joskus jopa todella ilkeesti. Tämä poika sanoi, että edes isälläni ei ole oikeus purkaa minuun ja että kun hän tapaa isäni, he keskustelevat. Poika on erittäin fiksu ja ei mikään "täysin uskovainen", eikä hänen perheensäkkään.
He hyväksyvät minut ja poika sanoi, että jos vaikeuksia tulee. Kukaan, ei edes hänen isänsä tule meidän väliin. Mutta haluan, että minut hyväksytään.
Koskaan en muslimiksi rupea tai kotiäidiksi ja hän tietää sen. Haluan luke itseni lääkäriksi.
Hän tietää mitä haluaa ja mihin joutuu minun kanssani ja hyväksyy sen.
En tiedä vielä tulevaisuudesta mitään.....
usko isääsi, ensin ollaan niin hyvää, mutta muista ettei tiikeri pääse juovistaan. naisen kohtelu on ollut ja tulee aina olemaan samanlaista. se perinne tulee jo äidin maidosta, joten sitä ei saa muuksi muutettua, ehkä tuhannen vuoden jänteellä. ei isäsi ole muuten paha tai rasisti, ainostaan realisti joka haluaa suojella tytärtään. uskoisit isääsi, niin jää tulevaisuudessa monet itkut itkemättä.
Ja sinä tiedät tämän koska?
Olen Suomessa asuva muslimi nainen. Eli 50% suomalainen ja 50 % marokkolainen. Mulla on veli, joka seurustelee suomalaisen naisen kanssa ja itsekkin seurustelen suomalaisen miehen kanssa, joten ei se tee paremmaksi tai huonommaksi, jos on muslimi. Olen aivan tavallinen nuori nainen samoin kuin veljeni on tavallinen nuori mies. Kakikille muslimeiden vihaajille," Tiedoksi " olen asunnut suomessa melkein koko ajan, ja aina olen saannut suomalaista mies seuraa. Olen kertonut olevani muslimi, mutta ei se ole tahtia haitannut. Kaverini on Somaliasta, nuori nainen ja on aviossa Suomalsien miehen kanssa (+2lasta). Joten kaikkea on ja jokaiselle varmasti se oikea. Turha tapella ja haukkua naisia jotka juoksevat ulkomaalaisten jaloissa, samaa tekee miehetkin.
Nimimerkki: Mirake, kirjoitti täyttä totta ja löysi aivan oikeat sanat!
Minua ärsyttää, kun täälläkin palstalla pyörii jos jonkunlaisia muslimivihaajia, sun muita!
Mitä ihmettä nämä ihmiset sitten tekevät näillä sivuilla!
Minun ohjeeni sinulle, Chelsey, "Anna mennä,ja rakasta lujaa" Kerran täällä eletään.
Kyllä se sun isäs tottuu ajatukseen..
Henkilökohtaisesti voin kertoa,että minunkin isäni on rasisti, mutta ei hän voi palloakaan jalkaani sitoa!
Voisko olla niin, että tällä(kin) kertaa father knows best? Miettikääpä, mikä on keskivertoturkkilaisen miehen reaktio, jos "vääräuskoinen" käy hänen tytärtään riiamaan, ja suhteuttakaa sitten "rasistisiin" isiinne... Eiköhän he halua vaan teille parasta.
Niin,olen samaa mieltä. Äidit ja isät haluavat vain lapsensa parasta ja usein ovat myös oikeassa.
Itseltäkin olisi jääneet monet itkut itkemättä jos olisin aikanaan uskonut äitiäni. Mutta jokaisen on tehtävä omat valintansa ja elettävä sen mukaan.
taas kun puhuttiin muslimeista ja suomalasista tytöistä, niin pitihän se turkkilaisuus ottaa esiin....tuntuu siltä että suomalaiset ovat jollain tapaa kateellisia turkkilaisille...
isä..osaan kuvitella millaisia keskusteluja yms käytte!oma isäni oli samanlainen, rasisti tai sinnepäin!kaveripiirini oli enempi vähempi ulkomaalaisia ja sekös sitä vitutti suorastaan..en kuunnellut vaan olin kavereiden kanssa ja kerran sitten otin riskin ja toin kotiin yöksi kaverin..ei sanonut isä mitää!jälkeenpïn vasta..
nyt seurustelen mustan miehen kanssa, mikä ennen oli suuri häpeä isälle, mutta ottaa lunkisti ja hyväksyy 99%..toki haukkuu leikillä joskus, kun poika ei kuule, mutta kun en itse suutu yms, ei jatka pitempään!ja saatan itsekin heittää välillä vitsin. Tärkeintä on ettet ole välittävinäsikään...
ONNEA!
"kaveripiirini oli enempi vähempi ulkomaalaisia"
Niinpä. Tuolla lauseella jo kerroitkin tarpeeksi itsestäsi. Ei sillä, että ulkomaisissa kavereissa olisi jotain vikaa, mutta heidän ympärillään bändäävissä suomibimboissa aika paljonkin...
Ja turkkilaisille miehille (tai naisille) ei todellakaan ole kukaan kateellinen. Mistä?
kaveripiirini oli ulkomaalainen SEN TAKIA, KOSKA työni takia tutustuin heihin!!! En todellakaan pyörinyt näissä piireissä vain saadakseni olla tumman miehen kanssa, ja jos kiinnostaa, ni yhdenkään kaverini kanssa en koskaan seurustellut!ja nykyinen mies on tavattu ihan muualla!!
ja miksi minulle sanot turkkilaisista, sanoinko jossain vaiheessa, että kaveri olisivat olleet turkista???luepa tarkemmin!
Eli voiko tosiaan yleistää niin rajusti,että kaikki muslimit ois sellasia? Entäpä jos seurustelisimme monta vuotta eteenpäin tästä ja menisimme sitten naimisiin,pitäiskö mun pelätä että sen jälkeen mies muuttuisi täysin erillaiseksi?Ja kyllähän näitä tapahtuu ihan suomalais pareillekkin! eiväthän muslimit oikeasti voi olla niin kaksi puolisia! Että aluksi ollaan ihania monta vuotta ja sitte yhtäkkiä muututtaisiin melkein täysin eri persoonaksi!?
monet tutkimukset osoittavat, että hyvin usein maallistunut muslimimies löytää takaisin uskoon vanhempana. silloin hän muuttuu ankarammaksi, uskonsa mukaisesti.
koraanissa ja islamin perimätietokirjallisuudessa sanotaan, että uskonnon jättäminen on hyvin vakava teko, ja rangaistuksena on vähintään helvetti, joidenkin mukaan jopa kuolemanrangaistus. jos siis nait muslimin, joudut kuitenkin jossain vaiheessa kääntymään vanhenevan suvun painostuksessa itsekin muslimiksi. jos haluat joskus erota miehestä ja uskonnosta, se voi olla hyvin vaikeaa.
mutta onhan noita kristittyjäkin moneksi, miksei siis myös muslimeja! toki sinun on vain luotettava omaan harkintaasi ja intuitioosi miehen suhteen - ehkä hän onkin ihan hyvä pakkaus.
islam ei pidä naisia ja miehiä tasa-arvoisina. tähän on turha yrittää väittää vastaan. koraanissa ainakin 2 kohdassa sanotaan, että mies on naista arvokkaampi ja että mies on naisen pää. jos siis miehesi hakee ohjausta elämäänsä ismalmin pyhästä kirjallisuudesta, niin tällaiseen epätasa-arvo-ongelmaan voitte päätyä.
koskaan ei tiedä tulevasta. jos nyt rakastat ja tahtoa löytyy rakastaa tulevaisuudessakin, teillä voi sujua hyvin. tarkkailepa pojan isän käytöstä ja muiden vanhempien sukulaismiesten. se voi antaa viittaa siitä, millainen poikaystäväsi tulee olemaan vanhempana.
myös naimisiinmeno voi muuttaa joidenkin miesten käytöstä: tyttöystävälle ollaan ihania, mutta vaimo onkin aivan eri asia. (näin kävi omalle ystävälleni, joka luuli naivansa unelmiensa miehen...)
ja vastaus otsikon kysymykseesi: EI, kaikki muslimit eivät ole samanlaisia.
Ota vaarista neuvo: jos ei muuta niin etene ainakin hitaimman kaavan mukaan, jos susta tuntuu vielä vaikkapa 3-4 vuoden kuluttua samalta, niin sitten voi harkita suhteen syventämistä mutta älä ainakaan ole liian innokas, moni ihminen ei edes itse tiedosta jotain sisällään kytevää asiaa joka saattaa myöhemmin tulla esiin ja vaikka pilata koko jutun, ja näissä erikulttuureista tulevissa suhteissa tämä aina vähän korostuu.
En halua maalata piruja seinille mutta realistina pakko sanoa että tällaisessa tapauksessa riskit on aina olemassa, ja jos jokin menee vikaan, niin sitten voi joutua lopun ikäänsä kautumaan asiaa..
Lehdet on täynnä lapsikaappausjuttuja, jne. Luulen että he kärsivät eniten loppujenlopuksi.
Mutta en halua siis mitenkään vaikuttaa päätöksentekoosi, haluan vain muistuttaa tästä ..
"islam ei pidä naisia ja miehiä tasa-arvoisina. tähän on turha yrittää väittää vastaan. koraanissa ainakin 2 kohdassa sanotaan, että mies on naista arvokkaampi ja että mies on naisen pää. jos siis miehesi hakee ohjausta elämäänsä ismalmin pyhästä kirjallisuudesta, niin tällaiseen epätasa-arvo-ongelmaan voitte päätyä."
Koitapa ottaa Raamattu kauniiseen käteen ja katsoa, kuinka monessa kohtaa siellä puhutaan miesten johtajuudesta! Eli jos tuo on sinun ainoa perusteesi, miksi muslimimiehet ovat NIIN epätasa-arvoisia, niin taidanpa alkaa karttelemaan kristittyjä miehiä. Mitäs jos he alkavatkin elää uskonsa mukaisesti ja toteuttaa Raamatun oppeja? Silloin ainakin ollaan hyvin äkkiä "hellan ja nyrkin välissä".
Raamatun oppeja ei noudateta enää tänä päivänä kirjaimellisesti, kuten koraanin. On, kuule, vähän eroa...
Kannattaa rauhassa seurustella ja sitten tutustua molempien sukulaisiin. Olette kuitenkin vielä kovin nuoria. Itse aloin seurustella nykyisen muslimimieheni kanssa 19vuotiaana. Isäni oli silloin kovastikin vastaan kaikkia muslimeja. Myöhemmin sanoi, että vastusti koska ei tuntenut ketään muslimia ja uskoi kaikkeen mitä "yleisesti" sanotaan. Nykyään mieheni on Isäni hyvä ystävä. Olemme olleet yhdessä 12 vuotta.
kiitos ira toi valo edes vähän toivoa ku kuulee jonkun seurustelleen jo 12vuotta muslimin kanssa.
No pitää tosiaan tarkkailla, en todellakaan halua joutua sellaiseen tilanteeseen, että olen umpikujassa.:)
Serkkutyttö oli 5v avioliitossa muslimin kanssa ns. normaalissa oloissa, yksi lapsi. 5v jälkeen monenlaista konfliktia, pelkäsi miehen eroavan ja vievän lapsen yms. Nykyään serkkutyttö kulkee huntu päässä ja lapsi tiukasti muslimikasvatettu. Sukulaisiin rajatut yhteydet, ulkona saa käydä vaan mies.
Olet vasta 16, älä pilaa elämääsi.
Hei Chelsey,
Nämä keskustelupalstat antavat kovin negatiivisen kuvan muslimeista/arabeista, joten voin kertoa sinulle hieman omasta elämästäni...
Olen ollut yhdessä arabi/muslimimieheni kanssa nyt 14-vuotta ja meillä on lapsia. Olin tavatessamme aika nuori ja minua varoiteltiin ja peloteltiin kuinka vaikeaa elämästäni tulee, jos menen joskus naimisiin hänen kanssaan tai varsinkin, jos tulen raskaaksi...Olen ollut todella ONNELLINEN ja en ole katunut yhtään, että jaksoin taistella rakkauteni puolesta. Toki ongelmiakin on ollut, niinkuin kaikissa parisuhteissa ja kun osapuolet omaavat eri kulttuuritaustan niin niiden ratkominen vie aikaa ja voimia ehkä enemmän. Meidän eteemme ei ainakaan vielä ole tullut sellaista ongelmaa, josta emme olisi selvinneet. Enemmin olen kokenut rikkautena, että olen saanut tutustua toiseen kulttuuriin näin läheltä. Vastaanotto mieheni suvun puolelta on ollut lämmin ja he ovat nykyään minulle siskoja ja veljiä siinä missä biologisetkin sisarukseni.
Isäni oli kanssa epäileväinen aluksi mutta huomattuaan ettei mieltäni voi muuttaa ja poikahan on ihan mukava...suhtautuminen muuttui täysin ja nyt rakkaat lapsemme ovat vaarin silmäteriä...
Sanoit, että poikaystäväsi on asunut Suomessa 4-vuotiaasta, joten hänelle Suomen kulttuuri on pakostakin jo tuttua. Tutustukaa, päivä kerrallaan, aika näyttää mihin teidän suhteenne johtaa....halusin vain kertoa, että onnistuakin voi...
sanoit että tapasitte aika nuorena, kauanko ehditte seurustella ennenkuin menitte naimisiin?ja miten seksi?eli siis ette harrastaneet ennen avioliittoa..?
Meidän seurustelu alkoi hyvin vauhdikkaasti...ja kihlauduimme aika pian tavattuamme. Harrastimme seksiä seurusteluaikana. Kihlautuessamme päätimme myös sen, että tulemme menemään naimisiin. Seurustelimme 2-vuotta ennenkuin avioiduimme. Avioitumiseni Muslimi/arabimiehen kanssa oli osalle sukulaisistani, ystävistäni aika kova kolaus, koska en "kuunnellut" heidän "varmoja" tietojaan "sellaisista" miehistä.
Nyt 15-v. jälkeen nämä samat ystävät ovat olleet naimisisssa/eronneet, kihloissa, lapsia useamman miehen kanssa, uusperhe-elämää....mikä kellekkin sopii...
Itse en tilannettani surkuttele rakastava, arvostava mies (myös hyvin komea ;)], kauniit, hyvin kasvatetut lapset ja päihteetön elämä....Olen Onnellinen!
Toki, tiedän myös paljon huonommin päättyneitä "sekasuhteita"...mutta niistä saatkin lukea täältä jatkuvasti...
Eli eivätkö muslimit oikeasti harrasta seksiä ennen avioliittoa????
me ainakin harrastimme. Sehän riippuu myös ihan pariskunnasta kuka tekee ennen aviota ja ketkä säästävät itseään aviomiehelle.
Meillä tämä ei ole koskaan ollut ongelma.
Haluan vain kannustaa sinua ja toivoa että kuuntelet itseäsi ja omia tunteitasi, et isääsi etkä ketään tämän palstan lukijoita..
Itse olin 19-vuotias kun aloin seurustelemaan muslimi pojan kanssa ja nyt olemme jo olleet lähes viisi vuotta yhdessä ja asumme yhdessä.
Muutimme puolen vuoden seurustelun jälkeen yhteen asumaan.
Vanhempani ovat tykänneet hänestä alusta alkaen ja joka kerta kun tutustuvat pitävät hänestä enemmän.. Emme asu Suomessa(emme myöskään hänen kotimaassaan), mutta käymme siellä sukulaisissa kerran vuodessa.
Seksiä kyllä harrastamme vaikkemme naimisissa olekaan. Ja kun kävimme hänen kotonaan, kotimaassaan,hänen vanhempansakin antoivat meidän nukkua yhdessä.
En ymmärrä sitä kun ihmiset luulevat että naimisiin menon jälkeen kaikki muuttuu, kuinka kukaan voi muuttua niin monen vuoden jälkeen muka aivan toisenlaiseksi..
Kaikkea hyvää teidän suhteellenne ja nauti nuoruudestasi!!
Kyllä 16v tytön kannattaa käyttää malttia....ja kuunnella muutakin kuin omia tunteitaan. Kyllä tuossa iässä ehtii vielä harkita asioita ihan rauhassa.
Chica...en tiedä miten ihminen voi muuttua yhtäkkiä, mutta uskontoasiat voivat tulla esille esim. lasten kasvatuksessa yms. Onnea sinulle valitsemallasi tiellä...toivottavasti et joudu myöhemmin pettymään.