Olen itse ollut aikaisemmassa parisuhteessani petetty ja nyt tapahtuneesta voimaantuneena, uudessa ihanassa suhteessa elävänä voin tarkastella pettämistä usealta kantilta.
Kun eksä petti minua, hän teki sen rakkaudesta tähän toiseen naiseen, kuvitteli sen olevan jotenkin hellempää minua kohtaan vaikka vain pahensi sillä asioita. Oli vierailuja toiselle paikkakunnalle, tämän naisen luokse. Oli viestejä puhelimessa että rakastaa tätä toista naista, ja oli pettynyt kun heräsi yöllä ja hän ei ollut vieressään vaan minä. Kaikki tämä murskasi juuri vanhenpansa menettäneen nuoren naisen niin etten osannut päästää irti. Loppuajasta pettäjä mies kävi väkivaltaiseksi ja ai jumalauta sitä häpeän määrää kun naapurin mies tuli kysymään onko kaikki ok, ja ei _antanut_ minun jäädä sinne. Silloin tein päätöksen häipyä siitä suhteesta. Olin rikki, en jaksanut enää, ajattelin itsemurhaa, vihasin tätä toista naista, vihasin mitä hän oli minulle tehnyt. Vihasin tuota miestä ja ennenkaikkea vihasin itseäni ja mietin missä vika, mitä olen tehnyt tai valinnut väärin. Miksi olen niin huono etten kelpaa?
Se viha ja katkeruus, minne mun elämän parhaat vuodet jäi? Miksi tuhlasin ne tuohon kusipäähän? Mitä tuolla rumalla ämmällä on enemmän kuin minulla? Mutta ennenkaikkea, vihasin tätä naista. Häntä oli niin helppo syyttää kaikesta. Hänen vika kun en saanutkaan kaikkea mitä halusin, en saanut lasta, en omakotitaloa ja kahta kultaista noutajaa.
Muistan kaikki nuo tunteet niin elävästi, nykyään osaan jo hymyillä. En vihaa tätä naista, hän ei ollut tehnyt mitään väärää, eksäni valehdellut minusta aivan kamalia asioita hänelle. Ei se hänen vikansa ollut että eksäni oli sanonut meillä olevan vain kulissisuhde koska minä olin "mielenvikainen" ( itkeskelin äitini kuoleman jälkeen paljon). Jos joskus häneen törmään jossain, menen pyytämään anteeksi ilkeitä sanoja joita sanoin. pakko kyllä myöntää että tunsin pientä vahingoniloa siitä että eksän ja tämän naisen suhde meidän eron jälkeen kesti alle kuukauden.
Pettämisestä kasvaa yli, jälkeenpäin huomaan että mies oli narsisti, siis puhdas narsisti. Väkivaltaa, erimieltä ei saanut olla, läski, tyhmä, huora, lutka, ihraperse ( enkä edes ollut lihava , ja tämä sai minut sairastumaan syömishäiriöön) , pelotteli minua tulemalla aivan iholle kiinni niin että olin seinää vasten ja huutamalla, ei, ei edes huutamalla vaan karjumalla päin naamaa. Kuvitteli itsestään liikoja, kuinka erinomainen hän on harrastuksessaan, suuttui kun ei edennyt tarpeeksi nopeasti.. lista on loputon.
Jouduin muuttamaan 400 km päähän että pääsin tästä miehestä kokonaan eroon, vaihtamaan puhelinnumeroni, estämään somessa, laittamaan minun ja nykyisen mieheni osoitetiedot salaiseksi. Mutta nyt olen vapaa, menneisyys ei enää kalva minua
Kun eksä petti minua, hän teki sen rakkaudesta tähän toiseen naiseen, kuvitteli sen olevan jotenkin hellempää minua kohtaan vaikka vain pahensi sillä asioita. Oli vierailuja toiselle paikkakunnalle, tämän naisen luokse. Oli viestejä puhelimessa että rakastaa tätä toista naista, ja oli pettynyt kun heräsi yöllä ja hän ei ollut vieressään vaan minä. Kaikki tämä murskasi juuri vanhenpansa menettäneen nuoren naisen niin etten osannut päästää irti. Loppuajasta pettäjä mies kävi väkivaltaiseksi ja ai jumalauta sitä häpeän määrää kun naapurin mies tuli kysymään onko kaikki ok, ja ei _antanut_ minun jäädä sinne. Silloin tein päätöksen häipyä siitä suhteesta. Olin rikki, en jaksanut enää, ajattelin itsemurhaa, vihasin tätä toista naista, vihasin mitä hän oli minulle tehnyt. Vihasin tuota miestä ja ennenkaikkea vihasin itseäni ja mietin missä vika, mitä olen tehnyt tai valinnut väärin. Miksi olen niin huono etten kelpaa?
Se viha ja katkeruus, minne mun elämän parhaat vuodet jäi? Miksi tuhlasin ne tuohon kusipäähän? Mitä tuolla rumalla ämmällä on enemmän kuin minulla? Mutta ennenkaikkea, vihasin tätä naista. Häntä oli niin helppo syyttää kaikesta. Hänen vika kun en saanutkaan kaikkea mitä halusin, en saanut lasta, en omakotitaloa ja kahta kultaista noutajaa.
Muistan kaikki nuo tunteet niin elävästi, nykyään osaan jo hymyillä. En vihaa tätä naista, hän ei ollut tehnyt mitään väärää, eksäni valehdellut minusta aivan kamalia asioita hänelle. Ei se hänen vikansa ollut että eksäni oli sanonut meillä olevan vain kulissisuhde koska minä olin "mielenvikainen" ( itkeskelin äitini kuoleman jälkeen paljon). Jos joskus häneen törmään jossain, menen pyytämään anteeksi ilkeitä sanoja joita sanoin. pakko kyllä myöntää että tunsin pientä vahingoniloa siitä että eksän ja tämän naisen suhde meidän eron jälkeen kesti alle kuukauden.
Pettämisestä kasvaa yli, jälkeenpäin huomaan että mies oli narsisti, siis puhdas narsisti. Väkivaltaa, erimieltä ei saanut olla, läski, tyhmä, huora, lutka, ihraperse ( enkä edes ollut lihava , ja tämä sai minut sairastumaan syömishäiriöön) , pelotteli minua tulemalla aivan iholle kiinni niin että olin seinää vasten ja huutamalla, ei, ei edes huutamalla vaan karjumalla päin naamaa. Kuvitteli itsestään liikoja, kuinka erinomainen hän on harrastuksessaan, suuttui kun ei edennyt tarpeeksi nopeasti.. lista on loputon.
Jouduin muuttamaan 400 km päähän että pääsin tästä miehestä kokonaan eroon, vaihtamaan puhelinnumeroni, estämään somessa, laittamaan minun ja nykyisen mieheni osoitetiedot salaiseksi. Mutta nyt olen vapaa, menneisyys ei enää kalva minua
Vastaukset 15
Vanhimmat
Puolison pitäisi saada aina tietää miehen pettävän, vaikka käräyttäjä aina tuomitaankin. Pettämisestä voi parantua ja löytää uuden onnen, vaikka pettämisestä sairastuukin aina vakavasti.
:) mene vain naimisiin vaikket kiloistasi pääsisikään, elät ainutlaatuista ihanaa elämääsi, heittäydy siihen täysillä
Näin teen, kilojen karistus omana toiveena, mies ihailee kun on tullut muutama ylimääräinen kilo kun tuo syömishäiriö oli tehnyt minusta niin onnettoman luuviulun.
EIköhön se paras toivotus niin, ettei kenenkään toisen suhdetta särettäisi. En tiedä kuvitteletko asian olevan niin, että kun särjit toisen ihmisen suhteen sai ikään kuin hyvityksen oman suhteesi särkymiseen. Ei se todellakaan saa olla niin, ummärrät varmaan itsekin kun tarkemmin pohdit. Joudut muutoin kirjoittamaan tänne sen kolmannenkin ahaa-ajatuksen elämän tosiasioista.
en ole rikkonut kenenkään suhteita? mistä sinä tuon repäisit?
"repäisit". Ärtynyt kysymyksesi paljastaa sinut ja ajatuksesi.
wtf?
Olet väärässä. Ei ansku) mitään ole rikkonut. Sanoi vain, että oli hieman vahingoniloinen kuultuaan sen suhteen kaatuneen. Suotakoon se hänelle.
Kokonaisuudessaan noin rankasta kokemuksesta kirjoittaminen, noin jäsenneltyyn ja ei-asenteelliseen sävyyn on saavutus. Lakkaa panettelemasta ap:ta.
ja näin vastaa narsku omaan kirjoitukseensa? Aika paljastavaa muuten, että rikoksen tekijä peittää kohteen kasvot, tai kun että ap. kirjoittaa ap:sta kuin ulkopuolisesta.
Samoin miinustelu kertoo (monesta) persoonasta.
En ole ap tai edes "niin se vaan on". Nyt putosin kärryiltä täysin :)
Nyt alkaa olla niin hämärä olo, ettei enää tiedä kuka tässä pikkuketjussa on kuka, kuka pelleilee, on tosissaan tai edes mitä mieltä kukakin on, oikeasti tarkoitti ja mihin kommentti liittyi. Makes no sense. Jollain taitaa olla kaasuvalot päällä :)
"Nyt alkaa olla niin hämärä olo, ettei enää tiedä kuka tässä pikkuketjussa on kuka, kuka pelleilee, on tosissaan tai edes mitä mieltä kukakin on, oikeasti tarkoitti ja mihin kommentti liittyi."
Ei sillä oikeastaan ole mitään väliäkään. Nimimerkin "Ansku)" kirjoitus on niin läpinäkyvä yritelmä "puolustaa" kakkosia, ettei oikeastaan enempää kommentteja ansaitsekaan. Kyhäelmän ja oikeasta kokemuksesta kirjoitetun tekstin erottaa helposti.
Kyllä pettämisestä toipuu ja elämä jatkuu, jos vain uskaltaa päästää irti. Aina se ei ole edes uskaltamisesta kiinni, vaan petetty on usein niin shokin ja masennuksen lamaannuttama, ettei pysty toiminaan.
Joskus jää tilanteeseen roikkumaan liian pitkään myös siksi, että haluaa selvittää asian, kun toinen ei myönnä mitään. Siinä sitä roikkuu ja odottaa ratkaisevaa tietoa, mikä antaa potkua tehdä ratkaisu.
Jos pettäjä on vielä hyvä manipuloimaan ja kyykyttämään, niin voi olla ettei ole itseluottamusta lähteä, kun todellakin uskoo ettei pärjää yksin.
Vihan tunteista salarakasta kohtaan sen verran, että se riippuu myös siitä miten häikäilemätön tämä ihminen on. Joskus salarakas on juuri yhtä huijattu kuin puoliso. Kaikki toiset naiset eivät edes tiedä miehen olevan parisuhteessa ja toisille miehille taas uskotellaan, että nasparka on niin kamalan onneton tunneköyhässä avioliitossaan.
Ansku), kiitos tarinasi jakamisesta.
Oma tarinani on hyvin samankaltainen lukuunottamatta fyysistä väkivaltaa (hyvin lievää), mutta ex-puolisoni onkin nainen ja fyysinen yliote minulla. En sitä koskaan käyttänyt, ihmettelen vieläkin miten sen henkisen painostuksen, ilmassaleijuneen pettämisuhan ja lopulta sen toteutumisen alla onnistuin itseni hillitsemään. Verhoiltua vihjailua, minun vertailua toiseen, jonka ymmärsin vasta jälkikäteen. Tämän miehen vierailu kodissamme, kun en tiennyt vielä mistään, miksi? Jotta voisin olla hänen ystävä. En edelleenkään ymmärrä, mitä se sairas peli oli. Raivo purkaantui sitten lähinnä tuskanhuutoina ja muunlaisina tekoina. Tuntemukseni olivat hyvin samankaltaiset kuin sinulla. Lähtemispyrkimykseni ja -yritykseni torjuttiin, minut puhuttiin kyyneleet silmissä takaisin, vain saadakseni niskaani entistä kovemmat henkiset iskut ja halveksunnan. Lopulta en enää suostunut uskomaan.
Valitettavasti hän ja se toinen ovat elämässäni läsnä joka hetki lapsieni kautta lapsieni isäpuolena. Se satuttaa, huolestuttaa ja tuntuu väärältä, varmaan ikuisesti. He paistattelevat omassa erinomaisuudessaan tahollaan.
Kärsin myös syömishäiriön kaltaisesta tilasta.. tunnen itseni lihavaksi, vaikka vatsallani kumpuilee vain vatsalihakset. Ruumillinen kunto on loistava, en vaan koe sitä itse. Tunsin itseni rumaksi, vaikka olen alkanut tiedostamaan, että taidan olla itse asiassa aika komea. Kyllä tämä tästä :)
Huh mitä henkistä väkivaltaa!
Kiitos, kyllä tämä tästä :)
Tuossahan oli toki vain jäävuoren huippu.. vuosien aikana ihmisen päähän saa istutettua ihmeellisiä asioita. Se alkoi pienestä ja päättyi henkiseen ydinlataukseen kuin kuu kirkkaalta taivaalta. Aika korkeelta voi ihminen kuitenkin pudota ja säilyä hengissä.
Niin ja onnea lapsesta ja tuleviin häihin. Kyllä onnen lahjat vielä menee tasan ;)