Ateistit niin hirveästi vänkäävät vastaan, mutta turhaan. Se on sitä mitä psykologit sanovat isäkapinaksi, mutta se Isän syli on lopulta hyväksyttävä, antauduttava.
Kapinoivat ateistit
Jumalan Rakkaus
13159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ja jos et antaudu on kohtalosi kauhein ajateltavissa oleva, eikös niin.
Eihän sadistinen ja empatiakyvytön psykopaatti eli raamatun kuvailema Jumala, voi mitenkään olla hyvä.
Jumaharhoja ja muita käsittämättömiä uskomuksia on ihmisillä aina ollut päät pullollaan, mutta nyt tiedämme että nuo harhat syntyivät kädelliselle ihmisapinalle eli ihmiselle ominaisesta ajattelutavasta.
Ihmistä onkin ehkä ainoa eläin, joka kykenee sekä keksimään harhoja, että uskomaan noihin keksimiinsä harhoihin.
Ateistit juuri keksii harhoja esim. luomisesta, luulette olevanne Jumalaa suurempia, voiko olla tyhmempää tarkoitusta itsensä toteuttamiseen.
jumala on mielikuvituksen tuotetta :D lapsellista aikuisten joulupukkisatua :D
Suurin osa sinunkin arvostamista uskovista pitää evoluutiota faktana vaikka et sitä tiedäkään.
>Ateistit juuri keksii harhoja esim. luomisesta, luulette olevanne Jumalaa suurempia, voiko olla tyhmempää tarkoitusta itsensä toteuttamiseen.
Neiti hyvä, avaa hieman juttuasi. Eihän tuota käsitä Erkkikään, että millä tavalla ateistit luulevat olevansa Jumalaa suurempia, kun et kerro.
Luulen ymmärtäni sen mitä ajat takaa tai ehkä mielumminkin, mitä pakenet.
Mutta aloituksen ideaan palataksemme, minkä sortin kapinallisiksi laskisit vaikkapa hindut, rivikristityt tai teistisen evoluution kannattaja Päivi Räsäsen. 10%, 25%, 75% vai ihan sataprosenttisiksi kapinallisiksi. Vai onko se(kin) asia ihan joko-tai, vuohi tai lammas.
Eli missä menee raja ja päästäisitkö tuohon (toivoakseni ei-katolisen) Isän syliin vaikkapa kirkkoherra Teemu Laajasalon, Teemu kun kannattaa tasa-arvoista avioliittoa.
Ei me olematonta jumalaa, tuulimyllyjä, vastaan kapinoida, vaan kirkon ja uskovaisten perustettomia etuoikeuksia vastaan. Ja niin pitääkin tehdä. Ttasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ja ihmisoikeudet, niitä kelpaa puolustaa uskovaisten hegemoniaa, mielivaltaa, pakkovaltaa vastaan.
Aika hullu ajatus, että voisi kapinoida joitain olematonta vastaan, kuten Hai-jumalaa tai kristinuskon sitä. "Isän syli" ei ole todellinen asia, jonka voisi hyväksyä. Samalla voisi sitten hyväksyä vaikka sen Hai-jumalan tai noita-akan todellisina.
Kaikki eivät ole antautuneet edes inkvisition kidutuksen edessä. Risti on jäänyt suutelematta vaikka se olisi tiennyt nopeutettua kuolemaa polttoroviolla.
"Ateistit niin hirveästi vänkäävät vastaan"
Totta hemmetissä vänkään vastaan, jos minulle väitetään, että Jumala on olemassa, eikä sitä kuitenkaan missään ole. Vänkäätkö hirveästi vastaan, jos minä sanon sinulle, että sinulla on Zeus povitaskussasi? Sitä psykologit sanovat huijausyritykseksi.
"Ateistit niin hirveästi vänkäävät vastaan, mutta turhaan. Se on sitä mitä psykologit sanovat isäkapinaksi, mutta se Isän syli on lopulta hyväksyttävä, antauduttava. "
Psykologit harvemmin kuitenkaan tekee vastaavaa loogista virhettä kuin sinä, että he lähtevät siitä, että jokin mielikuvitusolento on olemassa ja määrittelevät siltä pohjalta diagnoosinsa. Vaikka psykologia onkin altis kaikenlaiselle huuhaalle sen luonteesta johtuen, ei siinäkään hyväksytä kaikenlaisia perustelemattomia huuhaaväitteitä.
Jumalan Rakkaus
Olen nähnyt sen "isän rakkauden" ihan laidasta laitaan.Fundamentalistien isän rakkautta sanoisin enemmänkin isän hakkaukseksi.Muidenkaan selitykset aiheesta eivät enää vakuuta, joten menevät mielikuvituosastoon.Onhan se kaunis ajatus rakastavasta Taivaanisästä, mutta jos se estää kohtaamasta todellisuutta sellaisena kuin se on, niin ei sovellu minulle eikä perheellenikään tällainen uskottelu.
Vanhoillislestadiolaisessa isän sylissä monen plikan onkin pitänyt antautua.
http://blogit.iltalehti.fi/teuvo-peltoniemi/2011/05/19/insesti-jo-vuosikymmenia-sitten-lestadiolaisten-yhteinen-salaisuus-2/