tässä taannoin tuli vanhan kaverini kanssa kuvioihin vähän muutakin kuin ystävyyttä. Hänen aloitteesta ja lähdin mukaan koska kaverini on hirmu kiva ja muutenkin ihana. Siinä sitten tapailtiin, lähinnä viikonloppuisin sillä asumme eri paikkakunnilla. Kaikki sujui hyvin kunnes mies alkoi olla etäisempi ym. kohteli mua kuin kaveria. Syyn tiesin ja ymmärsin, haluaa olla varma mihin ryhtyy. Välillä kuitenkin antoi toivoa että suhde muuttuu seurusteluksi ja mulla oli jo tunteita mukana. Nyt kuitenkin suhde on sama kaverillinen, hengailua ja muuta. Hän haluaa kyllä nähdä minua sillon tällöin eikä aikataulumme sallikaan tiivistä tapailua.
Mikä ihme se "muu" siinä välissä oli? Miksi käyttäytyä kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan vaikka vietimme muutaman aivan mahtavan viikonlopun toisiimme kietoutuneina. Mitä miehen päässä liikkuu? Miksi aloittaa suhde ja jättää se siinä vaiheessa kun toisella on herännyt jo tunteita? Pelkuruus? Epävarmuus? Mikä? Ristiriitainen käytös ja puheet saa naisen sekaisin kun ei tiedä onko toivoa vai ei.
Mikä ihme se "muu" siinä välissä oli? Miksi käyttäytyä kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan vaikka vietimme muutaman aivan mahtavan viikonlopun toisiimme kietoutuneina. Mitä miehen päässä liikkuu? Miksi aloittaa suhde ja jättää se siinä vaiheessa kun toisella on herännyt jo tunteita? Pelkuruus? Epävarmuus? Mikä? Ristiriitainen käytös ja puheet saa naisen sekaisin kun ei tiedä onko toivoa vai ei.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen pahoillani, mutta herraa ilmeisesti kutitti ja piti raapia, olit käytettävissä. Missä itsekunnioituksesi?
Aivan suhteen alussa sitä toivoo kaikenlaista, ja jo pelkkä läheisyys riittää nostamaan fiilikset kattoon, mut jos suhteessa ei ole mitään muuta kuin se läheisyyden kaipuu niin sen suhteen huuma katoaa hyvin äkkiä. Etenkin kavereien kesken sen huoma hyvin pian, kavereina voi synkata vaikka kuinka hyvin, mutta sitten parisuhteessa se ei olekaan enä aivan niin yksinketaista
Tuo kirjoitus oli aivan sanasta sanaan minun elämästä. Pelottavan paljon pystyn yhtymään tuohon tekstiin. Olen se mies, joka parin viikonlopun tapaamisen jälkeen otin etäisyyttä vanhasta hyvin kauniista nais-ystävästä. Tai se vain sattui menemään noin.
Syyt tähän tunteettomuuteen oli seuraavat:
Kauhea stressi opiskelujen kanssa ---> ajanpuute.
Pitkän sinkku kauden huolettomuus oli vielä päällä. Epävarmuus, että pilaako lopullisesti hyvän ystävyyssuhteen. Oma alemmuuden tunne, sillä nainen on paljon minua kauniinpi. Epävarmuus vastapuolen tunteista ---> Tunteet on hankalia joskus meille miehille.
Olen kylläkin vieläkin hyvin kiinnostunut naisesta. (ei ole ollut muita naisia) Haluaisin todellakin ryhtyä seurustelemaan hänen kanssaan. Nainen vastaavasti minun mielestä ja hänen puheittensa mukaan elää todella menevää sinkku elämää.
Minun mielestä sinun tulisi tehdä näin. Ota rohkeasti yhteyttä ja kerro hänelle asioista mitkä sinua mietityttää. Puhu asioista ilman mitään esteitä. Minä ainakin silloin avautuisin ja kertoisin vastaavasti mieltä painavat asiat. Ei ne ongrelmat puhumatta selviä, vaan entistä enemmän kasautuvat.
-Chin chao, cac ban-