http://www.youtube.com/watch?v=36Bf4Bjr5tw
Aikas hyvin, voisit melkein soittaa ja tehdä ihan oikeetakin musaa eikä vain nuita läppiä?
Aikas hyvin, voisit melkein soittaa ja tehdä ihan oikeetakin musaa eikä vain nuita läppiä?
kuuntelin hämiksen musaa
18+5
53227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Ennen hupijuttuja tein vuosia "oikeaa" instrumentaalimusiikkia. Aloitettuani läppäbiisien tekemisen huomasin nopeasti, että niille rekisteröityi kolmessa viikossa enemmän kuuntelukertoja kuin "oikeille biiseilleni" kolmessa vuodessa.
Oikeiden kappaleiden tekemistä rajoittaa suuresti, etten osaa kirjoittaa laulutekstiä kieli keskellä suuta, vaan poskea (ei Cheek) kohtihan se aina lähtee vääntäytymään. (Toinen rajoittava tekijä on se surullinen fakta, etten osaa laulaa niin hyvin, että viitsisin yrittääkään mitään vakavasti otettavaa.) Instrumentaalit taas eivät kiinnosta ketään.
Ergo, läpällä mennään toistaiseksi.
No varmasti mainetta saa helpommin tuolleen kellarista kun tekee huumorilla sanoituksia. Mitä ns. oikeita biisejä sulla on ollut?
Instrumentaalijuttuja vain, tyyliltään melko vaihtelevia. Tässä jotakin leffameininkiä vuodelta 2007 tms.
http://www.sendspace.com/file/c8sj3j
Läppäbiisitkin on oikeita biisejä, jos ovat tarpeeksi hyviä.
Aika hyviä nuokin, tietysti ongelma on ettei niillä tunnetuksi pääse, koska eihän kukaan tuollaista osaa etsiä ja ei välttämättä niin moni nuista välitä. Minusta sinun kannattaisi tehdä osittain ihan vakavissaankin musiikkia ja sitten hommata osittain mainetta tekemällä entiseen malliin humoristisia sävellyksiä. Kyllä varmasti moni kuuntelis muutakin tuotantoa, kunhan ensin löytää sinut jotain kautta.
Kyllähän tuollaistakin kamaa voi tarjota joillekin leffantekoa harrastaville. Teostovapaalle scoremusalle on aina kysyntää kengännauhabudjetin jutuissa. Laita alan foorumeille ilmoitusta ja näytepätkiä. Jos asuinkaupungissasi on jotain media-alan oppilaitosta, niin sielläkin varmaan kaipaavat projekteihinsa taustamusiikkia.
Omasta mielestäni teen vakavasti musiikkia (lähes) aina kappaleiden taustoja äänitellessäni. Nautin sovitusten ja eri instrumenttien toteuttamisesta, vaikka laitteisto ja rauhallisen ajan vähyys asettavatkin tuolle työlle rajat.
(Joskus olen miettinyt, sahaanko omaa oksaani olemalla anonyymi "bändi". Ehkä olisi strategisesti fiksumpaa korostaa multi-instrumentalismiaan ja yksin kaiken takana olemistaan sen sijaan, että esittäisi olevansa mahdollisesti useampikin tyyppi. Toisaalta tätä kautta säilyy sellainen salaperäisyyden verho, josta en tahtoisi luopua.)
Voithan sinä vakavasti säveltää, mutta on siinä eroa onko musiikki tälläistä:
http://www.youtube.com/watch?v=yBX3TguWF84
vai
http://www.youtube.com/watch?v=_SdfwYeSfXc
En väitä vastaan, eroa on. Mutta mistä tämä nyt edes lähti liikkeelle, että minun pitäisi markkinoida instrumentaalimusiikkiani ja/tai tehdä vakavampia lauluja? Tarkoitan siis: MIKSI minun pitäisi pyrkiä vakavasti otettavaksi artistiksi?
Jos haluat joskus pois peräkammaristasi ja tehdä jotain muutakin kuin vain puuhastella omia juttuja kellarissa.
Eihän mitenkään pakko ole tehdä mitään, ajattelin vaan että sinussa saattaisi olla potentiaalia enempäänkin kuin pelkästään nuihin läppiin. :P
Implikoit siis, että "vakavan" musiikin sektorilla on helpompi lyödä taloudellisessa mielessä läpi kuin "läppämusiikin"? Toki 99 prosenttia menestyvästä musiikista on "vakavaa", mutta jos 99,5 prosenttia tekijöistä tähtää tälle sektorille, miten mahtaakaan olla kilpailuasetelman laita...
No ei kannattaisi käyttää useita eri nimiä, jos haluat paljon kuuntelijoita.
Kuten tossa aiemmin mainitsit.
"Aloitettuani läppäbiisien tekemisen huomasin nopeasti, että niille rekisteröityi kolmessa viikossa enemmän kuuntelukertoja kuin "oikeille biiseilleni" kolmessa vuodessa. "
Eli riippuu tietysti mihin pyrit, mutta mikäli haluat paljon yleisöä kannattaisi tietysti pysytellä vaan yhdessä nimessä ja koittaa saada sitä mahdollisimman tunnetuksi.
Jos on kykyjä, niin voihan sitä tehdä molempia.
Jos tässä joskus tulee elämässä opiskelun päätyttyä eteen sellainen vaihe, että ei ole muuta kuin loputtomasti aikaa tapettavaksi jollakin puuhastelulla, niin tuokaan vaihtoehto ei ole mitenkään poissuljettu.
Tehis-Masa teki hienon levyn Pepelle. Miksei Hämis samoja latuja...? Okei ei ole kontakteja tietysti. Mutta ajatuksena, jos ei itse halua esiin, niin saisi biisejä ujutettua muille..?
Ei mahdoton ajatus tuokaan. Kätevintä vakavan musiikin sektorille siirtymisen kannalta kuitenkin olisi, jos jostakin löytyisi yhteistyöhaluinen sanoittaja-laulaja.
Osin tämän ketjun inspiroimana päätin ladata YouTubeen yhden vuoden-parin takaisen tekeleen. Tässä yrityksenä oli jotakin muuta kuin huumori. Poistin tämän kuitenkin aikoinaan Mikseristä, koska se ei minusta ollut musiikillisesti kovin mielenkiintoinen (viisi minuuttia tylsää AABAAB-rakennetta vähemmän kuin keskinkertaisessa sävellyksessä) ja muutenkin vähän liian luonnosmainen. (Intron kitarasoolo on kuitenkin ihan mainio; biisi käynnistyy paljon lupaavammin kuin lopulta realisoituu.)
https://www.youtube.com/watch?v=7PKt6l5wzQE
Idea siis oli kirjoittaa maailman vanhin kauhutarina uudesta näkökulmasta. Yleensä tarinan kertoja on se, joka törmää outoon liftariin; miksei tarina voisi joskus mennä niinkin, että kertoja on se liftari?
No ei paha tuokaan! Kyllä minusta kannattaisi vähän kaikkea väsätä, kun kerran taitoa löytyy.
Viimeaikoina hämiksen Bronylaulu on soinut tiiviisti päässäni. Ikään kuin sellainen sarkasmilla ja ironialla höystetty feel-good biisi tai jotain sinnepäin.
Ainakin yhdessä kategoriassa sijoitan tuon tuotantoni ykköseksi. Siinä on mielestäni (toistaiseksi) parhain piano-osuuteni, jos tarkastellaan koko kappaletta; sangen mainiota ja tyyliin sopivaa kilkuttelua vaikka itse sanonkin. Äänityspäivänä sormissa oli hyvä boogie.
Paljonko olet pillua saanut näillä pimputteluillasi?
En yhtään, ja se oikeastaan on homman tyydyttävin osa. Sellainen miehen harrastama puuhastelu, jolla ei EDES PYRITÄ saamaan sen enempää rahaa kuin pilluakaan, on äärimmäisen suuri rikos luontoa vastaan, ja siitä nautin suuresti.
Sinulla, C.R., oli miellyttävää tekstiä luettavaksi. Pitää vielä lukea uudelleenkin. Kuitenkin nyt mielelläni kuulisin sinun mielipiteen siitä, että miksi Cheek menestyy niin hyvin. Olen tutkaillut asiaa ja olen löytänyt hyvin monia syitä siihen. Olen Cheekin fani.
Cheek menestyy, koska Pikku G ei enää menesty.
Olikohan ihan täsmävastaus?
Minusta Cheekillä on hiottua vahvuutta erittäin monessa osa-alueessa.
Luin tekstisi ja tuli mieleeni, että haluatko edes oikeasti tulla ns. julkkikseksi? Siihenhän sisältyy paljon muutakin kuin vain itse musiikki.
Tuo en ollut minä. Cheekin menestyksen syiden pohtiminen vaatii vähän enemmän aikaa ja jäsentelyä, mutta palaan siihen vielä illan mittaan. (En tosin ole mikään Cheek-ekspertti, joten arviollani melko huonosti tuntemastani ilmiöstä ei ole paljoakaan painoarvoa.)
En todellakaan halua tulla julkkikseksi sanan nykyisessä merkityksessä. Pidän nykyisestä anonymiteetistäni ja "underground"-asemastani enkä koe pienintäkään kaipuuta kissanristiäiselämään. Toki samalla toivon, että tekeleilläni olisi paremmat mahdollisuudet ja kanavat tavoittaa ihmisiä. (Ei heidän siitä tarvitse pitää eikä enemmistö varmasti pitäisikään, mutta nyt he eivät edes tiedä olemassaolostani.) Tiedän kyllä että on vaikeaa tai ehkä jopa mahdotonta samaan aikaan sekä olla anonyymi ja underground että saada tuotoksilleen näkyvyyttä, mutta jos voin valita noista vain yhden, laajempi maine saa jäädä.
Jos musiikki olisi ammattini, tekisin leipätyönikin mieluiten harmaana eminenssinä. Olisi mukavaa olla luovana hahmona taustalla; joku paremman näköinen ja huomiosta enemmän nauttiva saisi sitten olla se ihailtu keulakuva. Omaksi ilokseni voisin tehdä huumoribiisejä ja ehkä keikkojakin nykyiseen tapaan pienimuotoisesti ja anonyymisti.
En tiedä mikä Cheekissä viehättää ihmisiä, sillä en itse lämpene lainkaan, ja en siksi oikein osaa asettua faninsa saappaisiin. Tietenkin ainakin osa miehen suosiosta johtuu siitä pääasiasta eli musiikista, joka on yksinkertaista ja tarttuvaa: aikana, jolloin listamusiikki on nopeasti uuteen vaihtuvaa kulutustavaraa, vaikutus yleisöön täytyy tehdä heti, toisin sanoen kappaleen jäädä mieleen kertakuulemalta. Tässä Cheekin kappaleet onnistuvat.
Niin onnistuu moni muukin, mutta he eivät myy stadionia täyteen. Jotakin muutakin on siis oltava, ja se "muu" on Cheekin tyyli ja asenne. Luulen että Cheekiä fanitetaan samasta syystä kuin Kokoomusta kannatetaan: sekä artisti että puolue ovat luoneet sellaisen imagon, että ihmiset haluavat fantasiana samastua siihen, vaikka tuo menestyksen ja kerskakulutuksen maailma on väistämättä utopiaa 99,9 prosentille ihmisistä.
Siitä huolimatta iso osa ihmisistä kuitenkin unelmoi vauraasta glamour-elämästä. Johanna Tukiainen on tragikoominen hahmo, sillä hän on yrittänyt elää tuota unelmaa ja epäonnistunut siinä. Cheek taas on sankarihahmo, koska hän on yrittänyt elää tuota unelmaa – ja onnistunut siinä. Kuitenkaan näillä hahmoilla ei (tämän nimenomaisen asian suhteen) ole muuta eroa kuin lopputulos.
Mutta tästä päästäänkin vielä yhteen selitykseen suosiolle: ihmiset rakastavat menestyjää. Kun Cheek saavutti – kovalla työllä ja sinnikkyydellä, siitä kaikki kunnia hänelle – tietyn kriittisen pisteen menestyksessään, siitä eteenpäin asiat alkoivat vyöryä eteenpäin omalla painollaan. Ihmiset haluavat lukea sankarihahmosta, joten lehdet kirjoittavat hänestä: montakohan sellaista päivää Vain elämää -ohjelman ja Stadionin loppuunmyynnin välillä oli, ettei kummankaan iltapäivälehden nettisivuilla olisi ollut vähintään yhtä Cheek-aiheista kirjoitusta? Raha menee rahan luo – ja suosio suosion.
Tuota Tuliainen - Cheek rinnastusta pitäisi tuoda enemmän esille.
CR on Cheekin vasemmistolainen vastine. Työtön syrjäytynyt peräkammarin epäseksikäs pimputtelija. Tätä vastakkainasettelua pitäisi enemmän tuoda esille!
Enkö muka ole tuonut sitä tähän mennessä tarpeeksi esille? Olen tehnyt anti-kokoomuslaisia lauluja ja kirjoittanut blogiini libertarismin ongelmista. Mitä ihmettä siis pitäisi vielä ENEMMÄN tehdä mainitun ilmiselvän vastakkainasettelun korostamiseksi?
Tehdä räppibiisi Tsiikistä!
Älkää viitsikö piikitellä. Hämis on ehkä vähän syrjäytynyt mutta todella lahjakas ja muutenkin mukavan oloinen. Varmasti jostain duuniakin vielä löytää kunhan tuosta ehtii valmistua.
Joo ei. Yksi myötähävettävimmistä asioista, joihin ikinä olen törmännyt, on räpin maailmaan liittyvä dissausbiisikulttuuri – ja erityisesti sen kotimainen versio, jonka tiimoilta olemme muun muassa saaneet todistaa nelikymppisen "vasemmistoräppäri" Steen1:n infantiilin matalaotsaista ulinauhoamista.
Enkä edes osaa räpätä, mutta vaikka osaisin, niin jokin raja sentään minullakin juttujen noloudessa.
Cheek on tyypillinen YTM. Sen lisäksi että hän on pumpattu ja lihaksikas jännäpoika jolla on paljon tatuointeja, hän huokuu itsevarmuutta ja isoa egoa. Cheek kuitenkin mielestäni erottuu monista muista keskinkertaisista räppäreistä omalla karismallaan ja myönteisellä elämänasenteellaan, ja monissa biiseissään yrittää myös kannustaa kuuntelijoitaan tähtäämään korkealle ja uskomaan itseensä.
Ensimmäinen Cheekin hitti tuli muistaakseni 2002 tai 2003, ja se toimi aika hyvin; siinäkin Jaren persoona heijastui aika hyvin mutta maine ja julkisuus on tainnut nousta päähän kunnolla vasta tämän vuosikymmenen puolella, mies on omasta mielestään ikään kuin Jumalasta seuraava. Edelleen ihan kuunneltavaa musiikkia mutta ei oikeastaan laula mistään muusta kuin itsestään. Naiset tuntuu kovasti tykkäävän tuollaisesta rehentelijästä, aina kun mies laittaa statuspäivitykseen facebookkiin niin vähintään 90% kommentoijista on naisia. Nollanollaseiska-teema tuntuu vetoavan yleisöön, tosin uskoisin että jos oikeasti joutuisi todelliseen vaaratilanteeseen niin varmaan laskisi allensa.
C. R.
Sinun kirjoituksesi on mukavaa luettavaa. Olen tämä Cheekin fani, joka kysyin mielipidettäsi Cheekistä. Palaan asiaan joko tänään illasta tai huomenna.
C. R.
Mietin, että mistä asiasta aloittaisin.
Tekstejä lukiessa tuli mieleeeni, että et oikein tiedä mitä haluat kuitenkaan. Ja myöskin, että mihin keskittyisit.
Ensinnäkin, jos sinulla on lahjoja, niin silloinhan voi keskittyä myös moneen asiaan samanaikaisesti.
Otan esimerkiksi Cheekin.
Hän on aktiivi hyväntekeväisyystyössä, oman firman toimitusjohtajana, runoilijana, säveltäjänä, artistina ja onko myös toiminut tuottajana jne.
Siis missä sinulla on oikeasti se oma lahjakkuutesi? Kyllä sinulla on varmasti jotakin tuntemuksia itsestäsi siitä.
Kun ajattelee, että Cheek aloitteli riimitykset 17 vuotta sitten, niin ymmärtää, että yhdenkin taidon hiomiseen kuluu vuosia. Minusta Cheek on runoilija.
Hänen 1. albuminsa ilmestyi v. 2001. Siis sama vuosien työ tässäkin.
Toistan, mutta minusta tämä on tärkeää. Siis missä on sinun lahjakkuutesi? Eli mikä tuntuu AIDOSTI omimmalta alueelta / omimmilta alueilta? Sieltä aidosta omasta alueesta tulee moottori asiaan.
Tässä ketjussa olen puhunut vain musiikista. Samaan aikaan on kuitenkin pitänyt keskittyä myös yliopisto-opintoihin, mikä osaltaan on vienyt fokusta pois musiikilta ja siihen keskittymiseltä.
Mutta lienet joka tapauksessa oikeassa. Pitäisi keskittyä johonkin asiaan tai joihinkin asioihin. Mitä musiikkiin tulee, en osaa nimetä mitään erityistä osa-aluetta. Musiikin tekeminen on mielestäni alusta loppuun mielenkiintoinen prosessi: pidän sanoittamisesta, säveltämisestä, sovittamisesta ja soittamisesta melko tasapuolisesti. Vahvin alueeni näistä on varmaankin soittaminen, jota olen harrastanut ylivoimaisesti pisimpään.
Kaikki muu elämäni on muista ihmisistä riippuvaista ja heidän ehdoillaan etenevää. Siksi musiikissa minulle on tärkeää, että kaikki ohjat prosessin alusta loppuun ovat käsissäni; on oltava edes jokin alue, jossa asiat ovat kontrollissani. (Ja yksinäisen ja karismattoman ihmisen kontrollissa asiat ovat vain silloin, kun hän pystyy tekemään ne itse.) Lopputulos saattaa olla joutavaa roskaa, mutta ainakin se on OMAA joutavaa roskaani.
Musiikin ulkopuolella pidän kirjoittamisesta. Romaanikirjailijaa minusta tuskin tulee – jos tähän ikään mennessä ei ole syntynyt yhtään hyvää fiktioideaa, niin tuskin ikinä syntyykään – mutta asiatekstiä voisin kuvitella tuottavani.
Tuntemuksillani lahjakkuudestani ei ole väliä. Lahjakkuus on sosiaalisesti määrittyvä käsite: vaikka miten kuvittelen olevani jollakin sektorilla lahjakas, niin jos panostukseni tuolle sektorilla eivät kiinnosta ketään, en ole lahjakas. Ja kaikki merkit viittaavat vahvasti tähän vaihtoehtoon.
Voi vittu mitä sontaa. Väittääkö joku tätä musiikiksi.
Dark Fear - nimikerkin trollaukset ovat Hämärän kirjallinen tuotanto ja CR musiikillinen.
Tämä näin tähän faktana.
C. R.
Minulta kysyttiin, että olenko musikaalinen. Vastasin, että olen hyvin suoranuottinen. Eli, älä anna minun tai muidenkaan vaikuttaa omiin valintoihisi. Esitän sinulle kysymyksiä, mutta vain siksi, että koen ne tärkeiksi. Sinulle ne tietenkin voivat olla jo itsestäänselviä asioita. Vastaile vain, jos niin haluat.
Olisiko juuri tuo kokonaisuuksien hallinta kuitenkin se sinun AIDOIN oma alue? Silloinhan se olisi sinulle nautinto ja energisyys asiaan tulisi sitä kautta.
Cheekin otan tähän jälleen esille. Arvostan hänen ammattitaitoaan suuresti. Pidän häntä erittäin itseohjautuvana ja rohkeana. Hän on saanut alatyylistäkin arviointia koko uransa ajan. Kilpailu musiikinkin alueella on rajua. Hän on ilmeisen tietoinen ihmisen tunne-elämästä ja käyttäytymisestä, koska on kyennyt selvittämään itseensä ja musiikkiinsa kohdistuneet arvioinnit.
Olisitko sinä halukas hiomaan tällaisia taitoja, jos julkisuutta tulisi?
Katsoin Mysteerijuttu -videon. Olen allerginen kauhulle ja niin kävi tässäkin, että lopuksi tuli pysähtynyt olo ja kylmät väreet. Siis tunnevaikuttavuus oli kohdallaan. Tunnevaikuttavuushan on tärkeää, jos haluaa menestystä.
Ja sitten tämä asiateksti -asia. Minusta tekstisi on miellyttävää luettavaa. Voisiko se olla se alue, jotta saisit haluamaasi menestystä?
Nyt syömään ja jatkan sitten lisää.
Nyt asiaa on sen verran paljon, että joudun vastaamaan valikoiden kohta kohdalta.
"Olisiko juuri tuo kokonaisuuksien hallinta kuitenkin se sinun AIDOIN oma alue? Silloinhan se olisi sinulle nautinto ja energisyys asiaan tulisi sitä kautta."
Olisi. En ole koskaan pitänyt ryhmätöistä. Olen aina ollut muille vaativa fasisti, mutta minulta on puuttunut se karisma ja auktoriteetti, jolla olisin saanut heidät mukaan visioihini. Toiseksi pidän siitä, että voin katsoa työni jälkiä ja sanoa: "Tämä on kokonaan minun aikaansaannostani, alusta loppuun. Omat puutteensa siinä on, ja ne ovat vastuullani, mutta samalla paljon hyvääkin, mikä on yksin minun ansiotani."
"Olisitko sinä halukas hiomaan tällaisia taitoja [henkilöön ja hänen työhönsä kohdistuvan kritiikin kestämistä], jos julkisuutta tulisi?"
Kai niitä olisi pakkokin hioa, jos julkisuutta tulisi, eli vähintäänkin oppia cheekmäinen "vihaajat vihaa" -asenne. Julkisuus vain on sikäli ongelma, että anonyyminä voin viedä tuotannossani huonon maun juuri niin pitkälle kuin tahdon: tunnettuna en voisi sitä tehdä. (Ei siksi, että olisin jotenkin omasta uskottavuudestani huolissani, mutta en tahtoisi tuottaa lähisukulaisilleni häpeää olemalla oma itseni kaiken kansan edessä.)
"Voisiko [asiateksti] olla se alue, jotta saisit haluamaasi menestystä?"
Saa nähdä. Jätän luonnoksen gradustani professorin esiarvioitavaksi tiistaina.
"Jotta saa sen minkä haluaa, edellyttää ammattiin liittyvien sosiaalisten taitojen osaamista. Oletko valmis hiomaan näitä taitoja?"
Pieniä askelia olen ottamassa; kesäkuun alussa on elämäni ensimmäinen live-esiintyminen omalla materiaalilla. Tämä toki ei ole "markkinointia" sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kytkeytyy kuitenkin aiheeseen. Hyvät käytöstavat eivät tuota vaikeuksia, mutta toisin kuin Cheekillä minulla ei ole minkäänlaista bisnesvainua. Päinvastoin: en osaa myydä itseäni, ja sen lisäksi koen, että menettäisin jotakin olennaista, mikäli alkaisin kalkyloimaan menestyksen kiilto silmissäni. Minulle on tärkeää, että voin tehdä kaiken omilla ehdoillani, ja näyttää todennäköiseltä, etten saa taloudellista menestystä istumaan noihin ehtoihin. (Iänikuinen "taide vs. kaupallisuus" -dilemma siis, vaikka muuten en touhujani taiteeksi luokittelekaan.) Todennäköisyys on silti eri asia kuin varmuus, ja kompromissit ovat aina ainakin teoriassa mahdollisia... Eli jos tahdotte tilata minulta leffasoundtrackin ja maksatte avokätisesti, en hutaise sitä vartissa vasemmalla kädellä vain siksi, että kaupallinen musiikki on vastoin periaatteitani. Musiikin tekeminen on joka tapauksessa intohimoni – taloudellinen hyöty siitä olisi vain bonus. (Toisin sanoen teidän kannattaa vain tilata se soundtrack ja olla hiiskumattakaan rahallisen korvauksen mahdollisuudesta.)
C. R.
Kirjoitit lahjakkuudesta ja menestyksestä. Kyllähän henkilö voi olla lahjakas, vaikkei menestyisikään. Oman musiikin menestymiseksi tarvitaan lisäksi esim. hankkeeseen liittyviä sosiaalisia taitoja ja markkinointiosaamista.
Cheekillä on erittäin vahvaa ammatillista osaamista asenteissaan faneja ja mediaa kohtaan. Hän tilannetajuinen, sanavalmis, hyväkäytöksinen, varma jne. Luulen, että hän on järkiperäisesti hionut näitäkin taitoja. Hän tietää, että osaaminen näissäkin osa-alueissa on tärkeää.
Jotta saa sen minkä haluaa, edellyttää ammattiin liittyvien sosiaalisten taitojen osaamista. Oletko valmis hiomaan näitä taitoja?
C. R.
Peukutan tiistaille!
Niin minäkin. Toivottavasti saat hyvän arvosanan gradusta. Jos proffalla on joitain parannusehdotuksia sisällön tai kieliasun suhteen niin kannattaa varmaan vielä hioa vähän tekstiä. Itselleni niitä tuli aluksi roppakaupalla.
Juuri näiden parannusehdotusten vuoksi sen tahdonkin luetuttaa ennen lopullista jättämistä ja tuomiota. Kieliasua nyt varmasti pitää vielä hioa, sillä huomaan toisinaan sortuvani palstatekstit potenssiin viisi -tasoiseen kapulakieleen. (Tässä vaiheessa tärkeintä on ollut tuottaa sisältö. Muoto on sitten hienosäätöä, kun raaka-aines on kasattu ja jäsennelty.)
Sisällönkin suhteen toki jännittää, sillä rakentelen "syteen tai saveen" -periaatteella omia poikkitieteellisiä viritelmiä ja seikkailen kirjallisuustieteen ohella niin filosofian, semiotiikan kuin evoluutiopsykologiankin maailmoissa. Minusta kirjallisuudentutkimuksen tulee olla paitsi spesifistä myös yleissivistävää, ja ennen kaikkea – jännittävää.
C. R.
Kyllähän tekemissämme asioissa on aina puutteita. Cheekistä luulen, että hän on mieltänyt ne ammattiin liittyviksi haasteiksi. Hänellä lienee voimakas motivaatio juuri tähän minkä hän on saavuttanutkin.
Casey Ryback -videon ja sinun kirjoitustyylin eron kohdalla kyllä hämmennyin. Ja molemmat lienee kuitenkin sinua, omilta osiltaan. Ja muitakin piirteitä on vielä näkymättömissä. Me ihmiset olemme aidosti hyvin erilaisia. Cheekkikin on sanonut, että hänen lyriikkansa ovat hänen 'päiväkirjojaan'. Niiden sisältö on tunnepitoisesti toisenlainen kuin hänen musiikkivideonsa tai julkinen esiintymisensä.
Näin ulkopuolisena saa sen vaikutelman, että haluaisit edes jonkin tasoista julkisuutta, koska live-esiintyminenkin on sovittu. Millaiseksi luulet livetilanteen muodostuvan?
Cheekin tapaa kommunikoida yleisön kanssa ihailen. Hän ottaa kontaktia suoralla katseella yhteen faniin kerrallaan. Oletko sellaiseen valmis :) Yksittäinen fani on iloinen, kun Cheek katsoi häntä. Tuokin tyyli kertoo hänen luonteestaan ja ammattitaidostaan. Kun olen eritellyt asioita Cheekistä, niin en ihmettele lainkaan hänen suosiotaan. Hän on ammattilainen. Uskallanko sanoa, että ota mallia Cheekistä :))) ???
Jos tekisit toistuvasti live-esityksiä tulevaisuudessa, niin eikö rahallinen korvaus olisi vain neutraali korvaus ajasta, jonka olet käyttänyt asiaan?
Olisi aika hassua, jos esimies pyytäisi alaistaan tilipäivänä luokseen ja taputtaisi ja kiittelisi ilmaiseksi tehdystä työstä. Pyytäisi sitten vielä jatkamaan edelleenkin ja lupaisi kiitellä ja taputtaa jatkossakin. Orjamarkkinatko?
Uskon, että psyyke voi hyvin, kun saa yhtä paljon kuin antaa. Esiintyjälle se on rahaa.
Liiallinen tyytyväisyys on kuolinisku luovuudelle. Itseluottamusta pitää olla, mutta laakereilleen ei pidä jäädä lepäämään: kaiken voi aina tehdä vielä vähän paremmin. Tieteenfilosofiassa Ilkka Niiniluoto on puolustanut näkemystä tieteellisestä realismista, jonka mukaan tieteessä lopullista totuutta ei koskaan voida saavuttaa, mutta sitä kohti täytyy siitä huolimatta pyrkiä. Sama ihanne toimii myös taiteellisessa täydellisyyden tavoittelussa.
Laulava sivupersoonani on eräällä lailla pimeä puoleni: anonyymi, lähisukulaisiltakin salassa (veljeni tosin joitakin viikkoja sitten, aika tasan neljä vuotta aloittamiseni jälkeen, törmäsi biiseihini ja tunnisti minut, mutta lupasi pitää salaisuuden), sanoo ääneen sen, mitä en muualla muuten voisi... Mutta toisaalta, kun keskitän keskeisimmät luonnevikani tähän hahmoon, voin olla parempi ihminen siviilissä.
Live-esiintyminen on sovittu, koska sellaista pyydettiin. Olen huono myymään itseäni, mutta jos homma etenee "luonnollisella kaavalla" (eli teen omaa juttuani ja se herättää jonkun kiinnostuksen ilman väkisin tuputtamistani), miten voisin kieltäytyä?
Mitä ansaitsemiseen tulee, toki säännöllinen live-esiintyminen edellyttäisi jonkinlaisen korvauksen ottamista; harrastus ja rahat loppuisivat muuten lyhyeen, jos omin bensoin pitäisi ympäri maata matkustella. Yleisesti ottaen kuitenkin koen musiikin (ja kaikki muutkin asiat joissa olen hyvä) lahjoiksi, joilla henkilökohtaisen hyödyn ja rikastumisen tavoitteleminen olisi väärin. Ja koska en tavoittele menestystä itselleni työlläni, pitäisin suurimpana mahdollisena loukkauksena tilannetta, jossa joku toinen yrittäisi rikastua tekemisteni kustannuksella. Jos valmistumisen jälkeen jään työttömäksi ja joudun joihinkin 9 € / päivä -ajantappo-orjahommiin, tässä ei ole ongelmaa, kunhan työ joko on kaikille täysin turhaa korinpunontaa pajalla tai hyödyttää vain yleisesti ja yhteisesti. Mutta heti jos kyseinen työ on luonteeltaan sellaista, että jokin yksityinen taho nettoaa sen taloudellisen lisäarvon, vaihtoehdoikseni jäävät kieltäytyminen ja karenssin ottaminen, italialainen lakko tai suoranainen sabotaasi.
En koe musiikkia työksi enkä yleisöäni "esimiehiksi" (vaikka tavallaan hehän sitä olisivat ja palkkani maksaisivat, jos olisin ammattilainen). Koen antavani ja saavani kaiken soittaessani, vaikka liikevaihtoa ei syntyisi pennin jeniä. Ruotsalainen runoilija Dan Andersson on oikeastaan ilmaissut ajatukseni paremmin kuin itse koskaan osaisin. Ohessa kaksi eri käännöstä verrattavaksi: Kyllikki Solanterän riimitelty ja Hectorin & Tommy Tabermannin vapaamuotoisempi.
https://www.youtube.com/watch?v=QTN4-VsLhqs
https://www.youtube.com/watch?v=V2MZHAymx-4
C. R.
Miten sanoisin... Tämä keskustelu jostakin syystä kääntyi jo niin yksityiseksi, että tuntuu vaikealta jatkaa. En halua, että kenenkään yksityiselämä tulee liiaksi esille. Mitä mieltä olet?
Vapaaehtoisestihan minä tässä yksityiselämästäni kerron, ja olen kyllä tarkka ja tietoinen siitä, mitä paljastan ja kuinka paljon. Ei siis syytä huoleen.
(Sitä paitsi, ketä oikeasti edes kiinnostaisi, vaikka lipsauttaisinkin jotakin?)
C. R.
Sinun kanssa oli mukavaa kirjoitella, mutta VALITETTAVASTI en halua nyt jatkaa kuitenkaan tämän pidemmälle. Minulle yksityisyys on tärkeää. Itse tein virheen, kun kirjoitin mielipiteistäni. Itse haluan kuitenkin, että lukemiset ja kirjoittamiset pysyvät kevyinä iltalukemisina.
Jatkan näillä palstoilla käyntejä, joten ehkä tapaamme jossakin muodossa jatkossakin.
Kiitos keskustelusta ja kaikkea hyvää jatkoonkin!
Kiitos myös sinulle, oli mukavaa keskustella.
Vielä sananen tuosta yksityisyydestä. Minulle se oli ennen todella tärkeää: varoin paljastamasta mitään. Nykyisin en ole enää niin tarkka. Jonkinlaisen anonymiteetin pyrin säilyttämään (ja taistelemaan sen puolesta, että netissä anonyyminä olemisen mahdollisuus säilyy jatkossakin kaikilla), mutta en jaksa stressata liikaa asiasta. Jos joku harrastelijasalapoliisi nyt väellä ja vängällä tahtoo henkilöllisyyteni selvittää, niin antaa palaa, mutta tuon henkilön kannattaisi kyllä harkita parempaa harrastusta, esimerkiksi puutarhakivien järjestelyä.
C. R.
Kiitos :)