Miksi petetään? Keitä petetään? Pääseekö pettämisestä yli?
Siinäpä kysymyksiä, joita varmasti aika moni on pohdiskellut. Itse olen kerran pettänyt, ja ollut myös kakkosena. Nyt erittäin hyvässä liitossa. En kirjoita tätä siksi, että haluaisin jotenkin rehvastella tai korottaa itseäni. Jokainen meistä tekee virheitä, ja jokaisessa meissä on heikkoutemme. Tarkoitukseni on omien kokemuksien jakaminen, jos siitä joku saisi lohtua tai kenties jopa avartaa sitä maailmaa, mitä pettäjä tuntee, kokee jne.
Ihminen lähtee pettämään silloin, jos on kriisissä itsensä kanssa. Tai liitossa ei ole kaikki hyvin. Sanomattakin on selvää, kun on kriisissä itsensä kanssa silloin liitossa ei ole kaikki hyvin. Mutta erittäin usein siksi, kun rakkautta ei ole, siis sitä todellista rakkautta. Se on ehkä se pohjinmainen syy pettämiseen ja itse asiassa kaikkeen pahoinvointiin. Olen keskustellut monien kanssa, jotka ovat itse pettäneet ja monien kanssa, jotka ovat tulleet petetyksi. Yhteinen nimittäjä löytyy siitä, että ei rakasta aidosti ja oikeasti toista, siitä seuraa tyhjyyden tunne, kriisi elämän edessä, tässäkö tämä oli, ahdistun, voin pahoin. Ja kohta on kriisi itsensä kanssa. Loppujen lopuksi, kumpi tulee ensin, rakkaudettomuus vai kriisi itsensä kanssa, sitä en osaa sanoa.
Itse petin, kun yksinkertaisesti tylsistyin parisuhteeseeni. Pohdin monelta kantilta asioita, itseäni ja liittoani. Päädyin eroon, koska tiesin, että en enään rakasta kumppaniani. Kumppanille se oli iso kysymys, ja hän olisi halunnut jatkaa, mutta kun minä en pystynyt siihen.
Pettäjä ei koskaan kerro koko totuutta toiselle osapuolelle, koska ei halua loukata toista vielä enempää. Itkin monet itkut. Tiesin mitä haluan, mutta oli vaikea kuitenkin irrottautua, koska sitä suri jotenkin toista ja sitä menetettyä rakkautta. Itseasiassa sitä suri jotenkin koko elämänsä, en tiedä miksi. Se haikeus, jonka tuntee, kun tietää, että nyt tämä elämän sivu kääntyy lopullisesti. Sitä itki ja itki. Ehkä se on osa sitä luopumisprosessia.
Nyt, kun olen onnellisessa liitossa aidosti, ei tulisi mieleenkään pettää. Pelkkä ajatus pettämisestä särkee sydäntä toisen puolesta. Eli ei aina kerro sitä, että jos on kerran pettänyt, niin on aina pettäjä. Se ei mene niin. Sitä vastoin kokemukseni mukaan, kun on kerran pettänyt, tulee toinenkin ja kolmaskin kerta, jos jatkaa tyytymättömässä liitossa. Siinä on myös riskinä, että "yhden kerran pettäjästä" tulee "sarjapettäjä", koska sitä jotenkin turtuu. Niin kävi minun eräälle työkaverille. Hän ikään kuin menetti todelliset tunteensa suhteessa muihin, kun niitä naisia oli siellä täällä, silloin tällöin eri bileissä. Hän ei enään osannut tuntea "Rakkauden tunteita", koska oli niin paljon jo pelehtinyt. Olen joskus miettinyt ja sanonutkin hänelle, että hän ikään kuin alistui siihen huonoon suhteeseen, ja siitä seurasi pettämiskierre. Kadotti omat tunteensa.
Jos minua petettäisiin, en pystyisi antamaan anteeksi. Joo, olen itse pettänyt, ja ehkä juuri siksi. Minä en usko, että pettämisen jälkeen enään pystyy luottamaan koskaan täysin ja aidosti. Siinä laittaa toisen arvon kovin alhaalle, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Siinä kerääntyy valheita, salaisuuksia, jotka eivät koskaan poistu kahden ihmisen väliltä. Miksi näin voi tehdä/käydä? Koska aito rakkaus puuttuu. Olen kokenut ihan jees -liiton (veli-sisar liiton). Nyt elän aidossa rakkaudessa. Ei niitä voi edes verrata keskenään. Nyt tietysti näissä pohdinnoissa "humalassa sorruttu" kerran tapaukset on rajattu ulkopuolelle. En ole sellaista kokenut.
Mutta, sen myös tiedän, että pettäjä on aina myös hyvä näyttelijä. Minä en tuntenut tunnon tuskia, mutta olin kotona aikalailla pihalla, jonka omasta mielestäni peitin hyvin, koska ei kumppanini koskaan epäillyt mitään. Tiuskin kyllä aika lailla, etäännyin, sulkeuduin omaan maailmaan. Nyt jälkeenpäin kuin ajattelen, niin tulee itsellekin sellainen olo, miten olen saattanut tehdä sen kaiken. Tuntuu jotenkin hyvin vieraalta ajatukselta koko touhu.
Siinäpä kysymyksiä, joita varmasti aika moni on pohdiskellut. Itse olen kerran pettänyt, ja ollut myös kakkosena. Nyt erittäin hyvässä liitossa. En kirjoita tätä siksi, että haluaisin jotenkin rehvastella tai korottaa itseäni. Jokainen meistä tekee virheitä, ja jokaisessa meissä on heikkoutemme. Tarkoitukseni on omien kokemuksien jakaminen, jos siitä joku saisi lohtua tai kenties jopa avartaa sitä maailmaa, mitä pettäjä tuntee, kokee jne.
Ihminen lähtee pettämään silloin, jos on kriisissä itsensä kanssa. Tai liitossa ei ole kaikki hyvin. Sanomattakin on selvää, kun on kriisissä itsensä kanssa silloin liitossa ei ole kaikki hyvin. Mutta erittäin usein siksi, kun rakkautta ei ole, siis sitä todellista rakkautta. Se on ehkä se pohjinmainen syy pettämiseen ja itse asiassa kaikkeen pahoinvointiin. Olen keskustellut monien kanssa, jotka ovat itse pettäneet ja monien kanssa, jotka ovat tulleet petetyksi. Yhteinen nimittäjä löytyy siitä, että ei rakasta aidosti ja oikeasti toista, siitä seuraa tyhjyyden tunne, kriisi elämän edessä, tässäkö tämä oli, ahdistun, voin pahoin. Ja kohta on kriisi itsensä kanssa. Loppujen lopuksi, kumpi tulee ensin, rakkaudettomuus vai kriisi itsensä kanssa, sitä en osaa sanoa.
Itse petin, kun yksinkertaisesti tylsistyin parisuhteeseeni. Pohdin monelta kantilta asioita, itseäni ja liittoani. Päädyin eroon, koska tiesin, että en enään rakasta kumppaniani. Kumppanille se oli iso kysymys, ja hän olisi halunnut jatkaa, mutta kun minä en pystynyt siihen.
Pettäjä ei koskaan kerro koko totuutta toiselle osapuolelle, koska ei halua loukata toista vielä enempää. Itkin monet itkut. Tiesin mitä haluan, mutta oli vaikea kuitenkin irrottautua, koska sitä suri jotenkin toista ja sitä menetettyä rakkautta. Itseasiassa sitä suri jotenkin koko elämänsä, en tiedä miksi. Se haikeus, jonka tuntee, kun tietää, että nyt tämä elämän sivu kääntyy lopullisesti. Sitä itki ja itki. Ehkä se on osa sitä luopumisprosessia.
Nyt, kun olen onnellisessa liitossa aidosti, ei tulisi mieleenkään pettää. Pelkkä ajatus pettämisestä särkee sydäntä toisen puolesta. Eli ei aina kerro sitä, että jos on kerran pettänyt, niin on aina pettäjä. Se ei mene niin. Sitä vastoin kokemukseni mukaan, kun on kerran pettänyt, tulee toinenkin ja kolmaskin kerta, jos jatkaa tyytymättömässä liitossa. Siinä on myös riskinä, että "yhden kerran pettäjästä" tulee "sarjapettäjä", koska sitä jotenkin turtuu. Niin kävi minun eräälle työkaverille. Hän ikään kuin menetti todelliset tunteensa suhteessa muihin, kun niitä naisia oli siellä täällä, silloin tällöin eri bileissä. Hän ei enään osannut tuntea "Rakkauden tunteita", koska oli niin paljon jo pelehtinyt. Olen joskus miettinyt ja sanonutkin hänelle, että hän ikään kuin alistui siihen huonoon suhteeseen, ja siitä seurasi pettämiskierre. Kadotti omat tunteensa.
Jos minua petettäisiin, en pystyisi antamaan anteeksi. Joo, olen itse pettänyt, ja ehkä juuri siksi. Minä en usko, että pettämisen jälkeen enään pystyy luottamaan koskaan täysin ja aidosti. Siinä laittaa toisen arvon kovin alhaalle, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Siinä kerääntyy valheita, salaisuuksia, jotka eivät koskaan poistu kahden ihmisen väliltä. Miksi näin voi tehdä/käydä? Koska aito rakkaus puuttuu. Olen kokenut ihan jees -liiton (veli-sisar liiton). Nyt elän aidossa rakkaudessa. Ei niitä voi edes verrata keskenään. Nyt tietysti näissä pohdinnoissa "humalassa sorruttu" kerran tapaukset on rajattu ulkopuolelle. En ole sellaista kokenut.
Mutta, sen myös tiedän, että pettäjä on aina myös hyvä näyttelijä. Minä en tuntenut tunnon tuskia, mutta olin kotona aikalailla pihalla, jonka omasta mielestäni peitin hyvin, koska ei kumppanini koskaan epäillyt mitään. Tiuskin kyllä aika lailla, etäännyin, sulkeuduin omaan maailmaan. Nyt jälkeenpäin kuin ajattelen, niin tulee itsellekin sellainen olo, miten olen saattanut tehdä sen kaiken. Tuntuu jotenkin hyvin vieraalta ajatukselta koko touhu.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Olen keskustellut monien kanssa, jotka ovat itse pettäneet ja monien kanssa, jotka ovat tulleet petetyksi." Tarkoitin, jotka ovat olleet kakkosia, ei petettyjä tietenkään. Pettäjillä ja kakkosilla on nimittäin yllättävän paljon yhteistä.
Samaa kastia kieroudessaan tuntuvat olevan pettäjä ja kakkonen kuin vakka ja kansi. Kilpaa valehtelevat joka suuntaan, sen molemmat osaavat täydellisesti. Osaan rakastaa, niin paremminkin osaan valehdella ihan nappia painamalla, voisi olla molempien lentävä lause.
Alkuperäinen lähtee liikkeelle oletuksesta, että rakkaus on jokin luonnon voima, joka kulkee itsestään yhdistäen ja erottaen ihmisiä.
Jos oletetaan, että rakkaus on tahtoa olla yhdessä, tahtoa ratkaista kriisit ilman kolmansia osapuolia, tahtoa löytää elämäänsä sisältö omasta itsestään, niin pettämisessä ei ole kyse rakkaudesta, vaan oikotien löytämisestä ohi vaikeuksien.
Ulkopuolinen voi sääliä kakkosta tapauksessa, joissa pettäjä jättää arkielämänsä ja perheensä ja lataa hurjia odotuksia siitä, kuinka kaikki vaikeudet ratkeavat ja elämä on valoisaa, kunhan tämä ihana ihminen on rinnalla. Kun tätä ihmisen kanssa on vaihdettu salaisia viestejä ja harrastettu kiihkeitä ja nopeita tapaamisia, arki voi tuntua arkiselta lisäksi erosta tulleet ongelmat.
No hei, jos rakkaus ei ole yksi aidoimmista luonnonvoimista, niin mikä sitten? Älä kirjoita sellaisesta, josta sinulla ei ole hajuakaan. Oletko koskaan ollut rakastettu, edes lapsena?
Tottakai rakkaus yhdistää ihmisiä, eläimiä, luontoa jne. Rakkaudettomuus erottaa, hajottaa, eristää ihmisiä, eläimiä, ihmisä luonnosta.
"Jos minulla ei ole rakkautta, minulla ei ole mitään", eikö jo aikojen alusta, joku viisas mies niin sanonut.
Uskomatonta, että joku voi edes ajatella rakkautta noin teknisesti, luetaanpa vaan ohjekirja, niin rakkaus korjaantuu, aina. No probleemus. Näin ajattelevalla ihmisellä ei ole rakkaudesta hajuakaan, ei voi olla. Tuskin on edes lapsena kokenut aitoa rakkautta suhteessa vanhempiin. Tottakai rakkaus on myös osaltaan tahtoa, mutta ei se nyt pelkkää tahdonvoimalla liiku.
Juupa juu.. Oikea rakkaus ei tee pahaa toiselle, tai se ei ole oikeaa rakkautta.
Jos ihmisillä olisi 100 % tahto, tahdonlujauus, joka pyörisi kolmessa vuorossa 24 h/7 vrk, niin maailmassa ei olisi yhtä ainokaista työtöntä, ei yhtä ainokaista masentunutta, ei yhtä ainokaista onnetonta ihmistä!
Kaikki olisivat yhtä onnellisia päivästä toiseen, rikkautta olisi kaikkialla, kaikki vain rakastaisi ja rakastaisi, niin että tuntuu. Maapallolla ei tarvitsisi puhua ilmastonmuutoksesta jne.
Hyvää matkaa vaan! Sinun täytyy olla narsu persh., joka puhut rakkaudest, josta ei ole hajuakaan. Narsuthan ovat kovia näyttelemään tunteita aina kun se heille sopii.
Tasapainoisia ihmisiä petetään. jolloin heistä tulee tasapainottomia, mutta tuskin kuitenkaan heistä tulee pettäjiä, koska pettäjä on rampauttanut heidät uskomaan ettei heistä olisi mitään johon joku ihastua.
Kun ihminen voi huonosti on se sisäinen tunne, johon ihastuminen ja sekoileminen tuo sisältöä. Puoliso ei pysty tekemään asialle mitään muuta kuin olemaan tietämättään se "syntipukki" toisen huonoon oloon.
Pettäjä saa petturikumppanin ihastumaan syvästi itseensä. He ovat eläneet "rakkaudetonta" elämää. Salarakkaus on kiellettyä ja siksi jotenkin parempi arvoista. Voi kaivata ja unelmoida. Tavallisessa elämässä ei ole mitään unelmoitavaa.
Kirjoitat todella hyvin ja osuvasti. Osasit pukea sanoiksi kaikki ne tunteet ja ajatukset, joita itse elän omassa elämässäni. Sitä on todella vaikeaa yrittää selittää muille, miten on "jotenkin tyytymätön" ja miten tajuaa vasta jälkeenpäin, mistä se kaikki tyytymättömyys juonsi juurensa.
Tajuan ja allekirjoitan täysin myös sen, että kun on hyvässä, tasapainoissa parisuhteessa, jossa rakastaa ja arvostaa kumppaniaan, ei tulisi mieleenkään pettää toista. sen ajatteleminenkin, mitä se siinä rakastamassaan ihmisessä aiheuttaisi, tuntuu liian pahalta. Toisin on suhteessa, jossa vuosien myötä toinen on saanut tuntemaan itsensä arvottomaksi ja tunteina ovat lähinnä tottumus ja välinpitämättömyys.
Minun elämässäni petturi sai minut tuntemaan itseni arvottomaksi ja hänen toimia kuvasivat lähinnä tottumus ja välinpitämättömyys. Eli ihan miten paljon tahansa itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä teistä löytyy, niin syy siihen löytyy muualta.
Miten puoliso yleensä voi pitää yllä mielialaongelmista kärsivän puolison tasapainoa? Vastaus: ei mitenkään. Jos löydät ratkaisun uudesta ihastuksesta niin löydät. Entiseen puolisoon ei voi ihastua toistamiseen. Ehkä seuraavalla keralla vain huomaat, ettette lopultakaan sopineet toisillenne, kasvoitte erillenne tai muuta vastaavaa. Opi tunnistamaan alakuloisuutesi. Mene terapiaan, tee asian hyväksi jotakin, ennen kuin löydät itsesi samasta tilanteesta. Kukaan toinen ei voi olla onnesi seppä. Onnellisuus on löydettävä omasta itsestään.
Pettäjä ei rakasta tai ei ehkä osaa rakastaa. Hän voi luulla rakastavansa, mutta rakkaus ei koskaan loukkaa, rakastava ei loukkaa rakastettuaan edes hänen tietämättään. Pettäjä voi oppia rakastamaan, jos oppii. sen jälkeen hän ei enää petä.
Hyviä kirjoituksia, kerrankin lukemisen arvoinen ketju. Hyvä!