Ystäväni yrittää koko ajan olla parempi kaikessa kuin muut (materiaalin ja sosiaalisen statuksen suhteen). Hän matkii meitä muita ystäviä ja hankkii pakonomaisesti samat asiat ja tavarat kuin muilla on ja jopa hankkii poikaystävän ja muuttaa yhteen - ja sen jälkeen myös suunnittelee eroa samaan tahtiin kuin joku muu meistä. Hän ei vain halua eikä uskalla olla erilainen kuin muut. Tai sanotaanko näin, että hän haluaa olla joka asiassa parempi kuin muut. Ongelmia syntyy kun on jotain mitä hän ei rahalla tai yritteliäisyydenpuutteella saa.
Missä vaiheessa se stoppi tulee ja ihminen tajuaa, ettei kaikkea voi saada ja että pitäisi ainakin osata arvostaa sitä mitä on (varsinkin kun sitä on paljon!)? Ja että varsinkin kateus ystäviä kohtaan ei johda mihinkään. Eikö välillä voisi pysähtyä miettimään, mitä OIKEASTI haluaa ja mitä pitää tärkeänä elämässä. Ystäväni on minulle kateellinen asioista, jotka ovat todella irrelevantteja ja pinnallisia (hiukset, vaatekappaleet,rohkeus matkustella yksin...). Mutta myös asioista, jotka vain minä olen suurella vaivalla ansainnut tai joihin persoonani ja omat kykyni mahdollistavat (esim. hyvä fyysinen kunto, opiskelu, kielitaito, sosiaaliset taidot....) . Toisin päin on monia asioita, joita ystävässäni ihailen ja haluaisin itselleni, mutta hyväksyn että en voi saada tai tarvitse niitä ollakseni tyytyväinen itseeni ja antaakseni itsestäni hyvää kuvaa ulospäin. Minä tai elämäni ei todellakaan ole täydellistä, joten tuntuu pahalta, että joku (hyvä ystäväni!) toivoisi ne vähäisetkin hyvät asiat vain itselleen.
Ajatuksia? Löytyykö teiltä samanlaisia ystäviä, jotka koko ajan tuntuvat kilpailevan teidän kanssa vaikka itse ei olekaan pelissä mukana?
Missä vaiheessa se stoppi tulee ja ihminen tajuaa, ettei kaikkea voi saada ja että pitäisi ainakin osata arvostaa sitä mitä on (varsinkin kun sitä on paljon!)? Ja että varsinkin kateus ystäviä kohtaan ei johda mihinkään. Eikö välillä voisi pysähtyä miettimään, mitä OIKEASTI haluaa ja mitä pitää tärkeänä elämässä. Ystäväni on minulle kateellinen asioista, jotka ovat todella irrelevantteja ja pinnallisia (hiukset, vaatekappaleet,rohkeus matkustella yksin...). Mutta myös asioista, jotka vain minä olen suurella vaivalla ansainnut tai joihin persoonani ja omat kykyni mahdollistavat (esim. hyvä fyysinen kunto, opiskelu, kielitaito, sosiaaliset taidot....) . Toisin päin on monia asioita, joita ystävässäni ihailen ja haluaisin itselleni, mutta hyväksyn että en voi saada tai tarvitse niitä ollakseni tyytyväinen itseeni ja antaakseni itsestäni hyvää kuvaa ulospäin. Minä tai elämäni ei todellakaan ole täydellistä, joten tuntuu pahalta, että joku (hyvä ystäväni!) toivoisi ne vähäisetkin hyvät asiat vain itselleen.
Ajatuksia? Löytyykö teiltä samanlaisia ystäviä, jotka koko ajan tuntuvat kilpailevan teidän kanssa vaikka itse ei olekaan pelissä mukana?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onneksi ei ole samanlaisia, mutta ala kertomaan isosta hankinnasta että aiot kuljettaa olkkariisi tiejyrän koristeeksi. Kohta voit onnitella tuota typerystä hankkeesta jota et itse ikinä olhuoneeseen hankkisi :DDD
OLI tuollainen "ystävä". Kateudesta tuo johtuu!
Kilpavarustelu siltä puolelta yltyi koko ajan ja kävi lopulta aivan veriseksi. Silloin ei kyllä naurattanut enää yhtään, vaikka aiemmin olin suhtautunut huumorilla.
Eukko yltyi suorastaan vihamieliseksi, kunnes en kestänyt seuraansa enää yhtään. Pakko oli lopettaa yhteydenpito, kun tuntui, että saattaa ihan oikeasti kateuksissaan muuten tappaa minut. Kyllähän näitä kaverin suorittamia puukotuksia ym tappoja tapahtuu tämän tästä.
Ei hän välttämättä ole kateellinen, hän vaan halua olla parempi kuin te.
Kilpailuhenkinen luonne voi olla.
narsistithan ovat aina kokeneempia,enemmän ja keksivät aina paremman jutun mitä ensin toinen on kertonut,älä ala kilpailemaan,sano ettei sulla ole tarve tässä kilpailla kummalla on parempi ja värikkäämpi juttu,lapsellista touhua