mikä on hintana pettämisestä?
esimerkki, mies/nainen pettää suhteen toista osapuolta ja tunnustaa teon.pyytää anteeksi ja katuu.
mikä on se aika mikä pitää "kärsiä"?
pettämisessähän on kyse luottamuksesta,onko sellasia pareja jotka olis onnistunut saamaan luoton takaisin?
ainahan se on tapauskohtainen,mut mielipiteitä
esimerkki, mies/nainen pettää suhteen toista osapuolta ja tunnustaa teon.pyytää anteeksi ja katuu.
mikä on se aika mikä pitää "kärsiä"?
pettämisessähän on kyse luottamuksesta,onko sellasia pareja jotka olis onnistunut saamaan luoton takaisin?
ainahan se on tapauskohtainen,mut mielipiteitä
Vastaukset 28
Vanhimmat
Pettäminen käy aina hyvin rasittavaksi ja kalliiksi. Jos pettäminen pysyy puolisolta salassa, niin silloin hintana ovat vain omat henkiset kärsimkset ja salailusta johtuva alemmuudentunne mahdollisesti rehellisen ja uskollisen puolison rinnalla. Jos pettäminen johtaa käryyn, niin silloin lopullista hintaa on erittäin vaikea määritellä. Lyhyesti sanottuna hinta on silloin helvetin korkea!
Usein luullaan, että pälkähästä päästään käryn jälkeen tunnustamalla uskottomuus ja pyytämällä nöyrästi puolisolta anteeksi sekä ilmoittamalla vilpittömästi katuvansa tapahtunutta lipsahdusta. Näistä tempuista on vain harvoin apua, sillä anteeksipyynnöt ovat useimmiten täysin valheellisia (hätäanteeksipyyntö), ja katumuksen näytteleminenkään ei kaikilta pettäjiltä oikein tahdo onnistua. Nämä perinteiset temput kuitenkin aina tehdään, jotta kiusallisesta tilanteesta päästäisi taas selville vesille.
Monesti petetty osapuoli on antavinaan anteeksi pettäjäpuolisolleen, jotta normaaliin päiväjärjestykseen päästäisi, mutta harvoin todellista anteksiantamusta käytännössä tapahtuu. Käryn jälkeen tilanne on aina niin kaoottinen, että sekä pettäjä että petetty pakenevat mielellään valheen maailmaan. Pettäjä esittää valheellisen anteeksipyynnön ( sydän ei ole mukana), ja petetty antaa muodollisesti anteeksi. Savun hälvettyä pettäjä usein jatkaa pettämistä tuttuun tapaansa ja petetty suree edelleen kokemaansa nöyryytystä. Valhe jatkuu tällaisessa parisuhteessa monesti ihan entiseen malliin.
Jos pariskunnan taloudellinen asema on vakaa, niin monesti pariskunta pystyy jatkamaan elämäänsä ulkopuolelta katsoen lähes normaaliin malliin, mutta parisuhde on kuitenkin lopullisesti rikki. Suurella tahdonvoimalla sekä pettäjä että petetty pystyvät elämäänsä jatkamaan, mutta täydellistä luottamusta ei enää koskaan pystytä palauttamaan, vaan vasta kuolema tuo lopullisen vapautuksen. Jos pettäminen tapahtuu nuorella iällä, niin se kärsimysaika saatta siten olla kymmeniä vuosia.
On tietenkin olemassa pariskuntia, jotka mainostavat saaneensa täydellisen luottamuksen takaisin pettämisen jälkeen, mutta useimmissa tapauksissa hekin valehtelevat. Monesti on hyvä antaa ulkopuolisille se kuva, että parisuhde toimii vielä pienen rysäyksen jälkeenkin. Parisuhteen sosiaalisen statuksen kannalta tällainen toiminta on ihan järkevää, mutta parin henkistä hyvinvointia sekään ei yhtään paranna.
Kertakaikkiaan käsittämätöntä miten ihmiset suhtautuu niin välinpitämättömästi pettämiseen. Itse olen nähnyt tapauksen, jossa työpaikkaromanssia on pidetty yllä kymmeniä vuosia, eikä ketään tunnu asia sen kummemmin kiinnostavan, jotkut jopa pitävät sitä ihailtavana. Heitä, pidetään jo ihan normaalina "parina". Itse en arvosta heitä ihmisenä lainkaan, mutta käyttäydyn asiallisesti kaikesta huolimatta. Se petkuttaminen ja valehtelu ja kaikenlainen teerenpeli jaksaa inhottaa päivästä ja vuodesta toiseen. Mitenköhän mahtaa oikealle avioliitolle käydä, kun jäävät eläkkeelle piakkoin?
Allekirjoitan tuon, että usein luullaan pääsevänsä pälkähästä tunnustamalla uskottomuus ja pyytämällä nöyrästi anteeksi, sekä ilmoittamalla katuvansa tapahtunutta lipsahdusta. Kiusallinen tilanne halutaan saada ohi. Elämää jatketaan kuin ennenkin.
En aio mainostaa saaneeni täydellistä luottamusta takaisin, päinvastoin. Kerron sen avoimesti, etten luota enää yhtään. Puolisoani se ei tietysti miellytä. Yrittää kaikin keinoin estellä sitä. Mutta miksi siitä piittaisin, kun hänkään ei piitannut aiemmin minun tunteistani, eikä arvostanut minua?
Noin(Otsikko) sanoi se piikalikkakin kun isännälle antoi!
juuri noin pitää toimia. Se ihminen jonka kanssa elät ja jota jopa ehkä väität rakastavasi ON VIRHEELLÄÄN ANSAINNUT loppuelämänsä tuomion sinun epäilystesi alla olemiseen! Kannattaa kuitenkin laittaa ketjulla päiväksi lämpöpatteriin kiinni tuollainen mies koska sehän saattaa muuten joskus jopa saada niin älyttömän idean päähänsä että hän on "epäilys/epäluottamustuomionsa" kärsinyt ja ottaa mokoma sinusta eron! Kiittämätön lurjus!
Kaikilla asioilla on puolensa ja niin myös tässä. Sanotaan, että uskottomuus on väärin, mutta miksi jotkut joskus/usein/aina silti tekevät väärin? Onko kenelläkään tullut mieleen, että uskottomuus voisi tekijän kannalta olla oikeakin ratkaisu, miksi hän siihen muuten ryhtyisi?? Juuri sen takia, että uskottomalla on tekoihinsa sellainen syy, jonka itse kokee päteväksi, mutta mitä on turha alkaa selitellä kumppanilleen ajaudutaan valheellisiin anteeksipyytöihin ja vannotaan, että paha tapa lopetetaan siihen paikkaan.Jos suoraan kertoo olleensa uskoton vain siksi, että himoitsi toista ja pahimmassa tapauksessa himoitsee edelleen niin miksi sitä pitäisi pyydellä anteeksi? Hyvä parisuhde kestää karikotkin ja niitäkin on huomattavasti pahempia kuin uskottomuus.
Lähes kaikissa uskottomuustapauksissa pettävällä osapuolella on niin pätevä syy, että se oikeastaan oikeuttaa petämiseen. Monesti syy tuntuu itsestä niin selvältä, että puolisonkin pitäisi se helposti ymmärtää. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että pettämisen tultua puolison tietoon kallis lasku tulee aina maksuun, vaikka pettämiseen olisi ollut hyvinkin perustellut syyt. Yleensä puoliso ei näitä syitä hyväksy, ja siksi pettämislaskusta ei alennusta juuri koskaan saa.
Pettäjä tosiaan kokee itsellään olleen pettämiseensä niin pätevät perustelut, että pettäminen tuntuu ihan oikealta toimenpiteeltä, jopa melkein velvollisuudeltakin. Juuri tästä syystä hurmoksessa elävä pettäjä ei tunne tarpeelliseksi pyytää puolisoltaan anteeksi pettämisellä aiheuttamaansa tuskaa ja pahaa oloa. Petäjän on lähes mahdotonta ymmärtää, mitä anteeksipyytämistä on siinä, että ihminen on tehnyt vain sellaista, mikä itsestä tuntui hyvältä ja oikealta. Juuri tästä syystä pettämistä on niin paha saada loppumaan, vaikka se aiheuttaakin aina suuria ristiriitoja puolisoiden välille.
Yleensä pettäminen johtuukin siitä, että ihminen himoitsee toista. Jos yhden pettämisen jälkeen himo vain kasvaa, niin silloin tunnnesuhde omaan puolisoon on suuresti heikentynyt, eikä puolison kunnioiottamisesta voi enää puhua. Tässäkin tilanteessa monet pettäjät kertovat edelleen rakastavansa puolisoaan! Tämä on tietysti täyttä valhetta pelkästään oman kilven kirkastamiseksi. Jos ihminen pettää eikä ole siitä edes pahoillaan, niin kyllä silloin rakkaus omaan puolisoon on jo täydellisesti loppunut. Rakkaudentunnustukset omalle puolisolle tässä tilanteessa ovat vain alennuksen pyytämistä isoon pettämislaskuun.
Hyvä parisuhde kyllä kestää karikotkin, mutta kokemukseni mukaan suurempaa karikkoa ei ole olemassa kuin uskottomuus ja pettäminen. Haluaisin mielelläni kuulla sen, mitkä asiat ovat Sinun mielestäsi parisuhteelle tuhoisampia asioita kuin uskottomuus ja pettäminen.
kuin uskottomuus on:
- Suora pettäminen eli esim. toinen lupaa maksaa vuokran, muttei maksakaan.
- Pelaa rahansa, jotka piti laittaa perheen ruokaan.
- Puhuu kumppanistaan pahasti muille
Suoraan sanottuna olisin vaihtanut mieheni kymmenenvuotiset velatkin (jotka tulivat kyllä yrittämisestä eikä pelaamisesta..) tulenpalavaan suhteeseen toisen naisen kanssa! Enkä voi ollenkaan sanoa olevani materialisti.
Alkoholin liiallinen käyttö on myös paljon pahempaa kuin rakkaus toiseen. Tai huumeongelmat. Tai henkinen tai fyysinen sairaus. Tuohon henkiseen sairastumisalttiuteen vaikuttaa myös esim. nuo mainitsemani velat. Masennuksen myötä monen koti hajoaa kuten pitkään kestäneen työttömyydenkin.
Siis koko elämä on mielestäni vaikeampia asioita täynnä kuin ihastuminen/rakastuminen toiseen.
Mainittakoon vielä, että jos miehelläni olisi sivusuhde tms. en haluaisi kuulla siitä jos elämämme olisi niin hyvää kuin nyt. En haluaisi kuulla mieheni sanovan, että rakastaa minua vain syyllisyydentunnosta, koska tunnen hänen rakkautensa ilman sanojakin. En haluaisi kuulla selityksiä, joita en voi ymmärtää. Oikeastaan jokaisen pitäsi rakastua edes kerran toiseen kuin kumppaniinsa niin suvaitsevaisuus ja ymmärrys olisi aivan toiselta planeetalta kuin esim. sinun kirjoittamastasi tavasta suhtautua uskottomuuteen. Totuus on, että toisen oikea on toisen väärä. Tai "My heaven is your hell".
Jotenkin minua hieman epäilyttää puheesi todenperäisyys. Esität sellaisia ajatuksia, joita en ole naisilta ennen kuullut. Yleensä kaikki ovat aina pitäneet uskottomuutta kaikkein pahinpana asiana elämässä.
On tietenkin ikävää, että miehesi on tehnyt paljon velkaa, mutta oletko todella valmis vaihtamaan nämä velat miehesi kiihkeään rakkaussuhteeseen toiseen naiseen? Jos olet tähän valmis, niin todella kummallinen nainen olet.
Juoppous on tietenkin hyvin paha asia parisuhteessa, mutta ihmisen sairastumista ei voi mitenkään verrata uskottomuuteen. Sairastuminen ei ole ihmisen omassa kädessä, mutta pettämiseen ja juoppouteen vaikuttaa aina suursti ihmisen oma tahto. Sairastumisesta ihminen ei ole vastuussa, mutta pettämisestä ja juopottelusta aina on.
Jos miehelläsi olisi toinen nainen, niin et kuitenkaan haluaisi sitä tietää! Mikä siinä tiedossa sitten Sinulle tuskaa tuottaisi, jos miehesi toiseen naiseen rakastuminen on mielestäsi täysin tyhjänpäiväinen asia? Taidat nyt vain ihan turhaan isotella, koska tilanteesi on vielä toistaiseksi turvallinen. Voit tässä nyt rauhassa rehennellä, sillä miehesi mahdolliset syrjähypyt eivät onneksi vielä ole tulleet tietoosi.
Varmasti kukaan ei haluaisi kuulla sellaisia selityksiä, joita ei voi ymmärtää, mutta käryjen jälkeen kuultavat selitykset ovat kaikki hyvin vaikeasti ymmärrettävää sorttia. Pettämistä vähätellessään pettänyt osapuoli ylittää kaikki normaalin kekseliäisyyden rajat tarinoita sepittäessään, ja pakkohan petetyn puolison on nämä selitykset (usein varsin huvittavia) kuunnella, ymmärsipä hän niitä tai ei. Lähes aina nämä tarinat lopetetaan rakkaudentunnustukseen puolisolle, vaikka useimmiten tämä tunnustus on pelkkää valhetta oman nahan pelastamiseksi.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että jos ihminen rakastuu parisuhteen aikana muuhun kuin omaan kumppaniinsa, niin se kyllä lisää suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä käsitellä näitä pettämisasioita, mutta tämä koskee vain toisten ihmisten pettämisiä. Jos pettäminen tulee esiin Sinun parisuhteessasi, niin ei miehesi rakastuminen toiseen naiseen lisää ollenkaan Sinun ymmärrystäsi ja suvaitsevuuttasi. Jos taas Sinä rakastuisit toiseen mieheen, ja miehesi saisi suhteen tietoonsa, niin ei Sinun miehesi suvaitsevuus ja ymmärrys lisääntyisi Sinun romanssisi vuoksi.
Ymmärrys lisääntyy vain uskottomalla ja pettäneellä puolisolla, mutta ei hänkään välttämättä pettämisen jälkeen täydellisesti hyväksyisi sitä, että oma puolisoi tekisi saman tempun hänelle itselleen. Näin raadollisia me lopulta olemme, vaikka joskus yritämme ulkopuolisille uskotella jotain muuta.
Mieheni tietää, että en kestäisi uskottomuutta.
Tappaisin itseni välittömästi!
Jättäis ennemmin kuin nöyryyttäis ja osoittaisi muille ihmisille kuinka huono olen sängyssä!
Siis hintana yksi ihmishenki ja äiditön lapsi.
Eli siinä tapauksessa mieheni valitsis panon henkeni sijaan.
Etkö edes oleta ansainneesi parempaa? Elämä voi olla ihmisarvoista ilman sitä kumppania.Kenties jonkun toisen kanssa? Riippuvuussuhteeseen ei kannata jäädä, muttei tuhota itseäänkään.
hei oikeesti?? onko tosiaan 2000 -luvulla olemassa tollasia ihmisiä, joilla ei oikeesti ole omaa elämää ja itsetuntoa vaan oma elämä peilaa kaikessa jonkun toisen ihmisen ja sen tekojen kautta??!!?? herää nyt hyvä nainen unelmistas ja hoida toi oma itsetuntos ja psyykkees kondikseen... mahtaa olla miehelles tosi rasittava toi teidän suhde, jos joka vastoinkäymisen ratkaisuna vedät esiin ittes teilaamisen... miehenäs lähtisin livohkaan ja äkkiä... btw, sillä vieraissa käymisellähän mies paljastaa kaikille vaan oman huonoutensa ja heikkoutensa kun ei oo sen vertaa munaa et pystyis vallottaan oman muijansa vuosi vuoden jälkeen, vaan hakee helpon saaliin. ethän sä siinä väärin tee jos ukkos vieraissa hyppää, eikä se tosiaan kyllä kerro mitään sun sänkytaidoistas... hei haloo... kivan ajatusmallin aiot siirtää lapselles: "jos joku on epäreilu sua kohtaan ni sun ainoo vaihtoehtos on tappaa ittes" oikeestiko haluut lapses ajattelevan noin ja päätyvän ennenaikaiseen hautaan??? maailma, elämä ja ihminen kun ei ole koskaan reilu
Teitä itsensätappamisella uhkailevia naisia on maailma väärällään! Keksi jotain kunnollista joka oikeasti tuntuu uskottavalta. Vaikkapa: "Jos petät leikkaan sinulta munat kun nukut!" Siinä alkaa joka pojalla ajatus rientää että entäs jos!? Toimii paremmin ja on miehelle paljon konkreettisempi juttu kuin tuo:"tapan itseni"- höpötys!
Miksi tekisin maailman ihanimmalle mihelle jotain pahaa, jos hän pettäisi. Sehän olisi minun syyni että en ole tarpeeksi seksikäs tai ihana. Minunhan siinä kuuluu sitten kuolla jos olen niin kamala ämmä, että minua täytyy pettää!
Huom! Teen kaiken mieheni eteen ja seksikssäkin kaiken mitä hän haluaa, palvon häntä, jos se ei riitä miksi eläisin!?
Nauttikoot muut hänestä siinä tapauksessa jos kerta häntä haluavat.
Tapansa jokaisella ajatella tässä maailmassa.
Annan kaikkeni miehelleni, jos se ei riitä en halua elää!
Kyllähän siihen taisteluun muutama vuosi meni ennen kuin luottamus palautui...turhaan. Vaimo petti uudelleen ja potkaisin hänet pellolle. Toista kertaa en lähtenyt käymään läpi samanlaista prässiä, koska tällä kertaa ei luottamusta olisi palauttanut enää mikään!
Ex-mieheni mielestä yksi vuosi oli liian pitkä aika. Kun en siinä ajassa ollut vielä päässyt yli hänen syrjähypystään, laittoi eron vireille. Perhe hajosi.
Annoin anteeksi monta kertaa ja suhde jatkui. Aloin jopa kavereiksi noiden naisten kanssa.
Sitten, kun hän teki pienen virheliikkeen, niin sattui kovempaa. Lähdin joka kerta...en enää mennyt takaisin. Meni kylläkin luottamus ihmiseen kuin ihmiseen.
Jos mies ollut uskollinen avioliitossaan kaikki vuodet mutta "kärsinyt" huonosta elikä "yksitoikkoisesta" seksistä jo pitkään.
Kohdalle osuu sielun kumppani jonka kanssa saa toteuttaa vuosien haaveensa...
Pettäminen, väärinkö.
Väärinkö?
kyllä,sillä vaikka "kärsisi" huonosta eli "yksitoikkoisesta" seksistä,niin silti se on väärin.aika hyvä ohje nuora on että se mitä todella ja vilpittömästi antasit kumppanin tehdä,niin sen voi itse tehdä,mutta ei kannata tuudittautua.
huonosta seksistä voi yrittää eroon,eli ottaa härkää sarvista ja sano suoraan vaimolle/kumppanille että haluaa kokeillu uutta juttua sängyssä/suihkussa etc. jos ei vaimolle/kumppanille kelpaa niin sit voi rueta miettimään peliliikkeitä.
Noniin. Kerrankin ajatellaan reilusti boxin ulkopuolella. Onko kukaan sitä mieltä, että pettäminen kannatti? Ehkä pettäminen voi jopa parantaa parisuhdetta... ja elämää.
Ja GEM, eiköhän jokainen pitkässä parisuhteessa yritä saada kumppaniaan kokeilemaan... mutta vaikka todella rakastaa kumppaniaan, onko silti pakko tyytyä siihen ettei koko elämänsä aikana koskaan saa kokeilla jotakin asiaa joka saattaa olla suurin mahdollinen nautinto kyseiselle henkilölle?
jos elämässä suurin nautinto on seksi!
Määrätyissä tapauksissa pettäminen voi kyllä parantaakin parisuhteen laauta, mutta tällöin on lähes aina kyse vain pettävän osapuolen tuntemuksista. Näissä olosuhteissa pettäjän elämänlaatu tietenkin pysyy hyvänä täsmälleen niin kauan, kunnes sivusuhde tulee puolison tietoon. Käryn jälkeen myös pettäneen osapuolen onnellisuus haihtuu kuin tuhka tuuleen, ja alkaa ikävämpi selvittelyprosessi. Tämä prosessi on henkisesti erittäin raskas, joten kyllä sille pettämiselle tulee erittäin kova hinta.
Kaikki pettäjät eivät todellakaan ole omassa parisuhteessaan kyenneet juttelemaan puolisonsa kanssa kaikista asioista avoimesti, joten puoliso saattaa hyvnkin olla täysin tietämätön kumppaninsa haluista tai toiveista. Tällainen pelkuripettäjä saattaa kuitenkin onnistua käsittelemään arkoja asioitaan vieraan kumppanin kanssa, koska silloin ei ole niin suuria pelkoja koko homman ( oman parisuhteen) mokaamisesta. Vieraan kanssa saattaa siis olla helpompi touhuta kuin oman puolison kanssa, vaikka oman puolison kanssa homma tulisi paljon halvemmaksi.
Tavallisen köyhän ihmisen on hyväksyttävä se tosiasia, että kaikkia maailman mukavuuksia ei millään voi kokeilla elämänsä aikana. Tavallisella ihmiselle ei ole rahaa kaikkiin kotkotuksiin, joten nautinto on elämässä hankittava tavallisemmista asioista. Rikkailla ihmisillä mahdollisuuksia on tietenkin enemmän, mutta eivät hekään kaikesta pysty nauttimaan. Liika raha saattaa johtaa täyteen holtittomuuteen, jolloin ajaudutaan huumeisiin ja järjettömään seksihurjasteluun kalliiden ammattilaisten kanssa. Moni rikas saattaisi köyhempänä elää onnellisempaa elämää.
...kateellisten panettelua...
terveisin kiltti maalaistyttö :)
Jos kerta halutaa kokeilla, niin elelee sitten itsekseen ja kokeilee niin paljon kuin sielu/kroppa sietää, niin ei loukkaa ketään toista nautimisillaan.
jep..
mun mielestä ei oo pakko tyytyä mihinkään vaan pitää nauttia siitä mikä itsestä tuntuu parhaalta.
itse elän välillä pelkästään just tässä hetkessä ja saatan tehdä päätöksiä jotka koskettaa paljon pidemmälle,mut jos kokoajan ajttelee et mitä jos niin jää elämä elämättä ja kokematta.
välillä voi tyytä joihinkin asiohin,mut ns. veitsen terällä eläminen on kuitenkin aika monen ihmisen todellinen "haave"!sen oon huomannu et jännitys pitää veren kiertämässä,kun oon jutellu eri ihmisten kanssa!
jokainen tietty saa sen jännityksen eri asioista kun toiset!toiset saa hyvästä seksistä ja toiset lapsista ja kivasta aviomiehestä...
Todella on ihmisen elämä köyhää jos ainut nautinto on seksi.Voi,voi elääköhän kyseinen henkilö laput silmillä ja tupot korvissa?Jopa parisuhteessa on paljon nautinnollisempia ja tärekimpiä asioita kuin seksi.Se on sitten eri asia osaako kaikki nauttia niistä.Vai etsivätkö koko elämänsä vain uutta ja uutta nautintoa,vaikka kaikki olisi jo omassa parisuhteessa jos vain olisi kykenevä hyödyntämään sitä!
En itsekään usko siihen, että pettäminen on aina väärin. Tekijällä on motiivinsa joita ei edes ymmärtäväinen kumppani halua kuulla ja miksi hänen oikeastaan pitäisi rasittaa itseään niillä asioilla?
Jos joku kertoo motiiveistaan mitä on tehnyt toisen kanssa (vrt seksi) niin eikö silloin pitäisi kertoa esim. mistä on keskustellut toisen kanssa ja miten? Miksi on nauranut toisen kanssa paremmin kuin kumppanin kanssa ikinä? Vai kannattaisiko jättää tunnustamatta?
on todellakin kyse luottamuksesta, mutta ei siihen kumppaniin kuten luullaan vaan itseensä. Mitä enemmän uskoo itseensä ja mahdollisuuteen jatkaa suhteessa sitä nopeammin toipuu. Kärsiä ei tarvitse välttämättä ollenkaan mikäli on kertaakaan joutunut itse edes ajattelemaan kiusausta...
...