Minua on joskus ihmetyttänyt, että mistä se tulee, kun sanaa aina käytetään myös näin: "Hän jatkoi tehtävässä aina vuoteen 2000, jolloin jäi eläkkeelle" tai "Hän käveli aina kotiin saakka".
Aina siihen saakka
pokke
15428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Enpä tiedä;
http://www.esaimaa.fi/Mielipide---Pääkirjoitukset/2009/12/09/Tie auki aina taivasta myöten/200918122789/66
Sana aina tuntuu noissa esimerkeissä olevan vahvistava sana. Kokeilepa jättää sana aina pois. Aika vaisuiksi, teknisiksi toteamuksiksi jäävät nuo lauseet.
Voisihan siinä olla myös "peräti" tai "jopa", mutta ne antaisivat lauseelle ihan eri sävyn.
Voisiko aina-sanan merkitys 'alati, iäti' ollakin myöhempää perua? Myös sanassa 'ainakin' se on tuosta nykyisestä poikkeavassa merkityksessä.
Toisaalta esimerkiksi lausessa "Niin kuin mies ainakin" sen voisi ajatella tarkoittavan jotakin sellaista kuin 'yleensäkin' tai 'aina ennenkin'. Sitten taas lausessa "Haluan ainakin kaksi" sana on jo ihan toisenlaisessa merkityksessä.
Minua jaksaa aina ihmetyttää nuo merkityksen muuttumiset. Luulisi, että jokin välivaihe on oltava. Eihän sanaa nyt mitenkään voida yhtäkkiä heittää ihan toisenlaiseen käyttötarkoitukseen ymmärryksen kärsimättä. Vanhaa kirjallisuutta kun lukee, niin huomaa, miten paljon näitä merkityksen muuttumisia on tapahtunut.
Kyse on pikemminkin siitä, että aina-sanaa on kautta aikojen käytetty monessa merkityksessä, joista ajallista kaikenkattavuutta tarkoittava merkitys on itse asiassa melko harvinainen.
Usein merkitys voidaan muodollisesti tulkita aikaa tarkoittavaksi, mutta todellinen sisältö on muuta. ”Aina sinä nalkutat tästä samasta asiasta” ei todellisuudessa tarkoita, että toinen kirjaimellisesti joka hetki nalkuttaisi – ainakin nukkuessa nalkutus lakkaa. Pikemminkin ”aina” tässä – usein muulloinkin – viittaa toistuvuuteen ja korostaa sitä. Lisäksi sitä käytetään myös muunlaisessa korostavassa merkityksessä, kuten juuri ilmauksessa ”aina – – saakka”, jolloin merkitys ei lainkaan liity aikaan.
Virittäjä-lehdessä 4/2009 on Susanna Shoren hyvä artikkeli aina-sanan käytöstä.
Näin on, eräs amerikkalainen vaihto-oppilas ei voinut ymmärtää, että taivas (sky) on sininen, koska ei ollut oppinut että heaven olisi jonkun värinen.
Lapsena luin Zane Greyn kirjoja. Siellä esiintyi jotakin tähän tapaan; Muudan mies saapui kaupunkiin päivänä muutamana.
Minuakin on joskus ihmetyttänyt tuo "päivänä muutamana".
Siinä on taas yksi omituinen merkityksen siirtymä. Sanan 'muutama' konsonanttivartalo on 'muu(d)an' eli 'eräs' (vrt. kannel - kantele). Niinpä tuo tarkoittaa 'eräänä päivänä'. En osaa sanoa, missä vaiheessa 'muutama' on siirtynyt tarkoittamaan myös useaa.
Niin siis kyllä nykyään tiedän, että se tarkoittaa "eräänä päivänä".
Se "aina" ei kuulu tuollaisessa yhteydessä suomen kieleen. Tämähän tajuttiin jo vuosisatoja sitten:
"Herootes hän se ajoi hevoisillaan ja ratsuillaan :,:
siihen asti kuin hän tuli muriaanein maalta
siihen asti kuin hän tuli Petlehemin tykö"
https://groups.google.com/forum/#!topic/sfnet.keskustelu/wh5pT2_3UIw
Tässähän on kyse runomitasta laulussa. "Aina" on voitu jättää pois siksi että se ei sopinut poljentoon.
Keksit omia sääntöjäsi.
Esimerkiksi vuoden 1642 Raamatussa on juuri sellaista aina-sanan käyttöä, joka sinun mukaasi ei kuulu suomen kieleen:
"Mutta minä sanoin heille: mihingä pitä sijs oleman sen cuckulan/ johonga te menette? ja sijtä cudzutan se cuckulaxi aina tähän päiwän asti."
Hes. 20:29
http://www.finbible.fi/Biblia1642/VT/hesekiel_20.htm
""Hän käveli aina kotiin saakka". "
Tuo lause on väärin kirjoitettu. Se olisi pitänyt kirjoittaa:
Hän käveli aina kotiinsa saakka". Huomaa pääte -nsa joka kertoo sen, että koti on tuon kävelijän koti.
Nykykielessä monet unohtavat possessiivisuffiksien käytön. Monikossa tuo lause voisi kuulua:
He kävelivät aina kotiinsa saakka.
Minä pitäisin kyllä melko omituisena sitä, jos joku toteaisi: "Minun on jo aika lähteä kotiini" tai "Aiotko kävellä kotiisi?".
Eihän asiayhteydestä selvinnyt, kenen kotiin hän oli kävelemässä. Jospa hän käveli aina kertojan kotiin saakka?