Tahtoisin todella kovasti aloittaa seurustelusuhteen erään mukavan miehen kanssa, mutta minulla on paha ongelma. Minulla on vieläkin tunteita erästä toista miestä kohtaan. Toinen mies on pelkkä ihastus, meillä ei ole koskaan ollut mitään juttua, mutta ihastuin todella kovasti häneen, enkä siksi ole päässyt yli hänestä.
Mitä mieltä olette? Voiko aloittaa seurustelun, vaikka on tämmönen tilanne?
Mitä mieltä olette? Voiko aloittaa seurustelun, vaikka on tämmönen tilanne?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Millaisia ratkaisumalleja olet ajatellut selvitäksesi tästä ongelmasta?
alat seurustelemaan tuon MUKAVAN miehen kanssa ja kuukauden päästä IHASTUKSESI kohde tulee ja pyytää seurustelemaan, mitä teet?
jos vastaus on että kiität ja jatkat mukavan miehen kanssa, kannattaa aloittaa seurustelu - mutta jos TIEDÄT että tuollaisessa tapauksessa kiität MUKAVAA miestä yhteisestä ajasta ja lähdet ihastuksesi matkaan, niin varmaan teidät mitä tehdä...
Tuskinpa ihastukseni tulee luokseni ja pyytää seurustelemaan, mutta jos niin oikeasti tapahtuisi, tietenkin lähtisin ihastukseni matkaan.
Ongelmana tässä on se, että ihastuin niin kovasti, eikä meidän välillä ollut mitään.
Tavallaan vain pieni ihastus, mutta ei kuitenkaan, koska ajattelen koko ajan vain häntä.
Jos alkaisin seurustella jonkun toisen miehen kanssa, kokisin pettäväni koko ajan seurustelukumppaniani, koska mielessäni olisi vain ihastukseni.
Onko kukaan muu ollut tällaisessa tilanteessa vai olenko ainoa? Miten tästä voi päästä yli?
meitä on monia samassa tilanteessa. se miä teet on täysin omantunnon kysymys.
itse ajattelin asian 8kuukautta sitten niin että asetin itseni mukavan miehen asemaan eli
jos olisin nainen jonka mies tapaa mutta miehellä olisi ikävä ihastustaan (tai kuten minun tapauksessa exää) olisiko reilua minua kohtaan alkaa seurustelemaan minun kanssani mutta samalla ikävöidä toista naista. päädyin lopputulokseen että se ei olisi reilua minua kohtaan, ottaa joku mukava kun ei saa sitä kenet haluaisi. joten tein kuten omatunto käski ja nyt hän on vapaa etsimään naista jolle on enemmän kuin mukava ja minä olen sinkku joka aina välillä vielä ikävöi exää mutta päivä päivältä ikävä haalistuu ja joku päivä ehkä tapaan sellaisen miehen joka pyyhkäisee exn muistoksi menneeseen.
Olisiko aika, näin aikuisena, kerrankin käyttää myös järkeään tulevaisuutta suunnitellessan, vaikka kuulostaahan se vähän laskelmoidulta, mitä se toisaalta ajateltuna ei sitä laisinkaan ole. Ajatella realistisesti, laskea plussat ja miinukset. Sekään ei tosin aina riitä, sen vaan tietää, mitä pitää tehdä, siis, jos se ihastus jotenkin kummasti palaakin takaisin elämääsi. Mutta mitä voi tietää palaako?
Miksi ihmeessä alkaisit olla jonkun kanssa, johon et ole ihastunut?
Mistä tiedät, etten ole ihastunut mukavaan mieheen? Mutta oikeassa olet, pidän mukavasta miehestä vain ihmisenä, en miehenä. Ei ole minkäänlaisia romanttisia ja seksuaalisia tunteita mukavaa miestä kohtaan, mikä on harmi, sillä hän on todella mukava ja muutenkin kaikin tavoin sopiva.
Miksi et pidä häntä lähipiirissäsi hyvänä ystävänä ja luotettuna, pitääkö parisuhteeseen alkaa, jos menneisyyden asioita on jäänyt keskeneräiseksi, siis onko oikea vai väärä ihastus kuitenkin.
MENET IHASTUKSESI LUO JA OTAT SELVÄÄ MITEN ASIAT ON!!
Jokotai niin lähdet varmempana tilanteesta tietäen asianlaidan :)
Mukavan miehen kanssa voi alkaa seurustelemaan, koska eihän se nykypäivänä ole väärin vaikka ei seurustelevaa kumppania rakasta ehdoitta.
Aina voi erota löytäessään paremman ja varmasti opit tästäkin suhteesta jotakin ja et ole yksin.
Henk.kohtainen mielipiteeni on ottaa selvästi selvää ihastuksen tunteista ja jatkaa mukavan miehen kanssa kaveruutta jos se onnistuu niin.
En missään tapauksessa antaisi itseäni ns. jollekkin jos en oikeasti ole täysillä mukana!
:)
Ei tehdä elämästä vaikeeta, ollaan yksikertaisia, joka tuo samalla monipuolisuutta elämään ;))
Toivottavasti oli avuksi?
tämä on mustakin se oikea asenne. miks ruveta seurustelemaan jos enemmän tuntuu kaverilta kuin rakastetulta.
itselle se seksuaalisuus on iso juttu suhteessa ja oma "mukava mies" ei kipinää saanut aikaan, joten jatkettiin kavereina pidetään silloin tällöin yhteyttä 8/ surku sinänsä elämän perus jutut niin samoilla linjoilla mutta kunenemmän kaveri kuin se ihminen jonka kanssa haluaa perustaa "pesän"
mihinköhän ratkaisuun kristiina päätyi??
Olen päättänyt olla mukavan miehen kanssa vain kavereita. En minä tässä tilanteessa pysty kenenkään kanssa seurustelemaan. En pysty enää ihastumaan kehenkään. Taidan elää yksin koko loppuelämäni.
Vähän kyllä mietityttää, onko se kaveruuskaan hyvä juttu. Entä jos mukava mies rakastuukin minuun, enkä minä pysty vastaamaan hänen tunteisiinsa?
Kiitos kaikille vastanneille neuvoista.
Älä huolehdi siitä mukuavanmiehen rakastumisest, koska se ei kuulu sulle ja tehnyt varmasti hänelle selväksi ettet ole kiinnoatunut hänestä sillä tavalla :)
?
Kerro lisää tästä ihastuksesta :) Missä? Milloin? Miten? jne.
:))))
KYl sä löydät sun oman miehen!! aivan varma!!
Tää ns. etsikko/kaipuuaika on ne se vaikein mutta palkitsevin!!
:)
Ihastus oli opiskelemassa samassa paikassa ja ihastuin häneen ensisilmäyksellä.
Olin silloin teini-ikäinen, joten olen ikävöinyt häntä aika monta vuotta.
no mulla kaipuu kestänyt noin 6-7 vuotta, en ole ihan varma vuosien kulumisesta mutta kauan, onko normaalia?
Millainen tarina sinulla on taustalla? Olen itse kaivannut ihastustani 7 vuotta.
Yks kerta se vaan kolahti tajunnan räjäyttävästi kun tajusin samansuuntaisia aatoksia olevan ilmassa. Mitään suurempaa ei koskaan päässyt alkamaan ja se varmaan osaltaan aiheutti tämän nykytilanteen, mikä harmittaa ja turhauttaa vieläkin suunnattomasti. Voihan olla niin, että olisi ihan tavallinen kelpo mies eikä mikään ihmealfa-adonis, mikä ei toki olisi huono asia sekään.
niinhän siinä käy, kun se 1 ainoastaan saa aikaan oikeanlaisia tunnemyllerryksiä vuosienkin jälkeen.
mustakin teit oikean ratkaisun vaikka ei nyt ehkä tunnu siltä. jaksa kuitenkin uskoa siihen että joku päivä kulman takaa tulee se oikea mies sulle vastaan.. sitten kun olet valmis ja ihastus on vain mukava muisto menneessä
Se on näin, että miehen pitää ensin huomata tyttö ja ehdottaa.
Muuten ei tuu mitään.
Luonnon laki.
Kristiinanko pitäisi etsiytyä ihastuksen kulkureitille? Helppo homma jos tietää miehen liikkeistä ja asuu samalla paikkakunnalla.
Olen varmaan aseksuaali, kun en ole pystynyt ihastumaan enää kehenkään vuosiin.
Ei tämä ole normaalia, kun vieläkin vaan ihastustani kaipailen, vaikka hänellä on jo oma elämä.
Olet onnekas kun tiedät hänestä noin paljon, kun eräät ei tiedä edes onko suhteessa ja minkälaisessa jos on, asuinpaikkakin pimennossa, eksy näillä tiedoilla ihastuksen reitille;(
Minä olen ollut "lievästi" ihastunut erääseen jo ainakin kolme vuotta. Raivostuttavaa. On ollu suhdetta ja avioliittokin tänä aikana eri ihmisten kanssa, mutta päässä vaan välkkyy se yksi, jonka kanssa ei oo mitään päässy alkamaan, eikä ehkä koskaan alakaan. Tosi ärsyttävää! Kuin jokin saakelin pakkoajatus mulle on hän. Loppuis jo.
No mä en kyl tajuu teitä :o
Jos ihastuu johonkin ja se rupeaa vaivaamaan, NIIN TOTTAKAI ASIALLE TEHDÄÄN JOTAKIN!!
Helppo nakki!!
(Kristina87 -> ehkä tästä ihastuksesta joka on jatkunut jo pitkään niiiin ehkäpä sulla ois jotain opittavaa tosta tilanteesta??)
No pakkoajatus taitaa ollakin ÄNKYRÄllä koska et ole tehnyt asian eteen mitään?
Jos joku vaivaa päätä ja se on epämiellyttävää niin minkä takia kestää kestää, kun voi tehdä asialle jotai?!?!?!
;DD
Itse koin näin yksinkertaisesti sanottuna ihastuksen yhteen yllättävään henkilöön ja tein asialle jotakin JA tajusin ettei hän ollut kiinnostunut minusta! Selvästi! Joten ei vaivaa enään :D Sieltä tuli ja sinne meni! :)
Mitä asian eteen sitten voisi tehdä?
Olen oppinut kaksi asiaa tästä tilanteesta.
1. kannattaa heti kertoa niistä tunteista ihastukselle
2. ei kannata ihastua kehenkään, koska kuitenkin pettyy
ehdottomasti vaihtoehto 1 !!!
Einyt iha kirjaimellisesti kertoa heti tunteista, mutta silti ottaa siinä heti tavoitteeksi toteuttaa kertominen ennenkuin on liian myöhäistä ja kohde katoaa ja tulee osaksi menneisyyttä ;)
:(( 2 vaihtoehto ei edes ole vaihtoehto, PAITSI jos tahtoo kylmettää itsensä, joka sotii ihmisyyttä ja elämää vastaan ja tekee ihmisestä kylmän!! Näin lyhyesti ;D
Tottakai ihminen pettyy ja se on aivan normaalia, mutta miten asennoituu siihen pettymisen tunteeseen ja miten vahvasti pettyminen koetaan..
Jos pettyy todella kovasti ja viiltää syvältä niin suunta kohdistuu itse ihmiseen ja esim. ihmisen omaan elämän tietoon ja kypsyyteen jne.
Voi olla että tämän kaiken jälkeen opit olemaan rohkeampi ihastus/rakkaus asioissa ja toimit oman elämäsi tahdonvoimana, joten ehkäpä tämä kaikki valmistaa sinua kohtaamaan tulevaisuudessa johonkuhun joka tarvitsee sinun rohkeaa tekoa aloittaakseen ihanan taipaleen kanssasi ;)
you know
:)
Niiin, se kynnys, jonka yli pitäisi päästä on vuosien saatossa vain noussut, kunnes liian korkealla. Voisihan sitä hankkia etsiväntapaisen ottamaan selvää nykyelämästä.
kynnys noussut? liian korkealle?? :O
ja mihin sitä etsivää tarvitaan, kunhan asennoidut ja olet avoin ja seuraat sydämesi ääntä etkä ylityöölistä itseäsi aikatauluilla, ettei vaa millään vahingossakaan astu toiselle polulla sattumalta ja törmää häntä ;))
(vaikka kyllä sattumaa/kohtaloa tapahtuu kylläkin kaikesta riippumatta ;)))
^voi niitä tunteita jotka valtaa ja hallitsee kun järjen pitäisi ohjata ja hallita!
voi sitä järkeä joka hallitsee ja pitää vallastaan kii kun tunteiden pitäisi hallita ja ohjataa oikealle polulle.
voi niitä tekoja mitä menin tekemään
voi niitä tekemättömiä asioita joita olisi pitänyt tehdä.^
c ihmet1
siitä sitten vaa kasvamaan ja kehittymään, loppujenlopuksi siitähän on elämästä kysymys ;) näin yksinkertaisesti ja suoranaisesti sanottuna :D
:)