Kaipaan eri näkemyksiä tilanteeseeni. Siksi kirjoitan.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä useita vuosia. On ollut ylä- ja alamäkiä. Tosi tiukkojakin paikkoja ja tragedioita. Meillä on lapsikin. Mies on tosi kiltti, ahkera ja hyvä isä. Muutenkin olen tyytyväinen elämäämme. Ainut asia, joka on suhdettamme kalvanut, on miehen satunnainen rahapeliongelma, joka aina joskus nostaa päätään. Harvoin kyllä mutta on silti siellä olemassa.
Pärjäämme taloudellisesti kohtalaisesti mutta eniten ongelma onkin luottamukseen liittyvä, vaikka pelatut rahat olisivatkin todellakin olleet tarpeen käyttää muuhun. Pikavippejä tai yllätysvelkoja ei onneksi ole koskaan ollut.
Olen tiennyt, että joskus mies pelaa pienillä summilla mutta koska laskut ja laina on tullut hoidettua vuosikausia, olen ajatellut, että tilanne on pysyvästi hallinnassa.
Nyt sitten kävi niin, että mies jäi kiinni huomattavan rahasumman pelaamisesta. Hän myönsi heti typeryytensä ja syyksi pelaamiselle sanoi yrittäneensä elvyttää hetkellisesti hieman tiukkaa rahatilannettamme. Lisäksi meillä oli riitaa ja jotenkin vaikeaa aikaa muutenkin.
Mies on tietty katuva ja valmis turvaamaan talouttamme esim. suoraveloitus sopimuksilla minun oloni helpottamiseksi, ettei tarvitsisi miettiä, onko hänellä rahaa maksaa osuuttaan laskuista, lainasta ym. tai, että mihin hän rahojaan käyttää. Ihan hyvä ajatus ja niin toimitaankin mutta tämä ei ratkaise asiaa tietenkään luottamuksen tasolla. Päinvastoin, saa minut pelkäämään, että hän itsekin uskoo, että tilanne tulee jatkossa pahenemaan.
Tietenkin mies on pahoillaan ja häpeissään jne. eikä tietenkään ikinä enää tee mitään niin typerää mutta minä olen aika skeptinen rahapeliongelmasta toipumisen suhteen ihan yleiselläkin tasolla. Lisäksi en halua ikinä ottaa mitään tarpeettomia riskejä lapsemmekaan vuoksi ja asettaa perhettämme riskialttiiseen tilanteeseen ja mieheni käytös sotii tosi pahasti tätä periaatettani vastaan. Mutta en haluaisi erotakaan.
Kun asia minulle selvisi, olin aluksi raivoissani. Nyt olo on lähinnä pettynyt, katkera ja vähän turvatonkin. Olen myös hieman huolissanikin miehestäni. Miten fiksu ihminen voi käyttäytyä noin typerästi? Mihin tämä johtaa? Paheneeko tilanne automaattisesti? Jäänkö seuraamaan paheneeko se vai otanko hatkat hyvän sään aikana? Jos ja kun jään, mitä kannattaa ottaa huomioon? Kuinka minun kannattaisi miestäni tukea?
Asiallisia näkemyksiä kiitos :)
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä useita vuosia. On ollut ylä- ja alamäkiä. Tosi tiukkojakin paikkoja ja tragedioita. Meillä on lapsikin. Mies on tosi kiltti, ahkera ja hyvä isä. Muutenkin olen tyytyväinen elämäämme. Ainut asia, joka on suhdettamme kalvanut, on miehen satunnainen rahapeliongelma, joka aina joskus nostaa päätään. Harvoin kyllä mutta on silti siellä olemassa.
Pärjäämme taloudellisesti kohtalaisesti mutta eniten ongelma onkin luottamukseen liittyvä, vaikka pelatut rahat olisivatkin todellakin olleet tarpeen käyttää muuhun. Pikavippejä tai yllätysvelkoja ei onneksi ole koskaan ollut.
Olen tiennyt, että joskus mies pelaa pienillä summilla mutta koska laskut ja laina on tullut hoidettua vuosikausia, olen ajatellut, että tilanne on pysyvästi hallinnassa.
Nyt sitten kävi niin, että mies jäi kiinni huomattavan rahasumman pelaamisesta. Hän myönsi heti typeryytensä ja syyksi pelaamiselle sanoi yrittäneensä elvyttää hetkellisesti hieman tiukkaa rahatilannettamme. Lisäksi meillä oli riitaa ja jotenkin vaikeaa aikaa muutenkin.
Mies on tietty katuva ja valmis turvaamaan talouttamme esim. suoraveloitus sopimuksilla minun oloni helpottamiseksi, ettei tarvitsisi miettiä, onko hänellä rahaa maksaa osuuttaan laskuista, lainasta ym. tai, että mihin hän rahojaan käyttää. Ihan hyvä ajatus ja niin toimitaankin mutta tämä ei ratkaise asiaa tietenkään luottamuksen tasolla. Päinvastoin, saa minut pelkäämään, että hän itsekin uskoo, että tilanne tulee jatkossa pahenemaan.
Tietenkin mies on pahoillaan ja häpeissään jne. eikä tietenkään ikinä enää tee mitään niin typerää mutta minä olen aika skeptinen rahapeliongelmasta toipumisen suhteen ihan yleiselläkin tasolla. Lisäksi en halua ikinä ottaa mitään tarpeettomia riskejä lapsemmekaan vuoksi ja asettaa perhettämme riskialttiiseen tilanteeseen ja mieheni käytös sotii tosi pahasti tätä periaatettani vastaan. Mutta en haluaisi erotakaan.
Kun asia minulle selvisi, olin aluksi raivoissani. Nyt olo on lähinnä pettynyt, katkera ja vähän turvatonkin. Olen myös hieman huolissanikin miehestäni. Miten fiksu ihminen voi käyttäytyä noin typerästi? Mihin tämä johtaa? Paheneeko tilanne automaattisesti? Jäänkö seuraamaan paheneeko se vai otanko hatkat hyvän sään aikana? Jos ja kun jään, mitä kannattaa ottaa huomioon? Kuinka minun kannattaisi miestäni tukea?
Asiallisia näkemyksiä kiitos :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos miehesi on valmis hakemaan apua peliongelmaan niin näkisin, että voisit antaa hänelle mahdollisuuden jos muuten miehesi on potentiaalinen kumppani. Tietysti takeitahan ei voi antaa miten miehesi käyttää rahoja pelaamiseen vaikka olisikin hoidossa asian tiimoilta. Voit antaa myös ultimaatumin, että kerta vielä niin sä häivyt ovesta. Joko sinä tai pelaaminen. Varmista vaan omasi rahat, ettei miehesi pääse niihin käsiksi.
Mutta niin. Antaisin mahdollisuuden. Hyvää ei kannata pois heittää muutakuin tositilanteessa.
Suoraveloitus kuten miehesi ehdottaa, ja peliongelmaan saa apua, jos miehesi hakee apua ja pystytte keskustelemaan pelaamisesta ja sinä jaksat tukea miestä. Niin kyllä antaisin miehelle mahdollisuuden, pelaaminen on kuitenkin paljon pienempi paha kuin alkoholi tai väkivaltaisuus
Ensin pelaa pieniä summia ja sitten kun ei voita niin alkaa harmittaa ja pelaa yhä isompia summia. Niin on miehelles käynyt. Itse ne pelaa netissä mitään pokeria vaan pelaan kenoa ja lottoa ainoastaan. Kerran kävikin tuuri ja sain kenosta 30 000 euroa kun laitin kaks riviä viikoksi kunkkukertoimella.
Mut kaverilla oli kans sama ongelma joskus että pelasi yhä enemmän ja sitten muija jätti.
Peliriippuvuus on riippuvuus siinä missä alkoholismi, huumeiden käyttö, pillerien väärin käyttö, mikä tahansa asia josta ei voi pysyä erossa.Joka tuottaa vieroitusoireita jos joutuu olemaan ilman.
Kaikista riippuvuuksista voi parantua, mutta ei ilman asiantuntija-apua. Ja sittenkin se on rankka kivikkoinen tie. Takapakkiakin tulee, lipsumisia, mutta pääasia on,että ei jää sitä suremaan ja anna periksi vaan käy uudelleen ongelman kimppuun.
Läheisen tuki on kullan arvoinen, mutta on hyvin rankkaa olla tukena niin että muistaa olla terveesti itsekäs!
Jos suhteenne on muuten hyvä, jos rakkautta ja välittämistä löytyy ja yhteen kuuluvaisuuden tunnetta, kannattaa mielestäni antaa mahdollisuus. Siis jos mies todella 100% sitoutuu!
Hakekaa apua jos molemmat olette siihen valmiita, toivoa on aina!