mahdoton suhde?

Tiedän kokemuksesta että tuo ei tule toimimaan. Ei kukaan ikuisesti jaksa tuollaista. Itse jaksoin 3 kuukautta, ja sitten panin välit poikki. Todellinen helvetti alkaakin vasta sitten, kun hän menettää sinut. Alkaa syyttely "olet samanlainen kuin muut" jne... Pysy lujana älä anna periksi, kenenkään ei tarvitse kärsiä tuollaista helvettiä. Ajattele mitä elämäsi olisi vuoden, kahden, viiden, kymmenen vuoden päästä jos jatkat tuossa. Et eläisi itsellesi vain toiselle, eikä sinulla olisi vapautta tehdä mitään. Jätä suhde vielä kun se ei ole ehtinyt kehittyä kovin pitkälle...

Kaikella ystävyydellä, älä jää tuollaiseen ihmissuhteeseen. Itse tein aikanaan niin ja sain maksaa siitä kovan hinnan. Et pysty pelastamaan etkä muuttamaan toista ihmistä, mutta itsesi voit pelastaa. Kannattaa lähteä, ennen kuin ongelmasi hänen kanssaan ovat vielä suuremmat.

Tiedän kyllä itsekin oikeastaan jo vastauksen, että suhde on mahdoton. Sanoit äsken juuri sen, minkä itsekin hyvin tiedän..Elän täysin tämän miehen ehdoilla,teen niinkuin hän haluaa ja silti mikään ei riitä.Mikään ei oikeastaan ole mun omaa,jos vaikka kännykkään tulee viesti,hän lukee sen ensimmäisenä.En tiedä miksi alistun tälläiseen..Tiedän että oikeasti mussa on luonnetta, ja olen vahva koska elämäni ei aina ole ollut helppoa, mutta jotenkin tuntuu että tämä mies on saanut mut ihan voimattomaks.Mitään en saa hänelle sanoa, vaikka itse laukoo mitä sattuu.Hän jopa eilen sanoi,että mua on vaikea rakastaa omana itsenäni.Voiko enää pahemmin sanoa.Lisäksi hän on sanonut,että ensirakkautensa oli täydellistä,eikä hän sen jälkeen ole rakastanu ketään.Ja hän vielä epäilee aina,että mä mietin entisiä..Myöhemmin väitti,että jos hän sanoo ettei mua rakasta, hän on sillä hetekellä "pimahtanu" eikä tarkota mitä sanoo.Jos sanon että rakastan häntä,hän yleensä kysyy:oikeasti? Mulla on kyllä tuhat kertaa enemmän aihetta esittää hänelle tuo kysymys,koska tuntuu ettei hänellä ole rakkaudesta mitään käsitystä.Hän ei myöskään suostu puhumaan asioista kunnolla,hän ei suostu selventämään jos sanoo musta jotain negatiivista,että mitä tarkoittaa.Mä itse haluaisin että asioista puhuttas,eikä niin et viikon menee kaikki hyvin ja sit kuulee et se ja se on pielessä.Tässä tulee itselle helvetin mitätön olo,kun joku kohtelee noin.Sitä itsekin uskoo että ansaitsee ton kaiken.Ois vielä paljon kerrottavaa meidän suhteesta,mutta eiköhän tää oo jo tarpeeks sairasta mitä olen puhunu.
Hän on ihan varma,että jätän hänet,koska hän itsekin hyvin tietää millanen kusipää on.Mä en kyllä kauaa taidakaan tätä psykologista peliä kestää..

Jätä se, vielä kun on mahdollista! Et varmaankaan halua elää elämääsi loputtomassa pelossa, vain kaivaten rakkautta. Ja uskoen että kyllä hän muuttuu. Ei muutu!

Lähde kun vielä on mahdollista, löydät varmasti normaalin suhteen!

Tyhmyys on sairaus mihin ei ole parannuskeinoa.

jakaantunut persoonallisuus

Miksi maksattaa entiset kärsimykset tulevissa suhteissa.?? Eihän sillä saa kuin taas lisän sinen huonojen suhteiden ja v-mäisten erojen listaan... Pari olen minäkin tavannut jotka olisivat halunneet maksattaa minulla kaiken katkeruuden mitä exät on aiheuttaneet mutta kun olen niin v-mäinen ämmä niin en likaämpäriksi ryhdy. Kenellekään.

Joten sanopas sille siipallesi että joko a) lakkaa syyttämästä sinua koko maailman synneistä tai b) nostat kytkintä. Sinun ei tarvitse ollam ikään syntipukki koska rakastat häntä, ja mikäli hän jatkaa niin syyttäköön itseään.

Joskus kovat keinot ovat tarpeen jotta saisi toisen silmät avautumaan. Ja jos ne eivät avaudu niin turhaan jäät huonoon suhteeseen koska ongelmat eivät ole sinun aiheuttamiasi. Etkä sinä voi toista ihmistä muuttaa. Se hänen pitää tehdä itse.

Kuulostaa kyllä pahalta. Ihmettelen vähän että olet jatkanut suhteessa, jos se kerran on ollut alusta asti kuluttavaa? Yleensä kun suhteen alussa kaikki on niin täydellistä ja myöhemmin vasta tulee tällaisia luonteenpiirteitä esiin.

Meille kävi niin, mutta päinvastoin. Minä olin se, joka käyttäytyi osittain samallatavalla kuin poikaystäväsi. Olin nuori ja epävarma enkä uskonut että niin ihana mies pystyisi rakastamaan minua. Siksi alitajuntaisesti yritin tuhota suhteemme. Poikaystäväni oli todella kärsivällinen ja vihdoin tajusin itsekin että ongelma oli minun ja hain apua. Terapia auttoi, mutta tärkeintä oli oma haluni tarkastella käyttäytymistäni ja muuttua!

Mikään suhde ei ole mahdoton, jos molemmat osapuolet haluavat tasapainoisen, onnellisen suhteen ja ovat valmiita tekemään töitä sen eteen. Mutta yksinään se ei onnistu. Eli jos poikaystäväsi ei suostu näkemään itsessään mitään vikaa, et voi muuta kuin lähteä suhteesta. Itse olen kiitollinen poikaystävälleni (nyk. aviomies) että hän jaksoi minua, vaikka olinkin hankala. :)

Sinulle toivon voimia, oli ratkaisusi mikä tahansa!