Hei!
Miehelläni on kaksi lasta.Toinen asuu vakituisesti meillä.Ongelma on se kun lapsi(3,5v)ei tottele mitään mitä sanon.Hän ei anna minun edes laittaa turvavyötään hänelle autossa vaan isän on tehtävä.
Silloin kyse on jostain hauskasta kuten leikkimisestä tai karkkipäiväkarkkien ostosta,minä saan myös tehdä sen.Mikä minussa on vikana?mitä tulisi tehdä toisin tai jättää tekemättä?Tahtoisin olla hänelle hyvä ja rakastava äitipuoli sillä omaa äitiä hänellä ei ole.Saan häneen kontaktin siis vain jos asia on positiivinen.Lapsi ei myöskään muista äidistään sillä oli alle vuoden kun hän muutti meille.
Tämä on vielä hyvä kertoa.Lapsi asuu puolet ajstaan mumminsa luona isän töiden takia.Mielestäni minun pitäisi hoitaa hänet nuo ajat,mutta anoppi on toista mieltä(pelkää kai menettävänsä mieheni eli poikansa ellei pidä jotain hänelle kuuluvaa itsellään,mikä on pitkä tarina myöskin).
Pitäisikö vaihtaa paikkakuntaa muutamaksi vuodeksi jotta pääsisimme kaikki kolme yhdessä aloittamaan oman perhe-elämämme ja sitä kautta luomaan luottamussuhdetta lapseen?
Kokemuksia vastaavasta?Neuvoja?
Miehelläni on kaksi lasta.Toinen asuu vakituisesti meillä.Ongelma on se kun lapsi(3,5v)ei tottele mitään mitä sanon.Hän ei anna minun edes laittaa turvavyötään hänelle autossa vaan isän on tehtävä.
Silloin kyse on jostain hauskasta kuten leikkimisestä tai karkkipäiväkarkkien ostosta,minä saan myös tehdä sen.Mikä minussa on vikana?mitä tulisi tehdä toisin tai jättää tekemättä?Tahtoisin olla hänelle hyvä ja rakastava äitipuoli sillä omaa äitiä hänellä ei ole.Saan häneen kontaktin siis vain jos asia on positiivinen.Lapsi ei myöskään muista äidistään sillä oli alle vuoden kun hän muutti meille.
Tämä on vielä hyvä kertoa.Lapsi asuu puolet ajstaan mumminsa luona isän töiden takia.Mielestäni minun pitäisi hoitaa hänet nuo ajat,mutta anoppi on toista mieltä(pelkää kai menettävänsä mieheni eli poikansa ellei pidä jotain hänelle kuuluvaa itsellään,mikä on pitkä tarina myöskin).
Pitäisikö vaihtaa paikkakuntaa muutamaksi vuodeksi jotta pääsisimme kaikki kolme yhdessä aloittamaan oman perhe-elämämme ja sitä kautta luomaan luottamussuhdetta lapseen?
Kokemuksia vastaavasta?Neuvoja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tosi mukava lukea, että haluat noin vilpittömästi rakentaa läheisen suhteen lapseen, hänellä on ollut onni saada sinunlaisesi äitipuoli. No niin ja itse ongelmaan...3,5-vuotias lapsi on siinä iässä, että osaa kiukutella ihan niille 100% vanhemmilleenkin samalla tavalla. Isi voi olla se mielekkäämpi osapuoli, tai sitten se äiti, jompikumpi on sitten se jolle kiukutellaan.Ehkä sinun on oltava hieman tiukempi, jos hän kiukuttelee turvavyön laitosta, niin sano että selvä, sitten ei lähdetäkään mihinkään jos et sinä kelpaa vyötä laittamaan. Tuo on vähän huono juttu että lapsi asuu mummolassaan välillä, minusta olisi hirmu tärkeää että te nimenomaan olisitte välillä ihan kahden ilman että miehesi on paikalla ollenkaan, tilanne voisi hyvinkin muuttua siitä. Eikä muutenkaan ole oikein kuljetella lasta paikasta toiseen, se on tasan tarkkaa että lapsen vuorokausirytmi, syömiset yms. kaikki ovat siellä mummolassa erilaisia, ja sekin on saletti että mummo on kasvatuksessaan paljon lepsumpi kuin mitä kotona ollaan, eli periksi annetaan paljon helpommin siksi kun se nyt on se mummon mussukka. Juttele asiasta miehesi kanssa, ei sinussa mitään vikaa ole, päinvastoin!Miehesi pitäisi arvostaa sitä, että on saanut sinunlaisesi naisen ja äitipuolen! Tsemppiä!
Mulla on itselläni juuri 3,5-vuotias tyttö. Hän on välillä juuri samanlainen sekä minun että isänsä suhteen! Se kuuluu ikään (kaikki n. 3-vuotiaat) ja menee varmasti ohi! On tottelematon, väittää jopa vastaan, turvavyöt saa laittaa vain iskä, pyyhkiä pyllyn vessassa saa vain äiti jne... Tyttö kasvaa ja tällä tavalla hän vain kokeilee, kuinka pitkälle hän voi asioista määräillä. Ja tietenkin, jos jostain mukavasta (leluista tai karkeista)on kyse, sillä ei ole väliä, kuka ne ostaa. Älä masennu ja pahoita mieltäsi. Ole jämy ja uskalla riidellä lapsen kanssa. Sillä kasvattaminen on usein lapsen kieltämistä, rajoittamista ja lapsen nujertamista (lue Keijo Tahkokalliota). Kuullostaa pahalta, mutta totta se on. Nujertamisen vastapainoksi tee lapsen kanssa kaikkea kivaa (välillä kahdestaan, välillä kaikki yhdessä), ota mukaan leipomiseen, pyörailylle, kävelylle, retkelle jne.