Heippa, ongelma sellainen että anoppini monasti sanoo kuinka hän voisi pitää mummu-lomaa ja hän voisi joskus ottaa tyttömme yökylään tai hän voisi jotain hankkia tytölle tai jotain. Aina sitten sanomme että "aikun kiva" ja "tottakai käy" ja silleen. Sitten ei kuitenkaan mitään tapahdu. Eli paljon sanomista mutta ei tekoja. Vaavelimme on nyt vuoden vanha ja kertaakaan ei anoppi ole pyytänyt josko voisi hoitaa vaikka seuraavana perjantaina. Olemme sitten silloin tällöin kysyneet jos voisimme mennä vaikka kaupoille ja tyttö voisi mennä hoitoon.. Emme ole rasittaneet heitä mitenkään hoitovelvollisuuksilla, haluamme edetä asian kanssa rauhassa, mutta kuitenkin mietityttää että eikö jonkinlaista aloitteellisuutta nyt pitäisi heilläkin olla? Omat vanhempani kyllä reippaasti kysyvät josko kävisi tiettynä päivän tai viikonloppuna kyläily. Tiedän kyllä olevani luonteeltani täysin erilainen mieheni vanhempiin verrattuna. Kysyn ja sovin asioita suoraan, en halua että mikään jää ns. roikkumaan ilmaan. Miten saisin appivanhempiini vähän puhtia olla aktiivisempia kun kerta puheissaan haluaisiavat olla? Yritin kerran jopa saada heitä vauva-konserttiin ja kerroin päivän ja vastauksena tuli jotta ehkä se käy jos ei mitään ilmaannu. Silloin kyllä loukkaannuin mielessäni. Eikö nyt joskus voi kalenteriin merkata jotakin aikaa varatuksi? Mietin myös että ehkä he eivät miniästään nyt niin pidä mutta en koskaan kuvitellut että antavat sen vaikuttaa suhteeseensa lapsenlapseen..ja sitten vielä se että miehelläni on edellisestä suhteesta ala-aste ikäinen tyttö jota kyllä pyydetään mökkireissuille ja yökylään...kyllä vain...mietinkin välillä että mussa se vika varmaan on kunnes mieheni saa moiset ajatukset pois mun päästä. Jelppiä kaipaisin!
Hyviä aikeita, mutta ei tekoja..
miniä
61221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eihän kukaan aikuinen halua mennä VAUVAKONSERTTIIN, paitsi vauvan vanhemmat! Yökylästä yms., ala-asteikäinen on jo täyspäinen ihminen, on aivan eri asia pyytää sen ikäinen lapsi kylään kuin vauvaikäinen. Kyllä varmaan lapsesikin saa kutsuja tultuaan riittävän itsenäiseksi.
Hei sehän on helppoa, kun ens kerralla anoppi sanoo jotain sellaista niin vastaa heti et käykö pe ja jos ei käy niin milloin? (kaikki tämä tietysti iloisesti, ystävällisesti ja hymyilen)
Jos aina teet näin, anoppi *joko auttaa tulevaisuudessa tai sitten *ei enää puhu mitään sellaista!
Minä itse en haluais *ikinä* mennä (toisen vauvan) vauva-konserttiin siis ihan oikeasti, ei sitä pidä loukantua! Lapsen hoito ei ole mun mielestä isovanhempien velvollisuus (vaikka ymmärrän tosi hyvin miksi se sua vaivaa), älä ole turhaan vihainen, he saa auttaa silloin kun siltä tuntuu vai mitä ;)
Olen itse anoppi ja mulla on ollut todella vaikeuksia lastenlasteni kanssa. En ole tottunut poikalapsiin ja kun he haluavat kiivetä puihin ja käyttää puukkoa, aloin karttaa hoitoja. Pelkäsin, ehkä sama ongelma appivanhemmillasi, eivät luota omaan hoitokykyynsä, aloita vähällä, kysy itse voisiko olla tunnin, että käyt kaupassa, kun huomaavat, että hyvin meni, ehkä rohkeus palaa, ala-astelainen osaa jo jotain, eikä vastuu ole niin suuri. Luulen, että rakastavat, mutta eivät uskalla.
Elä karta sen takia hoitoja, että "pelkäät" poikia. Ojenna napakasti, ei ne lapset siitä rikki mene, että niille asettaa rajat. Jos ovat mummun kans, niin silloin ei kiipeillä puihin ja käytetä puukkoa. Tehkää jotain muuta kivaa ja mielenkiintoista. Kyllä isoäideillä pitää olla auktoriteetti, mutta rakkauden kanssa.
Asiat on nyt kyllä kunnossa, mutta silloin kun olivat 2v ja 4v, se todella oli stressaavaa, ei tiennyt mitä osaavat ja olivat koko ajan hakemassa "haasteita", sanoisin näin jälkikäteen, että pojat ovat poikia. Nykyään annan kaikessa rauhassa 7v tehdä kirveellä syttypuita mökillä, koska kotonakin tekee. Pointti alkuperäiselle oli, että ehkä haluaisivat hoitaa, mutta se pelko tehdä jotain väärin estää.
tyttömme on jo kolme eikä anoppi uskalla vieläkään ottaa yökylään lasta.
eivät kyllä jaksaisikaan. mutta eivät kehtaa sanoa suoraan.
lapset on katsos helpompia isompana niitä ei tarvi työstä vahtia.. sit se on kivaa ja helppoa.