Olen tapaillut erästä naista n. 5 vuoden ajan kaveripohjalta. Kun tapasimme netissä hän selvästi ilmoitti, että haluaa katsoa tuleeko mitään muuta, että edetään kaveripohjalta.
Meillä oli yksi vuosi välissä ettei pidetty ollenkaan yhteyttä.
Yhdessä vaiheessa vuosia sitten hän sanoi kun kysyin mentäisiinkö eteenpäin suhteessa, ettei voi olla miehen kanssa jota ei rakasta.
Tämän tapauksen jälkeen meillä olikin vähemmän tapaamisia edes kavereina.
Noin vuosi sitten alettiin tapailemaan useammin, välillä kerran viikossakin nähtiin ja tehtiin yhdessä ruokaa, ulkoiltiin ja juteltiin kaikesta. Käytiin yhdellä matkallakin yhdessä.
Tuntui, että hän viihtyi seurassani ja minäkin hänen. En ole vielä saanut kysytyksi suoraan, olisiko mahdollisuuksia edetä kaveruudesta pitemmälle.
Käsittääkseni hänellä ei ole ketään muuta tällä hetkellä ja viihdyn todella hyvin tämän ihmisen seurassa. En vaan tiedä tuleeko tästä koskaan mitään muuta.
Ei kai asia olisi niin mieltä painava, mutta kun en ole koskaan seurustellut ja ikääkin on jo 40 ja haluaisin löytää sopivan kumppanin jonka kanssa jakaa arkea ja elää yhdessä.
Kerroin hänelle puolisen vuotta sitten, että pidän hänestä, mutta en halua, että hän on onneton kanssani suhteessa.
Hän kertoi joku aika sitten kun kysyin mitä ajattelee minusta, että olen todella hyvä ystävä.
Pidämme yhteyttä n. pari kertaa kuukaudessa. Halaamista pidemmälle ei olla missään vaiheessa menty tai kerran olen suudellut häntä poskelle.
Hukkaanko vain omaa elämääni tämän naisen suhteen odottaessani jotain tapahtuvan?
Meillä oli yksi vuosi välissä ettei pidetty ollenkaan yhteyttä.
Yhdessä vaiheessa vuosia sitten hän sanoi kun kysyin mentäisiinkö eteenpäin suhteessa, ettei voi olla miehen kanssa jota ei rakasta.
Tämän tapauksen jälkeen meillä olikin vähemmän tapaamisia edes kavereina.
Noin vuosi sitten alettiin tapailemaan useammin, välillä kerran viikossakin nähtiin ja tehtiin yhdessä ruokaa, ulkoiltiin ja juteltiin kaikesta. Käytiin yhdellä matkallakin yhdessä.
Tuntui, että hän viihtyi seurassani ja minäkin hänen. En ole vielä saanut kysytyksi suoraan, olisiko mahdollisuuksia edetä kaveruudesta pitemmälle.
Käsittääkseni hänellä ei ole ketään muuta tällä hetkellä ja viihdyn todella hyvin tämän ihmisen seurassa. En vaan tiedä tuleeko tästä koskaan mitään muuta.
Ei kai asia olisi niin mieltä painava, mutta kun en ole koskaan seurustellut ja ikääkin on jo 40 ja haluaisin löytää sopivan kumppanin jonka kanssa jakaa arkea ja elää yhdessä.
Kerroin hänelle puolisen vuotta sitten, että pidän hänestä, mutta en halua, että hän on onneton kanssani suhteessa.
Hän kertoi joku aika sitten kun kysyin mitä ajattelee minusta, että olen todella hyvä ystävä.
Pidämme yhteyttä n. pari kertaa kuukaudessa. Halaamista pidemmälle ei olla missään vaiheessa menty tai kerran olen suudellut häntä poskelle.
Hukkaanko vain omaa elämääni tämän naisen suhteen odottaessani jotain tapahtuvan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
No josseivat naisen ns romanttiset suhteet ole sinuun heränneet 5 vuoden tuntemisen aikana, eivät kyllä tule heräämäänkään.
Työkaverin kanssa on ollut vähäsen samanlainen tilanne kuin sinulla tämän naisen kanssa, mutta ei... Mies on kiva ja olisi ns hyvä saalis, mutta kun hän ei herätä minussa minkään muunlaisia tuntemuksia kuin että on kaveri. Hän on "liikaa" kaveri ollakseen "tarpeeksi" mies.
Itsellä kaikki pariutumisyritykset karisseet tuohon, että toinen kokee vaan kaverina.
Siksi kai tähän naiseen tutustuin ja olen pitänyt yhteyttä, kun hänelle on niin tärkeää, että mies on paras kaveri, että siitä voisi tulla muuta. Tai niin ainakin ymmärsin.
Pitää kai kysyä suoraan kun nähdään, että tuleeko tästä mitään ja jos vastaus on kielteinen niin sitten vaan täytyy unohtaa.
Tekstin perusteella naisesta tuo nykymeno on hänelle ihan tarpeeksi eikä halua enempää, et vaan mitä ilmeisimmin ole ihan hänen miesmakuaan syvempään suhteeseen. Ihmettelen vaan että mikä tuossa on epäselväksi jäänyt sinulle..vielä 5 vuoden jälkeenkin.Hän on aina kuitenkin sanonut haluavansa olla vaan ystävä, mutta jääräpäisesti vaan odotat ja tuhlaan aikaasi odottamalla jotain ihmettä. Olisi aika jo herätä, herätyys. Etsi joku joka tahtoo enemmänkin. Ehkä tuo ikäsi tekee sinusta turhan epätoivoisen?
Etsisin kyllä ja olenkin etsinyt netistä ja kaikkialta jo yli 20 vuotta kumppania. Mutta en ole vielä löytänyt sellaista joka haluaisi enemmän. Ja mielestäni rima ei ole ollut mitenkään liian korkealla, jos mitään rimaa edes on ollut. Olen tapaillut hyvin erilaisia naisia.
Ei sillä on noista kaveruussuhteistakin saanut henkisesti aika paljon ja oppinut asioita. Mielenkiintoisia ihmisiä on tavannut kyllä.
Tämä nainen vain, niin hänessä on jotain sellaista joka saa minut tuntemaan itseni onnelliseksi hänen seurassaan. Aina palaan ottamaan häneen yhteyttä vaikka olen ajattellut etten niin enää tekisi. Yksinäisyys vaan käy liian vaikeaksi päivien, viikkojen ja kuukausien mittaan.
Usko jo, et löydä ikinä ketään. Olet nössö.
Joskus mietin tyytyisinkö siihen, että minulla on vain hänet ystävänä. Onhan hän rakastava ja hyväsydäminen ihminen ainakin parhaimmillaan.
Mikä tekee ihmisen lopulta onnelliseksi. Onnellinen pitäisi olla ilman kumppaniakin ja monesti olenkin mutta jotenkin yksinäisyys jäytää vaikka yritän itselleni sanoa silloinkin, että voin olla onnellinen ja ei se kumppani välttämättä ole elämään mitään lisää. Silti jo tämän naisen kaveruus tekee minusta kuitenkin onnellisemman kun olen hänen seurassaan.