Sairastin myyräkuumeen joulukuusta tammikuuhun. Parsinneula oli laitettu vasemman lapaluuni alle. Kahvikuppi ei noussut kädessäni. Näillä menin. Ei en kärsimystä sairauksissani harmitellut. Harmittelin sitä kun en kykene tekemään kaikkia niitä töitä, joita olin suunnitellut.
Tänä aamuna päätin sääolosuhteiden myötävaikutuksella polttaa risut, joita kaatamieni puiden jäljiltä jäi. Terve kun olin viimein, uhkuin työintoa. Vaimoni tepasteli työmaalla klo 11.15. Oli juuri herännyt kun yksi siskoistaan oli soitollaan herättänyt.
Tuli viimein nälkä. Kävin tekaisemassa pikalounaan (jauhelihakeitto). Herätin vaimoni syömään. Sitten jatkoin töitäni.
Poltin risuja ja taas poltin. Menin katsomaan onko kahvia keitetty. Ei oltu keitetty. Oli juuri herännyt unestaan kun velipoika oli soittanut. Veli, joka asuu 3 kilometrin päässä. Juttelivat säästä ja siitä, oliko jompikumpi käynyt tänään ulkona.Keitin itse päiväkahvit.
Kun tuttuni/sukulaiseni (miehet) kertovat yhteisistä projekteistaan vaimojensa kanssa. Kuinka he kaiken yhdessä tekivät. Voisin katkeroitua, pahoittaa mieleni. En niin tee, minä olen tottunut tähän.
Tänä aamuna päätin sääolosuhteiden myötävaikutuksella polttaa risut, joita kaatamieni puiden jäljiltä jäi. Terve kun olin viimein, uhkuin työintoa. Vaimoni tepasteli työmaalla klo 11.15. Oli juuri herännyt kun yksi siskoistaan oli soitollaan herättänyt.
Tuli viimein nälkä. Kävin tekaisemassa pikalounaan (jauhelihakeitto). Herätin vaimoni syömään. Sitten jatkoin töitäni.
Poltin risuja ja taas poltin. Menin katsomaan onko kahvia keitetty. Ei oltu keitetty. Oli juuri herännyt unestaan kun velipoika oli soittanut. Veli, joka asuu 3 kilometrin päässä. Juttelivat säästä ja siitä, oliko jompikumpi käynyt tänään ulkona.Keitin itse päiväkahvit.
Kun tuttuni/sukulaiseni (miehet) kertovat yhteisistä projekteistaan vaimojensa kanssa. Kuinka he kaiken yhdessä tekivät. Voisin katkeroitua, pahoittaa mieleni. En niin tee, minä olen tottunut tähän.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miksi tein tämän aloituksen? Hyvä kysymys. Ehkä siksi, että perään kuulutan elämässäni totuutta. Vain totuudella ja rakkaudella on merkitystä ihmisen kehitykselle/iankaikkisuudelle. Vuosia täällä etsin lohdutusta, vain vihjaillen, vain etsien. Monia kaunottaria oli kuumimpina vuosinani galleriassani. Moni heistä olisi halunnut tutustua minuun lähemmin. Minä en halunnut. Kaunein heistä oli nimimerkki afrodite tai jotain. Olihan kuin Anne Pohtamo, mutta kauniimpi. Torjuin heidät kaikki. Miksi niin tein, jos olin onneton parisuhteessani. Hyvä kysymys.
En usko, että elämäni on tämän hetkinen. Olen nähnyt toiseen ulottuvaisuuteen. Ei silti, että uskosin "kärsi ja kärsi, niin saat kirkkaamman kruunun". Kohdallani ei ole kyse tästä. Olen konservatiivi, periksi antamaton, kaiken armahtava.
Afrodite nimimerkin takana oli hampaaton homomies. Sinua on kusetettu.
Todisteita kehiin väittämällesi. Itse olet kusetettu ja kusta myös päässäsi.
sääliäkö kaipaat? ei sitä täältä heru....
En kaipaa sääliänne. Sitä olisin saanut riittävästi vuosina 2007-2013 jos olisin sääliänne kaivannut. Palstaa en vaihda koska minulle ei ole vaihtoehtoista palstaa olemassa. Tännekin tulin vain persoonallisuudestani todistaakseni..
olet kai sinäkin jo huomannut, että tällä palstalla on yhdentekevää mitä sinä oikeasti olet? joku muu tietää aina paremmin.
Joo, olen huomannut. Pitkä historia palstalla. Kiitos voimistamisestani.
ap. oletko nasdaq?
Ap on vanha homppeli puliukko MrKalluppi.
Määmy on koulukiusattu äidin peräkamaripoika, jolla ei ole muuta tekemistä kuin roikkua 24/7 palstalla sekoilemassa. Veisivät edes pakolla hoitoon.
Sellaista se on.
Kaikkeen kuitenkin tottuu.
Tapauksesta riippuen se voi olla hyvä tai huono asia.
Otit kantaa ottamatta kantaa. Kaukaa viisas olit.
Hampaamattomuusko? Velli ruokailee siht vai?
"Velli ruokailee siht vai?"
Oletko kännissä vaiko muuten sekaisin?
Klisee: Totuuden etsijöiden pitäisi pudottaa ne silmälaput omiltakin silmiltä.
Väittämä: Totuuden etsijät löytävät totuuden vasta viimeisenä.
Kysymys 1: Montako totuutta ja epätotuutta novelli sisältää?
Kysymys 2: Miten rakkaus ja totuus liittyvät toisiinsa?
"Kysymys 1: Montako totuutta ja epätotuutta novelli sisältää?"
Kaikki muu oli totta, vain se että jauhelihakeiton vaimoni valmisti
"Kysymys 2: Miten rakkaus ja totuus liittyvät toisiinsa?"
Eivät välttämättä mitenkään, jos tarkoitat parisuhdetta. Jos tarkoitat universaalia rakkautta niin ne kulkevat käsikädessä.
Tuo kakkoskysymys ei olekaan itsestäänselvä. Rakkaus sinänsä voi sisältää sen totuuden (hyväksymisen).
Mutta, mutta. Mikä jutun juuri? Ei tällä mitään myötätuntoa haeta, vaikka novelli sinne yrittää vihjata. Vaimon osoittaminen patalaiskaksi maatuskaksi voi mennä helpostikin läpi muijaansa kyllästyneelle uroolle. Mutta koska voisit kertoa tarinaa vaikka ketun päivästä, niin ei asia ihan niin yksinkertainen ole.
Mikä se parsinneulahomma oli?
Kun nyt utelet niin annahan kun valaisen. Kuten aiemmin kerroin notkuin palstalla useamman vuoden. Löysin netin joskus vuonna 2006. En oikein tiennyt minne menisin. Etsin linjalla mormonit-helluntailaiset-ateistit-psykologia- mielenterveys-politiikka-puolueet, ties mitä vielä. Sitten ajauduin tänne, tälle palstalle. Tällä oli äksöniä, oli keskustelua, oli sivusta seuraajia. Päätin ankkuroitua palstalle.
Oman elämäni ahdistuksille hain jotain, jolla voisin tuulettaa korvieni väliä. Tarvitsin kevennystä, tarvitsin iloa elämääni. Keksin päässäni älyvapaat Gallup-kyselyt. Näillä menin. Usein meillä oli jopa hauskaa keskenämme.
Myyräkuumeesta toivuttuani sain aivan uuden taudin. Selkäni syvät lihakset olivat jumiutuneet. Tästä johtuen tunsin kuin parsinneula olisi laitettu pystyyn vasemman lapaluuni alle. Kiitos ammattitaitoisen fysioterapeuttisen hoidon, parsinneula on poistunut.
Korvien väliä onkin hyvä välillä tuuletella :)
En vain uskoa että sillä löytää sitä totuutta itsessään, vaan siirtää tuskaa kauemmaksi tai syrjemmäksi. Antaahan se kuitenkin hengähdystauon hetkeksi - ahdistukselle - tai sille jollekin. Toisaalta mieli on jännä juttu. Se löytää palapelin osasia eri näkökohdista kuin huomaamattaan ja levossa tai muuhun keskittyneenä rakentelee vastauksia hiljakseen - ja joskushan se oivalluskin karkaa tajuntaan. Ei ole mieltä alati pohtia asioita, vaan antaa asioiden kypsyä.
Parsinneulailmiö on tuttu monille syystä tai toisesta ahdistuksesta kärsiville. Mikä sinun on aiheuttanut, vain itse sen vastauksen voi löytää. Sanoisin että liian helppoon vastauksen turvautuminen ei vie ongelmaa pois. Ja on toisaalta hyväksi, että keho on se mittari, joka rynkyttää rintapieliin ja karjuu korviin, että tee nyt prkl jotain sen ainokaisen elämäsi eteen, eläkä marise siinä. Fysiikka pettää, kun luupäinen mieli ei millään usko.
Huomaammeko edes, miksi ihmisillä on niin paljon toistuvia kipuja, väsymystä ja muita kroonisia oireita?
Emme tietenkään. Koska ei ketään kiinnosta kun on niitä omiakin vaivoja. Ja hetken lohtu voi toki auttaa säryissä, mutta ei tuo koskaan fyysistä terveyttä.
Ootas ku Kaurismäki hiffaa luomukses, tyrkyttää leffasopparii
On novellisti