Kaikki voivottelevat vanhenemista ym, pitääkö?

vanha tai nuori kirjoitti:

Tämä ei tänne osioon kuulu kai, mutta en löytänyt muutakaan paikkaa mihin kirjoittaa. Olen vain kovasti itse alkanut pohdiskelemaan vanhenemista, itse olen 25 v. Saanut jopa ihan paniikinomaisia oireita, kun tajusin, että hitto minähän vanhenen koko ajan, en pysykään aina nuorena. Aika on mennyt hurahtamalla. En tiedä miksi stressaan asiaa, koska sehän on luonnollista, yhteiskunta on varmaan osasyyllinen, kun nuoruutta ihannoidaan. Mutta eikö kaikki ole kiinni mitä sinulla on korvien välissä? Aloin vielä enemmän pohtimaan asiaa, kun juttelin erään vakavasti sairaan henkilön kanssa. Hän sanoi, että jokainen hänelle suotu vuosi on lahja, hän on sitä alkanut arvostamaan vasta sairastuttuaan. Hän on iloinen, että vanhenee, koska se tarkoittaa, että hän elää. Eräs ystäväni täytti 30 v. Kuuntelin vieressä, kun joku onnitteli. Ystäväni sanoi, että ei tässä pitäisi onnitella, kun on näin vanha jo, ettei siinä ole juhlimisen aihetta. Sanoin ystävälleni, että nimenomaan eikö sitä pidä juhlia, että olet vielä ylipäänsä elossa, päässyt 30 v ikään. Koska sehän ei ole ikinä itsestäänselvyys kuinka kauan elää. Eli eikö vanheneminen pitäisi ottaa enemmänkin positiivisena asiana, emme siihen kuitenkaan voi paljoa vaikuttaa (paitsi siihen miten hyvässä kunnossa olemme ehkä), vaan olla tyytyväisiä, että taas saimme elää yhden vuoden läheistemme kanssa ja koimme paljon? Myönnän että edelleen stressaan vanhenemista, mitein olenko yhtä arvokas vanhempana kuin nyt. Tottakai arvostan esim. vanhoja ihmisiä, ajattelen asiaa vain omalla kohdalla. Mietin onko elämä todella tylsää kun vanhenee, tosin minulla on melkein 40 v. ystäviä, jotka kyllä viettävät elämää melkein samoin kuin itse. Ja isäni on 60 v. mutta henkisesti 20 v. tasolla :) Haluaisin saada rakentavia kommentteja aiheesta..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä