Ahdistuuko?

jos et kauheesti "käy muuten päälle", sillai varovasti siitä eteenpäin...

..eli jos siitä miehestä tykkää ni tietysti se ei ahista. mutta jos ite on kahden vaiheilla ni kyllä tod alkaa mua ainakin ahistamaan. tosin ahisti tai ei ni ite ainakin oon sitä mieltä että parempi olla rehellinen tunteidensa kanssa. siis että jos mä tykkään jostain niin en kyllä osaa edes ajatella että ahdistuuko se toinen jos sanon sille tykkääväni siitä vaan sanon vaan mitä ajattelen. vielä ei oo kukaan ahistunu;). paitsi minä:D.

kaikesta yllättävästä.älä kerro..pelkään omaa kuvaakin välillä..haluisin olla 3-4vkoa peiton alla.ja tulla sit ulos!!

Ehkä kantsis vähän hienovaraisemmin lähestyä, älä oitis kerro.

Jos olisin hämmentynyt tunteistani niin kuin usein alkuun tapahtuu, voisin vähän ahdistua suorasta puheesta.

Kierrä sitä naista, ole ystävällinen joka tilanteessa, katso "liian pitkään" silmiin, hymyile samalla - ja tarkkaile kaiken aikaa reaktioita. Tätä riittävän kauan jatkettuasi voit sitten ottaa asian puheeksikin, ajallaan.

Kannattaa kertoa varsinkin jos itse pitää todennäköisenä että toisella osapuolella on suurinpiirtein samoja tunteita. Ei kannata jättää sanomatta asioita ja miettiä liikaa. Kannattaa kertoa vain varovaisesti miltä tuntuu. Melkein aina on parempi sanoa asiat vaan suoraan, ei siinä mitään menetä, päinvastoin!!

Ahistun joka kerta, olin itse ihastunut takaisin tai en. Jos en ole, ahistun siitä, että joudun sanomaan toiselle kiitos ei. Jos olen, ahistun, jos toinen kertoo vaan ihastuneensa ja olettaa minun päättävän, että mitäs sitten.

Mun mielestä miellyttävä lähestymistapa olisi, jos minulle ensin vihjattaisiin, että olen ihastuttava. Sitten minun olisi mahdollista vihjata takaisin, että pidänkö vastapuolta myös ihastuttavana, tai jos en pitäisi, voisin alkaa puhumaan jostain muusta asiasta. Ei tarvitsisi ahistua, jos ei heti lauottaisi päin naamaa ja vaadittaisi selkeitä vastauksia ja päätöksiä.

Kannatan silti rehellistä ja avointa lähestymistapaa, mutta asian pikkuhiljaa etenevä ilmaiseminen on ihastuksen kohteelle monesti mukavampaa kuin yllätyshyökkäys.

Jos "molemmat ovat kiinnostuneita toisistaan" niin miksi panttaat tunteittesi kertomista? ? Herranen aika ans kertoen nyt, epävarmuus on kauheampaa kuin pelko siitä että "mokaa".

Ja tunteistaan kertominen ei ole ikinä väärin. Niiden salaaminen puolestaan on.

Ahdistaa joskus seksiviestit ja tunne siitä,että toinen haluaa vain sänkyyn,vaikka antoi toisen kuvan.

Itse olen juossut monesti hippulat vinkuen karkuun, kun toinen on alkanut päällekäyväksi heti alussa. En tykkää mistään rakkauden tunnustuksista ja lässynläästä alkumetreillä, se antaa miehestä epätoivoisen kuvan. Ei sellaista halua, jonka tietää saavansa koska vaan!

heti liiaksi hehkuttaa rakkauttaan se ahdistaa.
pikku hiljaa että tyttökin saa tilaa omille ajatuksilleen ja tunteilleen.sellainen pelästyttää vaikka tyttö pitäisikin pojasta.
kerro silti jotain ja tee selväksi ihailusi jotenkin ja se että tytöllä on mahdollisuus onneen kanssasi.älä näillä sanoilla ehkä kuitenkaan, se voi olla ahdistavaa.
ei liikaa liian pian.

jos en oo itse kiinnostunut, niin kyllä! Aluksi ainakin.... Tai no jos ei tunne toista kunnolla....niin kyllä silloin kansh..:)

Jos fiilikses on se, että olette molemmat ihastuneita toisiinne niin ilmaise ihmeessä tunteesi. Ja vaikka et olisi varma tytön tunteista, niin kerro siltikin. Älä kuitenkaan tee sitä aluksi liian vahvasti ja mieluiten ei mitään humalaisen örinöitä. Kerran täällä vain eletään ja ellet kerro tunteistasi saattaa koko homma kaatua molemmin puoliseen ihmettelyyn jonka aikana homma kuihtuu kasaan...