Mikä on mielestäsi sopiva suruaika suhteen päättymisen tai leskeksi jäämisen jälkeen ilmoittautua takaisin "parisuhdemarkkinoille".
Suruaika?
7oikein
10269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei siihen ole mitään tiettyä aikaa, koska jokainen käsittelee
eritavalla surunsa. Puhun nyt leskeksi jäämisestä, muusta
ei ole kokemusta.
Minut jättäneet naiset ovat yleensä heti parisuhde markkinoilla. Ilmeisesti toisia ihmisiä ei surra samalla tavalla kun toisia.
Itsellä menee helposti puolikin vuotta murehtiessa edellistä suhdetta. Itseasiassa elämäni rakkauden jätettyä mut puolitoistavuotta sitten olen edelleen suruissani siitä. On toki tällävälin ollut useampia suomi24 treffeiltä bongattuja lohdukkeita. Hyvin moni juuri eronnut nainen kun hakee sielläkin vaan lohtua eroonsa vaikka ovatkin muka elämänkumppania vailla.
Samana päivänä tottakai. Murehtiminen ja deittailu eivät sulje toisiaan pois.
Leskeksi en ole jäänyt, mutta eroja on ollut monesti. En jää päättynyttä suhdetta suremaan ollenkaan, vaan hyväksyn eron muitta mutkitta, ja jatkan elämää eteen päin saman tien.
tosiaan entinen on entinen ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja ei se suremalla auta ja heti vaan uutta kehiin jonka kanssa on onnellinen ei entinen onnea tuo miksi sitä surra kun joku toinen ilon ja onnen tuo
Yksilöllistä ja riippuu kai pitkälti millanen se entinen suhde on ollu.
Ite kun haluan vakavamman suhteen, niin aika arka olisin alottamaan mitään jos toisella on takana vuosien parisuhde ja erosta alle puoli vuotta. Enkä nyt minkään suruajan tai suremisen takia, vaan kun en halua olla laastari yksinäisyyttä vastaan. Jos meinaan on vuosia oltu yhessä, niin se yksinäisyys ei oo helppo juttu ja siihen moni ettii helposti lohtua. Siinä särkee sitte oman sydämensä jos lähtee moiseen mukaan. Ihmisen tärkein ihmissuhde on kuitenki sen oman ittensä kanssa ja sitä täytyy osata olla tasapainossa yksinään, ennenku voi olla tasapainossa toisen kanssa.
En tiedä yhtään onko miehillä sama ongelma, mutta iso osa naisista ei kertakaikkiaan kestä olla yksin ittensä kanssa. Ne hyppää suhteesta suoraan toiseen, antamatta itelleen yhtään aikaa parantua. Ja sitte ne ihmettelee kun se suhde ei parantunukaan vaihtamalla miestä. Mä kuulin oman eroni jälkeen niin monta kertaa sen ihmettelyn kun mulla ei ollu ketään heti valmiina, tai seuraavalla viikolla, tai edes kuukauden päästä. Sitte jatkossa se lause muuttu jo niin, että kun mä olen sellanen että en tarvii miestä mihinkään. Joo, en tarviikaan ... haluan kyllä, mutta en mä miestä tarvii täyttämään jotaki tyhjyyttä mussa itessäni :)
Suhteita on erilaisia, mutta 20 vuotta kestäneen avioliittonikaan jälkeen en surrut pätkääkään, enkä hakenut laastaria, koska mitään laastaroitavaa ei ollut. Ex-mies meni menojaan lähes koko suhteemme ajan, joten elin yksin jo avion aikana, vaikka kirjoilla asuttiin yhdessä. Vaikka oltaisiin oltu sohvalla vierekkäin, olin yksin, koska henkinen yhteenkuuluvuus puuttui.
Eron jälkeisissä suhteissa olen asunut kumppanini kanssa erillään, joten itsenäistä elämää ja yksin oloa on ollut riittämiin. Koen, että suhteet opettavat itsestä paljonkin, yksinolo opettaa vähemmän.
En ole suhteiden päättymisen jälkeen ollut mitenkään paranemisen tarpeessa, vaan olen suunnannut katseen eteen päin ja ollut avoin uusille mahdollisuuksille. Jos jää vanhoja muistelemaan tai on surullinen ja vihainen menetykselle, niin sellaiseen alakuloon voi jäädä vellomaan vaikka vuosiksi.
Ihmisen ei ole hyvä olla liikaa yksin. Minusta on vain hyvä, jos pian eron jälkeen löytyy uusi ihminen läheisyyttä ja hellyyttä jakamaan. Lohduttava syli on vain hyvä asia, en näe siinä mitään huonoa.
Osalla pitkässä liitossa olleilla voi olla jo liiton aikana pitkä tovi ettei sitä henkistä tukea ja kultaa kainalossa ole ollut. Siksi monella näyttää olevan kiire. Toisilla tämä taas näkyy siinä, että henkisesti ovat jo tottuneet yksin olemaan joten ei kiirettä uudessakaan tilanteessa ja rima korkealla jottei lankea menneisyyden sudenkuoppiin.
Onneksi emme kaikki ole samanlaisia keskenään ja luonteita ja tapoja riittää joka lähtöön. Tavoite suurella osalla kuitenkin löytää sopiva kumppani kun aika on valmis.
Itselläni meni 3,5 vuotta. Tällähetkellä seurustelusuhteessa. Jäin leskeksi 2010.
Minulla menee ainakin vuosi ennen uuden seurustelusuhteen alkamista. Ihmiset ovat todella erilaisia tässäkin asiassa. Yllättävän usealla on jo uusi katsottuna valmiiksi entisestä eroamisen hetkellä. Minun pitää ikäänkuin riisua se vallinnut tila pois itsestäni ennen uutta suhdetta. Ja toisaalta, pärjään yksinkin aivan hyvin. Ehkä sekin teettää taukoa seurusteluissa.