Merkitseekö naimisiinmeno miehille mitään??
Oma mieheni sanoo, että hänelle se ei merkkaa mitään, että on vaan naisten hömpötyksiä olla yksi päivä prinsessana. Ei pidä paikkansa! Ainakaan mun kohdalta, kun menisin naimisiin, vaikka vaatimattomasti.
Haluan mennä hänen kanssa naimisiin ennen kuin alamme perustamaan perhettä. Tuntuu vaan kurjalta että toisella on tuollainen asenne naimisiinmenoa kohtaan. Onko mitään järkeä edes mennä naimisiin, jos toinen ei näe sen merkitystä.
Toivon miehiltä kommenttia.
Oma mieheni sanoo, että hänelle se ei merkkaa mitään, että on vaan naisten hömpötyksiä olla yksi päivä prinsessana. Ei pidä paikkansa! Ainakaan mun kohdalta, kun menisin naimisiin, vaikka vaatimattomasti.
Haluan mennä hänen kanssa naimisiin ennen kuin alamme perustamaan perhettä. Tuntuu vaan kurjalta että toisella on tuollainen asenne naimisiinmenoa kohtaan. Onko mitään järkeä edes mennä naimisiin, jos toinen ei näe sen merkitystä.
Toivon miehiltä kommenttia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä minulle ainakin naimisiinmeno merkkaa ja paljon. Se ei ole pelkät häät, vaan alkulaukaus avioliittoon - ja se sit onkin elämänmittaista sitoutumista. Seurustelu ja kihlaus on vielä sitä vaihetta missä muodostetaan toisesta mielipidettä, selvitetään onko toinen se minun elämäni nainen/mies. Kun varmuus tästä on saatu on luontevaa aloittaa avioliitto. Itse kyllä haluan naimisiin, mutta en halua hätiköidä tuollaisen asian kanssa, juuri siksi kun minulle se ei ole vaan "pelkkä paperi". Kyse on sitoutumisesta ensinnäkin puolisoiden välillä, mutta myöskin yhteisön/yhteiskunnan edessä. Ja sille kuka Jumalaan uskoo, myös Hänenkin edessään. Kerta avioliiton ainakin optimitilanteessa pitäisi olla koko elämän juttu, on sit kans harkittava kunnolla kenet nai ettei sit tuu vuoden päästä "emmä sit kuitenkaan taida haluta"-fiiliksiä. Mutta tällaista ajattelee 23-vuotias nuori mies.
Itselläni vastaava kokemus, 5 vuoden avoliiton jälkeen mies ei halunnut naimisiin eikä edes lapsia.
Vaihdoin miestä
Kyllä se tässä iässä jo merkkaa. Kerran naimisissa olleena ja eronneena merkkaa vielä enemmän nyt kuin ennen. Mulle se on se lopullisen sitoumuksen merkki. Kun on täysin selvää, että haluan jonkun ihmisen kanssa jakaa koko loppuelämäni, niin sitten. Missään alkurakastumisen huumassa, jos nyt sellaista enää tuleekaan, en tule ikinä kosimaan ketään. Se vaatii pitkän tuntemisen ja kumppanuuden. Ei avioliiton tule olla mikään itsetarkoitus ja jatkumo suhteelle. Yleensäkin ottaen mielestäni ihmiset menevät liian äkkiä ja liian heppoisin perustein naimisiin.
Itseasiassa paljonkin. Ei se ole vain se pelkkä sormus, isot bileet ja kasa paperia.
Ehkä minä olen vain vähän vanhoillinen ihminen mut en osais kuvitella tilannetta jossa asuttais koko ikä avoliitossa. Ja onhan se nyt iso asia luvata rakastaa toista kunnes kuolema meidät erottaa. Siinä on jo jotain pidemmälle suunniteltua.
Mun häissä morsian saisi olla päivän prinsessana voisihan olla että naimalla prinsessan saa puolivaltakuntaa =). mut siinä vaiheessa sillä ei olis enää mitään merkitystä
Se ei estä toisen pettämistä tai eroa tai mitään muutakaan. Se on taloudellinen omaisuudenjakosopimus. Ei muuta.
Se ei estä toisen pettämistä tai eroa tai mitään muutakaan. Se on taloudellinen omaisuudenjakosopimus. Ei muuta.