"Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa:
"Tämä on toinen kuolema."
Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa:
"Tämä on toinen kuolema."
Vastaukset 6
Vanhimmat
VASTAUS miksi adventistit eivät usko?
Adventistit eivät myöskään usko henkivaltojen ja saatanan olemassaoloon.
Kadotus ei ole iankaikkinen harhaoppi on kavala eksytys, koska se johtaa monen ihmisen kohdalla siihen ratkaisuun, että parannusta ei tarvitse tehdä eikä uskoa Jumalaan, koska he uskovat, että elämä päättyy kuolemaan, niin siksi heillä ei ole tarvetta uskoa evankeliumia. Pimeyden päämajassa saatana hykertelee ilosta kun jopa osa uskovia vie eteenpäin saatanan "evankeliumia", jossa ei tarvitse tehdä parannusta, vaan saa nukkua ikiuneen, eikä koskaan tarvitse ottaa vastuuta synneistä mitä on tehnyt. Kadotus ei ole iankaikkinen harhaoppi on kehitelty pimeyden päämajassa, josta se on lähetetty maan päälle eksyttämään ihmisiä.
Totta kai on olemassa myös sellaisia ihmisiä, jotka pelkäävät kuolemaa ja toivovat, että kuoleman jälkeen olisi jonkinlaista elämää. Mutta tosiasia on, että on paljon ihmisiä, jotka toivovat ja haluavat kuoleman päättävän kaiken.
Ihminen joka uskoo ja toivoo, että kuoleman jälkeen ei ole mitään, vaan kaikki päättyy, niin hänelle kuolema ja kaiken päättyminen ei ole rangaistus ja hän voi tehdä vaikka kuinka paljon kaikenlaista syntiä, sillä hänelle ei ole rangaistusta eikä hänen tarvitse ottaa vastuuta tekemistään. Monet kauheita rikoksia tehneet paatuneet synnintekijät toivovat, että kuoleman jälkeen ei olisi mitään ja elämän olemassaolo lakkaisi. Siksi monet heistä turvautuvat itsemurhaan, koska he eivät halua joutua kohtaamaan tekojensa seurauksia. he kuitenkin erehtyvät ja joutuvat kohtaamaan Jumalan tuomion ja iankaikkisen kadotuksen rangaistuksen.
Jumala ei koskaan tekisi sellaista ratkaisua missä ihminen voisi tyytyväisenä kuolla synteihinsä ja päästä ikään kuin koira veräjästä eikä tuntea vastuuta teoistaan. Samoin Jumala ei voisi koskaan tehdä ratkaisua, jossa ihmisen ei tarvitsisi kärsiä tekojensa seurauksista. Ajattele vaikka diktaattoria, joka on vastuussa miljoonien ihmisten surmaamisesta ja hänelle sanottaisiin, että kuoleman jälkeen hän lakkaa olemasta. Mitä jos tämä diktaattori haluaisi, että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään ja että hän lakkaisi olemasta, kuten monet ihmiset uskovat? En todellakaan usko, että Jumala sortuisi tekemään sellaisen virheen ja ratkaisun, jossa synnintekijän oma halu ja toive voittaisi siinä asiassa mitä hänelle tapahtuu kun hän kuolee.
Kirjoitit todella viisaasti, nimimerkki "korvausteologiaa".
Olen kanssasi hyvin samaa mieltä.
Erityisesti "upposi" tuo kohta : "ihminen, joka uskoo ja toivoo, että kuoleman jälkeen ei ole mitään, vaan kaikki päättyy, niin hänelle kuolema ja kaiken päättyminen ei ole rangaistus ja hän voi tehdä vaikka kuinka paljon kaikenlaista syntiä, sillä hänelle ei ole rangaistusta eikä hänen tarvitse ottaa vastuuta tekemisistään..." jne. Se loppuosa kirjoittamastasi kappaleesta on kuitenkin niin surullinen, etten halua sitä tähän kirjoittaa. Toivon kovasti, että ihminen ei itselleen mitään tekisi, koska Jumalan luoma hän on joka tapauksessa, tahtoessaan tai tahtomattaan.
Viimeinen tuomio Jumalan profetiassa Ilmestyskirjassa:
1. Iankaikkinen elämä tai
2. häpeä ja iankaikkinen kauhistus
"Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen."
Jumalattomat eivät häviä jäljettömiin
Jotkut opettavat jumalattomien häviävän jäljettömiin (heidän sielunsa lakkaa olemasta) käyttäen oppinsa tueksi kreikankielen sanaa suntrimma, jonka he sanovat merkitsevän hajottaa, kuluttaa loppuun, tuhota ja hävittää. Tämän perusteella he sanovat jumalattoman sielun häviävän olemattomiin kun se tuhotaan. Tämä opetus on väärä ka epäraamatullinen.
Sana suntrimma esiintyy ainoastaan yhden kerran Uudessa Testamentissa Roomalaiskirjeessä 3:16 :
Room 3:
10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
15 Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
16 hävitys (suntrimma) ja kurjuus on heidän teillänsä,
17 ja rauhan tietä he eivät tunne.
18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
Suntrimma tarkoittaa tuhoa ja hävitystä. Roomalaiskirjeen 3:10-18 kertoo meille mitä suntrimma sana tarkoittaa tässä kohdassa. Paavali kirjoittaa, että jumalattomien teillä (ajatus, elämäntapa, teot jne.) on hävitys ja kurjuus, koska he eivät tunne rauhan tietä, eikä heidän sydämessään ole kuolemanpelkoa. Suntrimma ei siis tarkoita tässä kohtaa, että jumalattomat häviäisivät olemattomiin, vaan että he saavat aikaan hävitystä ja kurjuutta.
Raamattu ei missään kohden opeta, että ihmisen sielu häviää olettamattomiin ja lakkaisi olemasta.
Vanhan testamentin kreikankielisessä Septuaginta käännöksessä sana suntrimma esiintyy Jesajan kirjassa:
Jes 59:
1 ¶ Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:
2 vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule.
3 Sillä teidän kätenne ovat tahratut verellä ja sormenne vääryydellä; teidän huulenne puhuvat valhetta, teidän kielenne latelee petosta.
4 Ei kukaan vaadi oikeuteen vanhurskaasti, eikä kukaan käräjöi rehellisesti. He turvautuvat tyhjään ja puhuvat vilppiä, kantavat kohdussaan tuhoa ja synnyttävät turmion.
5 Myrkkyliskon munia he hautovat, hämähäkin verkkoja he kutovat; joka niitä munia syö, se kuolee, rikkipoljetusta puhkeaa kyykäärme.
6 Heidän verkkonsa eivät kelpaa vaatteeksi, heidän tekemäänsä ei voi verhoutua; heidän työnsä ovat vääryyden töitä, ja heidän kätensä ovat täynnä väkivallan tekoa.
7 Heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta; heidän ajatuksensa ovat vääryyden ajatuksia, tuho (suntrimma) ja turmio on heidän teillänsä.
8 Rauhan tietä he eivät tunne, oikeutta ei ole heidän askeleissansa; polkunsa he tekevät mutkaisiksi, ei kukaan, joka niitä käy, tunne rauhaa.
Jesaja 59:7 on sama ajatus ja opetus kuin Roomalaiskirjeen 3:16. Jumalattomien ajatukset ovat vääriä ja siksi heidän tiensä (ajatus, elämäntapa, teot jne.) ovat sellaisia jotka saavat aikaan tuhoa ja turmioita (kurjuus). Septuaginta käännöksessä Jesaja 59:7 on sanat suntrimma (tuho, hävitys) ja talaiporia (kurjuus).
Jesaja 59:7 ei myöskään opeta, että jumalattomien sielut lakkaavat olemasta kuoleman jälkeen.
Jumalattoman sielu elää kuoleman jälkeen kadotuksessa
Dan 12:
1 ¶ Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.
2 Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen (olam) elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen (olam) kauhistukseen.
3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.
Danielin kirjassa puhutaan iankaikkisesta elämästä ja iankaikkisesta kauhistuksesta (kadotus). Jakeessa 2 on hepreankielen sana olam, joka tarkoittaa iankaikkista ja pitkää aikaa. Jos kadotus ei olisi iankaikkinen, niin iankaikkisessa kauhistuksessa tulisi olla joku muu sana kuin olam, sillä olam esiintyy iankaikkisessa elämässä, joka tarkoittaa iankaikkista elämää, joka ei koskaan pääty. Samoin iankaikkinen kauhistus (kadotus) on iankaikkinen, joka ei koskaan pääty. Jos iankaikkinen kauhistus (kadotus) ei olisi iankaikkinen Dan 12: 2, niin silloin tuossa pitäisi olla joku muu sana kuin olam, eli sellainen sana, joka erottaisi sen iankaikkisuus käsitteestä, sillä iankaikkinen elämä kuvataan sanalla olam. Koska molemmat paikat iankaikkinen elämä ja iankaikkinen kadotus kuvataan sanalla olam sanalla, niin se tarkoittaa, että Jumalaan uskovat päääsevät iankaikkiseen elämään ja jumalattomat joutuvat iankaikkiseen kadotukseen. Vanhan testamentin todistus kadotuksen iankaikkisuudesta on täysin kiistämätön asia. Danielin kirjan 12 luku opettaa todella selkeästi, että jumalattoman ihmisen sielun lopullinen paikka on iankaikkinen kadotus.
Kadotus ei ole iankaikkisen harhaopin kannattajat sanovat, että vanha testamentti ei opeta kadotuksen olevan iankaikkinen ja iankaikkinen kadotus on uusi ja vieras oppi, jota Uusi Testamentti ei opeta. Itse asiassa Raamattu opettaa niin vanhassa kuin Uudessa Testamentissa, että kadotus on iankaikkinen.
Ilm 21:
5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
Ilmestyskirjan todistuksen mukaan jumalattomien osa on toisessa kuolemassa, eli kadotuksen tulijärvessä. Raamattu ei opeta heidän rauenneen tyhjiin tai että Jumala olisi hävittänyt heidän sielunsa olemattomiin, vaan että he elävät kadotuksessa, tulisessa järvessä. Raamatun viimeinen kirja Johannekselle annettu Herran Jeesuksen ilmestys kertoo todella selkeästi, että kadotus on iankaikkinen, jossa jumalattoman sielu on ikuisesti.
Iltarukous, jonka äitini opetti:
Levolle lasken Luojani
Armias ole suojani
jos sijaltain en nousisi
taivaaseen ota tykösi
aamen