Onko se yksinäisyyden runtelemien sielujen epätoivoa?
On olemassa tavallisia nuoria, "ordinary kids", joilla englanninkielisessä maailmassa tarkoitetaan älyllisesti, ulkonäöllisesti ja sosiaalisesti täysin tavallisia, keskivertonuoria, joita ehkä pitää välillä ohjastaa vähän leuasta, mutta jotka eivät ole täynnä mustaa vihaa, vaikka he eivät mitään varsinaisesti olekaan ihmisinä.
Suomessakin on satoja tuhansia sellaisia ihmisiä ikävuosien 15-35 välillä. Ei heidän tarvitse hajota siihen, etteivät he hurmaa ketään ulkonäöllään, tai eivät saavuta sanottavampaa aineellista menestystä.
On olemassa tavallisia nuoria, "ordinary kids", joilla englanninkielisessä maailmassa tarkoitetaan älyllisesti, ulkonäöllisesti ja sosiaalisesti täysin tavallisia, keskivertonuoria, joita ehkä pitää välillä ohjastaa vähän leuasta, mutta jotka eivät ole täynnä mustaa vihaa, vaikka he eivät mitään varsinaisesti olekaan ihmisinä.
Suomessakin on satoja tuhansia sellaisia ihmisiä ikävuosien 15-35 välillä. Ei heidän tarvitse hajota siihen, etteivät he hurmaa ketään ulkonäöllään, tai eivät saavuta sanottavampaa aineellista menestystä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuten yhdessä pelissä sanotaan..."After years of searching his hope turns to despair..and despair turns to madness"...Sama käy täällä :D
Niin siinä käy, mutta ei kaikilla. Sen täytyy olla geeneissä. Aivokemiassa. Tunnen paljon ätmejä, jotka ovat positiivisia ja ystävällisiä. Nauttivat elämästä. Ja he tietävät olevansa ätmejä.
Heistä monikaan ei taida hengailla tällä pastalla, vai mitä?
Ei tietenkään. Eivät tiedä, että tämä on olemassa.
Siksipä he ovatkin säästyneet tältä hulluudelta joka imee ätmejä puoleensa kuin yöllinen liekki pimeydessä yökkösperhosia.
Englanninkielisessä maailmassa asiat eivät välttämättä ole samalla tavoin.
Suomessa ei tunneta empatiaa näitä "ordinary kidsejä" kohtaan, eikä heitä haluta ohjastaa. Heitä halveksutaan, ja heitä piiskataan muokkaamaan itse itsestään aivan omin avuin jotain sellaista, joka kelpaa. Sääli heikkoja miehiä kohtaan on Suomessa sairautta. Jos henkilökohtaisesti joku jotain empatiaa tuntisikin, niin kaikke ne muut saavat sen empatian tästäkin ihmisestä karsittua.
Ole kymmenisen vuotta tai pidempäänkin yksin ilman naisseuraa, ja saa kaikkialla minne menetkin kuulla, että mitäs olet niin mitäänsanomaton, ihan ilman omaa syytäsi olet naiseton, tai mitäänsanomatonta ja mitään auttamatonta hyssyttelyä (eli "jonain päivänä tapaat jonkun mukavan tytön jne"), niin kohta alat sinäkin olemaan täynnä mustaa vihaa.
Minä tosin en ole, olen vain surullinen. En myöskään hyväksy sitä mustaa vihaa, mutta saatan ymmärtää sen syyt.
korjaus edelliseen, siis "...ihan omasta syystäsi olet naiseton"
Suomessa perhe, suku, ystävät ja koko sosiaaliturvajärjestelmä tukee ätmejä. Amerikassa touhu vasta julmaa onkin luusereille. Mutta niin siellä, kuin Suomessakin on ordinary kidsejä, jotka jaksavat olla vihaamatta.
Yksi syy voi olla se, että he eivät iske kauniita naisia ja säästyvät loukkaantumisilta.
Siitä se taas tuli: torjunta ajatukselle mikä ei ollutkaan mieleen.
Kerro millä tavalla perhe, suku ja ystävät (jos niitä edes on) TUKEVAT ätmejä pariutumisessa? Ne ovat juuri niitä tahoja miltä saa pelkkää syyllistämistä.
Sossukin tukee vain taloudellisesti, en ole kuullut että se järjestäisi ätmeille pariutumiskursseja tai muutakaan apua parinmuodostukseen?
Ylisosiaalinen media kilpailuyhteiskunnassa lyödään vielä maahankaatunutta. Työtön ei ole vain työtön, vaan nykyaikana työtön on yhteiskunta kelvoton ja hänellä ei ole moraalista oikeutta vaikkapa oman perheen perustamiseen. Psykopatia ja narsistinen suosionhakeminen hallitsevat yhteiskuntaa.
Amerikkalainen unelma lupaa mahdollisuuden onneen jokaiselle. Mutta tyhjä mahdollisuus on liian monille pelkkää kärsimystä ja orjuutta. Onni on varattu eliitille. Rikaspoika saa onnen, miljoonat lapsiorjat rikkauden takana saivat pelkän tyhjän mahdollisuuden. Onni on aivan liian lyhytaikainen tunne, että sen varaan voisi rakentaa mitään pysyvää ja oikeudenmukaista.
Mitä ihminen kaipaa, ei ole tyhjä mahdollisuus onneen, vaan merkityksellinen elämää kaikille.
Olemme kirjaimellisesti henkisessä ja fyysisessä sodassa. Merkityksellinen elämä vs. mahdollisuus onneen kaikille(onni eliitiille, pelkkä tyhjä mahdollisuus orjille). Yhteisöllisyys vs. itsekkyys ja kapitalismi. Järki ja oikeudenmukaisuus vs. ahneus, tunteet ja epäoikeudenmukaisuus.
Sodat voitetaan sotimalla. Sota on ohi, kun Wall Street pankkiirit on hirtetty. Tyhjä lupaus pelkästä mahdollisuudesta ei ole mitään, kun lukemattomat kokevat suoranaista riistoa ja sortoa. Tarvitsemme järkeä, emme ahneutta. Yhteisöllisyyttä, emme itsekkyyttä. Merkityksellistä elämää, emme pelkkää tyhjää mahdollisuutta onneen.
Niinakauan kuin emme ymmärrä tätä, olemme pelkkää laumasieluista karjaa jota manipuloidaan ylhäältä mainoksien, muodin ja trendien avulla. Laumasielut janoavat suosiota, sillä suosio takaa paikan eliitissä pyramidin huipulla. Siksi heitä on niin helppo manipuloida, ja he alistuvat aina voimakastahtoisen alfan tahtoon orjuutettaviksi.
(Vanha) Star Trek on esimerkki järkiohjautuvasta tulevaisuuden yhteiskunnasta, joka takaa merkityksellisen elämän kaikille. Kukaan ei edes kaipaa elitististä ja itsekästä mahdollisuutta onneen tai pankkiirien etuoikeuksia, koska heillä kaikilla on jo merkityksellinen elämä oman yhteisönsä tunnustettuina jäseninä.
Monet työttömät ovat rauhallisia ja ystävällisiä ja viettävät sosiaalista elämää.
Mutta Star Trek -yhteiskunnassa he vasta olisivatkin ystävällisiä. Kaikki syrjityt ja henkisesti kidutetut ätminörtit, taisteluun Star Trek -vallankumouksen puolesta!
He eivät edes olisi työttömiä. Heillä olisi kykyjensa mukaan tieteellisesti profiloidut työpaikat, mikä takaisi heille parhaan mahdollisen onnistumisen tunteen ja omien kykyjen hyödyntämisen.
Työpaikka virallisena mämmi-maalarina odottaa.
Vaihoehtoisesti voisin muotoilla perunamuusista ja persikoista ihan tavallisia avaruusperunoita.
Toisaalta performanssi alasti kera turskan ja mansikkahillon vaiheisten riisunnan puolesta voisi olla parasta.
Kyllä tulevaisuus vaikuttaa odottamisen arvoiselta!