Tänään taas tuli mieleen eräs ystäväni, joka ampui itsensä. Minun olisi pitänyt tajuta hänen hätänsä. Hän oli onnellisesti naimisissa. Avioliitto oli hänelle jotakin todella pyhää. Hän oli ortodoksi. Hän ei kestänyt sairauttaan. Minulle hän kirjoitti elämänkertansa ja antoi kaikki nuoruutensa valokuvat. Olin vaivaantunut, koska en tajunnut miksi hän tekee niin. Olin naapuri ja kaveri. Kävimme joskus kaljalla. Hän halusi ystävän. Minä olin vapaa ja kuuntelin ja ymmärsin, mutta en aavistanut mitä hän suunnitteli koko ajan. Tulee paha olo kun en voi kertoa kenellekään, meillä oli tietynlainen salasuhde, vaikkakaan ei seksuaalisessa mielessä. On aoittain huono omatunto ja ikävä häntä. Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia?
Ystävä joka teki itsemurhan
Naapuri
2641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Monesti ihmiset syyttelee itseään juurikin ystäviensä omatoimista poismenoista mutta loppujen lopuksi sille ei voi mitään. Ensinnäkään he eivät kerro kenellekään siitä koska he eivät halua että kukaan estää. He ovat vain sellaisessa tilanteessa elämässään että he eivät näe mitään muuta vaihtoehtoa. Se että hän antoi sinulle tavaransa ennen poismenoa kertoo siitä että hän luotti sinuun ja varmasti olit hänelle todella hyvä ystävä. Näitä tilanteita ei kukaan voi ennalta arvata ja sinun ei pitäisi potea huonoa omatuntoa siitä ettet osannut arvata hänen suunnitelmiaan. Monesti ajatellaan juuri että "jos olisin tiennyt niin olisin voinut auttaa" mutta kun se ei ole niin yksinkertaista. Ihminen joka päätyy valitse maan itsemurhan polun on hyväksynyt sen mitä tapahtuu hänelle ja hänen läheisilleen ja hän on valmis ottamaan sen riskin että ihmiset eivät tule ymmärtämään hänen tekoaan ja elättävät turhia "jos olisin" mielikuvia. Veljeni samalla tavalla menettäneenä voin sanoa että ystäväsi oli umpikujassa mutta harva pystyyn siihen mihin ystäväsi pystyi. Sinun kannattaa muistella hyviä hetkiä hänen kanssaan koska se on paras tapa kunnioittaa häntä. Ikävä on kova minullakin.
Jos sinun paha olosi tulee siitä, ettet voi kertoa kellekään... mitä jos menisit puhumaan jollekulle, jolla on vaitiolovelvollisuus ja ammattitaitoa kohdata ihmiselämän vaikeita asioita? Vaikka paikkakuntasi terveyskeskuksen psykiatriselle hoitajalle? Tai seurakuntasi papille? Tai... muut vaihtoehdot ovat ehkä hinnakkaampia, mutta yhtä hyviä: joku muu terapeutti tms. Kertomalla et voi enää vahingoittaa ystävääsi, hän on jo poissa.
Ei ole sinun syysi, että ystäväsi teki mitä teki. Hän on itse täysin vastuussa omista valinnoistaan. Sinun tehtäväsi on nyt huolehtia itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi. Luulen, että osaavalle kuuntelijalle kertominen saattaa helpottaa taakkaasi.
Aurinkoa kevääseesi!