Oudot vanhemmat

Meillä on samanlaiset äidit. Äidilläni kateuden vietti on ollut huipussaan heti synnyttyäni. Yhteisiä kokemuksiamme ovat nauraminen esim. onnettomuuksissa ja huonoissa kokemuksissa, koulukiusaaminen, henkisten puolustajien alasajo ja epäonnen suosiminen.

Ota yhteys viranomaisiin. Äitimme aiheuttavat henkistä pahoinvointia (Rikoslaki LUKU 21 §5-8). Pidä yhteys positiivisiin ihmisiin välittämättä äitisi sanoista jne. Katkaise yhteydet epämukaviin sukulaisiin vastaamatta heidän puheluihin ja avaamatta ovea yms. Jos joskus vastaat, valehtele tahallasi. Pahoille sukulaisille ei kannata kertoa totuutta koskaan!

No mä olen aikuinen, mutta tajunnut monta juttua viime aikoina. Sinällään jo lapsena halusin ottaa yhteyttä sossuun, vaikka tuolloin se olisi ollut kovin epätavanomaista (ja tuskin mihinkään johtavaa). Jo murrosiässä tajusin, että jos minulle jotakin tapahtuisi, niin en saisi mitään apuja. Itseasiass tuolloin jo mietin, että olisipa hirveää jos minut hakattaisiin tai raiskattaisiin, saisin välittömästi kuulla olevani itse tapahtumaan syypää, ja naureskeltaisiin päälle. Olin auto-onnettomuudessa niin silloinkin "omalaatuista" naureskelua, ei suoraan ivallista ja siksi sitä olikin aluksi hankala tulkita.

ap

Miksi sinä Ap aikuisenakin tukeudut mielipuoliseen äitiisi.Pidä vaan oma elmäsi omana tietonasi äläkä anna sairaan ihmisen kiusata sinua. Pidä puolesi jo-korkea aika katkaista sairas side äitiisi. Siinä miettii (jos kykenee) että olikos pitänyt ymmärtää lasta ja rakastaa ehdoitta,

Kuulostaa samalta kuin omat vanhempani. Lapsuuteni oli todella outo,oli myös hengellistä väkivaltaa ja jauhamista kuinka seksuaalisuus on paha asia ja äitini haisteli sormiani olenko masturboinut! Kyllä luitte oikein. Että tämmöistä ja en jaksa edes kaikkia outouksia kertoa. Koskaan eivät ole iloinneet esim kun sain hyvän työn tms. Mutta ovat vahingoniloisia epäonnistumisista.

Taustalla voi olla kaikenlaista, kateudesta riippuvuuteen. Narsistinen äiti on lapselleen kade. Lapsen saama huomio kaikella tapaa on narsistiselle äidille kestämätön paikka. Narsistinen äiti ei kestä myöskään sitä, että lapsi on "parempi" kuin äitinsä. Ongelma voi olla vaikka lapsen hyvä käytös. Jos äiti juoruilee ja puhuu pahaa, mutta lapsi ei, se saa äidin näyttämään huonokäytöksiseltä juntilta. Äiti pilkkaa lapsen persoonaa häivyttääkseen junttiuteensa liittyvää häpeää. Jos lapsi pärjää koulussa paremmin kuin äiti aikoinaan ja kouluttautuu pidemmälle, taas kerran se kaihertaa äidin olematonta itsetuntoa. Toisaalta, narsistisen äidin lasten tulisi olla fiksuja koska eihän erityisellä äidillä voi olla kuin erityisiä lapsia, mutta kukaan ei saisi olla erityisempi kuin narsisti. Terveydestään huolehtiva lapsi saa rapakuntoisen ja ylipainoisen äidin näyttämään.... rapakuntoiselta ja ylipainoiselta. Lapsen terveelliset elämäntavat joutuvat äidin pilkan kohteeksi. Kun pilkka ulottuu lapsen kehoon, se jättää rumat jäljet. Ja on narsistinen äiti tietysti lapsestaan riippuvainen, siinä lojaali hovin jäsen jonka äiti on lapsesta asti kasvattanut tunkkaamaan äidin olematonta minuutta ja pitämään yllä kulisseja. Kateus ja heikko itsetunto on pahimmillaan niin vaikea-asteista, että ne ajaa oman lapsen edun yli, vaikka puheissaan narsistinen äiti on toki äideistä parhain ja välittävin.

Kun vanhemman tunne omasta arvosta ja olemassaolosta rakentuu lapsen tarpeiden (todellisten ja kuviteltujen) varaan, lapsen itsenäistyminen vie vanhemman elämältä pohjan, Tätä kipuilua olen nähnyt negatiivisena suhtautumisena kaikkeen mikä liittyy lapsen ilman vanhempaa tehtyihin päätöksiin. Lapsen itse hankkima asunto on huono, asuinalue on huono, auto on vääränlainen, työpaikka huono, harrastukset typeriä, vaatteet rumia , kaveripiiri omituinen jne. jne. Se, että lapsi ei tarvitse vanhemmilta taloudellista apua loukkaa, vaikka luulisi sen olevan hyvä asia. Jatkuvan vähättely ja kiukuttelun lisäksi vanhempi yrittää tunkea lapsen elämään monin tavoin. Äiti kantaa huonekaluja, verhoja, mattoja, koriste-esineitä yms. joita lapsi ei halua. Äidillä on pakottava tarve saada kädenjälkensä lapsen elämään edes jollakin tapaa.

Heikko itsetunto ajaa vanhemman toimimaan vastoin lapsen parasta. Mitä heikompi itsetunto on, sitä pahemmin vanhempi lastaan satuttaa, mahdollisesti tuhoaa tämän mahdollisuudet hyvään elämään. Toiset vanhemmat ajattelevat lapsen olevan lainassa ja pyrkivät pitämään tästä parhaan kykynsä mukaan huolta kunnes lapsen on aika jatkaa omaa elämäänsä. Vanhempi ymmärtää että hänellä on oma elämänsä, lapsella omansa. Toisille lapsi on omaisuutta joka on itseä varten ja josta pidetään kiinni läpi elämän. Lasta ei nähdä erillisenä yksilönä vaan itsen jatkeena.

Samanlainen äiti täälläkin sekä samanlaiset tädit sekä mummo eli jonkin sortin sukurasite. Itse en lähde tähän mukaan vaan päinvastoin, jonkun toisen onni ja hyvät hetket ei ole minulta pois vaikka joskus kateus päätä nostaisi niin silloin teen päinvastoin kuin minulle on tehty. Oikeastaan nykyisin herättää vain sääliä tuollainen lyttäämisen yrittäminen ja voivottelenkin aika napakasti tuollaista katkeraa käytöstä kovaan ääneen ja lähden tilanteesta menemään kuuntelematta vastaansanomisia. Jokainen meistä on loppupeleissä oman elämänsä ja ajatustensa herra, niin makaa kuin petaa. Menneisyyttä ei voi muuttaa mutta nykyhetkeen ja tulevaisuuteensa voi vaikuttaa.

Aika tyypillinen rahvaan suomalaisen äidin arkkityyppi tulee tämän ketjun viesteistä esille. Kaiken kaikkiaan suomalainen rahvas vanhempi oli se äti tai isä, on aika vastenmielinen olento. Itsekeskeinen inhottava, pahantahtoinen ilkeä, lannistava pikkusieluinen itsetunto- ongelmainen kusipää joka ryhtyy heti kun lapset putoavat taivaalta elämäänsä rasittamaan, hankaloittamaan kaikin tavoin heidän elämäänsä ja rikkomaan minäkuvaa.

Yleensä se on suoraa ja peittelemätöntä lannistamista, toisinaan se on uhrautumiseen ja huolenpitoon naamioitua samaa paskaa.

Olen varovaisen etäinen äitini suhteen. Manipuloivaa sorttia joka on todistettavasti puhunut aikamoista paskaa. En ole ihan varma mihin kykeneekään.

Kai se on vähän myytti tuo vanhempien rakkaus, ristiriitaista taitaa olla useimmilla koko rumba, kun tuntee itsensä siinä sitten lähinnä tyhjiin imetyksi ja se kupeittensa helmi sitten alkaa jo loistaa, niin ei ihan kaikilla ole tosiaan pelkkää myötäiloa tai myötäelämää, joka toki sekin sitten voi olla liiallisena haitaksi. Kyse on varmaan myös rajallisista resursseista ja elämättömistä elämistä, etten nyt usko jossain yläluokassa niinkään esiintyvän kun on vanhemmuuden lisäksi varaa olla sitä muutakin elämässä.

Ilmeisesti olet jo aikuinen ja omillasi.
Tee kaikkesi että et pitä mitään yhteyttä "äitiisi"- tuohon mätäpaiseen ihmishahmoon!
Se edustaa kaikkea sitä mikä on vahingoittavaa ja paheellista.

Sinulla on oikeus kauniiseen, rauhalliseen, tasapainoiseen ja hyvään elämään. Meillä kaikilla on!
älä missään tapauksessa vastaa mätäpaiseen yhteydenottohin, tietenkään et oma-alotteisesti ota yhteyttä.
Vain jätä se täysin omilleen. Salli sen hautoa omia kauheuksiaan - ilman sinua .

Se todennäkoisesti levittelee tarinoita jokaiselle joka haluaa kuulla miten paha sinä olet kun hylkäät "äitisi". Mutta, älä huolehdi, he kaikki tietävät myos tosiasiat, sanomatta sitä mätäpaiseelle.

Keskittvydy nyt täysillä omaan fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiisi, siihen sinun energian kuuluu mennä.