En usko että löydän ikinä miestä kun olen aika lihava/tukeva.170/90. Olen 20v enkä ikinä seurustellut. Kaipaan rakkautta. En tiedä kauanko enää jaksan. Nyt te sanotte, että varmasti löydän. En ole niin varma enää.
pariton
vanhapiika
151735
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
tosisaan koska kaikille jossain vaiheessa löytyy jokin hellä ja rakastava ihminen viereen
olet suhteellisen nuori vielä mutta kyllä sullekkin joku vielä löytyy
Kyllä niitä suuremmistakin naisista pitäviä miehiä on, mutta heihin ei tosiaan törmää baarissa jne. paikoissa, jotka ovat pinnallisten, kauniiden & rohkeiden saalistusmestoja. Minä löysin rakkaani deittinetistä, mikset sinäkin kokeilisi nettipalveluita?
Jos ei muu auta, kokeile laihduttaa. Ihan jo terveydenkin vuoksi.
laihduttaa jos tuntee itsensä tyytyväiseksi sellaisena kun on olen itse 190 pitkä ja 98 kg
en ole mielestäni pieni enkä iso mutta tyytyväinen
kerrohan mulle missä tollaset asialliset miehet liikkuu?
Mä rupeen oleen niin kurkkuani myöten täynnä "pillusuhareita", joita liikkuu nykyään joka paikassa.
Mä en ole itse koskaan ollut ulkonäön perässä juokseva naisihminen...ei sillä että mulla ois sitä niin kauheesti paheksuttua( ainakin joidenkin mielestä )ylipaino ongelmaa.
Olen normaalipainoinen ja näköinen nainen. Ei mitään silmiinpistävää vikaa löydy. Eli ei ole sinänsä seurasta pula vaan siitä seuran laadusta. Niin mikä helvetti siinä on, että naiset / miehet jotka ovat niitä hyviä tyyppejä, törmää aina niihin mulkkuihin. Miksi nämä mukavat, tavalliset ja välittömät ihmiset eivät voi törmätä toisiinsa.
No, tää oli tälläinen puuska mutta toivottavasti pointti tuli suht´hyvin perille.
Liikut väärissä paikoissa! Tätähän yleensä tarjotaan vastaukseksi. En tosin itsekään oikein usko tuohon. Tiedostan pulman ja pohdin sitä itsekin. Joskus vaan tuntuu, että elämä on ketju erilaisia vastuksia ja ongelmia ja sit yhtenä päivänä kupsahtaa :)
löytyy varmaan ympäri suomea kun te naiset katsoisitte niitä yksin istuvia miehiä jotka ei välttämättä kehtaa tulla teille jutteleen vaan ennemmin istuu jossain ja katsoo miten muut nauttivat onnesta
ystävättäreni on kokoa 170cm/120 kg ja ikää 24. menossa naimisiin ensi kesänä ja pienen pojan äiti (huom oli tuon kokoinen jo ennen lasta)
joten kyllä löytyy miehiä jotka pitävät xxxxl-koon naisista. heitä ei ehkä vain kasva joka puun oksalla. tsemppiä!
Mä uskon, että on ihmisiä, jotka on vaan yksinkertaisesti "tarkoitettu" ns. parittomiksi. Elämä ei ole reilua, mutta ehkä tuo "puutos" korvataan sitten jotenkin muuten.
Varmasti kaikille löytyy mies jos ei ole liian nirso. Tuollaisen tonnikeijukaisen ei kannata unelmoida komeista prinsseistä, ne on meille kauniille neidoille. Unohda siis ne komeat miehet ja katsele niistä isoista rumista ja karvaisista miehistä oma kultasi. Ne on ihan mukavia vaikka ne ei saakkaan meiltä kauniilta naisilta.
Oletko tyhmä vai van törkeän itserakas? Minulla on oikein komea mies, sitä on monet """kauniit" neidot kadehtineet. Että ei ne herkkupalat teille ole, minulla on kierrossa jo kolmas sellainen (ihan yleisten kriteerien mukaan) ja vielä monta tulossa! (painoindeksini on 29)
kiloista se ei ole kiinni. Siitä olen varma. Yleensä ei ulkonäkökään ratkaisavasti vaikuta vaikka niin haluaisinkin uskoa. Olisi jotain mitä syyttää, jotain mitä yrittää muuttaa. Hei herää ja kato ympärillesi, MINKÄ NÄKÖSILLÄ ON MIES? Mielestäni jos vaikka minkä! No, itse olen ilman, muten omasta tahdostani.
olen ajatellut laittaa lapun selkääni: "VAPAANA" tai merkin takin olkapäähän :"VARMA NAKKI! MILTEI EPÄTOIVOINEN". Tosiasia on etten ehkä olisi yksin jos näin toimisin , MUTTA en kehtaa! Siinä se. AVOIMUUS, ROHKEUS, ITSELUOTTAMUS, osta ne kaupasta seuraavana arkipäivänä. opettele käyttämään niitä niin et enää ole yksin. ( itse en sitä kauppaa ole vielä löytänyt, mutta palaan asiaan kun puoti löytyy.)
Sinun ikäisesi nainen ei todellakaan ole vielä vanhapiika. Rakkaudenkaipuusi kuitenkin ymmärrän ja ehkä tunnet ikäistesi seurassa itsesi erilaiseksi, kun ei ole sitä poikaystävää. Sekin on totta, että useimmille ikäisillesi ulkonäöllä on suuri merkitys, kun aletaan seurustelemaan. Missä siis menee oma rimasi?
Ei nyt kuitenkaan ole mitenkään tavatonta, ettei ole seurustellut kertaakaan, vaikka olisikin jo 20 vee, joten et ole mikään kummajainen. Rakkaus on myös siitä kummallinen asia, että se iskee monesti, kun sitä vähiten odottaa.
Pää siis pystyyn, pura energiasi muuhun kivaan ja rakkaus tulee aikanaan, vaikkapa jo ensi vuonna!
...että kun tässä vähän vielä kasvetaan, ei sellaiset asiat oikeastaan enää kiinnosta. Itse en ole koskaan ollut lihava, en ole ollut laihakaan, mutta monta laiheliinia on jäänyt seinäkukiksi, kun taas itselläni on vientiä kyllä riittänyt. Syy on se olemus. Itsevarmuus. Ylpeys. Asenne! Itsevarmat ja rohkeat kiinnostavat. Tunnen pari isoa naista (siis tooosi isoa) ja jostakin syystä olen aina ihannoinut heitä. En kokonsa vuoksi tietenkään, mutta heissä on sitä jotakin. (Olen siis nainen) He ikäänkuin viestitävät ympärilleen itsevarmuutta ja iloa. He ovat oikeita tosi naisia joille ei tulla rutisemaan turhasta, ja se, Se on monta kertaa paljon vetävämpää, kuin ulkoinen olemus.
Olen samanikäinen kuin sinäkin,eli 20v.Olen tietääkseni ihan kivannäköinen,mutta niin armottoman epävarma,etten todellakaan saa seuraa!
Joten ei se ulkonäkö aina merkkaa...
Yläasteikäisenä katselin vierestä kun kavereilla riitti miehiä ja itse olin aina kolmantena pyöränä, ikinä ei tullu kukaan kysymään MINULTA että lähetkö kylälle. Muistan vieläkin kun sanoin silloin bestikselleni että minä olen luultavasti onnellisessa suhteessa nopeammin kuin sinä, sillä miehet haluavat sinut ulkonäkösi takia, ei sen takia millainen todella olet. Ja näin tosiaan kävi. Olen nyt ihanassa suhteessa, ollut jo 1½ vuotta. Vaikka luulin ettei tällaista paksukaista kukaan halua. Kyllä vain halusikin! Se tosin vaati minulta itseltäni paljon, minun piti muuttua. Heitin ainaiset ja samat farkut ja verkkarit romukoppaan, samoin verkkatakit ja äidin ostamat toppatakit. Ostin uusia vaatteita, räväkän ja pirteän värisiä ja tiukkoja, juuri siksi että halusin minut huomattavan. Vaihdoin kampaustani ja kaikkia lakeja vastaan leikkasin tukkani lyhyeksi vaikka kasvoni näyttävätkin isoilta. Ryhdikäs kampaus, iloiset vaatteet (yhdistele siihen meidän lihavien mustaan vaikkapa sinistä ja omia mielivärejäsi)ja ennenkaikkea iloinen asenne. Ja muista että aina kun lähdet jonnekin, huolittele itsesi! Hiukset nätisti ja sopiva meikki, korviksia, sormuksia, itsevarmuutta! Kukaan ei halua nurkassa istuvaa hiirulaista vaan iloisen ja menevän itsearvonsa tuntevan naisen! Olen samoissa mitoissa kanssasi, nykyään jo varmaan isompikin. Silti pärjään ihan kivasti, tosin olen ajatellut kyllä tiputtaa painoani tässä lähitulevaisuudessa jonkun verran. Ei meillä kuitenkaan niitä liikakiloja ole kuin parikymmentä, ei se vielä mailmaa kaada! =)