En tiedä, olisiko tämä parisuhde-palstalle enempi, mutta toisaalta mieheni on ulkomaalainen. En tiedä, mitä tehdä. Rakastan häntä yhä yhtä paljon ellen enemmänkin kuin mennessäni hänen kanssaan naimisiin. Mutta minulla on jatkuvasti sellainen tunne, että hän ei rakasta minua. Kun hän soittelee ystävilleen, niin hän kuulostaa niin iloiselta. Hän viettääkin suurimman osan ajastaan ystäviensä kanssa. Kun hän tulee kotiin, niin hän on usein vihainen minulle, että en ole hoitanut kodin asioita riittävän hyvin...hän aina vetoaa siihen, että "muut naiset" kyllä osaavat ja hoitavat...ja erityisesti naiset hänen kotimaastaan...Poden jatkuvaa hellyyspulaa ja kosketuspulaa, koska hän ei minua juurikaan helli eikä kosketa...hän nukkuu aina selkä minuun päin. Eikä hän koskaan soittele minulle "turhaan" mutta kavereille kyllä soittelee kaiket päivät ja illat ja puhelimessa sitten nauraa..mutta minun kanssani hän ei yleensä naura. Sitten hän sanoo, että hän rakastaa minua. Mutta tunnen olevani kuin jokin rakkauden kerjäläinen. Joka päivä odotan hänen hyväksyntäänsä tai jotain...mutta ei taida olla minua huonompaa naista hänen mielestään...Enkä silti osaa erota hänestä...
naisista huonoin...
vaimoista huonoin...
30464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Jos et osaa erota, niin sitten vaan kärsit tuollaista elämää, mies tuskin muuksi muuttuu. On meitä moneksi, itse en pilaisi omaa elämääni noin huonossa liitossa.
Ei tuo ole sinun vikasi. Hän on tyypillinen lähi-idän tai pohjois-afrikan mies. Nainen pitää kotia ja mies hoitaa kodin ulkopuoliset suhteet. Ei kai tuo yllätyksenä tullut, jos olette jo naimisiin asti ehtineet?
Katselisitko muuten samanlaista käytöstä suomalaiselta mieheltä?
Mene kauppaan ostamaan isoja jätesäkkejä ja pakkaa sillä aikaa kun ukkosi on ulkona kaikki hänen tavarat.Ukon tullessa kotiin ilmoita olet pakanut ja nyt voit mennä sinne missä palvelu pelaa....
Noin oli minullakin muslimi exän kanssa. Mikään ei riitä ja hänen ei tarvitse panostaa suhteeseen. Kyllä niitä hyviäkin löytyy, syy ei ole sinun
Monessa kulttuurissa on tapana, että mies hoitaa suhteet "ulkomaailmaan" ja tuo rahaa perheeseen ja vaimo hoitaa kodin. Olikohan tämä myös miehesi oletus? Rakkauden pitäisi näkyä myös teoissa ja ajankäytössä - olettaen, että ylipäätään näkee rakkauden avioliiton oleellisena osana.
Mitä puhuitte ja sovitte ennen naimisiin menoa? Kotitöistä, ansiotöistä, kodinhoidosta, lapsista? Mä ja mieheni tiesimme, ettemme saa toisistamme sitä oman kulttuurin miestä/vaimoa ja että joissakin asioissa on molemmilla edessä opettelemista ja hiomista. Joissakin asioissa taas ollaan saatu "vapautta": on ollut mahdollista toimia toisin kuin mitä omassa kulttuurissa on tapana.
Sanoin miehelleni aikanaan, että helpommalla hän pääsisi ottamalla vaimon, joka puhuu samaa kieltä, tuntee tavat, laittaa ruoat jne. Mieheni mielestä kyse oli kuitenkin pohjimmiltaan sopivan elämänkumppanin löytämisestä ja yhteisestä yrittämisestä. Rakkaudesta(kin).
Kun ottaa puolison toisesta kulttuurista, pitää ymmärtää, että elämä on sitten jossain määrin erilaista. Puolisoiden tulisi pitää yhtä, olla samalla puolella. Kumpikaan ei ole automaattisesti oikeassa. Miehesi on tämän tiennyt. Ehkä hän on ajatellut, että olet kehityskelpoinen, mutta sun ei tarvitse mukautua muiden asettamiin odotuksiin ja rooleihin, jos se ei itsestäsi tunnu oikealta ja hyvältä. Muut naiset ehkä osaavat, mutta onko hänellä niitä muita naisia? Sinun kanssasi hän meni naimisiin. Hän teki valintansa ihan itse. Nosta pää pystyyn ja elä omaa elämääsi. Älä kerjää.
"Mutta tunnen olevani kuin jokin rakkauden kerjäläinen. Joka päivä odotan hänen hyväksyntäänsä tai jotain...mutta ei taida olla minua huonompaa naista hänen mielestään...Enkä silti osaa erota hänestä... "
Jos et osaa erota, niin sitten joudut elämään tuollaista elämää. Ei mitään herkkua, mutta omasta valinnasta on kyse.
Saman palstalla vuodesta toiseen riehuvan mielisairaan hullun yksi monista typeristä avauksista.
Tuttua tekstiä, näin kävi myös minulle ja tosiaankin otin avaimen pois, pakkasin tavarat kun ei ollut paikalla, raahasin kaverinsa luo ja se oli siinä, kyllä helpotti, hetken tuntui oudolta, mutta sitten alkoi helpottamaan ja nyt otsi hyvä olla.
Enkä ole sen jälkeen puhunut sanaakaan hänen kanssaan, joskaan ei paljon puhuttu yhdessä ollessammekaan.
Usko vaan se ei siitä muutu, ne ei kunnioita tai pidä edes ystävinään muita kuin oman maalaisiaan ja niiden kanssa kyllä jutellaan ja nauretaan, muuten kotona oli suuri hiljaisuus.
Tulet huomaamaan että elämä on paljon helpompaa ja hymy palaa myös sinun huulillesi.
Herää vain kysymys, eikö teillä asunto ollut molempien nimellä tai molemmat olleet siellä kirjoilla? Toiselta kun ei voi estää pääsyä kotiin, vaikkei suhteen laatu miellyttäisikään. Ehkä tuo taktiikka joillakin toimii, mutta pahimmillaan siinä sahaa omaa oksaansa. Kannattaisi osoittaa sauurempaa kypsyyttä kuin mies.
Eipä ole valitellut ulos lentämisestä, ehkä paremmat olot muualla. Eikä voisi vähemmän kiinnostaa, sen verran sikamaista käytöstä hänen puolelta.
Nyt on paljon paljon paljon parempi olla, kai kummallakin.
Ei tuo minun mielestäni ole huono liitto. Oletko kysynyt häneltä, että mitä hän sinulta vaimona odottaa tekevän? Ja miten et selviydy tarpeeksi hyvin kodin asioista?
Meillä on ollut vähän samantyyppisiä ongelmia, kun en osannut vielä laittaa ruokaa. Nyt olen opetellut sen taidon ja olen huomannut miehessä ison muutoksen. En tiedä mistä maasta miehesi on kotoisin, mutta olettaisin että lähi-idästä? Itselleni oli selvää, kun menimme naimisiin, etten mennyt suomalaisen kanssa naimisiin ja tämä tulee olemaan erilaista. Oletko itse näyttänyt paljon tunteitasi miehellesi? Olen huomannut että lähi-idän miehille täytyy näyttää paljon rakkautta ja he vaativat huomiota paljon. Mutta kun he näitä saavat, hekin myös näitä antavat. :)
Rakkautta ja huomiota annoin miehelleni runsain mitoin, mutta eipä tullut vastakaikua. Ihan turha sanoa, että jos itse antaa paljon mainittuja asioita, niin vastapuolikin sitten niin tekee, ei se aina mene niin. Ero oli minulle ainoa ratkaisu, eivät tuollaiset miehet muutu, ilmiselvästi ei sitä rakkautta toisen puolelta ole, ei ne sanat, vaan teot, eikö niin.
Ei ole huono liitto? Ensinnäkin, aloittaja vaikuttaa olevan sitä mieltä, että liitto on huono, joten kyllä se silloin on huono. Toisekseen: millainenkohan sitten olisi huono liitto? Ilmeisesti huonon liiton tunnusmerkstöön ei mielestäsi ainakaan kuulu rakkaudettomuus, hellyyden poissaolo, vaimon jatkuva moittiminen, ilottomuus jne. Aloittaja voi tietysti iloita siitä, ettei mies pakota häntä asumaan koirankopissa ja pitämään kuonokoppaa.
Niin, no jos naimisiin mennessä hän on nuo asiat jo tiennyt (eli hyväksynyt) niin toisaalta ei sen jälkeen kärsi enää valittaa. :) Eri asia jos liitto olisi muuttunut tuollaiseksi naimisiin menon jälkeen, voisi olla aihetta valittaa. Minun mielestäni huono liitto on sellainen, jossa ei enää ole edes toivoa. Täällä kuitenkin kyselit neuvoa, joten ajattelin että ehkä toivoa olisi ollut. Edellisen ap viestin perusteella tosin uskon että tämä koko viesti on provo... Sitäpaitsi, olen nähnyt ihan suomi-suomi liitoissakin sellaisia tapauksia joissa naisen moittiminen on ollut ihan aiheellista...eli ei aina ole niin yksinkertaista. Toinen osapuoli saattaa nähdä asiat toisella tavalla.
"Niin, no jos naimisiin mennessä hän on nuo asiat jo tiennyt (eli hyväksynyt) niin toisaalta ei sen jälkeen kärsi enää valittaa. :) "
Tämä on vain sinun mielipiteesi, ja onneksi sinä et päätä mistä esim. aloittaja voi valittaa. Eikö tärkein pointti kuitenkin ole se, että aloittaja ei ole tyytyväinen liittoonsa? Turha siinä on alkaa viisastella siitä, milloin kannattaa valittaa ja milloin ei.
"Minun mielestäni huono liitto on sellainen, jossa ei enää ole edes toivoa. "
Tämä on todella outo näkemys. Onko olemassa jokin absoluuttinen mittari, jonka avulla voi määritellä, milloin on toivoa ja milloin ei. Ei ole. Voidaan siis sanoa, että AINA on toivoa. Tämä taas johtaa väittämäsi mukaisesti loogisesti siihen, että huonoja liittoja ei ole olemassakaan.
"Sitäpaitsi, olen nähnyt ihan suomi-suomi liitoissakin sellaisia tapauksia joissa naisen moittiminen on ollut ihan aiheellista...eli ei aina ole niin yksinkertaista."
Upeaa. Toivottavasti kukaan ei tule hädässään hakemaan apua & tukea sinulta. "Ai sun puoliso kohtelee sua kaltoin? No kuule, rakas ystävä: ootko tullu lainkaan ajatelleeksi, että ehkä sä ansaitset sen? Mietipäs sitä. Kato enää jutut ole aina niin yksinkertaisia."
No nuo olivatkin mun näkemyksiä asiasta, ei mikään yleinen kannanotto.... Mietin vain että mitä neuvoja kyselee, jos on jo päättänyt erota, eikä näe miehessä mitään hyvää? Eihän siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Odottaa että josko mies muuttuisi tai sitten ottaa ero. Suosittelen jälkimmäistä jos todella tuntuu tuolta.
"Upeaa. Toivottavasti kukaan ei tule hädässään hakemaan apua & tukea sinulta."
Mun ystävät tuskin tulee pyytämään enää apua jos ovat jo ap tavoin päätöksen tehneet. ;)
"Mun ystävät tuskin tulee pyytämään enää apua jos ovat jo ap tavoin päätöksen tehneet. ;)"
Meinaatko, että ihminen joka on päättänyt erota, ei tarvitse apua ja tukea? Eikös se avuntarve juuri silloin ole mitä suurin?
Niinpä oot itse sitä antanut mutta et takasin saannu jotenkin kuullostaa hirveen tutulta stoorilta... Ai niin kun koin itse saman kun kysyin syytä et miksi oot noin helvetin kylmä ukko sano että se on meidän kulttuuri.
Se kerto kaiken eli siellä ukot opetetaan olemaan kylmiä ilmeisesti koraanin avulla ( siellähän lukee että vaimoa saa rankaista ja että voi potkia akan ulos vuoteesta jos ei asiat ole ok)
No sanoin ukolle että hei nyt ollaan Suomessa ei sun maassas vaan mun maassa ja maassa maan tavalla sanoin suoraan että jos meno jatkuu tälläsenään saat hakea uuden asuinpaikan.
Meni kuukausi mikään ei muuttunut koko aika tapeltiin kun kissat ja koirat se oli siin sitten heitin ukon pihalle keskellä talvea koska mulle riitti.
Kysy et minne mä meet sanoin vittuako se mulle kuuluu mee minne meet.
Ei tarvii kerjätä sitä hellyyttä tunne itsesi tee lista jo etukäteen mittkä asiat suo hatuttaa ja mistä ei tingitä säästyt paljolta karjumiselta ja vitutus vaiheita ei tule.
Sanot ukolles jo etukäteen että et suvaitse mitään macho paskaa vaan tasavertainen suhde älä luista siitä. Muistan tosi hyvin kun olin siivoamassa yks päivä ja ukko tuli siihen arvostelee sanoin sille tiiätkös mitä se sano että mitä...
Sanoin sille että haista paska ja luuttua ite lykkäsin luutun käteen ja se oli siin hra sitten luuttusi itse ( jos asiallisesti olis sanonu en ehkä olis vetäny pulttiin mutta se oli käsky) eipähän sen jälkeen puuttunu mun luuttuamiseen :D
Jk! Afrikka/ Turkki yleensä miehet jotka tulee muslimi maista ne on narsisteja ( osa) ei ne osaa ajatella sun tunteitas tai mitä sä kaipaat koska ne on jo pienestä pitäen koulutettu että mies on se hra talossa ja siit ei tingitä.
Et ymmärrä pointtia. Kun nainen on sekaantunut musuloidiin on se samalla kääntänyt selkänsä tukiryhmälleen. Siksi apua ei pyydetä eikä anneta. Sitäpaitsi monelle musuloidiin patjalle ero on niin hävettävä kun sitä karvarannetta on kehuttu sumeilematta ehkä jopa vuosien ajan.
Et taida sisäistää lukemaasi tai tykkäät vain tarttua pikkuasioihin.
Tarkoitin apua päätöksessä (jota ap pyysi), tukea minulta ystävät saavat milloin vain ja missä asiassa vain.
Minulla myös mies pohjois-afrikasta ...on kokemusta asumista Suomessa sekä hänen kotimaassaan....sen voin sanoa että mieheni oli hieman erilainen kotimaassaan kuin suomessa....mutta koin myös joskus tuon rakkauden kuin vain sanoiksi puettuna..meillä oli erimielisyyksiä..kontroloimista aluksi oli kovasti,mustasukkaisuutta,sekä narsistisia piirteitä..osasi olla tosi loukkaava ja pahapuheinen...ja joskus kun meni kahvittelemaan ulkolaisten miesten kanssa....soitin hänelle...kun kyselin milloin tulee ja missä on..suuttui ja joskus ei vastannut tai sulki puhelimen...en ymmärrä miksi jos vain kahvittelemassa miesten kanssa...suomessa oli fb ja muut profiilit sinkku profiileja...mutta tunsin vahvasti tämän naisen aseman erilaisuuden...kylläkin nuorempaa sukupolvea ja asunut euroopassa....kotimaassaan en saanut yksin liikkua kotoa minnekään..ja miehiä ei saanut katsoa silmiin ym ym ....mutta joku salamyhkäisyys on aina olemassa meidän välillämme....valehtelua on myös...mutta nyt joutunut olemaan erossa kauan minusta...sanoo rakkauden vahvistuneen ja haluaa vaikka sinne kotimaahansa asumaan...kun aiemmin sanoin että jos sittenkin vain papereiden takia ...mutta kummankin on sopeuduttava ja joustettava yhteisen elämän eteen...voi olla että onnistuu hyvinkin yhteinen elämä ja avioliitto....tai sitten ei...mikään ei ole varmaa aika näyttää....mutta ratkaisun tekeminenon vaikeinta kun voi vielä vaikuttaa onko tulevaisuus yhteinen vai eikö...
Siis ymmärsinkö oikein, että olet yhä yhdessä tuon mestarin kanssa?
Neuvoisin lyömään kortit avoimesti pöytään: mitä kumpikin suhteelta odottaa ja saatteko, mitä olette odottaneet. Jos ette, onko se mahdollista saavuttaa.
Ei pitäisi tulla yllätyksenä, että avioliittoon liitetään eri kulttuureissa erilaisia merkityksiä. Suomessa parisuhteelta odotetaan paljon: (pää)sisältöä elämään, tunteita, hellyyttä. Mutta näin ei ole kaikkialla.
Millainen miehen mielestä sitten on hyvä vaimo? Millainen sun mielestäsi hyvä mies? Oletteko oikeasti jutelleet tällaisista asioista?
Habibille: Mieheni kulttuurissa miehen suunnilleen pahin pelko on, että kaverit kuvittelevat hänen olevan tossun alla, ns. pelkäävän vaimoa. On noloa, jos vaimo soittelee perään - eli yrittää vetää miestä kotiin, vaikkei näin oikeasti olisikaan.
Ja loppupeleissä, kun luvat selvät niin homma loppuu, ellei ole ennen sitä loppunut, kaveri tuo vaimon omasta maastaan, näin se menee niillä 90%, sille vaimolle ei tarvitse selitellä poissaoloja tai mitään muutakaan mitä touhuaa, niille riittää kun mies elättää, muksuja tehdään ja eletään heille normaalia elämää.
Uskokaa naiset ja tytöt nyt ihmeessä, olette vain välikappaleita heidän elämässään, eikä teitä tarvitse kohdella edes kunnolla kun siinä pysytte kuitenkin ja luulette että tyyppi muuttuu, ei tule muuttumaan, ellei halua jotain taas hyötyä itselleen.
Minä koin samaa potaskaa 4 vuotta ja sit kun ukko löi se oli siin ei auttanu enään sori sori.
Mieti 1000X kumpi on parempi olla yksin ja olla onnellinen vai kestää tollasta henkistä kidutusta koska juuri sitä se on. Mielummin hetken tuska kun vuosien piina itse olen tosi happy kun erosin nykyään olen se sama ihminen kuka olin ennen aviota :)
Sun ukollas on kotimassa mitä todennäköisemmin joku muija ( tuttava/serkku) johon se sua koko ajan vertaa mielessään the one that got a way tyyliin joten jos sulla ei ole muksuja sen kanssa niin pakkaa luut ja lumput kasaan kun se on kamujen kanssa ja häivy.
Tai heitä ukko pihalle ei ole sun pakko tollasta katsella ja kuunnella et ole vanki nro 101 ja se ei ole sun vanginvartija joten nyt sun on otettava tosiasiat huomioon ja ajateltava järjellä ei tunteella.
Itse vasta seurustelen lähi-idän miehen kanssa ja jo nyt alkaa olla mitta täysi.
Tämä mies on kova loukkaantumaan ja alkaa pitää mykkäkoulua. Kerran kuulin kun huusi jollekkin toiselle lähi-idän miehelle puhelimessa ja pelästyin todella paljon sitä vihan määrää. kerran on huutanut myös minulle puhelimessa vain siksi etten ole ymmärtänyt hänen asiaansa koska meillä on enkku yhteisenä kielenä ja itse osaan aika vähän puhua sitä.
Mies on sanonut minulle että jos mennään naimisiin niin hän tekee kotona ruuat, sen lisäksi että käy töissä. Olen sanonut että aion osallistua kyllä itsekin ruuanlaittoon mutta hän kumoaa asian ja väittää että hän tekee ruuat. Lisäksi hän siivoaa kuulemma. Yleensäkin tekee kuulemma kaikki kotityöt. Kuulostaa niin hullulta että en tiedä mitä ajattelisin asiasta. Miten lähi-idän mies muka tekee kotona kaiken kun omassa maassa naiset hoitaa kaikki kotityöt. Ihan hullua puhetta.
Rakkautta ei kuulemma suomalainen nainen osaa näyttää. En tiedä miten paljon sitä sitten pitäisi halata ja pussata koska olen kova tekemään sitä.
Kokoajan soitellaan että mitä teen ja missä olen vaikka en ole sosiaalinen ja olen paljon kotona.
Uskonto on hänelle tärkeä asia. Se sanelee myös sen koska sopii harrastaa seksiä ja koska ei.
Minun tulisi sitten aviossa ollessa olla kaunis vain häntä varten ja kuulemma täydellinen. Tämä viimeinen lause on alkanut todella ahdistamaan ja mietin parhaillaan että lopetan suhteen.
En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka sanelevat mitä saa tehdä ja mitä ei. Itse jopa kannustan naiseni pukeutumaan seksikkäästi aina ulkona ja kotona. Autan mielelläni häntä kotitöissä työpäivän jälkeen parhaani mukaan vaikka lähi-idästä olenkin, tosin siitä huolimatta hän kiukuttelee aina silloin tällöin minulle kun en tee niitä tavalla jonka hän näkee parhaaksi. Auttaa isänikin äitiä kotitöissä omasta tahdostaan. Meitä on moneen junaan. Niin ja löytyy niitää maallistuneita muslimeja aika paljonkin maailmasta, kuten esim. Minä.
Tottakai se olisi ihanaa jos mies tosiaan tekisi noin mutta tuntuu siksi oudolta puheelta kun jopa suomalaiset miehet eivät moiseen kykene. Jos tuo on totta niin olen löytänyt kultakimpaleen. En silti aio antaa miehen tehdä kotona kaikkea koska tuntisin itseni silloin todella laiskaksi. Ehkä hän haluaa laittaa ruuan siksi että minä en todellakaan osaa laittaa sellaista ruokaa kuin hänen kotimaassaan on.
Ja tottakai haluan olla viehättävä hänelle mutta en voi olla täydellisyys, tarkoitan että kuin missi. Mutta jos vähempi riittää niin hyvä on :)
Mutta sen haluaisin kanssa tietää että miten suomalaisen naisen tulisi osoittaa sitä rakkautta koska tuntuu ettei mikään riitä.
Ja kyllä tuo uskonto sanelee aika paljon jos on keskiverto muslimi. Vai mitä tarkoiti sillä että " mitä saa tehdä ja mitä ei ". Meillä ainakin on ollut tuo läheisyys ennen avioliittoa yksi vaikeimmista asioista.
Riippuu siitä, mitä rakkauden osoittamisella tarkoitetaan. Oma mieheni odottaa rakkaudenosoituksena sitä, että nainen on hiljaa ja antaa miehelle tilaa...ei valita mistään asiasta...antaa nukkua rauhassa...osoittaa luottamusta tuli mies kotiin koska tahansa yms. Oma mieheni ei rakkaudella niinkään ajattele halailua tai pussailua.
En tiedä miehestäsi, mutta on varmasti vastaavia tapauksia ainakin omassa kaveri ja sukulais piireissä. Nykyyhteiskunnassa se että nainen tekee kotona kaiken on mielestäni edesmennyt käsite ja niin se olla pitää . Täytyy vaan löytää kompromissi esim. Slloin kun minulla on vapaata, kannan suurimman vastuun kotitöistä oma-aloitteisesti, lukuunottamatta ruokapuoli, sillä hän on huippukokki. Tulee mieleen narsistinen olo kun puhun itsestäni, mutta halusin tuoda julki toisenlaista perspektiiviä monikulttuurisesta suhteesta, kun yleensä olen havainnut usein negatiivisia kokemuksia mainittavan. Hänen maan ruuat voit opetella, jos sinulla on kokkaustaidot hallussa, joten siinä on ainakin osa-alue johon voit osallistua, mikäli hän sitten osallistuu tai hoitaa esim. Muut kotityöt. Itse olen autosähkäri ja hän taas sairaanhoitaja, joten itse haluan kodin olevan "steriili" kun hän taas ei sairaalaa muistuttavan silti 7. Vuosi on menossa yhteiseloa. Mielestäni sinulla on täysi oikeus vartaloosi ja ulkonäkösi suhteen miltä näytät yleisillä paikoilla. Kieltää minultakin se uskonto esim. Viinan juonnin, juon silti seurassa, tosin harvoin. Ja miten määrittelet keskivertomuslimin? Onglema on se että, niin kauan kun ihmiset ovat tulkitsemassa pyhiä kirjoja, niin ongelmissa ollaan, kuten esim sharia laki, mikä on mielestäni täysin järjen vastainen. Ihmiset ovat yksilöllisiä. Miten osoitat rakkautesi? Rakkautta voi osoittaa monellakin tapaa. Esitit kysymyksen johon mahdollisesti tiesit jo vastauksen siis rakaastaako? Ikävää että hän kohtelee sinua näin ikävästi, sillä puheitesi perusteella ansaitset paljon paremman miehen ja muista kukaan ei takaa sinulle synnytkö uudestaan, joten elä tämä elämäsi onnellisena ja kuin joka päivä olisi viimeinen. Tietenkin kaikilla tarinoilla on kaksi versiota ja sinun versio on kuultu. En kuitenkaan epäile ettet puhuisi totta, koska vastaavia ihmisiä kuten miehesi löytyy oli se sitten mamu tai seppo. Arvosta itseäsi ja pistä tälle piste.