Haluaisin tietää, että kauanko kestää tämä suru?? kokemuksia avioerosta? Olen 9 vuoden liiton jälkeen kahden lapsen äitinä jäänyt yksin ja puolivuotta kidutus kestänyt eikä ole hetkeekään helpottanut. Tuntuu vaan pahenevan mitä enemmän aikaa vie. Luulin olevani onnellisessa suhteessa ja äijä lähti asumaan toisen naisen kanssa. Jäin yksi lasten kanssa ja ei vaan tunnu helpottavan millään. Rakastan häntä edelleenkin ja tunteeni häntä kohtaan ei ole muuttunut. Miten voin tätä rakkautta pois ottaa? Minulla on paljon muita asioita hoidettavana ja päivittäin näen lapsissani häntä ja joka sekuntti ajattelen häntä. Ikävöin kovasti. Voiko rakkaus kadota noin vaan? Hän sanoo, että rakasti mua tosi paljon ja rakkaus oli aitoa, mutta ei vaan enää rakasta. Hän jätti kaiken taakseen ja on onnellisesti ja tulee aina tapaaman lapsia muutamaksi tunniksi, silloin tällöin. Mitä kannattaa tehdä? Voiko olla, että hänellä on vaan joku elämän kriisii vai onko se lopullinen hänen osaltaan? Haluan hänet kotiin meidän luokse. Meidän suhde ei ollut kuollut ja kaikki toimi tosi hyvin. avioero vuoden aikana tuli paljon raha ongelmia josta tuli tappeluja, mutta rakkautta kuitenkin oli.
avioero
elää toiveessa?
47671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Siis hetkinen... Kirjoitat, että kaikki toimi tosi hyvin - ja silti miehesi vaihtoi sinut lennossa toiseen naiseen..???
Olet selvästikin totaalisesti shokissa edelleen. Mies ei kai ole vihjannut palaavansa sinun ja lapsien luo? Ja vaikka niin tekisikin, voitko todellakin luottaa häneen noin kus''päisen käytöksen jälkeen? Mikä takaa sen, ettei hän seuraavan vastamäen tullen hae taas seuraa jostain muualta? Kun riidat raha-asioista ajoivat hänet toisen naisen syliin, ei anna kyllä hyvää kuvaa hänen kyvystään ratkoa parisuhteen ongelmia!
Sinulla on hyvät muistot ajasta, jolloin teillä oli kaikki kunnossa - niitä muistoja sinä rakastat. Rakastat muistikuvaa teistä kahdesta yhdessä ja teistä kaikista perheenä. Se vain nyt on mennyttä ja se sinun pitäisi ymmärtää tai et pääse yli tuosta soosista.
Olen nuori ja ajattelen hyvin entiseen tapaan, mieheni petti minua monta kertaa liiton aikana ja sain muutamista tietää, mutta annoin anteeksi ja ajattelin, että me kuulutaan yhteen ja rakastan häntä. Hän todella sanoi rakastavansa minua. Minä uskoin häntä ja uskoin, kun hän sanoi ettei mua ikinä jätä. Olen ollut hylättynä lapsuudesta asti ja nyt hänkin minua hylkäsi. Luulin että vihdoinkin olen löytänyt elämäni ja ihmisen joka tulee aina olemaan minua varten. Sattuu hengittää. Mikä on sitten syy siihen, kun en ole häntä kohtaan mitään pahaa tehnyt, niin miksi hän kohtelee minua noin julmasti ja ilkeästi? Olin valmis hyväksymään hänen suhdetta siihen naiseenkin sillä ehdolla, että hän kasvattaisi lapset minun kanssa ja ei hylkäisi. Mutta se nainen tarvisti kämppäkaverin, koska hänellä ei ollut varaa yksin siihen asuntoon, joten sanoi minulle, että minä ajattelen hänen parasta ja muutan hänen luokse, Nyt he asuu yhdessä kuukauden seurustelun jälkeen ja kohtelee minua kuin ilmaa. Olen heikko, ekä minussa ole voimaa enää. Onko näin että nyt hän on tavannut sen oikean? Pitääkö minun vaan hyväksyä tämä kaikki? Olen antanut kaikesta periksi, paitsi yhdessä asiassa en anna periksi. En halua ketään naista mun lasten elämään ja hän vaatii, että lapset menisi heille myöskin. En ole valmis siihen, että mun lapset tapaa tätä naista. Onko minulla oikeus kieltäytyä vai olenko itsekäs? Hän saa tulla tapaamaan lapsia niin paljon kuin haluaa, mutta hänellä on aina menoja ja tulee hetkeksi lasten luokse. Edellisen kerran lapsia näki illan vappuna ja tänään kävi näkemässä pariksi tunniksi. Tunnen, että minulta on viety kaikki mehut.
Voimia sinulle. Aika helpottaa.
Elän oman pettymykseni kanssa. Olen saanut uskonnosta voimaa. On pakko toivoa, että olen vielä kelvollinen ihminen, vaikka miehen puhumattomuutta ja riitoja riitti.
Nämä uudet suhteet antavat miehille "selkänojaa", eikä vaimon kanssa tarvitse edes puhua.
Ehkä sinun tapauksessasi mies tulee vielä takaisin, mutta jos ero tulee, siinä määritellään huoltajuudet ja tapaamiset.
Mielestäni lapsia ei pidä viedä tuntemattoman naisen luokse, mutta en tiedä mitä laki sanoo. Ehkä joku osaa neuvoa.
Vielä kerran toivon sinulle voimaa. Pidä yhteydet ystäviin avoimina, he myös voivat helpottaa oloasi ja olla myötätuntoisia. Toivotaan.
Vastaaja mies:
Mulle 20 v avioliiton jälkeen vaimo sanoi: "Olen tehnyt eropaperit maistraattiin.
Sulle tulee kohta postia.
2 vko kuluttua vaimo sanoo aamulla:"Eks sää vois jo häipyä pois?".
Kun kekusteluja käytiin, niin syynä yks päivä oli >kun koskaan ei naurettu millekään
Jaksamisia Sulle vaikka tiedän, että ei tossa tilanteessa paljon auta vaikka kuka sanois mitä.Olis arvostanut tollaista miestä! Toivon ,että jaksat ja näytä , että pär-
jäät kaikesta huolimatta.Älä ainakaan sitten kokonaan aloita juomaan.
Luulis, että vielä vaimosi tajuaa, mitä on menettänyt.Mutta ihan varmasti löytyy si-
nullekin joku joka arvostaa sinua vaikka varmasti tällä hetkellä tuntuu, että sel-
laista ei löydy.Mutta ajan kanssa ihan varmasti.On kyllä rankkaa varmasti olla
yrittäjä , ei oo helppoo varmasti ollut laman aikaan ja kun tekee parhaansa perheensä eteen, tuo leivän perheelle ja ei kuitenkaan saa siitä kiitosta.
Tee nyt jotain sellaista mistä nautit.Voisitko lähteä lomamatkalle vaikka lastesi kanssa?Tai olisko joku kaveri jonka kanssa lähtisit? Jaksamisia
Tiedän, että hän satuttaisi uudestaan, mutta tätä rakkautta en vaan millään saa pois. Mikä tämä tunne sitten on? Tiedän olevani kaunis, minulla on pitkä elämä edessä, mutta haluan tämän elämän viettää minun ainoan perheeni kanssa. Minulla ei ole edes minkäänlaista tukiverkostoa. Olen nyt soittanut lääkäriin ja varannut ajankin. Koska minua pelottaa, että en jaksaisi lapsiakaan hoitaa. Pelkään hänen vievän lapset sen naisen luokse. Olen puhunut sen kakkosen kanssa hyvin asiallisesti ja selitin tilanteen, hänen vastaus oli minulle, että tämä ei kuulu minulle. Ja että minun pitää ymmärtää häntä, koska hän tarvii kämppäkaveria sinne kun ei ole varaa pitää sitä asuntoa. Miten pitää reagoida mihinkään enää?
Osanoottoni, ei kuullosta kovin hyvältä. Minä taas epätoivoisesti haluan onnellisen loppuni tähän.
Elää toiveessa?,ei se tuska helpota.Itse olen vajaa 40v mies ja olin vajaa 5v
naimisissa kunnes huomasin että vaimo oli aina vaan enemmän pois kotoa.
Perheessämme oli kaikenlaisia ongelmia mutta kaikkeni (ainakin omasta mielestäni)
tein että liittomme olisi toiminut.Yhtenä vkl:na ajattelin nostaa ns.sitten kissan pöydälle jotta olisimme voineet keskustella asiasta,ensimmäiset sanat olivat kuitenkin ettei hänellä ole enää kipinää ja minun tulisi muuttaa samantien pois...
Vieläkään en ole saanut vastausta kysymykseen miksi? vastausta .
Taakseni jäi 2 poikaa vanhempi n.10v ja meidän yhteinen lapsemme...nyt 2,5v.
Olen etsinyt tuskaan vastausta mutta takaan ettei se auta jos menet tuommoisen miehen satutettavaksi yhä uudestaan.Jos ex-miehesi on todellakin noin ääliö(anteeksi suorasukaisuuteni)ettei halua pitää lapsiinsa enempää yhteyttä niin suosittelisin kyllä ottamaanlastenvalvojaan yhteyttä jotta pystyisit kieltämään tapaamisen kokonaan.Itse olen ollut nyt eronnut 8kk ja ainoa asia mikä pitää minut pinnalla ovat lapseni.En oikein ole varma mitä kaikkea koitin selvittää,mutta ainakin sitä että koita hyvä ihminen siirtyä eteenpäin koska tämä polku mihin minä olen esim.joutunut niin ei ole oikein yhdellekkään ihmiselle...Nauti lapsistasi ja omasta elämästäsi.
Olen käsittänyt, että minulla ei ole oikeuksia kieltää häntä lapsia tapaamasta. Avioeropapereihin hän pisti, että lapset jää äidilleen. Lasten valvojat on minulle sanonnut, että mä en pysty kieltämään häntä viemästä sen naisen luokse. Hän ei kysy koskaan miten lapset voi, vaan hän jankuttaa minulle aina vaan oikeuksistaan lapsia kohtaan. En ole kieltänyt koskaan tapaamasta lapsia kotona. Ja hän on kaikille levittänyt, että en anna tavata lapsia. Tiedän, että sillä hän saa itsensä parempaan kuvaan kaikkien edssä. Olen päättänyt muuttaa opiskelemaan toiseen kaupunkiin ja hän on nyt päässyt yhteisymmärrykseen mun kanssa asioista. Mutta onko mahdollista, että hän käy jotain vaan läpi vai onko hän sitten nyt aina tälläinen. Mä tosiaan tekisin mitä vaan, jotta hän tulisi kasvattamaan lapset minun kanssa. Tiedän, että hän rakastaa lapsia tosi paljon. Mutta hän ei näe ollenkaan sitä että kaiken mitä tekee sillä se satuttaa lapsia. Mä elän sellasessa pelossa minkä en vaan millään saa pois. Minua pelottaa, että hän menee naimisiin sen naisen kanssa ja hankkii lapsia. Hän ei ottanut meistä vastuun ja haluan, että hän tajuaa sen että hänellä on jo perhe. Miksi tehdä uutta perhettä kun jätti yhden perheen taakseen. Mua sattuu ja en vaan saa vastauksia. Hän puolenvuoden aikana ei tiennyt mitä haluaa ja oli välillä kotona ja toisena häipyi. välillä antoi toiveen ja välillä otti toiveen pois. Sitten hän tapasi tämän naisen ja sitte hän lähti lopullisesti. Siitä lähtien kun tuon naisen on tavannut hän on kohdellut minua todella ilkeästi. Ja minä tiedän asioita heistä mitä minun ei pitäsi tietää ja ne sattuu mua tosi paljon. Joka kerta kun hän tulee lapsia tapaamaan, hänellä on kaulassa ja käsivarsissa älyttömiä naarmuja ja purema jälkiä. Mustelmia ja noi saa mua oksentamaan. Nainen raatele häntä seksin aikana. Mä haluan jatkaa mun elämää, mutta loppuuko rakkaus ikinä? Onko mahdolista, että oikea rakkaus vaan loppuu? nämä tunteen sisälläni syö mut elävältä. Tuntuu että en vaan pysty hengittämään ja minua ällöttää. Olen asioiden kanssa todella yksin.
Kaipaan läheisyyttä ja samalla en voi kuvitellakkaan tapailevani ketään miestä. Ällöttää kaikki. Tunnen jostain syystä että kuulun hänelle. Myötä ja vastoin käymisessä niin kauan kuin kuolema meidät erottaa. En ole uskovainen, mutta koen että kuulun hänelle ja en pysty olemaan kenkään muun kanssa. Mikä tähän auttaa?
Ja todella haluan, että he eroaa. Hän sanoo mulle rakastavansa tätä nasta. Voiko olla näin? Voiko heillä olla oikeeta rakkautta näin lyhyen ajan välillä? Onko se mahdollista kun näin paljon on tapahtunut? Ja minä en ymmärrä miten se nainen elää itsensä kanssa, kun tietää kaiken ja tietää, että vei kahdelta lapselta isän. Ja tietää kuinka isä kohtelee meitä. Miten voi elää itsensä kanssa kun tietää nämä asiat?
Itselle tulossa ero ihan kohta...lopulliset paperihommat jne vaan edessä. Itse ajattelin tehdä asiat aivan päinvastoin kuin miehesi. Ei ole kolmatta osapuolta ja muksuista pidän huolta sen mitä työltäni ehdin. Ero näyttäisi sujuvan varsin mallikkaasti, mutta tuskatonta se ei ole puolin tai toisin. Itse olen eron alullepanija.
Nopeesti luin kirjoituksiasi, että höpöttää omista oikeuksistaan lapsiin...ensinkin. Ne on lapsien oikeuksia. Jos isän todetaan laiminlyövän velvollisuuksiaan, määrätään yksinhuoltajuus äidille. Sitä ei pidä kuitenkaan tehdä pelkästään sen perusteella että isä on kylmä sinua kohtaan. Viittaan siihen, että se on lasten oikeus tavata molempia vanhempia.
Mutta meitähän on moneksi. Sinun miehesi ilmeisesti on sitä sorttia, että luulee, että entisen suhteen jättäminen muuttaisi kaiken. Tyhmä kaveri ei voi muuta sanoa. Mutta voi siinä olla sekin, että riiput siinä liikaa. Ei mitään suhdetta voi pitää väkisin.
Koittakaahan hoitaa asia niin, että lapsille tulee mahdollisimman hyvät oltavat. Niitä ei pidä saattaa välikäteen.
Niin ja sinun itsesi kannattaa hommata vaikka juttukaveri itsellesi vaikka täältä netistä ja turista asiat halki. Tuosta ex-miehestäsi ei ole siihen. Täällä voi rupatella anonyymisti asioista ilman mitään sitoumuksia. Mutta pitemmän päälle hanki ihan fyysisiä ystäviä rinnalle. Kaikki aikanaan. Kun saat itsesi siitä nainen jaloillesi, niin sinä saat vielä hymyn naamallesi. ;oD
Mutta pieni varoituksen sana loppuun. Jos joskus saat toisen parisuhteen. Elä odota siltä toiselta, että se sinut tekisi onnelliseksi. Parisuhde ei ole sitä. Hyvästä parisuhteesta voi tulla onnelliseksi, mutta se ei ole palkkä mies tai nainen, vaan molemmat yhdessä.
Kirjoitat NIIN asiaa!!!
En ole kokenut kertaakaan suhteemme aikana olevani riippuvainen hänestä, asia ei ole näin. Minä pärjään mainiosti ilman häntä. Mutta minä rakastan häntä ja haluan häntä ja tahdon että, meillä on yhteinen tulevaisuus. Minä olen ollut se joka on koko suhteen aikana hoitanut kaikki asiat. Minä tein kaiken eteen töitä. Eli en koe, että olisin millään tavalla riippuvainen vaan koen, että rakastan häntä ja hän omistaa minut. Minä olen vahva ihminen. Mutta hän on se ihminen joka on vienyt sydämeni ja leikkinyt sillä. Haluan hänelle vähän sitä kipua takaisin. Lapsia en ole missään nimessä pistämässä tämän keskelle. Kaiken jälkeen mitä on tehnyt niin silti lasten takia hän on yhä meidän elämäss. Tämä ei vaan ole reilua millään tavalla ketään kohtaan mitä hän tekee. Mun pitää päättää joko hän on meidän elämässä lasten takia ja minä kärsin, tai hän häipyy meidän elämästä ikuisesti ja en halua missään nimessä viedä isää lapsiltani. Olen kasvannut ilman isää ja tiedän minkälaista se on. Miellummin tollanen mulkku isä kun ei ollenkaan. Koska sitä tunnetta kukaan ei voi tuntea kun sellaset tytöt tai naiset jotka on kasvannut ilman isää. Kaipaan jonkun joka minua suojelisi kaikelta tälläseltä, niin kuka muu kun isä voisi suojella omaa tyttöään. Minulla on kaksi tytärtä ja minä mielummin kärsin loppuikäni, kun että he on ilman isää.. Ja haluan tehdä kaikkeni jotta he saa isänsä kotiin.
Mä en vaan kestä ajatusta myöskään siitä, että lapseni ovat avioero lapsia. Lapsella pitää olla oma äiti ja isä saman katon alla. Mä olen vanhanaikainen. Haluan tämän kidutuksen vaan loppuvan. Minulle olisi riittänyt jos hän olisi kämppäkaverina ja kasvatettaisiin lapset yhdessä kavereina. Se kävi hänelle kahden päivän ajan kunnes se nainen päätti, että tarvitsee sinne kämppäkaverin, kun hänellä ei ole varaa asua yksin siellä. Mitä tämä kertoo naisesta?
Ja mikä tossa asiassa miehii vaivaa nykyää, kun nainen on hänessä kiinni ja rakastaa niin mies ahistuu ja kun nainen on itsenäinen ja ura on hyvin ja on itsevarma, niin mies tuntee olevansa uhattu??? Nämä suhde jutut on mennyt naurettavaksi. Ekö se pidä vaan mennä niin, että rakastaa toista ja olla tukena myötä ja vastoinkäymisessä? Minä olen itsenäinen ja osaan pitää itsestäni huolta, mutta silti tahdon olla miehessäni kiinni välillä. Osaan ratkaista ongelmia, mutta tätä en millään saa koska hän on niin saamaton. Hän ei saa mitään aikaseksi, sen hän on keknut. Mutta luuleko se tosiaan seuraavasta suhteesta saavan jotain erilaista?
Miksi rikkoa perhettä selvittääkseen, että voiko tehdä jotain parempaa seuraavassa suhteessa? Onko se oikein?
Ekö se mene myös silleen, että jos toisella on heikompi vaihe elämässä, niin toisen pitää kestää häntä sen ajan yli ja olla tukena. Minun mielestä siinä ei ole mitää riippumista. Vaan molemmat tulee toisiaan vastaan ja auttaa ja tukee toisiaan. Olen hyvin uraani keskittynyt ja etenen työsssäni hyvin. Minulla on ollut myös aikoja jolloin myöskin tuntunut että haluan vaan hetken roikkua hänessä kun on paha olla. Mikä tässä asiassa on väärin?
Ja oikeesti!!!! Meillä on lapsia! Jos ei olisi lapsia tilanne olisi paljon helpompaa.. Kun kuka jättää omaa perhettä ja lähtee jatkaa elämää toisen kanssa? miksi? ymmärrän jos ei lapsia. Mutta varsinkin, jos miehellä vapaus tapaillakin muitakin, niin miksi? Miksi pilata kahden lapsen perhettä? Mä haluan nämä vastaukset vaan.. Nämä sattuu ja en saa näitä kysymyksiä pois mun päästä ja en saa vastauksia. Tämä vain sattuu!
TYHMÄ MIES EI VOI MUUTA SANOA.LUUSERI NIIN KUIN SE ÄMMÄKIN, JOKA
VEI PERHEELTÄNNE ISÄN.
Luvutin kaikesta ny mit hän halua. Annan viedä laspetkin sen naisen luokse. Mitä vielä pitää ihmisen kestää? Piru ku tekis mieli haukkua itsekkin molempia lyttyyn, mutta siihen en enää lähde. Mä oikeesti en tiedä miten jatkan. Mä en ukalla kohdata ketään ja hänen sukulaisetkin alkaa hyväksymään asiaa. Hän osaa sen homman, että itse näyttää hyvältä ja mä olen se kauhea noita akka, joka ei anna hänelle mitään. Miten se on mahdollista. Kauheeta henkistäväkivaltaa. Karkas kaikki ongelmat ja nyt elää onnellisesti ja menossa tulevaisuudessa naimisiin. Mutta olen siinä uskossa, että se suhde ei tule kestämään, koska kuulin vähän sen muijan menneestä asioita joista en ole kertonut exälleni. Parempi, että hän selvittää ne ajan kanssa itse. Hänen pitää kokea kärsimystä edes vähän. Hänellä tulee seinä vastaan ennepitkään. Toivon vaan että se ei ole sit liian myöhäistä silloin. Mies on niin sokeasti rakastunut häneen, että on nyt menossa naimisiin ja perustamassa perhettä hänen kanssaan tulevaisuudessa. En usko, että tulen sen kokemaan. Ellei se vaan ole niin tyhmä, että hän tekee sen perheen ja tajuaa sitte mitä hänelle on tehty. sit on myöhästä perua mitään. Siinäpähän tuo lisää lapsia tähän maailmaan kärsimään.
Tulee vain itselle mieleen, että miten joku voi rakastaa tuollaista miestä? Ehkä sinun todellakin tulisi käydä siellä lääkärissä juttelemassa. Eikä tuo rakkautta ole, jos olisit hyväksynyt miehelle suhteenkin toisen naisen kanssa, haloo!
Jos olisit vanhanaikainen nainen, suhtautuisit myös parisuhteeseen yksiaviollisesti, eivätkä uusioperhe-kuviot ole helvetistä peräisin, samalla lailla niissä rakastetaan kuin muissakin perheissä.
Nyt kokoat itsesi ja jatkat eteenpäin. Miehiä on maailma pullollaan, älä anna eksällesi sitä iloa, että vuosikaudet itket hänen perään.
Kirjoitat, että SINÄ olet tehnyt aina kaiken suhteenne eteen... entäpäs mies? Onko hän nähnyt vaivaa? Ei? Niinpä. Ei ole kummoisen arvoinen mies. Ja muutti vielä uuden luo sen vuoksi, koska haluaa hänen parastaan... UNOHDA SE MIES!
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pettäjä tulee petetyksi jne.
Kiitos sanoistasi. Olen samoilla linjoilla, vaikka tunteet ovat vielä voimakkaasti mukana. Tämä on niin saa--nan vaikeaa, kun en voi ymmärtää mitenkään, mitä toinen hakee uudesta suhteesta..ja ei ilmeisesti arvosta tai näe, mitä hänellä jo on. Mahdollisuudet kaikkeen.
No can do yksin, parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Ja huonompia aikojakin suhde kestää, jos on luottamus suhteessa. Mulla meni näin, toinen ei vaan halunnut, eikä asioita ole keskusteltukaan selväksi, hän vaan vaihtoi perheensä baarielämään ja uuteen suhteeseen. Tekee niin kipeää.
En suhtaudu uusioperheeseen sillä tavalla. Vaan kaikki mitä hyväksyin johtui puhtaasti siitä, ettei hän jättäisi minut ja lapset. Eli hyväksyin, että hän seurustelee kun asuu meidän kanssa ja ettei se vain lähtis. Niin se kuitenkin päätti lähteä. Eli en todennkösesti kuitenkaan kestänyt sitä kovin pitkään. Mä halusin ja haluan pitää mun perheestä tiukasti kiinni ja fakta on se etten vaan ole hyväksynyt sitä asiaa sen takia mä koen tätä kaikkea. Mikä tämä on jos ei ole rakkautta? Mikä saa ihmisen hyväksymään tätä henkistä pahoinpitelyä jos se ei ole rakkaus? Asia ei oikeesti ole mullekkaan enää mitenkään selvä. Tiedän vain, että minua pelottaa ja minua sattuu jumalattomasti. Enkä itse saa sitä hallittua. Ja haluan saada tämän kaiken tekemättömäksi.
Haluat uskotella itsellesi, että teidän liittonne toimi tosi hyvin. Se ei vaan ole totta. Teidän liittonne ei toiminut, suhteenne ON kuollut, koska mies lähti toisen matkaan.
" Annan viedä laspetkin sen naisen luokse. Mitä vielä pitää ihmisen kestää?"
Olet täysin epätoivoinen. Uhraat lapsetkin, kun haluat uskoa omiin kuvitelmiin. Tarvitset, ja lapsetkin tarvitsevat asiantuntijan apua.
Mä olen hakenut nyt apua. Ja teen kaikkeni jotta saisin itseäni kuntoon. Miten pitkään tämä tunne kestää mun sisällä? Hän pakottaa minua hyväksymään aina kaiken. Mä en uskalla sotia häntä vastaan. Mä en uskalla sotia enää. Mä suoraan olen alkanut pelkäämään häntä nyt. Mä pelkään kuollakseni nyt häntä. Pelkään, että hän tekee mulle vielä jotain ylläreitä lisää, sen takia haen nyt sitä apua itselleni. Hän oli sitä mieltä, että lapsilla oli todella mukavaa heidän luona. Olen nyt virallisesti saavuttanut sen kaikista synkimmän hetken mitä ihminen voi saavuttaa. Ja nyt se vain sattuu ihan kamlasti ja pelottaa ihan kamalasti. Mun on aina pitänyt olla vahva ja en halua olla enää vahva, haluan jonkun pitämään minusta ja lapsista huolta. Paras asiahan tässä on se, että hän on saanut itsensä näyttämään kaikkien edessä tosi hyvältä ja minä olen nyt se joka on seonnut. Ei se näin pidä mennä. Mä pelkään niin paljon. Miten voi oikeesti näin toinen ihminen voi saada aikaseksi näin paljon tuneita? Ja olenko mä nyt heikko, kun koen tämän näin vaikeana? Kun tässä vaiheessa minun olisi jo pitänyt potkia meidän elämästä jo kauan sitte pois. Vaiko rakkaus sen teki?
Ja tiedoksi kaikille siis lapsilla oli oikeesti ollut todella mukavaa heidän luona. Nyt mä pääsin sopimaan hänen kanssaan ne tapaamis asiat, kun he asuu yhdessä niin lapsethan väkisin näkee ja tutustuu häneen. Mutta onko se oikeen? Ja hän ei voi tulla tähän kämppään missä me astutaan, kun hän kokee itsensä ahdistuneeksi täällä hän ei ikinä hlaua tulla tähän kämpään. Hän sanoo että niin kauan kun asutaan tässä niin hän ei tule tänne pitämään lapsista huolta. Ainostaan lapset menee hänelle. Ja hän ei pysty olla mun lähellä kun hän tuntee itsensä epämukavaksi. Miksi? Minusta tuntuu, että hänkään ei ole ihan käsitellyt kaikkea. Noh kunhan mun kivut lähtis niin saisin omatkin asiat järjestykseen. Nyt se siis virallista et pitää hyväksyä kaiken. Ja kukaan ei näe, sitä että hän on tuhonnut ihmiselämän. Ja hän sitä asiaa ei myönnä. Hänen mielestä hän on ollut surkea aviomies, sen se myöntää, mutta hän sanoo ettei se ole lapsiin vaikuttanut yhtään ja ei ole aiheuttanut lapsille mitään. Hänessä on jokin vikana tai minä en vaan ikinä nähnyt niitä puolia hänessä. Että kuinka kylmä, raaka ihminen hän on.
Et sää oo heikko.Sinulle ja lapsillesi on tehty todella julma temppu!
Ennen se pysty siis tulemaan kotiin edes muutamaksi tunniksi, nyt hän sanoi sit että ei enää tule ikinä tänne. Lapsia hän näkee sit heillä. Mikä yhdessä asunnossa voi ahdistaa? Kun minkään en olisi paikalla. Hän oli vain lastensa kanssa täällä.
Enpä tiedä haluatko edes kuulla vastauksia, mutta todennäköisesti häntä ahdistaa sinun tilanteesi. Hän näkee kuinka vaikeaa sinulla on. Hän ei todennäköisesti tule sitä myöskään koskaan tunnusta, ettet vaan tulkitsisi sitä hänen puoleltaan kiinnostukseksi tilanteen jatkamiseen. Se ei myöskään tarkoita sitä että hän haluaisi tai pystyisi tulemaan takaisin, enemmänkin haluaisi ettei tarvitsisi sitäkään vaikeaa asiaa käsitellä vaan mielummin keskittyisi uuteen elämäänsä.
Ei kun hän ei voi olla siellä asunnossa vaikka minäkään en olisi paikalla. Lasten kanssa ei voi viettää aikaa siellä. Noh mitäpä tuosta. Hän tulee kärsimään ennepitkään sen minkä on meille aiheuttanut. Ja se tule näkemään jossain välissä, että kuinka on kohdellut mua nyttenkin. Ja uskon, että se tulee kokemaan paskoja hetkiä sen elämässä. Ja aika sitten kai näyttää kaiken. Ja se tulee ennenpikään huomaaman, että ei tule ikinä saamaan ihmistä sen elämään joka rakastaisi häntä yhtä paljon, kuin mitä minä olen häntä rakastanut. Alan avamaan silmiäni pikku hiljaa. Mutta molemmat kyllä ovat aika halpamaisia, joten sinäänsä ihan oikeen kun löysivät toisensa. Ne ei vaan uskalla myöntää mitään. Molemmat peittää sen miten ruma heidän sihde on sillä, että piilottelee totuuden itseltään ja sulkee silmänsä faktalta. Exani sekä hänen muijansa sulki silmänsä totuudelta ja väittää kuinka hieno suhde heillä on. Se oli kaikki kahden lapsen ja minun kustannuksella ja sitä asiaa he ei voi ikinä lähtee pakoon. Voivat kyllä sulkea silmiään asialta, mutta kun mä tajusin sen, että se tulee ennenpitkään heitä vastaan ja se tekee suhteesta tuhoon tuomitun. IKUISESTI. Viimeistään kun lapset on tarpeeksi vanhoja ja tajuaa minkälainen isä heillä on ja kuinka saamaton ja tunneköyhä ihminen hän on.
Voimia sinulle. Surullista lukea kirjoituksiasi. Voi jos olisi niin suuri valta, että voisi saada ihmiset rakastamaan omaa perhettään. Halveksin perheesi tuhonnutta kakkosta. Kenenkään toisen elämää ei tule tuhota ja varastaa. Kyllä ihminen pystyy jättämään "elämänsä rakkauden", kun epäitsekkäästi toimii. Jokainen mies "kulahtaa" ajallaan, tyhmiä unelmia elämää suuremmasta ei tarvitse pelätä. Maailman pahin teko osallistua jonkun toisen naisen kodin rikkomiseen ja pettämiseen.
Joo, no tämä kirjoittaminen on auttanut minua täällä. Minä olen päättänyt nousta jaloilleni ja en missäänvaiheessa edes ole ajattelut tai tule ikinä pistämään lapsia välikäteen. Hänellä on nyt se yhteishuolajuus ja hän on aina saanut tavata lapsia ja lapset alkaa menemään hänen luonaan säännöllisin ajoin. Mutta mun tunteet on ne mikä on, niille en vaan voi mitään. Mulla on paha olla ja tuntuu että se vaan pahenee eikä helpota ollenkaan. Mä koen, että minua on satutettu todella pahasti ja sellasta en toivo kenellekkään. Mutta tajusin tänään, että he tulee molemmat saamaan sitä paskaa. Ja odotan sitä päivää innolla kun näen, että jompikumpi heistä kärsii ja pahasti. Lasten ja mun rakkauden takia olen kestänyt tätä kaikkea. Mutta tämä olo mun sisällä ei niinkuin millään helpota. Ja tällä hetkellä luulen, että sitten kun nään heidän kärsivän sitten vasta minullakin helpottaa. Mutta yritän etsiä onneni ja toivon että saan minäkin onnellisen loppuni. Olen kyllästynyt jatkuvaan hylkäämiseen fyysiseen sekä henkiseen pahoipitelyyn ja satuttamiseen. Ennen exäni olin perheessä jossa minua fyysiseti pahoinpideltiin ja lapsena koin hyväksikäyttöä ja sit kun löysin mieheni luulin, että kaikki on nyt loppu ja olen saanut onnellisen loppuni. Mutta häneltä koin pahinta mitä olen koskaan kokenut. Hän muuttui yhtäkkiä ja rupesi henkistäpahoinpitelyä. Lasillamme on aina ollut turvallista ja heille hän ei tekisi pahaa siitä olen varma. Mutta minua sattui se, että hänen piti esitellä lapsille nainen joka rikkoi lopullisesti perheemme. Lapset soputuu helposti ja nyt olemme sopineet, että huomenna näemme ja puhumme yhdessä lapsille tilanteesta ja että meillä kaikilla asiat on nyt hyvin. Rakstan häntä, tunteeni ei ole muuttunut kaiken jälkeen. Ja jostain kumman syystä en osaa päästää hänestä irti. Minä nousen kyllä jaloilleni niinkuin aina, tällä kertaa vain tuntui siltä että en ole valmis siihen.
Ja piti sanoa, että mulla on mun yksi paras kaveri joka myöskin kuuntele mua. Hän on tukenut mua todella paljon, ilman häntä en olis kyllä edes varmaan pystyssä olisi. Mutta tukiverkosto on vain hävinnyt. Ja sitä ajon itselleni kehittää.. :)
Toivon todella paljon voimia Sinulle! On kyllä kauhea tilanne! En ikinä voi kä-
sittää sellaisia ihmisiä jotka rikkoo toisen perheen.Kuinka sellainen ihminen
voi katsoa niitä lapsia silmiin.Kuinka?
Sitä minä myöskin ihmettelen, mutta ne taitaa olla niitä itsekkäitä ihmisiä. Ne jotka ei ajattele ketään ja vain ja ainoastaan omaa itseensä. Siihen tulokseen olen pääsyt. Ei sellasia ihmisiä kiinnosta kärsiikö lapset vai ei. Mutta joo miehenihän on myös se yksi suuri tunneköyhä pelle. Alan saamaan voimia tosiaan ja ei tässä nyt vaan voi muuta kuin yrittää ja yrittää. Elän edelleenkin kyllä siinä toiveessa, että hän muuttuisi ja ottaisi vastuun myöskin minusta. Ja minun rakkaus ei ole hävinnyt. Pelottaa sekin, että jos hän haluaa joskus takaisin, että otan hänet heti takaisin. Vaikka hän ei ole tämän kaiken rakkauden ja näiden lasten arvonen ihminen.
Joo, kyllä miehesi se suurin syypää on!!!
Luuseri touhua! Ymmärrän sinun rakkautesi miestäsi kohtaan
vaikka hän teki teille sen.Vaikea tilanne olisi todellakin jos hän tulisi takaisin niin mitähän siinä sitten tekisi ja osaisiko sitten ikinä enään luottaa kun on tollaista teille tehnyt. Toivottavasti hän katuu syvästi tekoaan ja alkaisi huo-
lehtimaan omasta perheestään.Se on kyllä kauheeta kun rakastaa toista ja
hän tekee niin kuin nyt on tehnyt.Jos hän osaisi mennä edes hetkeksi sinun ja lastesi asemaan ja tuntisi samanlaista tuskaa , mikä teillä nyt on.
Todella rankka tilanne sinulla!
Tänään minulla on ekaa kertaa vähän helpompi olla. Tuntuu että pystyn hengittämään. Kun hengittäminen on sattunut jo moneen kuukauteen joka sekuntti. Mutta en tiedä saanko kenties näistä keskusteluista voimia tai jotain. MUTTA PYSTYN HENGITTÄMÄÄN NIIN ETTEI SATU!!! Ajatukset pyörii edelleenkin samalla tavalla päässä, mutta hengittämis vaikeus lähti nyt. Toivon, että ei tulee enää se kipu takas. :) Johtuu varmaan siitäkin että alan pikku hiljaa tajuamaan, että hän ei vaan ole meidän arvonen. Kiitos teille kaikille, jotka olette osallistuneet tähän keskusteluun!
Minä selvisin erosta kun ajattelen nyt elämää mikä edessä. Jos olisin jatkanut avioliittoa pettäjän kanssa, miten vanhana jos eläisi.
Mietin, miten hän kohtelee jos vaikka sairastun? Ei varmaan herus empatiaa, vaan hän hakis uuden ja minun mollaaminen jatkus.
Siis, parempi yksin kun kaksin ihmisen kanssa joka ei anna mitään arvoa.
Pyrin pitämään nämä ajatukset päässäni koko aika.. Jospa ne muutkin ajatukset häviäisi. Minua sattuu kamalasti se että se kakkonen on koko aika siinä lasten kanssa ja hän ei vietä kolmistaan lasten kanssa aikaa. Joka kerta kun soitan hän on äänessä siinä ja hitto ku se raivostuttaa.. ymmärrän kyllä että he asuu yhdessä, mutta miksi se sinne pihallekkin ja joka paikkaan menee heidän mukana? Tuli mukava riita nyt tästäkin. Mun lapset ja mies jota rakastan on nyt hänellä!! ällöttää koko homma!
Sinun ajatuksesi menee nyt vähän pieleen päin päässäsi. Se kaikki inho, viha ja raivo, jonka kohdistat miehesi uuteen naiseen, kuuluisi itseasiassa ainoastaan miehellesi. Sinun mies on lähtenyt. Mies on jättänyt sinut. Mies ei ole jättänyt lapsiaan, vaan hoitaa heitä uuden kumppanin kanssa. Ei siinä ole mitään pahaa.
Kuule... jätä juttusi kaltaisillesi vitunvähätvälittäville.
Yhtälailla on se nainen syypää.En käsitä tollasia naisia!Kuinka ne voi katsoa niitä
lapsia silmiin kun on vieny lapsilta isän.Minä en edes olisi ruvennut seurusteleen miehen kanssa jolla on vaimo ja lapset.En niin luuserimaista tekoa tekis ikinä.
Sellasta tekoa voi ymmärtää vain sellainen joka pystyy sellaiseen luuserimaiseen tekoon.
Joo noh, sinunlaisesi tyypit ovat varmaan juuri niitä jotka voi rikkoa perhettä ja tuntea siitä hyvän olon. Kyse on siitä myöskin kun hän on osallisena tämän perheen hajomisessa!! Hän ja mulkku mieheni olivat syypäitä siihen, että lapsilla ei ole enää sitä mitä jokainen vanhempi omalle lapselleen toivoo tai ainakin järkevä vanhempi ei kyllä hanki niitä lapsia tähän maailmaan, jotta he kokevat tällästä asiaa. Olen surullinen laset puolesta! ja joo hän hoitaa meidän lapset uuden kumppanin kanssa. Lapset on vielä pieniä ja ne ei tajua asioita, mutta kyllä ne ennenpitkään kasvaa ja ymmärtää miten asiat on. Ja ovat muuten aika idiootteja jos luulee, että lapset arvostaa sen mitä heidän äitille on tehty. Mä edelleenkin joka yö joudun mun lapsille sanomaan, että isi rakastaa teitä kun joka yö kun pistän heidät nukkumaan itkevät, että isiä on ikävä ja haluavat isin kotiin. Ja joo lapset kyllä myöskin on viihtynyt siellä. Mutta he ei tätä tilanetta voi ymmärtää. Mä koen, että olen nyt vahvistunut. Heihin en enää kuluta voimiani. Ja se, että ei siinä ole mitään pahaa tietenkään. Tässä koko tilanteessahan ei ole mitään pahaa. Sehän ei tee ihmisestä phaa ollenkaan jos kääntää selkäänsä perheelleen ja jättää isot velat selvitettäväksi omien lasten äidille ja siinä ei ole mitään pahaa, jos sä tiedät, että miehellä on perhe ja tilanne todella sekava ja heillä on kaksi lasta niin vaatia tältä mieheltä muuttamaan itsensä luokse, kun ei ole varaa muuten asua siinä kämpässä yksin. Ei tietenkään mitään pahaa. ON IHMISILLÄ OTSAA! Mut ei siinä mitään jos jaksaa katella itseensä peilistä vaikka tietää mitä on tehnyt niin hyvä vaan, mutta heille omalle kohdalleen tulee käymään asiat paskasti joka tapauksessa. Karma on tosiaan se asia minkä he tulee kokemaan.
Ja tottakai se raivostuttaa kun se mies ite lupaa mulle asioita joita ei vieläkään pysty tekemään, kun häneen ei ole luottamusta. Hän itse lupasi minulle, että viettää lasten kanssa aikaa ja yrittää heille saada sitä laatu aikaa myöskin. Kyse ei ole nyt heistä vaan hitto kun lapset tarvii myöskin sen, että he näkee isänsä, että isä ois vain heihin keskittynyt. Ja hän sen lupasi, raivostuttaa ne hänen valhtelut. Ja kun ekana yönä lapset olivat heillä niin soitti keskellä yötä minulle, että nuorempi on kiipeenä ja sanoin hänelle, että pitää viedä päivystykseen, vastaus oli että millä? Sanoin ota vaikka taksi ja vie hänet kun itselläni oli aamu vuoro töistä. Vastaus siihen oli ettei ole rahaa taksiin. Siitten kyselin tarkemmin mikä on hänen olonsa niin pyysin, että kakkonen olisi mennyt apteekkiin ostamaan särkylääkettä ja seuratkaa sit tilanne. Mutta sekään ei onnistunut vaikka asuvat keskustassa ja apteekkiin menis 20 min jos sitäkään. Minun piti itse lähteä hakemaan lapsi ja viedä päivystykseen. Ja hänellä kyllä kuitenkin rahaa oli mennä ravintolaan syömään ja maksamaan kaikkea seuraavana päivänä. Tässähän missään ei ole mitään pahaa!!! Hienosti hoitavat hommansa. Viha en tunne heitä kohtaan enää, vaan enemmänkin säälin heitä kumpaakin, koska se on tosi säälittävää, jos ihminen ei näe muuta kuin itseään ja mikä on itselleen parasta ja helpointa. He on sellasia ihmisiä, jotka ei ymmärrä elämän tarkoituksesta mitään ja he on niitä ihmisiä jotka päätyy aina olemaan yksin ja kuolee yksin ja huomaa ettei olekkaan rakastavia läheisiä ympärillä. Sellaset ihmiset ovat säälittäviä.
Ja joo hän oli kanssani kun tapasi tämän naisen, me oltiin sovittu miljoonatta kertaa puolenvuoden aikana, että hän ei lähde kotoa enää ja jää meidän luokse. Osti meidän rahoilla autoa jonka tarkoituksen aoli helpottaa matksutaminen aina kotiin ja ettei enää yötä nuku muualla kun kotona ja avioeron kakkos vaihetta ei pistetty eteenpäin enää. Siiten kun tämä nainen ilmestyi hänen elämäänsä niin kyllä se oli lähtöä ja äkkiä. Muutti smantien naisen luokse, kun tämä nainenkin oli eroonnut ja jäänyt sen kämpän kanssa yksin johon hänellä ei ollut varaa. Sovittiin miheni kanssa sitten, että kuitenkin raha asiat hoitaa eikä niissä jätä yksin. Mutta kun piti muutta ja eipä ollut enää varaa niin eipä pitänyt lupauksiaan vaihteeksi. Vaan viestillä tuli sellanen, että hän ei voi maksaa mulle näin suurta summaan kun hänen pitää muutta tämän naisen luokse ja hän miettii tämän naisen parasta. Mikä hyvä isä sellasta tekee? Käänsi siis selkäänsä perheelleen ja meni auttamaan toista naista. Jänpähän sitten yksin kaiken velkojeni ja lasten kanssa niin ja kyllähän hengissä vielä olen, Ja nyt ajon myöskin hoitaa elämäni kuntoon hinnalla millä hyvänsä.
Ja huom! Tämä nainen tiesi kaiken ja oli ajantasalla kaikesta ja sulki silmänsä ja selitteli mulle ettei tiennyt, mutta silti sen jatkoi. Niinpähän elää itsensä kanssa sitten. Siis puhuin tälle naiselle ihan itse tosi asiallisesti ja selitin tilanteen, että mitä on tekemässä vaikka hän jo tiesi kaiken. Niin hän sanoi minulle, että minun pitää häntä ymmärtää, kun ex poikaystävä oli lähtenyt siitä asunnosta ja hänellä ei ole varaa pitää sitä asuntoa sen takia miheni pitää muutta hänen luokseen. Älytöntä koko tilanne. Mutta joo kuten aikasemminkin on sanottu, voi sulkea silmänsä näille asoille mutta niitä ei pääse ikinä karkuun ja ne tulee vastaan ennenpitkään.
Pystyssä olen ja ajon olla ja en tosiaan tunne sitä kipua kun hengitän ja en tunne vihaa vaan sääliä ja suren, että minun lapsilla on tuollanen isä.