hupsista

Ehdottomasti et ollut ilkeä. Pitäis kait vähän kunnioittaa entistä puolisoa, vaikka kuinka olisi hurmiossa uudesta naisystävästä. Mutta joka kuuseen kurkoittaa, se monesti arjessa katajaan kupsahtaa. Harmittaahan se, kun puoliso vouhottaa uuden kanssa, vaikka toivoisikin ehkä hyvää puolison uuteen elämään. Mutta lastenkin takia olisi hyvä vähän ensin elää omaa rauhallista elämää. Miehet vain tarvitsevat tällaisen erosuhteen toipumiseen, mutta 85 prosenttia niistä kyllä hajoaa kahdessa vuodessa, jos se mitään lohduttaa.

Kylllä se on nykyisin pinnallista tää elämä. En voi ymmärtää että uuden suhteen voi yleensä aloittaa kesken eroprosessin. Jos siihen pystyy niin onkohan sellainen ihminen elänyt koko aiemmassa suhteessaan ollenkaan. Täytyy ihmisen olla todella kylmä.Ja entäs se nainen joka siihen lähtee? Mitä siellä korvien välissä oikeen on?

ihmettä kirjoitti:

Kylllä se on nykyisin pinnallista tää elämä. En voi ymmärtää että uuden suhteen voi yleensä aloittaa kesken eroprosessin. Jos siihen pystyy niin onkohan sellainen ihminen elänyt koko aiemmassa suhteessaan ollenkaan. Täytyy ihmisen olla todella kylmä.Ja entäs se nainen joka siihen lähtee? Mitä siellä korvien välissä oikeen on?

Lue lisää

Totta, luulisi uuden naisenkin käyttävän aivojaan. Mikä kiire ? Myöhemminkin ehtii Varsinkin, jos naiset vaihtuu tiheään tahtiin, tuskin hyväksi lapsille.

ihmettä kirjoitti:

Kylllä se on nykyisin pinnallista tää elämä. En voi ymmärtää että uuden suhteen voi yleensä aloittaa kesken eroprosessin. Jos siihen pystyy niin onkohan sellainen ihminen elänyt koko aiemmassa suhteessaan ollenkaan. Täytyy ihmisen olla todella kylmä.Ja entäs se nainen joka siihen lähtee? Mitä siellä korvien välissä oikeen on?

Lue lisää

Entäpäs jos se suhde olikin alkanut vaikka jo kaksi vuotta sitten ja tuli vasta nyt julkiseksi?

Ketjun aloittaneelle sanoisin, että ei kai sentään ole LAITONTA tuoda toista naista kotiinsa. Olen kyllä minäkin sitä mieltä, että miehen käyttäytyminen oli ainakin arveluttavaa ja entistä puolisoa halveeraavaa, jos tiesi puolison paikalle tulosta. Hieman eri asia sitten, jos tultiin taloon myöhään illalla mitään ilmoittamatta

olisin myös kieltänyt kirjoitti:

Ehdottomasti et ollut ilkeä. Pitäis kait vähän kunnioittaa entistä puolisoa, vaikka kuinka olisi hurmiossa uudesta naisystävästä. Mutta joka kuuseen kurkoittaa, se monesti arjessa katajaan kupsahtaa. Harmittaahan se, kun puoliso vouhottaa uuden kanssa, vaikka toivoisikin ehkä hyvää puolison uuteen elämään. Mutta lastenkin takia olisi hyvä vähän ensin elää omaa rauhallista elämää. Miehet vain tarvitsevat tällaisen erosuhteen toipumiseen, mutta 85 prosenttia niistä kyllä hajoaa kahdessa vuodessa, jos se mitään lohduttaa.

Lue lisää

"Mutta lastenkin takia olisi hyvä vähän ensin elää omaa rauhallista elämää."

Voisitko kertoa, että mihin tämä loppujen lopuksi perustuu? Monesti tätä verukettä käytetään mitä eriskummallisissa asiayhteyksissä. Nimittäin "lapsen etua".

Kuinka pitkään tuon "oman rauhallisen elämän" sitten pitäisi kestää? Siis nimenomaan "lasten takia" ajatellen?

Ode kirjoitti:

"Mutta lastenkin takia olisi hyvä vähän ensin elää omaa rauhallista elämää."

Voisitko kertoa, että mihin tämä loppujen lopuksi perustuu? Monesti tätä verukettä käytetään mitä eriskummallisissa asiayhteyksissä. Nimittäin "lapsen etua".

Kuinka pitkään tuon "oman rauhallisen elämän" sitten pitäisi kestää? Siis nimenomaan "lasten takia" ajatellen?

Lue lisää

Ajattele omilla aivoilla. Jos ero on tapahtunut viikko sitten ja lapset ovat juuri ja juuri paasseet ajatuksen alkuun perheen hajoamisesta, tulee kuvioihin vieras aikuinen. Ehka tapailuja voisi "suorittaa" jossain muualla, kuin lasten kodissa ja pikku hiljaa tutustuttaa uusia aikuisia lasten elamaan esimerkiksi nyt sinulle voisi tiedoksi saattaa vaikka puolen vuoden sisalla maksimissaan. Aika itsekkaita ovat nykyaan ihmiset, sanoisin.

ihmettä kirjoitti:

Kylllä se on nykyisin pinnallista tää elämä. En voi ymmärtää että uuden suhteen voi yleensä aloittaa kesken eroprosessin. Jos siihen pystyy niin onkohan sellainen ihminen elänyt koko aiemmassa suhteessaan ollenkaan. Täytyy ihmisen olla todella kylmä.Ja entäs se nainen joka siihen lähtee? Mitä siellä korvien välissä oikeen on?

Lue lisää

Juuri tuota ihmettelimme oikein porukalla taalla tyopaikalla, kun kerroin mieheni uudesta romanssista. Kukaan ei voinut ihmeita lopettaa, mika on molempien tyyppien alykkyysosamaara. Ei taida yhteensakaan yltaa kovin korkealle. Ja taytyy olla aika epatoivoinen taa uusi nainen, kun pitaa noin tarrautua itsekkaasti lasten isaan ja tyontya taloksi noin vaan. Mutta tahdenlennot ovat aika yleisia ja tammoiset akkiromanssit yleensa paattyvat ennen kuin ehtivat alkaakaan. Kylla siina itsella tulee sellainen olo, kun ex panostaa hullun lailla uuteen ja itse on jaanyt vaille edes ihmiselle kuuluvaa arvostusta (alistamista, vakivaltaa jne), etta onkohan todella elanyt turhaan koko pitkan liiton ja yrittanyt miellyttaa luonnehairioista miesta. Ehkapa tama uusikin tulee asian ennenpitkaa oivaltamaan.

herran jestas kirjoitti:

Ajattele omilla aivoilla. Jos ero on tapahtunut viikko sitten ja lapset ovat juuri ja juuri paasseet ajatuksen alkuun perheen hajoamisesta, tulee kuvioihin vieras aikuinen. Ehka tapailuja voisi "suorittaa" jossain muualla, kuin lasten kodissa ja pikku hiljaa tutustuttaa uusia aikuisia lasten elamaan esimerkiksi nyt sinulle voisi tiedoksi saattaa vaikka puolen vuoden sisalla maksimissaan. Aika itsekkaita ovat nykyaan ihmiset, sanoisin.

Lue lisää

Vai että puoli vuotta? :-)

Ja minkäslaisen tutkimuksen olen asian tiimoilta tehnyt? Vai lukeeko tämä jossain oppaassa?

Ettet nyt vain ajatteleisi enemmän itseäsi kuin sitä lasta???

olet kirjoitti:

Vai että puoli vuotta? :-)

Ja minkäslaisen tutkimuksen olen asian tiimoilta tehnyt? Vai lukeeko tämä jossain oppaassa?

Ettet nyt vain ajatteleisi enemmän itseäsi kuin sitä lasta???

Lue lisää

Ajattelen sekä itseäni, että lapsiani. Mennessäni kotiin, nuorin lapseni alkoi itkemään ja sanoi, että milloin tulet kotiin. Kerroin tulevani muutaman päivän kuluttua. Lisäksi nuorin lapseni oli joutunut ongelmiin koulussa, mitä ei koskaan aikaisemmin ole tapahtunut. Ajattelin tämän johtuvan tästä erojutusta ja ei se ainakaan tilannetta paranna, että samanaikaisesti työntyy muita aikuisia lapsen elämään.
Sinäkin hyvä herra ajattelisit itseäsi ennen kaikkea, kun pahaa aavistamatta työntyisit kotiisi, missä olisit asunut 15 vuotta ja löytäisit sieltä lapset, jotka olisivat äidin uutta miesystävää ja hänen tempauksiaan ihailemassa ja vuoteeseesi olisi majoittunut uusi mies kaikilla mausteilla, joista et avioliittosi aikana edes olisi voinut haaveilla. Mietipä tätä. Voihan sen uuden ottaa vaikka kahden päivän kuluttua eka eroanomuksesta, jos on muuttanut hittoon vanhasta kodista.

olet kirjoitti:

Vai että puoli vuotta? :-)

Ja minkäslaisen tutkimuksen olen asian tiimoilta tehnyt? Vai lukeeko tämä jossain oppaassa?

Ettet nyt vain ajatteleisi enemmän itseäsi kuin sitä lasta???

Lue lisää

Keskustelepa tilanteesta vaikka paikallisen perheneuvolan kanssa ja kysele heidän mielipidettä tällaisesta touhusta ja kysele myös, miten lapset mahtavat reagoida, kun vuoroviikoin äidin sängyssä nukkuu joku nuori missukka ja taas äiti sitten vuorollaan nukkuu.

Ode kirjoitti:

"Mutta lastenkin takia olisi hyvä vähän ensin elää omaa rauhallista elämää."

Voisitko kertoa, että mihin tämä loppujen lopuksi perustuu? Monesti tätä verukettä käytetään mitä eriskummallisissa asiayhteyksissä. Nimittäin "lapsen etua".

Kuinka pitkään tuon "oman rauhallisen elämän" sitten pitäisi kestää? Siis nimenomaan "lasten takia" ajatellen?

Lue lisää

...niin - HIRVEA olotila tuo PUUTE!!!!!!!!!


.......rkele!

keikkaa kirjoitti:

Juuri tuota ihmettelimme oikein porukalla taalla tyopaikalla, kun kerroin mieheni uudesta romanssista. Kukaan ei voinut ihmeita lopettaa, mika on molempien tyyppien alykkyysosamaara. Ei taida yhteensakaan yltaa kovin korkealle. Ja taytyy olla aika epatoivoinen taa uusi nainen, kun pitaa noin tarrautua itsekkaasti lasten isaan ja tyontya taloksi noin vaan. Mutta tahdenlennot ovat aika yleisia ja tammoiset akkiromanssit yleensa paattyvat ennen kuin ehtivat alkaakaan. Kylla siina itsella tulee sellainen olo, kun ex panostaa hullun lailla uuteen ja itse on jaanyt vaille edes ihmiselle kuuluvaa arvostusta (alistamista, vakivaltaa jne), etta onkohan todella elanyt turhaan koko pitkan liiton ja yrittanyt miellyttaa luonnehairioista miesta. Ehkapa tama uusikin tulee asian ennenpitkaa oivaltamaan.

Lue lisää

Olette sopineet suhteen loppuvan.
Ikävää satiini lakanasi olivat liian hyvät tälle uudelle tytsylle. (ehkei mies muistannut niiden omistus suhdetta)
Miksi olet huolissasi "uuden" suhteen kolhuista.
Elä nyt omaa elämää siihen sinulla on täysi oikeus.
Omaisuus on jaettavissa ota omasi pois "ei tarara lainatessa parane" on vanha viisaus.

Kaarina kirjoitti:

Olette sopineet suhteen loppuvan.
Ikävää satiini lakanasi olivat liian hyvät tälle uudelle tytsylle. (ehkei mies muistannut niiden omistus suhdetta)
Miksi olet huolissasi "uuden" suhteen kolhuista.
Elä nyt omaa elämää siihen sinulla on täysi oikeus.
Omaisuus on jaettavissa ota omasi pois "ei tarara lainatessa parane" on vanha viisaus.

Lue lisää

Itse olin eroa hakeva osapuoli, joten olen elanyt taman matsin loppuun. Siita huolimatta en hyvaksy tontilleni muita ja se on minun asiani. Exänihan voi silti toimia oman mielensa mukaan. Muutan pian pois, jolloin exän elämä ei todellakaan liikuta minua mihinkään suuntaan. Hänen ilkeytensä on vaan ollut pelottavaa ja satuttavaa, itse olen ollut sovittelevampi osapuoli.
Olen jo alkanut elämään omaa elämääni ja löytänyt rinnalleni myös uusia ihmisiä, jotka ehdottomasti haluavat minua auttaa ja tukea.
Siksi olen huolissani uuden suhteen kolhuista,koska tunnen mieheni kahdenkymmenen vuoden ajalta ja tiedän, että joudun siinä tapauksessa vaikeuksiin, koska jollekihan silloinkin pitää paha olo purkaa, ettei sitten entisellä vaimolla kuitenkin riittäis energiaa vähän lohdutella. Et silleen se menee. Päivääkään en vaihtais pois, mutta päivääkään en ole kaivannut häntä takaisin.

Oli miten oli, mutta joitakin "kirjoittamattomiakin" saantoja ja kayttaytymistapoja on olemassa ihmisella. Tietenkin mieheni pitää nyt todistaa, että ero on hänelle tollain kauppareissu vaan ja hänellä se tässä uusi hieno elämä on alkamassa uuden ihanan naisen kanssa, johon hän kertoi perskuleen rakastuneen olevan. Suhde ei ole kestänyt kahta viikkoa kauempaa, sen tiedän varmaksi. Mutta ainahan on mahdollista, että ravintolasta bongaa sen aivan oikean. Ja pitkässä juoksussahan on minun etuni, että mieheni uusi suhde toimii. Katsokaapas, jos nyt sattuisi niin, että miehelleni tulisi pakit, hän alkaisi jotenkin kääntämään sitäkin minun syykseni ja alkaisi keksiä kaikenlaista pikku harmia elämääni. Tunnen hänet oikein hyvin 18 v ajalta. Mutta ehkä olisi ollut korrektimpaa tapailla naista ensin vähän lasten näköpiirin ulkopuolella ja pikku hiljaa tuoda hänet lasten elämään, vaikkapa osituksen ja poismuuttoni jälkeen. Tätä mieltä minä.

tämäkin kirjoitti:

Oli miten oli, mutta joitakin "kirjoittamattomiakin" saantoja ja kayttaytymistapoja on olemassa ihmisella. Tietenkin mieheni pitää nyt todistaa, että ero on hänelle tollain kauppareissu vaan ja hänellä se tässä uusi hieno elämä on alkamassa uuden ihanan naisen kanssa, johon hän kertoi perskuleen rakastuneen olevan. Suhde ei ole kestänyt kahta viikkoa kauempaa, sen tiedän varmaksi. Mutta ainahan on mahdollista, että ravintolasta bongaa sen aivan oikean. Ja pitkässä juoksussahan on minun etuni, että mieheni uusi suhde toimii. Katsokaapas, jos nyt sattuisi niin, että miehelleni tulisi pakit, hän alkaisi jotenkin kääntämään sitäkin minun syykseni ja alkaisi keksiä kaikenlaista pikku harmia elämääni. Tunnen hänet oikein hyvin 18 v ajalta. Mutta ehkä olisi ollut korrektimpaa tapailla naista ensin vähän lasten näköpiirin ulkopuolella ja pikku hiljaa tuoda hänet lasten elämään, vaikkapa osituksen ja poismuuttoni jälkeen. Tätä mieltä minä.

Lue lisää

... no sitä miten miehesi on eron kokenut pitäisi kai keskustella hänen kanssaan. Mutta tietty asia voi olla kuten kirjoitit, emme tiedä.

Minkä ikäisiä lapsenne muuten ovat?

Samoin saatat olla avan oikeassa senkin suhteen, mitä tapahtuu jos miehesi uusi suhde menee kiville (syttää sinua). Sitä suuremmalla syyllä kannattaa pitää nenänsä erossa heidän elämästään, ja matalalla profiililla edetä kohti ositusta ja pisteen laittamista vanhalle avioliitollenne.

tämäkin kirjoitti:

Oli miten oli, mutta joitakin "kirjoittamattomiakin" saantoja ja kayttaytymistapoja on olemassa ihmisella. Tietenkin mieheni pitää nyt todistaa, että ero on hänelle tollain kauppareissu vaan ja hänellä se tässä uusi hieno elämä on alkamassa uuden ihanan naisen kanssa, johon hän kertoi perskuleen rakastuneen olevan. Suhde ei ole kestänyt kahta viikkoa kauempaa, sen tiedän varmaksi. Mutta ainahan on mahdollista, että ravintolasta bongaa sen aivan oikean. Ja pitkässä juoksussahan on minun etuni, että mieheni uusi suhde toimii. Katsokaapas, jos nyt sattuisi niin, että miehelleni tulisi pakit, hän alkaisi jotenkin kääntämään sitäkin minun syykseni ja alkaisi keksiä kaikenlaista pikku harmia elämääni. Tunnen hänet oikein hyvin 18 v ajalta. Mutta ehkä olisi ollut korrektimpaa tapailla naista ensin vähän lasten näköpiirin ulkopuolella ja pikku hiljaa tuoda hänet lasten elämään, vaikkapa osituksen ja poismuuttoni jälkeen. Tätä mieltä minä.

Lue lisää

Joskus tuntuukin, että miehen (omassa tapauksessani) ainut motiivi kaikelle tuntuu olevan kiusan tekeminen minulle, vaikka itse on lähtenyt toisen matkaan. Valehtelematta. Ja sinuahan voi satuttaa juuri hankkimalla toisen naisen. Jäitä hattuun sisko! Yritä olla provosoitumatta kaikista tempauksista, vaikka koville ottaakin (kokemusta jonkin verran). Kannattaa oman jaksamisenkin takia yrittää rauhoittua ja huomata pienet kiusat/ansat, joita mies selvästi virittelee.

Kirjoituksestasi paistaa oma kokemus vastaavasta tilanteesta ja sait selvästikin piston sydämeesi ja nyt yritän asian tajuttuasi puolustella. Lapset ovat kokeneet nimenomaan minun taholtani huolenpitoa ja tsempikkäitä reissuja sekä monenlaista virkistystä. Sille en voi mitään, että mieheni ei kyennyt luomaan mitään romantiikkaa kanssani, syyttäköön siitä itseään, itsepähän vapaasta tahdosta kanssani naimisiin meni ja kirkossahan Jumalan kasvojen edessä luvataan rakkautta. Jos hän on liian köykäisin perustein avioon astunut, oma häpeä. Hukkaan sitten on häneltäkin 18 v. mennyt. En voi sille mitään, että mieheni ei koskaan muistanut kihlajais- tai hääpäiväämme. Palauttipa jopa minun ostaman lahjan takaisin, koska mielestään tilanne ei ollut romanttinen. Mutta sinä et ole elänyt minun avioliittoa, joten parempi katsoa, ettei itse töppää omassa liitossa ja osaa riittävästi ottaa läheisensä huomioon. By the way minulla on myös tällä haavaa menossa ihmissuhde, josta saan tosi paljon lohtua ja rakkautta.

samassa jamassa kirjoitti:

Kirjoituksestasi paistaa oma kokemus vastaavasta tilanteesta ja sait selvästikin piston sydämeesi ja nyt yritän asian tajuttuasi puolustella. Lapset ovat kokeneet nimenomaan minun taholtani huolenpitoa ja tsempikkäitä reissuja sekä monenlaista virkistystä. Sille en voi mitään, että mieheni ei kyennyt luomaan mitään romantiikkaa kanssani, syyttäköön siitä itseään, itsepähän vapaasta tahdosta kanssani naimisiin meni ja kirkossahan Jumalan kasvojen edessä luvataan rakkautta. Jos hän on liian köykäisin perustein avioon astunut, oma häpeä. Hukkaan sitten on häneltäkin 18 v. mennyt. En voi sille mitään, että mieheni ei koskaan muistanut kihlajais- tai hääpäiväämme. Palauttipa jopa minun ostaman lahjan takaisin, koska mielestään tilanne ei ollut romanttinen. Mutta sinä et ole elänyt minun avioliittoa, joten parempi katsoa, ettei itse töppää omassa liitossa ja osaa riittävästi ottaa läheisensä huomioon. By the way minulla on myös tällä haavaa menossa ihmissuhde, josta saan tosi paljon lohtua ja rakkautta.

Lue lisää

Toisen puoleksi omistamaan kiinteistöön ei saa majoittaa ilman molempien omistajien lupaa ketään ja piste. Uusi asukas on velvollinen osallistumaan vuokranmaksuun minun puolikkaasta sekä sähkö yms. kuluihin. Lue sinäkin lakia.

Tässä menee ihan sanattomaksi noin pöyristyttävistä vastauksista, kuten "laittomasti? Laki hukassa". Luuletko tosiaan, että äidin juuri lähdettyä yhteisestä kodista lapset haluavat nähdä "onnellisuutta"(po. kiimaa)isän uuden naikkosen muodossa äidin paikalla sängyssä? Et muuten taida paljon tietää "normaalista" perhe-elämästä.

Jaana kirjoitti:

Tässä menee ihan sanattomaksi noin pöyristyttävistä vastauksista, kuten "laittomasti? Laki hukassa". Luuletko tosiaan, että äidin juuri lähdettyä yhteisestä kodista lapset haluavat nähdä "onnellisuutta"(po. kiimaa)isän uuden naikkosen muodossa äidin paikalla sängyssä? Et muuten taida paljon tietää "normaalista" perhe-elämästä.

Lue lisää

Sinulla on järki kohdillaan. Juuri noin se on. Shokissa ovat lapset, kun eivät tiedä miten pitäisi suhtautua isän uuteen helluun. Samalla yrittävät olla niinkuin ei mitään, ettei vain äidin mieli pahoittuisi. Tämän päivän lapset tietävät aikuisten asioista vähän enemmänkin. Todella säälittävää itsekkyyttä itseänsä täynnä olevilta uroilta, jotka lähtevät yhteisestä kodista rinta rottingilla bongailemaan ja ensimmäiseen tapaukseen, joka mukaan vain on lähdössä, tormataan epätoivoisena ja siinä sitä rakkautta sitten vakuutetaan ja pakotetaan. Pakkohan se on jo oman ylepeydenkin nimissä mennä hyvin, kun toisen kerran on jo yritelmä pystyssä. Kaksi vuotta ihmiset jaksavat pakottaa tätä hyvin menemistä ja sitten pitää ratkoa arjen mukanaan tuomia ongelmia. Mutta onhan sekin jotain, jos 2 vuotta saa olla onnellinen tai ainakin luulla olevansa. Onneksi sentään maailmassa on järkeviäkin naisia, jotka eivät suostuisi jakamaan vastaeronneen pariskunnan aviovuodetta, mikä ei ole vielä vaimon vuorolta edes kylmennyt.

JAANA kirjoitti:

Sinulla on järki kohdillaan. Juuri noin se on. Shokissa ovat lapset, kun eivät tiedä miten pitäisi suhtautua isän uuteen helluun. Samalla yrittävät olla niinkuin ei mitään, ettei vain äidin mieli pahoittuisi. Tämän päivän lapset tietävät aikuisten asioista vähän enemmänkin. Todella säälittävää itsekkyyttä itseänsä täynnä olevilta uroilta, jotka lähtevät yhteisestä kodista rinta rottingilla bongailemaan ja ensimmäiseen tapaukseen, joka mukaan vain on lähdössä, tormataan epätoivoisena ja siinä sitä rakkautta sitten vakuutetaan ja pakotetaan. Pakkohan se on jo oman ylepeydenkin nimissä mennä hyvin, kun toisen kerran on jo yritelmä pystyssä. Kaksi vuotta ihmiset jaksavat pakottaa tätä hyvin menemistä ja sitten pitää ratkoa arjen mukanaan tuomia ongelmia. Mutta onhan sekin jotain, jos 2 vuotta saa olla onnellinen tai ainakin luulla olevansa. Onneksi sentään maailmassa on järkeviäkin naisia, jotka eivät suostuisi jakamaan vastaeronneen pariskunnan aviovuodetta, mikä ei ole vielä vaimon vuorolta edes kylmennyt.

Lue lisää

Mistä päättelet,että lapset ovat shokissa? Alkuperäisessä viestissä oli kylläkin "lapset kehuivat uutta äitihahmoaan". Onko se tyypillistä shokissa oleville? Arvailusi on pelkkää ennakkoluuloa. Nimimerkki "keikkaa" voisi valaista asiaa tietysti enemmän, mutta sekin olisi vain hänen (yksipuolinen) näkemyksensä. En puolustele tuon miehen käytöstä sinänsä, mutta jotenkin vähän tuntuu värittyneeltä tuon "keikkaan" kertomus

ei hukassa kirjoitti:

Toisen puoleksi omistamaan kiinteistöön ei saa majoittaa ilman molempien omistajien lupaa ketään ja piste. Uusi asukas on velvollinen osallistumaan vuokranmaksuun minun puolikkaasta sekä sähkö yms. kuluihin. Lue sinäkin lakia.

Lue lisää

Alkuperäisellä on ymmärtääkseni yhteinen talo miehensä kanssa ... mikä laki kieltää kutsumasta ystävää "yökylään". Mutta, tietenkin exällä on oikeus poistaa vieras kun itse on paikalla ... mutta sitten käsissä onkin lähes vastaava sota kuin aikanaan "valtakunnansovittelija Reinillä"

JAANA kirjoitti:

Sinulla on järki kohdillaan. Juuri noin se on. Shokissa ovat lapset, kun eivät tiedä miten pitäisi suhtautua isän uuteen helluun. Samalla yrittävät olla niinkuin ei mitään, ettei vain äidin mieli pahoittuisi. Tämän päivän lapset tietävät aikuisten asioista vähän enemmänkin. Todella säälittävää itsekkyyttä itseänsä täynnä olevilta uroilta, jotka lähtevät yhteisestä kodista rinta rottingilla bongailemaan ja ensimmäiseen tapaukseen, joka mukaan vain on lähdössä, tormataan epätoivoisena ja siinä sitä rakkautta sitten vakuutetaan ja pakotetaan. Pakkohan se on jo oman ylepeydenkin nimissä mennä hyvin, kun toisen kerran on jo yritelmä pystyssä. Kaksi vuotta ihmiset jaksavat pakottaa tätä hyvin menemistä ja sitten pitää ratkoa arjen mukanaan tuomia ongelmia. Mutta onhan sekin jotain, jos 2 vuotta saa olla onnellinen tai ainakin luulla olevansa. Onneksi sentään maailmassa on järkeviäkin naisia, jotka eivät suostuisi jakamaan vastaeronneen pariskunnan aviovuodetta, mikä ei ole vielä vaimon vuorolta edes kylmennyt.

Lue lisää

alkuperäiselle ... kuka lähti hakemaan eroa, ja miksi ?

Jaana olettaa että mies, automaattisesti.

M36 kirjoitti:

alkuperäiselle ... kuka lähti hakemaan eroa, ja miksi ?

Jaana olettaa että mies, automaattisesti.

Itse oletatte, että minä oletan;-) Minä en ainakaan uhrannut ajatustakaan sille, kumpi osapuolilähti hakemaan eroa ja kuka on "syyllinen" eroon ym. Otan vaan kantaa miehen ajattelemattomuuteen ja kiireeseen tuoda uusi nainen lasten kotiin niin pian. Eikö sitä naista olisi voinut tavata muualla ? Epäilen että kiire liittyy enemmän miehen henkilökohtaisiin tarpeisiin kuin johonkin epäitsekkääseen tavoitteeseen.

Jaana kirjoitti:

Itse oletatte, että minä oletan;-) Minä en ainakaan uhrannut ajatustakaan sille, kumpi osapuolilähti hakemaan eroa ja kuka on "syyllinen" eroon ym. Otan vaan kantaa miehen ajattelemattomuuteen ja kiireeseen tuoda uusi nainen lasten kotiin niin pian. Eikö sitä naista olisi voinut tavata muualla ? Epäilen että kiire liittyy enemmän miehen henkilökohtaisiin tarpeisiin kuin johonkin epäitsekkääseen tavoitteeseen.

Lue lisää

kai pitäisi määrittää sitten mitä olettaminen on, mutta jos oletetaan että kirjoitit vastaustasi alkuperäisen henkilön tilanteeseen, niin eikö nämä lauseesi ole arveluja ilman faktoja (esim asianomaisen miehen kertomusta).

samassa jamassa kirjoitti:

Kirjoituksestasi paistaa oma kokemus vastaavasta tilanteesta ja sait selvästikin piston sydämeesi ja nyt yritän asian tajuttuasi puolustella. Lapset ovat kokeneet nimenomaan minun taholtani huolenpitoa ja tsempikkäitä reissuja sekä monenlaista virkistystä. Sille en voi mitään, että mieheni ei kyennyt luomaan mitään romantiikkaa kanssani, syyttäköön siitä itseään, itsepähän vapaasta tahdosta kanssani naimisiin meni ja kirkossahan Jumalan kasvojen edessä luvataan rakkautta. Jos hän on liian köykäisin perustein avioon astunut, oma häpeä. Hukkaan sitten on häneltäkin 18 v. mennyt. En voi sille mitään, että mieheni ei koskaan muistanut kihlajais- tai hääpäiväämme. Palauttipa jopa minun ostaman lahjan takaisin, koska mielestään tilanne ei ollut romanttinen. Mutta sinä et ole elänyt minun avioliittoa, joten parempi katsoa, ettei itse töppää omassa liitossa ja osaa riittävästi ottaa läheisensä huomioon. By the way minulla on myös tällä haavaa menossa ihmissuhde, josta saan tosi paljon lohtua ja rakkautta.

Lue lisää

Siis voiko katkeruudella olla mitään rajoja?

"Sille en voi mitään, että mieheni ei kyennyt luomaan mitään romantiikkaa kanssani"

Jos sinä et ole romattinen, niin eikö vika silloin ole sinussa?????

Hyvä kuitenkin, että olet löytänyt terapiasuhteen. Ehkä se rauhoittaa sinua ja pääset katkeruudestasi. Lapsillakin on varmaan sen jälkeen enemmän tilaa hengittää.

Vielä yksi: älä vedä jumalaa tähän mukaan! Jumalahan on teidän molempien osapuolien puolella, ei vain sinun!

Jaana kirjoitti:

Itse oletatte, että minä oletan;-) Minä en ainakaan uhrannut ajatustakaan sille, kumpi osapuolilähti hakemaan eroa ja kuka on "syyllinen" eroon ym. Otan vaan kantaa miehen ajattelemattomuuteen ja kiireeseen tuoda uusi nainen lasten kotiin niin pian. Eikö sitä naista olisi voinut tavata muualla ? Epäilen että kiire liittyy enemmän miehen henkilökohtaisiin tarpeisiin kuin johonkin epäitsekkääseen tavoitteeseen.

Lue lisää

Nyt kyseessä onkin lasten koti? Tähän mennessä se on ollut ensin yhteinen, sitten "vaimon" oma, koska laittomuutta on esiintynyt jne.

Mitä seuraavaksi?

Missä se "lapsen etu" loppujen lopuksi tulee esiin näissä keskusteluissa? Kaikki argumentointi puhuu ainoastaan aikuisten puolesta, tässä tapauksessa "rannalle" jääneen naisen.

Utelias kirjoitti:

Nyt kyseessä onkin lasten koti? Tähän mennessä se on ollut ensin yhteinen, sitten "vaimon" oma, koska laittomuutta on esiintynyt jne.

Mitä seuraavaksi?

Missä se "lapsen etu" loppujen lopuksi tulee esiin näissä keskusteluissa? Kaikki argumentointi puhuu ainoastaan aikuisten puolesta, tässä tapauksessa "rannalle" jääneen naisen.

Lue lisää

Kyllä se usein tulee esille (ainakin muissa kirjoituksissa), mutta kun alkuperäinen kirjoitti että "lisäksi lapset kehuivat uutta äitihahmoaan." ... niin mielestäni lasten etu on OK tässä tapauksessa, ja heitä jopa kuultu asiasta.

M36 kirjoitti:

Kyllä se usein tulee esille (ainakin muissa kirjoituksissa), mutta kun alkuperäinen kirjoitti että "lisäksi lapset kehuivat uutta äitihahmoaan." ... niin mielestäni lasten etu on OK tässä tapauksessa, ja heitä jopa kuultu asiasta.

Lue lisää

Mitäs mieltä olette siitä, että mieheni kiusaa minua kaikessa mahdollisessa. Onko se merkki tämän uuden suhteen onnellisuudesta. Esimerkiksi hänelle ei mitenkään käy nämä kämppävuoron vaihdot. Minun pitäisi laukkujen (3 kpl) ja pyörän kans veivata viiden kilometrin matka kotiin lastenhoitovuoroni alkaessa. Hän käyttää sujuvasti perheemme yhteistä autoa, mutta hän ei aio enää käestää minun kulkemiseeni. Ehkä kuitenkin olisi lasten etu antaa nämä kyydit minulle kotiin. Lisäksi hän ei lue lainkaan enää tekstiviestejäni, vaikka ne koskisivat lasten asioita. Lisäksi luuri lennähtää korvaan, mikäli hänellä ei satu sillä hetkellä olla aikaa keskittyä lukuisiin erosta johtuviin järjestelyihin. Eihän ero nyt aivan kauppareissu ole, vaan siinä täytyy vähän urakoida noita asioita, kun on yhteistä omaisuutta ja yhteisiä lapsia. Entäs sitten tuohon romantiikkaan liittyen, itse olen erittäin romanttinen ihminen, mutta romantiikka voi karista myös minusta, kun mieheni on poissaoleva, naista lyövä (käynyt myös väkivaltaryhmässä...ei parantunut), lapsiakin retuuttanut.
Lisäksi hän on 18 vuoden ajan joka ikinen päivä saanut valmiin illallisen jopa lautaselle katettuna, jonka jälkeen hän on painellut levähtelemään. Itse olen hoidellut pyykit, tiskit, siivoukset yms. kotityöt. En ole kuitenkaan mikään marttyyri, vaan jopa pidän kotitöistä ja minulla on sellainen tyyli, etten komenna aikuista ihmistä kotiaskareisiin, mikäli hänellä itsellään ei riitä ahkeruus ja ymmärrys osallistua ison perheen kotitöihin. Lisäksi olen hoidellut yksin kaikki lasku- ja vakuutusasiat. Sen lisäksi myös puutarhan jopa ruohonleikkauksineen. Kaikki lomamatkat mökkivarauksineen ja pakkaamisineen sekä hankkinut myös reissuille tarvikkeet (talvireissuille lumilaudat/kesäreissuille kaikennäköistä hepenettä). Joten loppukaneetiksi voisin tässä nyt sitten mainita, että mieheni lähti rinta rottingilla, hyvissä voimissa, kai täysin palvelleenakin. Mutta, mutta....elämä maksaa takaisin korkojen kanssa, kun on kohdellut lähimmäisiä miten sattuu. Tietenkin hän voi myös onnistua elämässään juopon tuurilla, mutta kaipa hänkin joskus joutuu miettimään edesottamuksiaan.

M36 kirjoitti:

kai pitäisi määrittää sitten mitä olettaminen on, mutta jos oletetaan että kirjoitit vastaustasi alkuperäisen henkilön tilanteeseen, niin eikö nämä lauseesi ole arveluja ilman faktoja (esim asianomaisen miehen kertomusta).

Lue lisää

En ole kirjoittanut tuota tekstiä, vaan joku muu joka vastasi minulle.

samassa jamassa kirjoitti:

Kirjoituksestasi paistaa oma kokemus vastaavasta tilanteesta ja sait selvästikin piston sydämeesi ja nyt yritän asian tajuttuasi puolustella. Lapset ovat kokeneet nimenomaan minun taholtani huolenpitoa ja tsempikkäitä reissuja sekä monenlaista virkistystä. Sille en voi mitään, että mieheni ei kyennyt luomaan mitään romantiikkaa kanssani, syyttäköön siitä itseään, itsepähän vapaasta tahdosta kanssani naimisiin meni ja kirkossahan Jumalan kasvojen edessä luvataan rakkautta. Jos hän on liian köykäisin perustein avioon astunut, oma häpeä. Hukkaan sitten on häneltäkin 18 v. mennyt. En voi sille mitään, että mieheni ei koskaan muistanut kihlajais- tai hääpäiväämme. Palauttipa jopa minun ostaman lahjan takaisin, koska mielestään tilanne ei ollut romanttinen. Mutta sinä et ole elänyt minun avioliittoa, joten parempi katsoa, ettei itse töppää omassa liitossa ja osaa riittävästi ottaa läheisensä huomioon. By the way minulla on myös tällä haavaa menossa ihmissuhde, josta saan tosi paljon lohtua ja rakkautta.

Lue lisää

Lohdutussuhde ei sitten kyllä varsinaisesti ole toiselle osapuolelle mikään lottovoitto.

Viestisi sisälsi virheitä sekä sanoma oli kehnosti tulkittavissa huonon suomenkielen vuoksi. Mutta hyvää jatkoa.